lauantai 25. helmikuuta 2017

Lumikukkia ja etsausta sitruunahapolla

Parina lauantaipäivänä olemme jälleen ajelleet kotiseutua kauempana kirppareilla. Pientä kivaa on löytynytkin, mutta lähinnä retkeilyn puolelle nuo päivät voi laskea.


Joitain vuosia sitten hankin kummitätini jäämistöstä Arabian Lumikukkaa sekä vaaleanpunaista, että vaaleansinistä. Tarjoilulautanen ja neljä pullalautasta ovat sitä perua. Nyt tuli vastaan kolme täysin käyttämätöntä kuppiparia! Nämä ovat niin suloisia! Nyt voin tätä sarjaa jo käyttää, koska voin yhdistää näihin tarvittaessa sinisiä osia. Vaaleanpunaisia kuppeja silti vielä halajan!

Vastaan tuli myös edullinen ruskea suuri jalallinen kulho, jota myyjä kehui kotimaiseksi. Tähän en ole vahvistusta vielä löytänyt. Kerro, jos tiedät tämän alkuperästä jotain. Jokin aika sitten en olisi katsonut ruskean lasin päällekään, mutta niin se mieli muuttuu! Jotenkin tämä nyt vaan kiehtoi!


Aiku-näpissä värjäys jatkui etsauksen merkeissä. Otin käsittelyyn aiemmin värjäämäni tilkun, johon en ollut tyytyväinen. Maalasin siihen uuden pohjavärin, kuivatin, etsasin kiemurakuviot ja jätin kuivumaan seuraavaan kertaan. Sitten höyrykiinnitin, huuhtelin, keitin pesuainevedessä ja vielä huuhtelin lopuksi.


Mielenkiintoinen menetelmä, mutta eipä näin monihyväistä värjäystä aivan äkkiä kotona viitsisi tehdä. Onneksi Kaarakassa on mahdollisuus oppia tätä kaikkea! Valmis kangas pääsee varmasti osaksi jotain tulevaa tilkkutyötä.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Jännittävää värjäystä

Aiku-näpissä on aloitettu vuosi värjäämällä kankaita ja lankoja. On tehty liemivärjäystä, kirjovärjäystä, maalattu kangasta ja lankaa, on solmittu ja taiteltu, kuumennettu mikrossa ja kattilassa, huuhdeltu ja ihailtu omia ja muiden tuotoksia! Värjääminen on tosi mukavaa ja yllätyksellistä!


Näihin värjäämiini villalankoihin olen enemmän kuin tyytyväinen. Varsinkin oikealla oleva vyyhti onnistui yli odotusten. Oletin tekeväni kirkkaita voimakkaita värejä, mutta mikrossa värit sulautuivat toisiinsa niin hurmaavasti, että en tiedä, maltanko tätä vyyhtiä koskaan käyttää, vai ihailenko vain.


Kangastilkkuja on värjätty monin eri menetelmin. Kuvassa tähän mennessä valmistuneet. Värjäystä jatketaan vielä parina iltana, joten lisää on luvassa. Myöhemmin keväällä teemme tilkkutöitä, joihin toivon voivani käyttää ainakin osan nyt värjäämistäni puuvillakankaista.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Suomi 100 vuotta

Suomen juhlavuoden mukit tulivat myyntiin heti tammikuun alusta. Hetkeäkään ei tarvinnut miettiä, mikä mukeista pääsee omaan kaappiin. Esteri Tomulan suunnitteleman 1960 -luvun Pastoraalin kerääminen on ollut haaveissani muutenkin jo kauan. Sitä on kuitenkin ollut tosi vähän liikkeellä ja hinnat ovat olleet korkeita.


Aloitin siis parilla mukilla, mutta puoli tusinaa näitä olisi tarkoitus hankkia. Toinen vaihtoehto olisi ollut tietenkin ostaa yksi kappale jokaisen vuosikymmenen mukia. Tämä ajatus ei houkutellut, koska mukit ovat niin erilaisia. Itse olisin valinnut sarjaan joka vuosikymmeneltä sinivalkoisen kuvion, jolloin väri olisi kuvastanut Suomea ja tehnyt sarjasta yhtenäisemmän. Tosi harmi on, että tuotantoa ei Suomessa enää ole ja mukit on tehty Thaimaassa. Se siitä kotimaisuudesta.

