torstai 23. elokuuta 2018

Tyhjät omput ja muuta kesäistä

Tämän kesän erikoisuutena ovat puussa roikkuvat tyhjät omenat. Niitä on paljon! En muista koskaan aiemmin tällaista nähneeni. Tyhjiä karviaisia olen kyllä nähnyt!


Sain kuvaan ikuistettua myös syyllisen!

Erikoisen näköisen mansikankin kesällä löysin:


( Vai onko tämä Ditto?)


Käväisin kesäretkellä ystäväni kanssa Korsnäsissä. Kävimme pappilamuseossa ja samassa pihapiirissä olevassa upeassa Korsnäsin käsityöperinnettä esittelevässä museossa. Museon ulkorakennuksessa oli myös kirppis, josta hankin reippaan kokoisen 40 litraisen kattilan edulliseen 5 euron hintaan! En meinaa perustaa pitopalvelua, ihan kukkia varten sen hankin!


Kuvassa myös käytössä oleva perunakattilani ihan vain vertailun vuoksi! Kävimme myös Jurvassa Huushollin Aarteet-nimisellä kirppiksellä, koska sain aiemmin tietää, että siellä on myynnissä kengänlestejä. Lestit eivät kuitenkaan olleet myymälässä, mutta ystävällinen omistaja ajeli kanssamme parillakin varastolla, kunnes löysin oikean kokoiset ja malliset lestit. Niistä kerron tarkemmin myöhemmin, kunhan ehdin ottaa ne käyttöön!!!

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Puutarhakuulumisia

Raivasin lomallani mökillä pusikkoa ja siitähän se ajatus sitten lähti: tekaisin tuolin!



Mies vähän ihmetteli asiaa, mutta en kyllä ymmärrä mitä ihmettelemistä siinä on! :-)  Tuoli ei toki kestä istumista ja on pienikokoinenkin, mutta mökkipihan koristuksesi ihan sopiva!

Kotipihalla ei kesän mittaan mitään ihmeitä ole tapahtunut. Jättiauringonkukat hipovat nyt rännejä, mutta eivät vielä kuki. Sain keväällä muutaman verenpisaran taimen, Blue Sarah -nimisiä, jotka kasvoivat valtavan pitkää vartta, mutta kukannuppuja eivät tehneet ollenkaan. Latvoin sitten kaikki taimet ja nyt kukkia on alkanut ilmaantua.




Kukat ovat aluksi nimensä mukaisesti sinisiä, mutta muuttuvat sitten violetiksi. En ole aiemmin näin kauniin värisiä nähnytkään!



perjantai 13. heinäkuuta 2018

Toteutunut unelma

Kirppareita ja antiikkiliikkeitä kierrellessä on muutamia kertoja tullut vastaan suloisia vanhoja emännänkaappeja. Yleensä olemme olleet liian kaukana kotoa ilman kärryä tai hintapyyntö on ollut tähtitieteellinen tai kaappi pilattu huonolla maalaamisella tms.

Nyt vastaan tuli täydellinen kaappi:


Kaappi on Muuramen valmistama, kuulemma ostettu heti sotien jälkeen ja alkuperäisessä maalissa. Kaappi on erinomaisessa kunnossa sekä sisältä, että ulkopuolelta. Hinta oli kohtuullinen ja myyjä toi kaapin perille samaan hintaan, joten kauppa oli saman tien selvä! Löysin myös väriin sopivat suloiset vanhanaikaiset hyllypaperit, joilla päällystän hyllyt ja laitan pohjapaperit laatikkoihin. Toivon, että saan pidettyä kaapin yhtä hyvässä kunnossa, kuin edellinenkin omistaja!

Kaappi on kuin tehty pieneen mökkikeittiöön. Tähän mahtuu kaikki tarvittava keittiötarpeisto. Jossain vaiheessa kaappi matkaa mökille, mutta vielä sille ei ole siellä sopivaa paikkaa. Tämä on pieni ja söpö kuin karamelli!


Mökin terassin verhoon oli yön aikana lennähtänyt hurjan näköinen hörhiäinen:


Netistä löysin sen nimeksi poppelikiitäjä, siipiväli oli lähes 10 cm. Ötökkä piti verhosta kiinni kaikin voimin, kun yritin hätistellä sitä muualle. En ole moista eläintä nähnyt koskaan ennen!

