lauantai 30. marraskuuta 2019

Pieniä juttuja

Pidän melko harvoin pipoja. Sen vuoksi niitä ei ole montaakaan kaappiini kertynyt. Nyt kuitenkin tuntui, että tahdon turkistupsupipon! Tässäpä tämä! Turkistupsun hankin Kaarakasta.

Neuloin pipon kaksinkertaisilla jämälangoilla, joten taas sain lankakoriini tilaa.
Pari muutakin pipoa on tullut syksyn mittaan neulottua.


Tässä pipossa on sama palmikkomalli, mutta paksummasta langasta neulottuna lopputulos on huomattavasti muhkeampi.


Viimeinen pipoista onkin vähän rempseämmän värinen. Vihreä lanka on heijastavaa.

Keittiöön olen tehnyt bambulangasta uusia tiskirättejä ja ommellut yhden kierrätyspannunlapun.



Pannunlappu on ommeltu täysin loppuunkulutetusta olkalaukusta! Laukku on ollut lempparini niin kauan, että se kului kovassa käytössä puhki monesta kohtaa. En kuitenkaan malttanut hyvää tikattua kangasta heittää pois. Tuunasin kankaan vielä oranssilla tekstiilitussilla ja samanvärisellä ripustuslenkillä. Joku saattaa tunnistaakin, mistä laukusta kangas on peräisin!

maanantai 28. lokakuuta 2019

Sashikon koukuttama

Kun näin Marlen blogissa boro-tekniikalla tehdyn olkalaukun, olin samantien aivan myyty! Googlasin aikani boroa ja sashikoa, tein tilkkupohjan ja aloin pistelemään. Oletan, että oma tuotokseni on sashikoa, vaikka en aivan käsittänytkään näiden kahden tekniikan eroa.


Tasaisten viivojen teossa aiemmin esittelemäni Prymin liitukynä oli aivan ehdoton apuväline!


Tässä laukun molemmat puolet pistelemisen jälkeen. Tuskin maltoin lopettaa kirjomista. Tätä täytyy saada lisää!

torstai 17. lokakuuta 2019

Kirjontaa

Selailin Nancy Nicholsonin kirjaa "Kodikasta kirjontaa" ja innostuin suunnittelemaan sen innoittamana muutamia kirjontakuvioita.



Ympyröiden piirtäminen mustalle villakankaalle sujui sutjakkaasti kässämessuilta ostamani Prymin kynän ansiosta. Kokeilin samanlaista kynää aiemmin Kaarakassa ja totesin sen tosi käteväksi. Kynällä saa tarkkaa viivaa ja piirretyt viivat näkyvät hetken, kunnes pikkuhiljaa häviävät kangasta käsiteltäessä.


Tästä kynästä on iloa pitkäksi aikaa. Hankin samalla myös täyttöpakkauksen, ettei lisäliituja tarvitse metsästää mistään myöhemmin.

perjantai 11. lokakuuta 2019

Väriterapiaa

Lankakorissani on vuosia pyörinyt muutamia käsinvärjättyjä ihania lankoja, jotka olen useasti ottanut korista esiin, ihaillut ja miettinyt, mitä niistä tekisin. Joitain sävyjä oli vain yksi vyyhti, joitain enemmän. Upeudestaan huolimatta nämä langat eivät kuitenkaan koskaan ole päässeet puikoille. Nyt päätin kerätä kaikki saman vahvuiset langat yhteen ja upottaa ne huiviin.


Malli on nimeltään "Pelto" ja löysin sen Johanna Meriläisen kirjasta Virkatut huivit. Malli oli nopeatekoinen siinä käytettyjen venytettyjen silmukoiden vuoksi. Valmista tuli ihan huomaamatta.

Lisää väriloistoa löytyi käsityömessuilta:


Kaikki Näppi-koululaiset, sekä aikuiset, että lapset saivat valmistaa yhden onnittelukukan 30 vuotiaalle Näpille. Kukkia oli mahtavassa kukkameressä yli 300 kappaletta. Joukossa myös oma kierrätyshuovasta tekemäni kukka.


Ihana syksyn ruska on vielä hetken ilonamme. Nautitaan siitä täysin siemauksin!



tiistai 27. elokuuta 2019

Uusi huppari

Paikkakunnallamme oli jokin aika sitten pienimuotoinen Ommel-tapahtuma. Lähdin sinne vartavasten hankkimaan iloisen kirjavaa hupparikangasta. Myyjillä oli toinen toistaan ihanampia kuviollisia kankaita, mutta kuinka ollakaan, palasin kotiin YKSIVÄRISEN kankaan kanssa!