Jotenkin tähän Suomi -teemaan sopii myös Elovena-tyttö. Murokuppi tuli vastaan kirppiksellä. En tiedä milloin tätä lautasta on myyty, mutta ainakaan tällä hetkellä Raision sivuilla ei ole tätä myynnissä, samalla kuvalla olevia mukeja kylläkin on.



Jokin aika sitten lupailin pientä kirja-arvostelua. Taisin luvata liikoja, mutta muutaman sanan mielelläni kerron Sauli Miettisen kirjasta Uskomaton Aira Samulin.


Melkein menee tämäkin juttu Suomi 100 vuotta -teemaan, niin paljon Suomen historiaa Airan silmin nähtynä tästä kirjasta huokui. En ole käsittänyt ollenkaan, miten monessa Aira on elämänsä aikana ehtinyt olla mukana ja on edelleen. Suurten henkilökohtaisten vastoinkäymisten jälkeenkin hän on jaksanut pitää yllä positiivista mielialaa. Kirjasta huomaa selvästi, kuinka aika on kullannut monta muistoa, mutta niinhän sen pitää ollakin. Kannattaa muistella enemmän iloisia, kuin surullisia aikoja elämässä.

Kymmenkunta vuotta tanssikilpailujen katsomossa istuneena, oli mielenkiintoista lukea myös tanssinopetuksen ja tanssiseurojen alkutaipaleesta Suomessa. Tanssiseurojen välinen kilpailu on ollut näköjään alusta asti hurjaa, yhteistyö ei ole ollut yksinkertaista silloinkaan!

Kovasti mielenkiintoista olisi käydä vierailulla Hyrsylän mutkassa, kun Aira vielä itse jaksaa ottaa vieraita vastaan. Ja Airan vetämälle tanssitunnille voisimme osallistua vaikka koko perheen voimin!

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Virkattu nalle

Saimme kutsun pikkupirpanan syntymäpäiville. Neito täytti kokonaiset kaksi vuotta. Heti kutsun saatuamme otin vikkelästi langat esiin, koska juhlaan oli vain viisi päivää aikaa! Sattumalta olin edellisenä päivänä hakenut kirjastosta muutaman käsityölehden ja onneksi yhdestä niistä löysin sopivan ohjeen.


Nallen ohje löytyi Suuri Käsityö -lehden numerosta 11-12/2016. Keltainen lanka on Novitan Pikku Pirtaa ja valkoinen Ipanaa. Virkkuukoukulla nro 3 sain pinnasta tarpeeksi tiivistä. Lopuksi tein vielä nallelle sopivan peiton isoäidin neliöistä.

Onnea vielä pirpanalle ja kiitos, että saimme olla mukana kivoissa juhlissa!


keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Kylmästä lämpimään

Matkailija käväisi joulun aikaan kotosalla ja oli onnellinen, kun näki puikoilla uudet villasukat. Ehdin juuri ja juuri saada sukat valmiiksi ennen matkalaukun sulkeutumista. Vaikka lämmintä on siellä saman verran kuin täällä pohjolassa pakkasta, ohuesta villalangasta neulotut villasukat ovat erittäin toivotut. Paksuja pökkelösukkia on turha tyrkyttää.


Neuloin perussukat Hot Socks Evergreen -langasta. Kerä näytti pirteän väriseltä, mutta valmiit sukat lähinnä kaikkien värien yhteentörmäykseltä. Saaja kuitenkin tykkäsi ja sehän on tärkeintä. Tämä oli viimeinen viime vuoden puolella valmistunut käsityöni ja seuraavat ideat ovat vasta tuumausasteella. Keskityn nyt vaihteeksi muutaman illan joulupukinpussista löytyneeseen kirjallisuuteen. Ties vaikka innostuisin kirjoittamaan ensimmäisen kirja-arvosteluni!

lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi vaihtuu

Raketit räiskyvät täällä meidän kulmilla jo näin alkuillasta, vaikka vuoden vaihtumiseen on vielä monta tuntia aikaa. Raketteja en ole kuvannut, mutta välkettä löytyy myös viimeksi Kaarakassa tekemistäni joulupalloista.


Tarvittiin vain kolme eri kokoista ilmapalloa, liima-vesiseosta ja paperinarua, jossa oli valmiina hopeinen säie. Pallot näyttävät nyt kyllä lähinnä planeetoilta roikkuessaan siiman varassa takkahuoneen nurkassa. Jos saan nämä säilymään kaapissa ehjänä ensi jouluun, niin voisin uudistaa ne vielä laittamalla pallojen sisään jouluvalot.