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Raskasta käsityötä

Juhannussateiden tauottua lähdimme mökille muutamaksi päiväksi. Terassiremontin jäljiltä mökistä aittaan vievä polku oli jäänyt maamassojen alle ja osittain vinoon nykyisestä kulkureitistä. Niinpä ei auttanut muu, kuin ryhtyä kivihommiin. Uusien puuportaiden alle oli jäänyt upeita isoja laattakiviä, jotka kaivettiin esiin ja aseteltiin loivaan kaareen kohti aitan ovea. Aitan porraskiven eteen löytyi vielä sopiva pienempi kiviporras, joka asettui paikalleen kuin valettu.


Meikäläisen voimilla ei suuria laattakiviä siirrelty senttiäkään, mutta pienempiä sain pyöriteltyä ihan hyvin. Maa on polun kohdalla vuosikymmenten aikana tiivistynyt niin kovaksi, että mitään syviä pohjustuksia ei tarvittu, mutta silti laattojen asetteluun meni aikaa. Juuri kun tuntui, että nyt on valmista, niin eiköhän joku laatoista kumminkin vielä keikkunut askelten alla. Onneksi rakennusmiehiltä oli jäänyt pieni sorakasa, josta saatiin täytettä laattojen alle. Nyt ei yksikään laatta enää keiku!

Kyllä tuntui seuraavana päivänä hartioissa, että oli tehty vähän raskaampia käsitöitä tällä kertaa!

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Juhannusaattona

Vettä vihmoo, kuten ilmatieteenlaitos ennusti. Yritin kuitenkin olla optimisti ja ompelin viime viikolla lyhythihaisen tunikan juhannukseksi. Tarkeneehan tällä, kun laittaa villatakin päälle!


Kangas on Poppanavakan kotimaista trikoota. Ihastuin kuosiin syksyllä käsityömessuilla, kun Poppanavakan osaston myyjällä oli tunika tästä samasta kankaasta. Nyt on sitten viimeinenkin messuilta hankittu vaatetuskangas käytetty. Saa hyvillä mielin hankkia lisää kankaita, kun ei marinoi niitä turhaan kaapissa!

Iloista juhannusta koleasta ja sateisesta ilmasta huolimatta!





sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Asteri-matto

Löysin kirpparilta neljä kartiota turkkilaista trikookudetta, kaksi mustaa ja kaksi mustavalkoista. Jokaisessa kartiossa oli kudetta noin 500 grammaa. En yleensä ole tykästynyt kaksivärisiin virkattuihin mattoihin, mutta nyt päätin käyttää nämä kuteet kuitenkin samaan pyöreään mattoon.

Malleja selattuani totesin, että hyvin harvaan malliin saa kaksivärisyyden istumaan niin, ettei näytä siltä, että jompi kumpi väri olisi loppunut kesken. Lankavan Asteri-mallissa on kuitenkin pitsi- ja suoraa osuutta vuorotellen, joten päätin valita tämän vanhan tutun mallin näille kuteille.


No, kuinkas kävikään? Molemmat värit loppuivat kesken. Mustavalkoista kudetta olisi tarvittu vielä kahteen kierrokseen, mutta sitähän ei mistään lisää saa, joten matto jäi siltä osin hieman mallia pienemmäksi. Myös musta kude loppui kesken. Hyväsilmäiset huomaavat kyllä, mistä uusi kude alkaa. Kuteen kiilto on siinä erilainen. Musta on kuitenkin mustaa, joten luonnossa kiilto ei näy näin hyvin, kuin kuvassa. Maton halkaisijaksi tuli tasan metri.

Mitä tästä opin? No ainakin sen, että jos ohjeessa sanotaan, että kudetta tarvitaan 2,7 kg, niin 2 kg ei tosiaankaan riitä!

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Nurmilintu

Neuloin pari vuotta sitten ensimmäisen Nurmilintu-huivini. Nyt otin mallin uudelleen käsittelyyn. Nurmilinnun on suunnitellut vuonna 2014 Heidi Alander ja ohje on saatavana ilmaiseksi Ravelrystä.