Kangas on PaaPiin ja hupparin kaavan löysin Suuri Käsityö -lehden numerosta 1/2012. Kaava oli lyhyelle hupparille, joten pidensin kaavaa reippaasti. Ehkäpä seuraavaksi on sitten sen kuviollisen vuoro!

Taas testaan ötökkätietämystänne, kun vastaan tuli ennennäkemätön hörhiäinen. Ötökän pituus on noin neljä senttiä. Mikä ihme tämä on?


keskiviikko 21. elokuuta 2019

Puutarhassa

Puutarhassamme on tänä kesänä tapahtunut enemmän kuin vuosiin. Uusien naapureidemme kanssa päätimme hävittää yhteisen yli 30 vuotta vanhan, osittain lahon terijoensalava-aitamme. Aitapensaat ja niiden juurakot olivat valtavan kokoisia, joten päädyimme tilaamaan paikallisen pihapalvelun avuksemme. Konevoimin aidan hävittäminen sujuikin tosi sukkelasti.

Olimme suunnitelleet hankkivamme uusiksi aitataimiksi kiiltotuhkapensaat, mutta käytyämme puutarhalla asiasta keskustelemassa, saimme uusia ideoita ja lopulta päädyimme aivan uusiin ajatuksiin! Puutarhuri ehdotti meille Lännenheisiangervon ja Purppuraheisiangervon liittoa ja innostuimme siitä samantien.


Kaksivärinen aita on mielestämme erikoisen raikkaan ja kivan näköinen. Olemme siihen todella tyytyväisiä! Heisiangervot voi kasvattaa joko aidanteeksi tai leikata niitä muotoon. Ne kestävät myös alasleikkauksen tarvittaessa. Nyt vain odotellaan kasvua ja ensi vuonna kaunista kukintaa!

Muutakin puutarhassa on tapahtunut. Muutamia vuosia sitten aloittelin kokoamaan pientä kivikkopuutarhaa pihan keskellä olevan kirsikkapuun ympärille. Alueen perustaminen ei mennyt silloin ihan nappiin ja alue oli vuosien mittaan rikkaruohottunut ja kivet olivat uponneet kasvillisuuden alle. Sain alueen suunnitteluun apua "puutarhaguru" Katilta, joka lupautui auttamaan suunnittelun lisäksi myös lihasvoimillaan! Lopuksi kävi niin, että Kati huhki lähes yksin alueen valmiiksi asti! Suurkiitos Katille!





Aluksi alue tyhjättiin kokonaan kivistä ja kasveista. Punaisena lankana ajatuksissa pidettiin selkeyttä, joten suurin osa vanhoista kasveista hävitettiin. Vain mieluisimmat niistä käytettiin uudelleen. Lukuisia säkillisiä multaa, kivituhkaa ja kuorikatetta löysi paikkansa ja pari uutta isompaa kiveäkin tuotiin alueelle.

Kirsikkapuun ympärille hankin penkin, joka tehtiin työpajalla antamieni mittojen mukaan. Käsittelin sen vielä säänkestäväksi ja kuorikatteen väreihin sopivaksi. Syksyn pimenevinä iltoina valaisen puun lyhdyin ja nautin näkymästä!

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Kesäompeluksia

Käsityörintamalla kuluva kesä on ollut melko hiljainen. Vain pari nopeaa ompelusta on tullut tehtyä.


Vihreäpohjaisen kankaan ostin Tuurista Keskiseltä, siitä valmistui iloinen tunika kotikäyttöön. Pinkki kangas on kirpparilta. Samassa pöydässä oli myynnissä myös väriin sopivaa resoria, joten ostin ilman muuta sitäkin. Tähän lyhythihaiseen tunikaan otin pitkästä aikaa uuden kaavan Ottobresta nro 2/2017. Hyvä kaava olikin, joten pistän talteen!