Lämmin kiitos kaikista kommenteistanne!


Hyvää uutta vuotta 2017!

tiistai 20. joulukuuta 2016

Rainbow-pitsihuivi

Ostin alkusyksystä teeteen Rainbow-langan, jonka mukana tuli juuri tälle langalle suunniteltu huivin ohje. Huivin teko vei todella kauan, mutta se valmistui sopivasti ennen joulutohinoita!


Lanka osoittautui todella haastavaksi neuloa, koska siinä on neljä säiettä, mutta ei ollenkaan kierrettä! Joka silmukan kohdalla oli oltava tarkkana, että kaikki säikeet tulevat varmasti mukaan. Tämä hidasti työtä aika lailla. Lanka myytiin laatikossa, joka olikin aivan välttämätön juttu. Laatikon keskellä olevasta reiästä lanka soljui ulos mukavasti, eikä takkuuntunut koko aikana yhtään. Lanka näyttää liukuvärjätyltä, mutta ei sitä ole. Liukuva väri on saatu aikaan vaihtamalla vuorotellen yhden säikeen väri uuteen. Tämä on toteutettu kylmästi katkaisemalla kaikki säikeet ja tekemällä solmu värinvaihtokohtaan. Näitä solmujahan langassa olikin sitten 7 - 8 kappaletta.

Huivin ohje oli selkeä, mutta parissa kohdassa olin ohjeen tekijän kanssa eri mieltä. Kakkoskaaviossa rivi 14 ei ollut mieleeni, joten sitä muutin parilla viimeisellä kerralla. Siinä ylimääräiset reiät asettuvat ohi muista reikäriveistä, joten minun silmääni rivi näyttää virheelliseltä. Voi toki olla makuasiakin!

Muuten on kyllä pehmoinen ja mukavan tuntuinen lanka ja lopputulos näyttää ihan käyttökelpoiselta. Taidankin pitää tämän itse!

perjantai 9. joulukuuta 2016

Vauvamuistoja

Omasta lapsuudestani on säilynyt joitain pieniä tavaroita, jotka ovat marinoituneet laatikon pohjalla riittävän kauan. Olen miettinyt kuinka ne voisi laittaa arvoisellaan tavalla esille. Nyt löysin kirpparilta näille pienen pienille muistoille soveltuvan syvän kehyksen.

Maalasin kehyksen kalkkimaalilla useaan kertaan. Taustaksi laitoin palan pellavakangasta ja vanhasta kellastuneesta lehdestä leikkaamani aiheeseen sopivan uutisen. Kokonaisuutta raikastamaan valitsin vielä valkoisen virkatun pitsiliinan.

Kummilusikkaani en halunnut kiilloittaa, vaan laitoin sen kehykseen sellaisenaan. Äitini minulle neulomista polven yli ulottuneista sukista toinen oli vuosikymmenten kuluessa hävinnyt, joten tämä tallessa oleva pääsi kunniapaikalle lusikan viereen.


Lehtileike on hieman sukkaa ja lusikkaa vanhempi, pitsiliina taas nuorempi. Saatan niitä vielä vaihtaa, mikäli löydän vastaavia juuri oikealta vuosikymmeneltä. Ajatuksena on myöhemmin tehdä muidenkin perheenjäsenten vauvamuistoista samantyyppiset taulut.

Kuinka ihmeessä sukkani on voinut olla noin pieni! :-) 

perjantai 2. joulukuuta 2016

Hiippapipo

Syksyn toinen aihe Aiku-näpissä oli kuvioneule. Niitä en ole kovinkaan paljon aikaisemmin tehnyt ja sen vuoksi päätin, etten hotkaise kovin suurta palaa, vaan tyydyn pienehköön työhön.

Päätin valita värimaailman sen mukaan, minkä värisiä lankoja kaapistani löytyisi. Päätin myös, että vanhojen lankojen on riitettävä, enkä osta tähän työhön metriäkään uutta lankaa. Kaikki langat ovat täyttä villaa ja joitain ohuempia keriä niistä neuloin kaksinkertaisena. Kirjava lanka on käsin värjätty Sedun opiskelijoiden toimesta, sen olen hankkinut käsityömessuilta jokunen vuosi sitten. Hyvin sainkin pieniä lankanyssyköitä kulumaan tähän työhön!