Neuloin huivin tällä kertaa Novitan Elegia -langasta (sesonkiväri 870) 4 numeron pyöröpuikolla. 150 gramman kerästä jäi jäljelle vain 7 grammaa, joten loppusuoralla vähän jännitti, joudunko soveltamaan viimeisen pitsiosuuden ohuemmaksi. Onneksi ei tarvinnut! Nyt kuvasta huomaan, että jonkin verran pitsit häviävät kirjavaan lankaan, mutta lähempää katsottuna erottuvat kyllä hyvin.

Eipä tällaisilla helteillä huivia kaipaa. Laitan tämän jälleen sinne "lahjakaappiini" odottamaan syksyä ja sopivaa saajaa.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Lisää tuftausta

Aiku-näpin perusopintojen viimeisinä iltoina päätin tehdä vielä toisen tuftaustyön. Hankin jokin aika sitten eteiseen uuden todella värikkään maton, joka kaipasi jotain yhtä voimakasta väriä lähelleen. Työn aiheeksi valitsin liljankukat.


Heitin aluksi ison kasan lankojani lattialle maton päälle ja valitsin mukaan ne värit, jotka sointuivat mattoon. Se kannatti tehdä, koska tämä pienehkö seinävaate on nyt aivan selvästi uuden maton kaveri! Tuftaustyön koko on vain 38 cm x 52 cm, koska työn on mahduttava eteisessä kahden oven väliseen tilaan ilman, että se näyttää siinä liian massiiviselta. Sain tähän työhön kulumaan taas paljon pieniä lankanyssyköitä varastostani.

Aikuisten käsityön taiteen perusopintojen neljän vuoden rupeama on kulunut kuin siivillä! Olen jo saanut esittää portfolioni ja nyt on jäljellä enää tilaisuus, jossa meille jaetaan todistukset. Olen niin tyytyväinen, että päätin lähteä mukaan näihin opintoihin! Olen oppinut paljon uusia taitoja ja saanut viettää keskiviikkoillat samanhenkisessä mukavassa porukassa. Kiitos kaikille ryhmäläisille ja opeille näistä vuosista!

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kirjansidontaa

Aiku-näpin ensimmäisenä lukuvuonna perehdyimme kirjansidontaan. Sidoin silloin kaksi kirjaa, molemmat eurooppalaisella irtoselkäisellä sidonnalla. Eurooppalainen sidontatapa on kovin työläs, sivut ommellaan pieninä nippuina yhteen, tarvitaan kansi- ja selkäpahvit, päällyskankaat, etulehdet, nitomatuet, harsokankaat ja kapiteelinauhat. Lopputulos on kaikkien tuntema ihan tavallinen peruskirja. Molemmat silloin tekemäni kirjat ovat visusti kaapissa odottamassa sitä hetkeä, kun maltan niihin jotain kirjoittaa!

Nyt, kun toinen kirjansidontaosio alkoi, ymmärsin heti, että en tarvitse enää ainuttakaan tyhjää kirjaa. Niinpä päätin sitoa kirjaksi joitain vanhoja tekstausharjoituksiani. Harjoituspapereita on kertynyt laatikoihin valtava määrä. Valikoin niistä erilaisia fontteja ja leikkasin kirjan sivut valmiiksi. Lopuista harjoituspapereista maltoin luopua jo kokonaan.


Tällä kertaa käytin japanilaista lankasidontaa. Kaikki materiaalit löytyivät kotoa, lukuunottamatta mustaa vahanauhaa, jolla sidonta tehtiin. Kansien valmistamisen jälkeen sidonta sujuikin melko näppärästi. Nauhaa varten porasin reiät ronskisti porakoneella. Jos toden sanon, niin pari kertaa jouduin ensin purkamaan sidonnan kokonaan, vasta kolmannella kerralla olin tyytyväinen lopputulokseen.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Hyvää pääsiäistä

Kirppishankinnat ovat jääneet tänä talvena melko vähiin, mutta jotain pientä sentään on kotiin kannettu.


Punertavan maljakon otaksun olevan kotimaista n. 1930- luvun tuotantoa. Tarkempaa tietoa en ole siitä löytänyt. Keltainen karahvi on Eero Rislakin suunnittelema Lara. Karahviin kuuluu korkki, jossa on metallirengas. Tästä yksilöstä korkki oli kuitenkin vuosien mittaan kadonnut. Karahvi on valmistettu joko Mäntyharjun Lasin tai Riihimäen Lasin toimesta. Mäntyharjun Lasi toimi aikanaan vain jokusen vuoden ja mallit siirtyivät sellaisenaan Riihimäen Lasille.