Sain ystävältäni jokin aika sitten oksia viherkasvista. Oksat juurtuivat hyvin ja innostuivat kasvamaan vinhaa vauhtia. Ystäväni ei tiennyt kasvin nimeä, enkä löytänyt googlettamallakaan apua tämän nimeämiseen. Tiedätkö sinä kasvin nimen?


sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Ensimmäiset tallukkaani

Olen haaveillut pitkään tekeväni itselleni tallukkaat. En enää edes muista, mistä moinen ajatus aikanaan pälkähti päähäni. Kun selvisi, että syventävien opintojen lopputyöhön käytetään opintojen kokonainen viimeinen vuosi, tiesin heti, että silloin perehdyn tähän aiheeseen.

En kuitenkaan malttanut odottaa ensi syksyä, vaan ajattelin ensin salaa harjoitella! Otaksuin, että ensimmäiset harjoituskappaleet eivät onnistuisi niin hyvin, että niistä tulisi käyttökelpoiset. Tavoitteenani on kuitenkin tehdä kengät, joita voin oikeasti käyttää talvikenkinä.

Tallukoita on käytetty ja valmistettu mm. sodan aikaan ja sen jälkeen, kun kenkiä oli vaikea saada hankittua. Tallukkaat on perinteisesti tehty kierrätysmateriaalista. Niihin on käytetty kaikkea saatavilla olevaa materiaalia, kuluneita talvitakkeja, huopia, flanellipaitoja jne. Kierrätys ja vanhan materiaalin uusiokäyttö on taas muodikasta, joten oikeastaan tallukkaat ovat erittäin ajankohtaiset tänäkin päivänä. Lämpimien materiaalien ja monien kangaskerrosten vuoksi tallukkaat sopivat parhaiten talven pikku pakkasille. Suojakelillä niitä ei voi käyttää.

Tältä näyttävät valmiit ihka ensimmäiset tallukkaani!


Valmistusprosessi lähti siitä, kun löysin viime kesänä Jurvasta kirpparilta itselleni sopivan kokoiset kengänlestit. Ymmärtääkseni nämä eivät olleet tallukkalestit, mutta päätin, että saa kelvata! 


Aloitin tutustumalla netistä tulostamaani tallukkaohjeeseen vuodelta 1944. Kaavat piirsin mittaamalla lestin, omat jalkani ja pohkeeni sekä päättämällä varren pituuden. Päällyskankaaksi valitsin vanhan villakangastakin, välivuoriksi toisen villakankaan ja vuorikankaaksi retron kirppisverhon. Nauharullan löysin Minimanin askarteluosaston löytölaarista.


Tein tallukoita pikkuhiljaa talven mittaan. Syksyllä tilasin uudemman tallukkaohjeen Käsityötyttäriltä. Siinä oli mukana myös kaavat, mutta olin omat kaavani jo tehnyt ja kankaat leikannut, joten niistä ei ollut hyötyä. Toisaalta totesin niiden olevan lähes identtiset omieni kanssa.


Aluksi ompelin kangaskerrokset yhteen, tein muutamia koristetikkauksia ja reiät nauhoille. Tikkasin käsin reikien reunat. Tässä olisi voinut käyttää myös lyötäviä metallisia sirkkoja, mutta tallukannauhoja on avattava ja vedeltävä joka kerta, kun tallukkaat laittaa jalkaansa, joten uskon, että tikatut reunat kestävät paremmin. Seuraavaksi piti pingottaa kankaat lestin päälle. Tässä vaiheessa alkoi epäilyttää, että mahtuuhan nämä nyt varmasti jalkaani, joten kiersin varmuuden vuoksi lestin ympärille lisuketta. Tämä osoittautui turhaksi, olisi pitänyt luottaa aiempiin mittauksiin. Valmiisiin tallukkaisiin mahtuu nyt villasukka, joka on oikeasti tarpeeton. Tallukkaat ovat todella lämpimät ilmankin!


Tässä vaiheessa välipohja on ommeltu kiinni tallukkaan. Tämän jälkeen on tulossa tärkeä vaihe: on muistettava poistaa naulat, jotka pitivät välipohjan ompelun ajan kohdallaan. Ellei sitä muista, ei saa myöhemmin lestiä pois tallukkaasta! Huh, muistin ottaa!


Kuvassa toisen tallukkaan pohja on jo ommeltu kiinni. Ulkopohjan materiaali mietitytti aluksi. Vanhassa ohjeessa sanotaan, että pohja tehdään koneremmistä. Eipä sanonut tuo koneremmi minulle ensin mitään. Kysäisin onneksi asiaa omalta farmariltani, joka toi maalta pitkän palan remmiä. Sitä ei kuulemma ole käytetty kolmeenkymmeneen vuoteen... Pesin remmiä useaan kertaan porstalla, että sain siitä vuosikymmenten liat pois. Remmiä pystyi leikkaamaan terävillä saksilla ja reippaalla voimalla!