Päätin siis tehdä pipon itselleni. Kukkakuvion löysin jostain ikivanhasta neulekirjasta. En tiedä, johtuuko pipon malli joulun odotuksesta, vai mistä, mutta tässä hiippapipossa aion hiippailla iltakävelylenkkini tästä lähtien! :-)

perjantai 18. marraskuuta 2016

Makramee-amppeli

Kaikki vanhat hyvät jutut tulevat jossain vaiheessa uudelleen muotiin! Nyt on näköjään jälleen amppelien aika.


Kävin Kaarakassa viettämässä illan amppelikurssilla. Tämän illan saan taas laskea Aiku-näpin valinnaisiin tunteihin. Amppelin pohjaksi sain maalta todella vanhaa lautaa, jonka porstasin puhtaaksi vuosikymmenien liasta. Solmeilu oli mukavaa ja rauhoittavaa touhua! Suorien ja kiertävien solmujen lisäksi opin muutakin uutta. En nimittäin ollut koskaan aiemmin porannut akkuporakoneella! Pohjalautaan oli kuitenkin tehtävä narujen mentävät reiät, joten tämäkin asia tuli nyt opeteltua!
Amppeleita oli useita malleja, ja jossain vaiheessa pitäisi tehdä vielä joku muukin, ainakin yksi perinteinen ilman pohjalautaa.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Syysvaatetta

Eurokankaan läpi ei pitäisi kävellä, ellei oikeasti tarvitse uutta vaatetta. Jokin aika sitten iskin silmäni pakalla olevaan printtikankaaseen, eikä muu auttanut, kuin ostaa siitä pala!


Kankaan kuvissa on koruja, helmiä, nappeja ja kukkia sikin sokin. On hyvä ja paksu laatu vilpoisemmillekin ilmoille! Olen käyttänyt tunikaa nyt muutaman viikon ja kangas tuntuu edelleen mukavalta ja laadukkaalta.

Lumi on jo asettunut taloksi meidänkin leveysasteillemme, mutta sen verran vielä palaan kuluneeseen kesään, että laitan tähän muistiin jättiauringonkukkakasvatukseni tulokset. Kukkia oli tänä vuonna neljä kappaletta ja lopulliset pituudet olivat 233 cm, 347 cm, 372 cm ja 382 cm. Rikoin siis oman ennätykseni! Sen sijaan kukkien siemenosan läpimitta ei tänä vuonna kasvanut kovin suureksi, suurin oli 28 cm, joka ei yltänyt lähellekään viimevuotista ennätystä. Tällä kertaa mm. korkein kasvi teki useita kukkia, eikä vain yhtä suurta. Jättikukkien kasvatus on mukavaa ja siemeniä on paljon, joten harrastus jatkuu! Vaikka tilaa olisi, en halua kasvattaa kovin monta kukkaa kesässä, koska näin suuret yksilöt tarvitsevat vettä ja ravinteita päivittäin, kuivina ja aurinkoisina päivinä useastikin. Kesällä pitää ehtiä niin paljon muutakin!


perjantai 4. marraskuuta 2016

Neito tornissa

Syksyn ensimmäinen projekti Aiku-näpissä oli plastinen massa. Ajatus massan työstämisestä ei aluksi inspiroinut ollenkaan, mutta kun alkuun päästiin, olin jo aivan innoissani!

Aloitimme muotoilemalla verkosta työn tukirungon. Rungon päälle liisteröitiin muutama kerros revittyä sanomalehteä. Itse massa sisältää liisterijauhetta, puuliimaa, kaoliinia, liitujauhetta ja selluvillamurskaa, jotka sekoitettiin veteen. Massa oli märkänä tosi painavaa, mutta lopullinen kuivunut työ on erittäin kevyt. Massasta olisi saanut lähes tasaista pintaa, mutta en tasoittanut sitä, koska vanhan linnantornin luonne tulee paremmin esiin rouheasta pinnasta. Painoin märkään massaan tiilikuvioita pahvista tekemälläni sabluunalla. Lopuksi maalasin tornin harmain sävyin.