Toivottavasti alkava kevät innostaa kiertelemään kirppiksiä vähän innokkaammin!



Aurinkoista pääsiäistä!
 Toivottelee Maarit

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Tuftausta

Olen oppinut uuden käsityötekniikan, tuftauksen! Ihastuin tähän tekniikkaan kertaheitolla ikihyvikseni! Tuftauksella tarkoitetaan työtapaa, jolla tehdään pohjakankaalle ryijyn kaltaista tekstiiliä. Kankaan nurjalle puolelle piirretään aluksi tuftattava kuvio. Tuftaus tapahtuu erikoisella tuftausneulalla, jolla kankaan läpi viedään kolme tai neljä lankaa samalla kertaa. Langat muodostavat jokaisella pistolla lenkin kankaan oikealle puolelle. Lankoina voi käyttää erilaisia ja eri vahvuisia villa- tai muita lankoja. Lopuksi työn takaosa liimataan maitoliimalla, jotta langat eivät purkaudu. Liimauksen kuivuttua leikataan lankalenkit auki, käännetään kankaan reunat taakse ja tehdään tarvittava ripustus.

Päätin toteuttaa kesäisen koivumetsän. Etsin sopivia koivun runkojen kuvia netistä ja hahmottelin rungot lopullisen työn kokoiselle paperille (95cm x 40 cm). Kun olin tyytyväinen runkojen asetteluun, piirsin kuvan permanenttitussilla pohjakankaan takapuolelle. Pingotin kankaan tiukasti puukehykseen ja aloitin "värittämään" kuvioita langoilla.


Tähän työhön sain käytettyä valtavan määrän pieniä langanloppuja. Jonkin verran jouduin ostamaan uusiakin lankoja, lähinnä eri sävyisiä vihreitä. Olen tyytyväinen, että sain kuvaan syvyyttä ja kolmiulotteisuutta.

Ennen lankalenkkien leikkaamista työ näytti tältä:



Ja tässä työ aivan alkuvaiheessa:


Laskin, että koko työn tekemiseen meni noin 20 tuntia. Tuftaamiseen meni puolet ajasta ja lankalenkkien leikkaamiseen puolet. Leikkaaminen oli yllättävän hidasta ja tuntui, että koko ajan löytyi nukkien seasta lisää leikattavaa, vaikka luulin leikanneeni jo kaikki!

Innostuin tästä työstä niin paljon, että saatan hankkia joskus oman tuftausneulan ja kehikon! Tällä työtavalla voi seinätekstiilin lisäksi tehdä tyynynpäällisiä tai vaikka maton. Matto kestää paremmin, kun jättää lankalenkit leikkaamatta auki. Maitoliima tekee työn taustasta jonkin verran kumimaisen, joten tällä tavalla tehty matto pysyy hyvin paikallaan, eikä luista esim. kaakelilattian päällä. Tekisinkö seuraavaksi kylppärinmaton?

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Äitini

Vuoden 2018 käsityötekniikaksi on valittu kirjonta. Sen kunniaksi saimme Kaarakasta tehtäväksi oman palamme yhteisölliseen kirjontatyöhön, jonka aiheena on Äitini-Äitinä. Pellavakankaalle sai aihetta käsitellä kirjonnan lisäksi painamalla tai lisäämällä työhön muita materiaaleja. Päätin pysytellä pelkässä kirjonnassa.


Halusin tuoda esiin äitini monipuolisia harrastuksia. Toinen toistaan upeampia kirjoneulelapasia äitini on tehnyt satoja. Tähän halusin kirjoa "ikkunalapasen" joita äiti on tehnyt kymmeniä. Muistan mallin jo yli 40 vuoden takaa. Musiikki on ollut äidin elämässä aina. Hän on kuulunut useisiin kuoroihin ja vieläkin kuorolaulu on hänelle rakas harrastus. Nuoruudestaan saakka äiti on ollut "lapinhullu". Jokatalvinen lapinreissu oli kalenterissa kymmeniä vuosia. Siksi kirjontatyössä nuottiviivasto piirtää kuvaa tunturista ja nuoteista voit lukea Lapin tangon. Suksisauvat halusin kirjoa esittämään sitä innokasta liikuntaharrastusta, joka on kulkenut äidin mukana aina. Nuoruudessaan äiti osallistui myös lukuisiin hiihtokilpailuihin. Pieni hopeinen koru sinisine keskustoineen esittää pikkulotta-korua. Sodan aikana äitini kuului pikkulottiin ja neuloi jo silloin lukuisia villasukkia ja sormettomia villakäsineitä tuntemattomille sotilaille.