Leikkasin remmistä pohjat sekä korkolapun. Liimasin pohjat maitoliimalla kiinni. Kuvassa oleva hurja ilmestys ensin nauratti, mutta laitoin vain riittävän määrän puristimia, että pohja ottaa varmasti kiinni joka kohdasta.


Tallukkaista tuli todella mukavat ja lämpimät. Ja oikeasti käyttökelpoisetkin, vaikka sitä aluksi epäilin. Koneremmi on pohjamateriaalina todella hyvä, napakka, mutta joustaa askelissa sopivasti. Keväällä tallukoiden valmistuttua oli vielä jokunen viileämpi päivä, joten olen testannut niitä jo töissä sisällä ja kävellyt niillä myös ulkona. Näihin käytin iloisen väristä vuorikangasta ja nauhaa, seuraavista tulee sitten fiksummat pyhätallukkaat!




lauantai 11. toukokuuta 2019

Hopeakorukurssi

Olin viime lauantaina toisella hopeakorukurssillani Kaarakassa. Tällä kerralla keskityin sormusten tekemiseen. Edelliseltä kurssilta jäi hopeisen ruokalusikan varret käyttämättä, joten otin aluksi toisen niistä käsittelyyn. Ruokalusikan varsi on todella paksu ja vaati aikamoista voimaa saada se kiertymään sormuksen muotoon. Kuumensin vartta useamman kerran, paukutin muotoon vasaralla ja viimein varsi alkoi näyttää sormukselta. Porasin vielä koristetta varten reiän keskelle korua. Koristeeksi laitoin Kalevalakorun korvakorun, jonka pari on mennyt hukkaan. Sormus on melko suuri ja näyttävä, mutta yllättävän mukava pitää.


Koska ruokalusikan varren taivuttaminen oli hikistä hommaa, ostin kurssikaverilta alpakkaisen hiihtopalkintolusikan. Tämä lusikka oli ohuempi, joten sen työstäminen oli helpompaa. Tykästyin kovasti lusikan kauniiseen kuvioon. Alpakka on materiaalina hieman tummempaa, eikä hyvin kiillotettunakaan ole yhtä kirkas kuin hopea, mutta tämäkin sormus tulee varmasti käyttöön.

Sormukset on kuvattu saamani upean äitienpäiväkimpun kanssa. Tämän kuvan kera toivotan hyvää äitienpäivää kaikille äideille! 💚

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Seepratunika

Pääsiäisen aikaan meillä ei hyppinyt tipuja eikä pupuja, vaan seeproja!


Päätin ilostuttaa itseäni Eurokankaasta löytyneellä seeprakankaalla, vaikka aluksi tuntuikin, että kangas on hiukkasen liian lapsellista. Hetken kangaspakkaa hypisteltyäni totesin kuitenkin, että olkoon lapsellista tai ei, niin tätä ostan! En kuitenkaan käytä tätä tunikaa ihmisten ilmoilla, vaan mukavana yöasuna. Ehkäpä seeproilla on sama unettava vaikutus kuin lampaiden laskemisella. Jää nähtäväksi!

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Kukkaro

Korkkilaukun hihnaa varten ostamastani lankakerästä jäi puolet jäljelle, joten päätin vielä virkata laukun kaveriksi kukkaron. Ennestään kaapista löytyi ommeltavat leuat, jotka käytin tähän työhön. Mitään mallia en etsinyt, joten jouduin toisenkin kerran kokeilemaan ja purkamaan kukkaron alkutekijöijinsä, ennenkuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Langan käytin viimeiseen metriin.


Kukkaron koristeeksi ompelin samanlaisen korun, kuin laukun vetoketjuun. Koriste sopii sävyltään hyvin kukkaron leukoihin ja on osa vanhoista korvakoruista. Kierrätystä tämäkin!

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Laukku korkkikankaasta

Muutama vuosi sitten tytär lähetti Portugalista postikortin, joka oli tehty korkista. Päätin heti, että tämä erikoinen kortti ei hautaudu laatikon pohjalle, vaan käytän tämän joskus johonkin askarteluun. En silloin vielä aavistanut, että korkkikankaasta tulee muotimateriaali näillekin lakeuksille!