Linnan tornissahan asuu tietenkin prinsessa. Olin ajatellut palmikoida prinsessan letin langasta, mutta kun kerroin ideasta pitkätukkaiselle tyttärelleni, hän yllätti lähettämällä tuhansien kilometrien takaa letin omista hiuksistaan. Letti teki tästä työstä tosi rakkaan! Mitäpä lapsi ei tekisi äitinsä askartelujen vuoksi!!! :-)

Illan pimetessä torniin syttyy valot. Tuntuu melkein kuin ihana prinsessamme olisi kotona!



perjantai 28. lokakuuta 2016

Vihreää Grapponiaa!

Grapponiat ovat mielestäni Riihimäen Lasin kaikkien aikojen kauneinta käyttölasia. En ole niitä kuitenkaan itselleni hankkinut, vaan kaikki keräämäni keltaiset Grapponiat ovat tähän saakka päätyneet lahjoiksi. Nyt alkaa omien Grapponioiden keräily!


Tämän kun näin myyjän pöydällä, niin se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Upea syvän vihreä sävy! Tämä on niin mun lemppari! Jotenkin oletan, että vihreää ei ole kovin helppo löytää, mutta sehän tästä jutusta tekeekin mielenkiintoisen! Ja mikäs kiire tässä olisi!

Käytiin myös antiikkimessuilla. Sieltä kotiin lähti Timo Sarpanevan suuri Riite-kynttiläalusta.


Sinikukkaisia lasilautasia myytiin pikkurahalla, joten ostin nämä ajatellen kesäisiä mansikkakakkuhetkiä! Tarjoilulautasen lisäksi pikkulautasia on puoli tusinaa.


Nyt lupaan, että hetkeen en osta yhtään ainutta kippoa! (Paitsi jos vihreää Grapponiaa sattuu tulemaan vastaan!) :-)

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Joulusukat

Pikkupirpanoiden äiti toivoi tyttärilleen uniikkia joulukalenteria. Suunnittelimme yhdessä ensin perinteisiä kalentereita, eli sellaisia, joissa on 24 taskua tai 24 pientä sukkaa narussa tai muuta vastaavaa. Lopulta päädyimme suunnitelmissa siihen, että molemmille neideille tehdään yksi oma sukka tai tossu, jonka tonttu täyttää joka yö. Näin mukavat yllätykset eivät ole esillä etukäteen kurkittavana.

Sain vapaat kädet sukkien toteutukseen ja siitäkös lähti todellinen flow, en kertakaikkiaan malttanut mennä nukkumaan, ennenkuin sukat olivat valmiit.


Kaikki tarvikkeet löytyivät omista varastoistani. Kankaan olin joskus ostanut jouluista sohvatyynyä varten, mutta tyynyksi asti se ei koskaan ehtinyt. Kangas on niin tykkyä, että tossut pysyvät muodossaan ilman mitään tukikankaita. Halusin tossuihin jotain kimallusta, joten nyöreihin punoin joukkoon kimaltelevaa lankaa ja liimasin kuumaliimalla tossuihin kimaltelevia koristeita. Punaisia kimalluksia en löytänyt, joten väritin värittömät punaisella permanent-tussilla. Tossuissa on myös piilossa kilikello, joten jotain hentoista tontun ääntä saattaa kuulua tossuihin kurkatessa. Tein tossuista niin suuret, että niihin mahtuu tarvittaessa vähän isompiakin yllätyksiä.

Pientä joulujännitystä taitaa jo olla ilmassa!

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Takin uusi elämä

Kokeilin jälleen taannoin Kaarakassa oppimaani pussivärjäystekniikkaa. Tällä kertaa käsittelyyn pääsi pesussa kulahtanut kesätakki.



Takki oli alunperin mustavalkoinen, mutta mustat kohdat olivat harmaantuneet ja valkoiset olivat enää muisto entisestä. Niinpä pistin takin kahteen eriväriseen väriliemeen yöksi ja toivoin parasta. Samoihin liemiin laitoin vielä muutamat pitsit muita projekteja varten.


Takki värjäytyi mukavasti. Sinisiä ja vihreitä osioita on sopivasti siellä täällä. Ensin ajattelin tuunata takkia vielä lisää, mutta ehkä se saa olla näin. Lopputulos miellyttää niin paljon, että takki saa jatkoajan! Enää sillä ei tarkene, mutta ensi keväänä otan sen ilomielin uudelleen käyttöön!

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Kirppiskierros

Lähdimme viime lauantaina merta edemmäs kalaan. Ajelimme tsekkaamaan Parkanon, Kyröskosken ja Hämeenkyrön kirppiksiä. Matkan pituuden huomioiden saalis ei ollut kovinkaan kummoinen. Jotain sentään löytyi.