Äitini täyttää tänä vuonna 90 vuotta. ❤

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Kevättä odotellessa

Parin vuoden tauon jälkeen maksoin Suomen Jättikasvisyhdistyksen jäsenmaksun ja jäin odottelemaan postia yhdistykseltä. Loppuviikosta postilaatikkoon tupsahtikin odotettu kirje.


Kirjeestä löytyi taas upea lajitelma erilaisia jättikasvisten siemeniä! Eksoottisinta tällä kertaa olivat pienen pienet Amarantin siemenet. Nimi ei sanonut yhtään mitään, joten googlettamalla selvisi miltä kasvi näyttää, ja että kyseessä on meksikonrevonhäntä. Pussissa oli 16 amarantin siementä, joten muutaman aion ilman muuta laittaa kasvamaan tänä keväänä. Muut siemenet olivat tuttuja aiemmilta vuosilta. En ole tosiaan pariin vuoteen jäsenmaksua maksanut, koska siemeniä on ollut niin runsaasti, etten ole vieläkään kaikkia vanhoja saanut käytettyä. Yksinkertaisesti tila ei riitä. Nytkin aion kotipihassa kasvattaa paremminkin ylöspäin kasvavia, kuin maata pitkin luikertelevia kasveja. Jättikurpitsoille yritän jälleen neuvotella paikkaa isännän pellon reunasta, ellei sitten EU puutu asiaan!

tiistai 16. tammikuuta 2018

Ruuturitarit

Viime vuoden viimeisenä hankintana kotiutin meille neljä Kaj Frankin Ruuturitari-juomalasia. Tämän lasisarjan nimestä näyttää olevan jonkin verran erimielisyyttä netin syövereissä. Mikäli Sinulla on parempaa tietoa asiasta, niin olisi kiva, jos kommentoisit!


Lasien kaunis sininen sävy lumosi minut täysin! 

Vuodenvaihteen tienoilla käsityöt jäivät vähiin. Sain kuitenkin valmiiksi yhdet perusvillasukat. Lankana näissä on Drops Fabel Long Print. Varren raidoissa on muutama kierros muuta Fabelia.


Huomenna alkaa Aiku-näpin perusopintojen viimeinen kevätkausi. Aiheena on tuftaus, jota en ole koskaan ennen harrastanut. Opintojen paras puoli onkin juuri se, että saan oppia sellaisia käsityömenetelmiä, joihin en muuten tutustuisi!

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulupukki kävi

Aattoilta on jo vierähtänyt myöhäisillan puolelle. Olin ollut kiltti! Sain paljon mukavia lahjoja! Yksi niistä on ihan pakko näyttää heti:


Olen ihastellut tätä Pastoraali-lautasta äitini luona monen monta kertaa. Nyt tämä hieno esine löytyi paketistani!

Rauhallista ja rentoa Joulun jatkoa!

Maarit

lauantai 16. joulukuuta 2017

Historian havinaa

Serkkuni kävi syksyllä meillä kylässä ja toi tuliaisiksi ihanan aarteen! Isoisämme 25 vuotiaana isoäidillemme valmistaman lahjan, puisen pirran. Isovanhempiemme kuoltua pirta oli päätynyt serkkuni isälle ja sitä kautta serkulleni.


Pirrassa on paappamme nimikirjaimet ja päivämäärä 16.12.1927, joten se on valmistunut tai lahjoitettu tasan 90 vuotta sitten. Luulen, että serkku halusi antaa tämän minulle, koska arvasi, että pirta ei varmasti meillä jää pölyttymään kaapin nurkkaan. Olen tästä lahjasta tosi iloinen ja kiitollinen! Lainasin samantien kirjastosta aiheeseen liittyvän oppaan, laitoin loimet pirtaan ja aloitin harjoittelun! Tässä ensimmäinen kokeilu:


On aluksi haastavaa saada nauhan reunat tasaisiksi, mutta täytyy vain harjoitella lisää. Kirjassa oli myös kauniita kuviomalleja, joita uskallan kokeilla vasta myöhemmin. Kiitos serkkuseni tästä arvokkaasta lahjasta!

torstai 14. joulukuuta 2017

Ompelua ja huovutusta

Lokakuisilta käsityömessuilta tuli hankittua muutamia mukavia kankaita, jotka ovat odotelleet kaapissa sopivaa inspiraatiota. Nyt sain aikaiseksi tekaista tunikan Verson puodin ihanasta kankaasta.