Kaarakassa oli tarjolla useampaa erilaista korkkikangasta, joista valitsin leveäraitaisen. Ompelin postikortin kiinni laukun etukappaleeseen ja virkkasin olkahihnan Schachenmayrin Catania -langasta. Vetoketjun koristeeksi käytin osan vanhasta korvakorusta. Virkattu hihna venyi aluksi huomattavasti, mutta venytin hihnan äärimmilleen ja prässäsin sen. Nyt hihna ei anna enää periksi. Käytin hihnan toiseen päähän kierrätysosia vanhasta laukusta. Hihnan toinen pää jatkuu laukun pohjaan saakka.


Korkkikangas tuntuu jotenkin heiveröiseltä, mutta on kuulemma silti kestävää. Itselläni on huono tapa paiskoa käsilaukkua pitkin auton jalkatilaa, mutta tätä aion käsitellä arvostavammin! Jos laukku joskus käytössä rispaantuu, niin ainahan kortin voi ratkoa irti ja käyttää uuteen laukkuun!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Villatakki

Kun olin saanut Kaarakassa valmiiksi aiemmin esittelemäni huivin, aloitin villatakin suunnittelun. Valitsin langaksi Dropsin Alpacan ja yllätin itsenikin valitsemalla väreiksi punaisen eri sävyt. Suunnittelun aloitin aivan alusta, eli mallitilkun neulomisesta ja kaavan etsimisestä. Sen jälkeen laskin tarkkaan valmiiksi silmukat, kerrokset, lisäykset, kavennukset sekä värinvaihtokerrokset jokaiseen palaan erikseen. Välillä neuloessa tuntui, että muistettavaa oli aivan liikaa! Onneksi neulekoneessa on kerroslukumittari vakiovarusteena!


Lankaa ostin 14 kerää. Kaikkia värejä jäi jonkin verran tähteeksi. Koko takki painaa hieman yli 600 grammaa. Lanka on perulaista 100 % alpakan villaa. Käytin värejä nro 3620, 9022 ja 2922.


Takista tuli sopivan kokoinen ja värikin miellyttää edelleen. Vaikka työ tuntui välillä tosi haastavalta, niin onhan tuo neulekone tosi kätevä laite, ja ihanaa, kun sillä saa niin tasaista jälkeä! 

torstai 21. helmikuuta 2019

Riikinkukkoa

Muutama vuosi sitten ostin kuusi Nanny Stillin Riihimäen Lasille suunnittelemaa Riikinkukko - jälkiruokamaljaa. Olen etsinyt sarjaan kovasti täydennystä ja nyt toive toteutui!


Löysin kirppikseltä tarjoilukulhon. Muita osia en tähän sarjaan kaipaakaan! Annosmaljat ovat suloisen pienet, eikä tämä tarjoilukulhokaan järin suuri ole, halkaisija vain 20 cm. Tykkään tästä ja otan heti käyttöön!

lauantai 26. tammikuuta 2019

Huivi neulekoneella

Pari päivää sitten uutisissa kerrottiin, että neulekoneharrastus on jälleen muotia ja retroja koneita kaivetaan nyt vinteiltä ja sänkyjen alta uudelleen käyttöön. Kaarakassa neulekoneet ovat kyllä olleet käytössä ihan koko ajan. Itse en ole aiemmin neulekonekurssille osallistunut, mutta nyt saan oppia tämänkin taidon. Aloitimme ensin helpolla kolmiohuivilla, jota tehdessä tuli selväksi silmukoiden lisäykset ja kavennukset.


Huiviin kului neljä kerää turkkilaista teetee Rainbow Sock -lankaa ja koko huivin tekemiseen meni vain noin kaksi tuntia. Langanpäitä piti päätellä vähän ylimääräisiäkin, koska yksi keristä oli maanantaikappale ja siinä oli useampi solmu!  Argh!

Huivin jälkeen jatkamme vähän haastavammalla työllä. Yritän saada aikaan villatakin. Katsotaan kuinka käy!


Mukavaa viikonloppua! Nautitaan upeista lumisista maisemista!

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Merenneitopeitto

Sukulaispirpanan 4 v synttäripäivän alla piipahdin Eurokankaan palalaarilla etsimässä sopivaa kangasta merenneitopeittoon. Löysinkin mukavan pehmeää vaaleanlilaa torkkupeittokangasta. En oikeasti tiennyt yhtään mitään merenneitopeitoista, mutta pienellä kyselykierroksella ja googlaamisella pääsin nopeasti jyvälle merenneitojen maailmasta.