Siiroisen suunnittelemaa Jesperi-sarjaa olen kerännyt vuosia. Nyt tuli vastaan suuri tarjoilukulho, joka ilman muuta lähti meille. Keltaisen kristalliastian ostin tietämättä siitä tuon taivaallista, mutta astia oli kaunis ja hinta edullinen. Kotona asiaan perehdyttyäni olin todella tyytyväinen ostokseeni. Kyseessä on Eero Rislakin "Katja" -niminen makeiskulho. Kulhoa on valmistanut Mäntyharjun Lasi Oy vuosina 1968 - 1971. Tehdas myytiin kannattamattomana vuonna 1971 ja kulhon valmistus siirtyi Riihimäen lasille jonkin ajan kuluttua. Kulhosta ei käsittääkseni pysty sanomaan kummassa tehtaassa se on valmistettu. Lasinen tarjoilulautanen on jotenkin suloisen nostalginen. Aiemmin olen hankkinut samanlaisen valkoisin viivakuvioin.

Retrokankaat ovat usein kirppiksillä järjettömissä hinnoissa. Nyt löysin neljä kangasta saman myyjän pöydästä muutamalla eurolla. Kaikki kankaat ovat siistejä ja ehjiä.


Olen haaveillut tekeväni retrokankaisen toppavuorisen takin talveksi. Olisikohan näistä kankaista siihen?

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Voitto kotiin!

Osallistuin Green Craft -kilpailuun keväällä tekemälläni korikassilla. Kilpailun palkinnot jaettiin sunnuntaina käsityömessuilla ja hämmästyksekseni tuomaristo arvosti kassini korkeimmalle sijalle! Kilpailuun oli tullut toinen toistaan hienompia töitä, joten en todellakaan osannut odottaa menestystä!



Tuomaristo perusteli valintaansa seuraavasti:

"Voittajatyössä Green Craft -materiaalia on käsitelty teknisesti uudella ja tuoreella otteella, jossa tuttua trikookudetta käytetään täytteenä ja kierrätyshuopanauhaa pintamateriaalina. Keltaiset tehostelangat ja ristikkomainen rakenne erottuvat massasta ja antavat materiaalille kevyen vaikutelman.

Korikassi on osoitus siitä, miten taidokkaalla toteutuksella materiaalille luodaan uutta arvoa ja mielenkiintoa. Tuote on samaan aikaan leikkisä, taipuisa, ilmava ja jäntevä. Korikassin tekninen toteutus houkuttelee soveltamaan ideaa myös sisustustuotteisiin, kuten lampunvarjostimeksi tai koreiksi tehostelankaa tai muotoa varioimalla."


Olen onnellinen!

torstai 29. syyskuuta 2016

Virkattu huivi

Kävin muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa elämässäni Kauhajoen Päntäneellä Tapion kaupassa. Lankakeriä ja -vyyhtejä oli silmänkantamattomiin! Palasin sieltä kotiin muovipussi täynnä toinen toistaan ihanampia lankoja. Yritin pitää järjen mukana ostoksilla, mutta vaikeaa se oli. Houkutuksia oli niin paljon!

Ensimmäiseksi otin käsittelyyn Drops Alpaca Silk -langat, joihin löysin mukavan huivimallin Kotiliesi Käsityö -lehden numerosta 7/2016.


Virkkasin mallin mukaan yksitoista palaa, jotka reunustin lopuksi kiinteillä silmukoilla. Alkuperäisessä mallissa oli paloja huomattavasti enemmän. Neljästä 25 gramman kerästä jäi jäljelle vain yksi gramma lankaa. Huivin koko kevyesti pingotettuna on 145 cm x 50 cm. Käytin nro 3 virkkuukoukkua.

Tästä huivista tuli mukava fiilis! Malli oli riittävän yksinkertainen, ettei ohjetta tarvinnut seurata enää muutaman palan jälkeen. Virkkaus oli muutenkin kivaa monen neulotun huivin jälkeen. Tätä mallia voisin testata vielä jollain muullakin langalla!



lauantai 17. syyskuuta 2016

Aarrelaatikko

Aiku-näpin opintosuunnitelmaan kuuluu neljän vuoden aikana useita kymmeniä tunteja valinnaisia opintoja. Tänä syksynä alkoi kolmas näppi-vuoteni ja valinnaisten tuntieni määrä tähän saakka on ollut pyöreä nolla! Nyt päätin korjata tilanteen ja ilmoittauduin "puukässään", eli tekemään aarrelaatikkoa.