Tunika tuntuu todella pehmoiselta ja mukavalta päällä. Kangas on kyllä huippulaadukas! Kaavana on jälleen sama Ottobren luottokaava, jota en vaihda!

Kaarakassa tämän vuoden pari viimeistä kokoontumiskertaa kului huovutuksen merkeissä. Huovutin 20 valkoista kellokukkaa, jotka pujotin valoketjuun. Nyt alkaa olla tässä talossa riittävästi erilaisia jouluvaloja!


maanantai 4. joulukuuta 2017

Kaakelit

Aikussa on keskitytty nyt muutama viikko savitöiden tekoon. Voin kertoa, että ei ole mun juttu ollenkaan! En päässyt saven kanssa sinuiksi koko aikana.


Olin ajatellut "tekaista" muiden savitöiden lisäksi muutaman (21 kpl) koristekaakelin, mutta järki palasi päähän kuuden kaakelin jälkeen. Ei ollut helppoa, ei! En saanut kuivatettua kaakeleita niin, että ne olisivat pysyneet suorina. Melkein kaikissa joku nurkka päätti kipristyä. Myös kaakeleiden harmaa pohjamaali olisi pitänyt tuputtaa, ettei siihen olisi jäänyt pensselinjälkiä. Kuviot kaakeleihin painoin Kinder-munista tulleiden yllätysten erilaisilla jaloilla. Muut kaakelit hautaan maahan tulevien sukupolvien löydettäviksi, mutta nämä kaksi säästän muistoksi. Jos joskus meinaan tehdä jotain vastaavaa, niin voin katsoa näitä ja tulla heti järkiini.

Joulun lähestyminen johti pipotehtaan avaamiseen. Olen tehnyt peruspipoja pienille, isoille, tytöille ja pojille. Tässä niistä muutama.


Löytöjäkin olen tehnyt:


Neljä vihreää Grapponia-lasia aiheuttivat taas riemunkiljahduksen! Lisäksi löytyi meidän pienelle perheelle sopivan kokoinen Ultima Thule -kulho salaattiastiaksi. Nämä astiat eivät pääse pölyttymään kaapin perälle. Kaikki ovat jo käytössä!

torstai 23. marraskuuta 2017

Tarjottimet

Näin Kaarakassa alkusyksystä upeita tarjottimia ja päätin heti ilmoittautua seuraavalle mahdolliselle tarjotinkurssille. Tarjottimiin painettiin/ kuvioitiin omat kankaat, jotka sitten lähetettiin laminoitavaksi alan liikkeeseen.

Kuvioin oman kankaani pohjamaalauksen jälkeen taikinabatiikilla. Piirsin aluksi märkään taikinaan ympyröitä ja taikinan kuivumisen ja murskaamisen jälkeen maalasin koko työn siniseksi. Tässä tulos:


Valmis laminoitu tarjotin on upean kiiltävä ja kestää kostealla pyyhkimistä. Pienempään tarjottimeen käytin aiemmin kuvioimani kankaan, jonka olin värjännyt tilkkutöitä varten, mutta en malttanutkaan leikellä sitä palasiksi!


Nyt omistan taatusti uniikit tarjottimet!

tiistai 14. marraskuuta 2017

Valotähti

DIY-kurssi jatkui valoteemalla. Päädyin valmistamaan keskikokoisen valotähden. Tähti oli puuvalmis, joten aloitin maalaamalla puuosat kahteen kertaan valkoisella maalilla. Sen jälkeen liima-vesi -seokseen kastetut paperinarut kieputettiin mahdollisimman tasaisesti tähden ympärille. Liiman kuivuttua pujotin valonauhan tähden sisään ja homma oli valmis. Helppo juttu, kun kaikki tarvikkeet olivat Kaarakassa valmiina! Tähti saa nyt loistaa talven ajan takkahuoneen seinällä, mutta lopullinen paikka taitaa löytyä ensi kesänä mökin pimeimmästä nurkasta. Tämä kurssi ei varsinaisesti kuulunut Aiku-näppiin, mutta saan laskea nämä tunnit valinnaisiin opintoihin. Nyt olen käsittääkseni kerännyt kaikki vaadittavat valinnaiset tunnit. Täytyypä vielä tarkistaa tilanne opelta.