Ompelin pyrstön sisään pienen pussin, johon saa pujotettua jalkaterät, jotta pyrstöä pystyy oikeasti liikuttelemaan rantakivellä (sohvalla) makoillessa. Pyrstön sisällä on nelinkertainen vanulevy, jonka ompelin käsin kiinni päällyskankaaseen. Peitto suippenee pyrstöä kohti, mutta on yläosastaan sen verran suuri, että sen alle mahtuu tarvittaessa päivätorkuille isompikin neito!

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Kavaljeerin asusteet

Ystäväperheen tyttären vanhojentanssit lähestyvät. Neito oli tilannut upean puvun netistä ja lupauduin mielihyvin muokkaamaan puvun hänen mitoilleen sopivaksi. Puvussa oli alunperin laahus, joka olisi ollut tanssin pyörteissä vain tiellä, joten ensimmäiseksi saksin koko laahuksen pois. Yläosa vaati vain pientä kavennusta ja muuta fiksausta.

Puvun laahuksesta jäi sen verran kangasta, että sain ommeltua kavaljeerille rusetin ja taskuliinan.


En ollut aiemmin muistaakseni rusettia tehnyt, mutta onneksi rusetin mitat löytyivät helposti netistä. Ei tarvinnut ruveta arvailemaan palojen kokoa!

Mukavia tanssitreenejä ja ikimuistoista iltaa jokaiselle vanhojentansseihin tänä vuonna osallistuvalle! ❤

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Vanhaa Arabiaa

Joulukuussa kävimme Päivölän antiikki- ja keräilytapahtumassa, jossa oli mahtava tarjonta mm. vanhaa Arabiaa ja kotimaista lasia. Teimme hankintoja pukinpussiin ja muutama ihana esine eksyi myös omaan kokoelmaan.


Omaksi iloksi ostin nämä upeat Arabian tarjoiluastiat. Esineiden suunnittelija on Anna-Liisa Vainio ja ne on valmistettu 1950-luvulla. En todellakaan ollut tällaisista haaveillut ja maksoinkin näistä reippaasti, mutta ihastuin näihin ensisilmäyksellä, enkä ole ostosta katunut!


Toinen löytö sen sijaan oli vuosien etsinnän tulos. Olen saanut kauan sitten anopilta yhden kauniin Valmu -kupin. Olen etsinyt sille lautasta tuloksetta. Olen nähnyt kahta erilaista Valmun aluslautasta, toinen on valkoinen ilman mitään kuviota ja toinen vaihtoehto on valkoinen, jossa on yksi kupin alle jäävä punainen kukka. Aluslautasta minulla ei edelleenkään ole, mutta nyt löysin pullalautasen. Kuvio on mielestäni Arabian kauneimpia. Kuvion on suunnitellut Esteri Tomula. Tästä setistä juon päiväkahvini niinä päivinä, kun satun olemaan yksin kotona!

Joulun alla tytär halusi valaa kynttilöitä. Olin hävittänyt kaikki kynttilänvalutarvikkeeni, kun tuskastuin omatekoisten kynttilöiden savuttamiseen. No, nyt ei auttanut muu, kuin ottaa huonoin kattila ja kerätä kynttilänpätkät. Aiemmin olin hankkinut sydänlankaa askarteluliikkeestä, mutta sitä ei ollut enää jäljellä, joten oli otettava puuvillalankaa ja letitettävä sydänlangat itse. Kuinka ollakaan, kynttilöistä tuli lähes savuttamattomia! Olisi kai pitänyt aina tehdä sydänlanka itse!


Kiva, kun pistäydyit Unelmaullakollani! Mukavaa alkanutta uutta vuotta!

maanantai 31. joulukuuta 2018

Koru ruokalusikasta

Ilmoittauduin innolla jo alkusyksystä Kaarakan joulukuiselle lusikkakorukurssille ja kaivoin hyvissä ajoin kaapeistani materiaalia kurssia varten. Omistan melko paljon hopealusikoita, mutta kaikkia eri malleja on puolen tusinan satsi, joten en millään malttanut niitä tuhota. Olen saanut joskus yksittäisiä hopeisia ruokalusikoita, jotka eivät ole olleet kertaakaan käytössä, joten ne päätyivät nyt korumateriaaliksi.