Laatikko tehtiin valmiiksi sahatuista mdf-levyn paloista. Kuvio suunniteltiin kannen lisäksi jokaiselle sivulle ja kaiverrettiin taltalla. Sen jälkeen laatikko koottiin liimalla ja puutapeilla. Lopuksi koko komeus maalattiin kolmeen kertaan.

Levyä oli yllättävän kevyt kuvioida. Kuten monessa muussakin asiassa, tässäkin vaadittiin enemmän taitoa kuin voimaa. Koska taito puuttui, taltta ei ihan joka kohdassa uskonut ensikertalaista! En ollut koskaan kouluaikana puukäsitöissä, mutta nyt huomaan, että olisi pitänyt olla! Tämähän on tosi mukavaa!

Aurinkoista lauantai-iltaa!


perjantai 9. syyskuuta 2016

Viirinauha

Kahden pikkuneidin yhteinen leikkimökki kaipasi uusia sisustustekstiilejä. Ompelin mökkiin kappaverhot leppäkerttukankaasta. Toiveena oli lisäksi viirinauha, johon käytin verhokankaan lisäksi muita väreihin sopivia tilkkuja.


Toivottavasti kauniita syyspäiviä riittää, että leikkimökissä tarkenisi vielä tänä kesänä leikkiä.

Mukavaa viikonloppua!



perjantai 2. syyskuuta 2016

Pääasiaa

Ilmat viilenevät päivä päivältä, joten pipokausi on kohta käsillä. Tein pikaisesti muutaman peruspipon Red Heart Soft -langasta.


Lanka on ihanan pehmeää akryylilankaa, joten nämä pipot eivät taatusti kutita! Ostin kaksi kerää, yhden sinisen ja yhden kirjavan kerän. Niitä yhdistelemällä sain langat riittämään näihin neljään pipoon. Kolmessa suuremmassa on 80 silmukkaa, pienessä 72. Joustinneuleen ansiosta pipot istuvat mukavasti, oli pää sitten vähän isompi tai pienempi!

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Puutarhatarinoita

En ole kesän mittaan kertonut oikeastaan mitään puutarhastani. Syynä on se, ettei tämä kesä ole ollut mikään menestys minkään kasvin kohdalla. Mehikasvit vanhassa padassa taitavat olla ainoat joita kehtaa näyttää!


Talvi oli tehnyt tuhojaan luumupuulle. Se oli pitkälle kesään ihan kalju.


Halusin antaa sille kuitenkin mahdollisuuden ja istutin ruusupapua puun juurelle:


Tässä sama puu uusine vaatteineen! Onneksi en sitä heti keväällä katkaissut, koska nyt näyttää siltä, että puussa on sittenkin elämää, ruusupavun siimeksessä näkyy myös luumupuun uusia oksia!

Kesä ei ole ollut suopea myöskään kurpitsakasvustoille. Jättikurpitsat tekevät edelleen vain poikakukkia, joten ainuttakaan kurpitsaa ei ole tulossa. Varsia ja lehtiä on sen sijaan mielettömästi! En tiedä, onko tyttökukkien kehittyminen kiinni jostain maaperään liittyvästä vai onko pelkästään sattumaa, kumpia kukkia kehittyy. Tähän juttuun pitäisi perehtyä paremmin. Koristekurpitsoja sentään on tulossa jonkin verran.

Jättiauringonkukkia on kasvamassa tänä vuonna neljä kappaletta. Niiden kukkanuput keikkuvat nyt jo reilusti kolmen metrin paremmalla puolella, joten odottelen pitkää ja kaunista syksyä, että kaikki ehtivät avata kukkansa ja kehittää myös siemenet ensi vuotta varten.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Nurmilintu

Viisi viikkoa kesälomaa on takana. Tikuttelin kesäloman aikana huivin Louhittaren Luolan Väinämöisestä. Langan värin nimi on komeasti Kuningatar.