Viime postaukseni jälkeen ystävän ystävä otti yhteyttä ja kertoi omistavansa jonkin verran hänelle turhia Krokus -sarjan osia. Niinpä teimme treffit kaupungille ja astiat vaihtoivat omistajaa!


Hankin kaksi tarjoilukulhoa, suuren tarjoilulautasen sekä kolme pientä pullalautasta. Kaikki osat ovat hyväkuntoisia ja lähes käyttämättömän näköisiä. Kiitos Sari! Tiedän, että varastoistasi löytyy monenlaista muutakin, joten kaupat eivät varmaankaan jää tähän! :-)

tiistai 24. lokakuuta 2017

Miniryijy

Istuin Kaarakassa lauantaina DIY-kurssilla muutaman tunnin. Päivän aiheeksi sai valita joko makrameen, himmelin tai ryijyn. Koska muut olivat jo tuttuja juttuja, valitsin  miniryijyn valmistamisen kudontakehyksessä.


Tein ryijystä iloisen ja värikkään. En halunnut siihen mitään erityistä kuviota, vaan tein värisekoitukset nukkalankoja varten täysin sattumanvaraisesti. Kudontakehyksen mukana tuli tarvittavat neulat ja kampa. Vain lasta, joka määrää nukan pituuden, leikattiin pahvista.


Innostuin ryijystä niin, että lauantai-illan huumassa tein sen valmiiksi asti. En tiedä, mitä teen näin pienellä ryijynpalalla, mutta on kiva, kun tarvikkeet jäi itselle, niin voin myöhemmin tehdä tälle kaverin!


Sunnuntaina käväisin antiikkimessuilla. Hankin Lumikukka-kahviastiastooni neljännen vaaleanpunaisen kahvikupin.



Ostin myös Krokus-sarjaan kaksi syvää ruokalautasta ja yhden pienen pullalautasen. Muita osia ei ollut kenelläkään myyjällä tarjolla. Tähän sarjaan toivoisin löytäväni vielä eri kokoisia tarjoilukulhoja.


Täällä sateli viikonloppuna rakeita, räntää ja lunta. Aurinkoiset syysilmat taitavat olla takanapäin. Täytyypä ottaa toppatakki esiin!


lauantai 14. lokakuuta 2017

Makrameekoru

Aiku-näpin syyslukukausi alkoi makrameen merkeissä. Tämä vanha solmeilutekniikka elää nyt uutta kukoistustaan! Viime talvena käväisin Kaarakassa tekemässä pari amppelia, mutta muuten en ollut tähän työtapaan ennestään tutustunut.

Sisustustekstiiliä en halunnut tällä kertaa tehdä, joten hetken nettiä selattuani päädyin suunnittelemaan makrameekorua. Toteutukseen käytin vanhoja merkkauslankoja, joista valitsin muutamia syksyisiä sävyjä tähän työhön.


Työn edetessä lisäsin mukaan joitain kierrätyshelmiä vanhoista rikkoutuneista korvakoruista. Keskellä korua on pienehkö avainrengas, josta suurin osa korun osioista alkaa. Punaisiin kiemuroihin piilotin solmujen sisään ohutta rautalankaa, jolla sain kiemurat pysymään aisoissa. Lopuksi mietin korun tärkkäämistä, mutta se näyttää nyt turhalta. Koru pysyy ryhdikkäänä ihan ilman tärkkiäkin.

Käväisin tänään tsekkaamassa kaupungin uusimman antiikkiliikkeen. Ei ollut turha reissu! Tuttu myyjä tietää mitä kerään, ja nosti heti eteeni paketin vihreää Grapponiaa!



Voi tätä onnenpäivää!

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Streliziat

Viikonloppuna oli Seinäjoella käsityömessut. Vietin siellä mukavan perjantaipäivän imien itseeni roppakaupalla ihanaa käsityön huumaa. Messut olivat aiempia vuosia laajemmat, kun Areenan B-halli oli nyt myös käytössä. Mitään kovin mullistavaa uutta ideaa en tällä kertaa messuilta saanut, mutta suuren määrän kankaita ja tarvikkeita kotiutin tälläkin kertaa.

