Kun kiva malli sattuu kohdalle, en malta olla kokeilematta!
Tämän höyryävän kupillisen kera alankin rauhoittua joulun viettoon. Lämmin kiitos kaikista kommenteistanne kuluneena vuonna! Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta meille kaikille!
Kun kiva malli sattuu kohdalle, en malta olla kokeilematta!
Tämän höyryävän kupillisen kera alankin rauhoittua joulun viettoon. Lämmin kiitos kaikista kommenteistanne kuluneena vuonna! Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta meille kaikille!
Vuosia sitten aloitin neulomaan palasia torkkupeittoon harmaasta ja valkoisesta 7 Veljestä-langasta. Jossain vaiheessa lanka loppui, samalla taisi loppua myös into ja valmiit palaset jäivät lankakorin pohjalle pyörimään.
Nyt iski inspiraatio: Palasia oli kuusi kappaletta. Kolmessa oli valkoisella pohjalla harmaat kuviot ja kolmessa värit päinvastoin. Palaset olivat juuri sopivasti patalapun kokoisia. Jokaisen harmaapohjaisen patalapun takaosassa on nyt siis sama kuvio valkopohjaisena.
Näiden patalappujen kanssa ei sormet pala! Ovat todella paksuja! Valitettavasti en enää pysty muistamaan, mistä lehdestä tai kirjasta aikanaan olen nämä kuviot napannut. Muistelen kuitenkin, että torkkupeitto olisi tehty useista erilaisista kuvioista. Jos joku tunnistaa, niin mielellään otan tiedon vastaan.
Ruokapöytämme tuolien päällyskankaat alkoivat näyttää aikansa eläneiltä. Kankaat oli uusittu viimeksi vuonna 2013, joten nuhruisuutta ja tahroja oli jo melkein joka tuolissa. Uutta kuosia hetken mietittyäni sopivimmalta alkoi tuntua Marimekon Pieni siirtolapuutarha. Hankin sitä mustavalkoisena 210 cm. Siitä riitti hyvin kangasta kuuteen tuoliin.
Näinkin pieni muutos tuntuu yllättävän piristävältä! Keittiö näyttää uudistuneelta! Ehkä hankin vielä pöytäliinan verran samaa kuosia!
Intoni tallukkaita kohtaan ei ota talttuakseen. Aiemmin tekemäni lyhytvartiset tallukkaat ovat olleet kovassa käytössä, joten päätin valmistaa toiset sisäkäyttöön tarkoitetut tallukkaat.
Kaikki tallukkaisiin käytetyt materiaalit ovat jälleen vanhoja omasta kaapista löytyneitä jämäpaloja. Ulkopohjan materiaaliksi ei ollut enää jäljellä yhtään huopatossun vartta, eikä tällä kertaa ollut myöskään koneremmiä tarjolla. Sen vuoksi leikkasin pohjapalat vanhasta tekonahkaisesta käsilaukusta. Tämä osoittautui toimivaksi materiaaliksi. Pohja on pitävä, eikä liukastumisen vaaraa ole. Tekonahan ompelu onnistui ilman hammasten kiristyksiä, koska ohut ompeluneula meni materiaalista läpi ilman voimankäyttöä. Edellistä tossunkaavaa muuntelin sen verran, että tein pienet hiipat tossun etuosiin ja keskelle taakse. Hiipasta on hyvä napata kiinni, kun laittaa tallukan jalkaan.
Tilasin keväällä pienen Pasuunakukan taimen. En ole aiemmin Pasuunakukkaa kasvattanut, mutta haaveillut siitä olen. Kuvissa kukkiva Pasuunakukka näyttää aina aivan mielettömän upealta.
Tällä yksilöllä oli valtava kasvuinto. Jossain vaiheessa huomasin, että pitkulaisia kukkanuppujakin alkaa ilmestyä.
Nuppu kasvoi...
...ja kasvoi...
...tässä vaiheessa aloin epäillä hankkineeni keltakukkaisen yksilön pinkin sijaan, mutta sitten väriä alkoi nuppuun ilmestyä!
Kukan pituus oli noin 40 senttiä mitattuna vihreän putkilon alusta alkaen.
Eri kokoisia nuppuja kukassa oli 15 - 20 kappaletta, mutta vain tämä yksi aukesi. Syysmyrsky riepoi muut nuput irti ja muutenkin kasvi näyttää jo syksyisen raasuiselta. Luin hoito-ohjeista, että rungon voi säilyttää jopa pimeässä tilassa talven ajan. Se pudottaa kaikki lehtensä ja keväällä valoon tuotuna alkaa kasvattaa uusia lehtiä. Ehkä saan tälle järjestettyä suotuisat olosuhteet autotallin peränurkkaan, johon pakkanen ei pääse kasvia vahingoittamaan. Jospa ensi kesänä saisin nauttia jo vähän suuremmasta kukkaloistosta!
Elokuun pimeinä öinä alkoi mökillä tuntua siltä, että tunnelmavalot olisivat tarpeen. Olisi mukavampi yöllä käydä hyysissäkin, kun vähän näkisi, mihin astelee. Olin ostanut 40 metriä pitkän valoketjun jo silloin, kun uusi terassi valmistui, mutta emme olleet sitä vielä koskaan käyttäneet.
Ehkä asetteluun pitää seuraavalla kerralla panostaa hieman enemmän, mutta hyvin tämä näinkin asiansa ajoi.
Mökin pihasta löytyi yllätys! Sinne oli itsestään ilmestynyt upea lumivalkoinen harakankello! Valkoiset yksilöt taitavat olla melko harvinaisia, kun en ole koskaan aiemmin tällaisia nähnyt. Toivottavasti tämä rypäs juurtuu pihaan, jotta saamme nauttia siitä vastaisuudessakin.
Muutakin erikoista löytyi: ihmettelin punaisia pieniä "marjoja" puun lehtien pinnalla, mutta näillekin löytyi selitys googlettamalla.
Kesä on kulunut vauhdilla, enkä ole paljoakaan kuluttanut aikaa käsitöiden parissa. Ainoastaan yhdet kesäisen ohuet villasukat olen saanut viime viikkoina valmiiksi.
Viime syksyn käsityömessujen kangasostoksista oli vielä yksi vihonviimeinen pala jäänyt kaapin pohjalle muhimaan. Syynä oli lähinnä se, että totesin jo aiemmin tämän kankaan olevan hieman liian ohutta ja turhankin laskeutuvaa. Tekaisin siitä kuitenkin yläosan, mutta luultavasti tämä tulee käyttöön vain yöasuksi. Kukkakuviotkin ovat aika oudot, mutta kankaan väri kyllä miellyttää kovasti.
Viime viikon perjantaina oli Kalevan Navetan upeassa Hugo-salissa vihdoin juhlatilaisuus, jossa jaettiin todistukset kuuden vuoden ahkeroinnista meille AIKU-näppiläisille. Lopputöiden esittelytilaisuus pidettiin jo keväällä pienellä porukalla, mutta juhlaa ei silloin uskallettu ajatellakaan. Hieman on haikea mieli, kun opinnot päättyivät, vaikka toki harrastusta voi jatkaa muulla tavoin.
Varmaan arvasitkin, että lopputyöni aihe oli tietenkin tallukkaat!