Mallin on suunnitellut Heidi Alander ja se on nimeltään Nurmilintu. Sain jännittää loppuun asti, riittääkö yksi vyyhti tähän huiviin. Lopuksi sadan gramman vyyhdistä ja 400 metristä jäi jäljelle vain viisi senttimetriä lankaa, kun käytin myös molemmat pasmalangat, joilla vyyhti oli sidottu! Malli oli helppo ja nopeatekoinen. Huivin kokonaispituudeksi tuli pingotuksen jälkeen 198 cm.

Innostuin lomalla myös pitsikivistä, joita on näkynyt useammassakin blogissa.



Pitsikivien maalaaminen on todella kätevää mökkiaskartelua, kun kiviä löytyy tontilta kokonaisen kiviaidan verran ja maalaamiseen tarvitaan vain pieni purkki askartelumaalia ja hammastikku!

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Grapponiaa häälahjaksi

Kun viime vuoden puolella kuulin kummityttären hääpäivän lähestyvän, aloin vimmatusti etsiä lisää keltaista Grapponiaa, jota tiesin hänen toivovan. Pala palalta häälahja saatiin kuin saatiinkin ajoissa kasaan. Osa astioista löytyi Tampereelta Vaarin Varastolta, osa Ilmajoen antiikkiliikkeestä ja osa työkaverini kaappien kätköistä.



Astiat olivat niin painavat, että paketoinnin helpottamiseksi asettelin ne keltaiseksi maalatun vaneerilevyn päälle. Ilman levyä lahjaa olisi ollut hankala kantaa hääpaikalle. Lautaset paketoin erikseen pikkupakettiin. Lisäsin pakettiin vielä pienen tietoiskun Grapponian tuotantovuosista ja suunnittelijasta. Sarjanhan on Riihimäen Lasille suunnitellut Nanny Still vuonna 1968 ja se on ollut tuotannossa vuosina 1969 - 1975.

Sain osallistua häävalmisteluihin myös tekstaamalla tienvarsikylttien lisäksi juhlien menun suureen liitutauluun. Taulun koko oli 100 cm x 60 cm ja käytin kirjoittamiseen liitutussia, jolla olikin paljon mukavampi kirjoittaa, kuin tavallisella liidulla.


Vieläkin tulee vesi kielelle, kun tätä ruokalistaa lukee! Ruoka oli järkyttävän hyvää!

Onnea vielä kerran ihanalle hääparille ja kiitos mukavista juhlista!

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Hääkyltit

Ihana kummityttäremme viettää häitään tämän kuun loppupuolella. Hääparin toivomuksesta tekstasin hääkyltteihin parin tulevan yhteisen sukunimen. Kirkosta juhlapaikalle on vain hieman yli kilometri, eikä risteyksiäkään ole kolmea enempää, joten neljäs kyltti tulee juhlatalon edustalle toivottamaan vieraat tervetulleiksi. Julkaisen kuvan kylteistä hääparin luvalla.


Kyltit ovat kierrätettyjä, eli ne ovat aiemmin ohjanneet vieraita hääparin tuttavien häihin. Sulhanen oli valmiiksi hionut kylteistä edelliset nimet pois ja pohjamaalannut kyltit. Käytin teksteihin samaa FolkArt -askartelumaalia, jolla tekstasin puutarhakyltit asuntomessuille. Maali on hyväksi havaittu ja kestänyt jokapäiväiset kesäsateet myös aiemmin tekemissäni kylteissä. Toivottavasti hääpäivänä saamme nauttia auringosta ja kesän lämmöstä pitkälle kesäiltaan!

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Tekemisen meininkiä

Tänään aukeavat asuntomessualueen portit. Itse aion tutustua messutarjontaan pariinkin kertaan, mutta vasta hieman myöhemmin. Nyt kuitenkin virittäydyin tunnelmaan ompelemalla messuilla työskentelevälle neitokaiselle työlaukun.


Neuloin laukkuun koristeeksi messujen logon. Messujen mainoksissa olleesta logosta sai kätevästi laskettua silmukat, joten niitä ei tarvinnut itse suunnitella! Tämä laukku tuo toivottavasti myöhemminkin mieleen mukavan kesätyön!


Osallistuin jokin aika sitten Marlen blogissa kisaan, jossa piti arvata Marlen uuden suloisen koiranpennun nimi. Pennun nimi on Sulo ja kuinka ollakaan, olin ainut sitä nimeä ehdottanut. Palkinnoksi sain superihanan laukun, joka on ollut siitä saakka jokapäiväisessä käytössäni! Kiitos vielä kerran tästä ihanuudesta, Marle!