Messuilla oli tänä vuonna kaksi käsityökilpailua. Osallistuin kilpailuun, jossa tuli suunnitella ja valmistaa seinätekstiili. Kilpailutyöni aiheeksi valitsin lempikukkani Strelitzian.


Streliziat tuovat mieleeni mukavat perheen kanssa tehdyt matkat ja etelän lämmön. Tähän työhön käytin kankaita, jotka työkaverini toi vuosia sitten Thaimaasta. Vain sinistä kiiltävää kangasta jouduin metsästämään. Viimein löysin SPR:n kirppikseltä satiinityynyliinan, jossa oli tarvittava sävy.


Tässä kaikki kilpailuun osallistuneet työt. Oma työni ei menestynyt, mutta oli mukava osallistua ja huomata, kuinka erilaisia seinätekstiilejä saatiin aikaan, kun materiaalia ja tekotapaa ei järjestäjien taholta rajattu mitenkään.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Mökin uusittu terassi

Kesämökkimme on rakennettu vuonna 1965 ja remontoitu joskus 1970 -luvulla. Koska mitään suurempaa remppaa ei sen jälkeen ole tehty, oli jo korkea aika tarttua toimeen.  Eniten remonttia vaati terassi, joka oli lahoamispisteessä. Soitin alkukesästä paikalliselle rakentajalle, joka lupasi remontin toteuttaa.

Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän upeaan lopputulokseen:


Alkutilanne oli lohduton:


Nyt terassi ei ole enää surkea läpikulkupaikka. Siihen mahtuu nyt hienosti kahvittelemaan ja kaiteet tekevät siitä suojaisemman tilan. Pääsimme eroon myös rantaan vievistä vaarallisista kiviportaista. Uudet portaat ovat tukevat ja turvalliset uusine kaiteineen.

Kuinka maltankaan odottaa ensi kesää ja hyviä mökkikelejä?

tiistai 22. elokuuta 2017

Melko edullista

Alkukesästä käväisin paikallisessa Agrimarketissa, jossa oli päätetty laittaa valtava määrä kukkasipuleita ja juurakoita "Ota tästä!"-koriin. En ole aiemmin kasvattanut Daalioita, mutta päätin kotiuttaa muutaman juurakon, kun eivät olleet hinnalla pilattuja!



Olen antanut kukalle lannoitetta lähes jokaisen kastelun yhteydessä ja voi hyvänen aika, mikä menestys! Ensimmäinen kukka aukesi ja laskin, että nuppuja on samassa yksilössä ainakin 28 kpl. Miksi ihmeessä olivat ilmaisia?

lauantai 19. elokuuta 2017

Riikinkukkoa ja muuta mukavaa

Käväisimme jokin aika sitten lounaalla Närpiössä sijaitsevassa Lind's Kök -nimisessä kasvihuoneravintolassa. Paikka oli superihana ja ruoka taivaallisen hyvää! Samalla reissulla päädyimme Kaskisiin ja tietenkin bongasimme myös paikallisen kirppiksen. Siellä vastaan tuli nostalginen punainen Arabian tv-setti, jossa on Raija Uosikkisen suunnittelema Riikinkukko-kuvio. Tämän setin muistan jo lapsuudesta. Meillä kotona oli sekä punainen, että sininen setti. Olisi kiva joskus vielä löytää tälle pariksi se sininenkin!


Erkkitapio Siiroisen keltaista Barokki-sarjaa olen täydennellyt hiljakseen, kun sopivia osia on löytynyt kohtuuhintaan. Barokki ei ole halutuimmasta päästä, joten osia saa melkein pikkurahalla. Kaapista löytyy myös väritöntä Barokkia, joka taitaa lähteä seuraavaksi kiertoon. Jostain täytyy malttaa jo luopua, ennenkuin astiakaappien hyllyt retkahtavat alas!


Löytyisikö apua tämän kasvin tunnistamiseen? Ojanpientareellamme nimittäin kasvaa kukka, jonka olen vuosia sitten nypännyt juuria myöten mukaani jostain parkkipaikalta. Upean oranssit kukat keikkuvat pitkän hontelon varren päässä. Kerro, jos tiedät tämän kasvin nimen!