Hurjinta oli ottaa aluksi saha käteen ja sahata hopealusikasta varsi pois. Kun alkuun pääsin, niin ei enää hirvittänyt, joten sahasin, porasin, kuumensin ja hioin hopeaa kohta jo ihan surutta.


Lusikan varren poistamisen jälkeen porasin keskelle reiän, josta sain ohuen sahanterän pujotettua aukon sahaamista varten. Keskelle korua sijoitin lapsena saamani hopeasydämen. Koruun sopivaa ketjua en varastostani löytänyt, joten sen jouduin hankkimaan uutena.

Keväällä on uusi kurssi, jossa tehdään mm. sormuksia. Voin käyttää silloin lusikan varren, joten käyttämästäni lusikasta ei mene mitään hukkaan. Ja voisin tehdä useamman sormuksen ja myös rannekorun ja lisää riipuksia! Apua, tähän juttuun voi jäädä koukkuun!

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Huiveja aurinkoon

Ystävä oli hankkinut henkkamaukalta kauan sitten huivin, johon oli erityisesti tykästynyt. Huivi oli jo rispaantunut kovassa käytössä, mutta koska malli oli hyväksi havaittu ja ystävän aurinkoloma oli alkamassa, lupauduin ompelemaan hänelle muutaman uuden huivin samalla kaavalla.

Sain mallihuivin lisäksi turkoosin pitkän huivin, josta riitti materiaalia kolmeen uuteen huiviin. Vanha malli kuvassa alimpana.


Huivin keskiosan koko on 45cm x 27cm. Solmiamisnauhoiksi leikkasin 7cm x 30 cm palat, jotka ompelin putkiksi. Laskostin keskimmäisen palan reunoistaan n. 3 cm kapeiksi, jotta sain ne ommeltua nauhojen sisään. Huivit valmistuivat tuossa tuokiossa ja kokeiltuani niitä totesin, että ehdottomasti tekaisen tällaisen itsellenikin ensi kesäksi!

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Kolmiokudontaa

Syksyn toisena aiheena Aiku-näpissä perehdyimme kolmiokudontaan. En aluksi innostunut tästä aiheesta ollenkaan. Tein muutamia kokeiluja eri langoilla, mutta innostuin vasta, kun se oikea lanka sattui kohdalle.


Huivini koostuu neljästätoista kolmiosta. Tein kaksi palaa kerrallaan ja yhdistin ne kehikossa virkkaamalla. Näin syntyneet salmiakin muotoiset palat levittelin pöydälle ja aloin miettiä huivin lopullista muotoa. Lankaa oli rajallinen määrä, eikä sitä ollut mahdollista saada lisää. Tummemman vihreään reunaan löytyi samaa Sandnes Garnin Easy-lankaa yksi kerä kässäkaverilta. Ilman sitä huivi olisikin jäänyt jotenkin kesken. Kiitos, Irma!



Kolmiokudonnassa ei kummempia työvälineitä tarvita, vain kasa nauloja, jotka on lyöty puulevyyn kolmion muotoon ja pitkä virkkuukoukku, jolla työ tehdään. Tämän työn tehtyäni sainkin jäädä joululomalle, Näppi jatkuu vasta tammikuun puolivälissä. Silloin tutustumme neulekoneeseen! 

lauantai 17. marraskuuta 2018

Näy pimeässä!

Olen taas syksyn pimeyden tullen säikähtänyt useampaan kertaan kävelijöitä ja pyöräilijöitä, jotka ulkoilevat ilman mitään valoja tai heijastimia. Olen poikkeuksetta itse aina käyttänyt erilaisia heijastimia, mutta nyt päätin näkyä vielä paremmin ja neuloin heijastavat säärystimet.


Langan vyötteessä sanotaan, että "ei korvaa heijastinta", joten muita mukavia heijastimia laitan vielä lisäksi heilumaan! Säärystimiä voi käyttää myös päiväsaikaan, koska heijastin ei silloin mitenkään erityisesti langasta erotu.


Jos haluat samanlaiset "henkivakuutukset", niin tässä helppo ohje:

Tarvitset yhden kerän heijastavaa Perfect Reflect -lankaa ja puikot nro 5.
Jaa kerä kahtia, niin saat käytettyä sen viimeistä metriä myöten.
Luo 36 silmukkaa ja neulo 2 oikein, 2 nurin noin 14 cm.
Lisää sen jälkeen 1 silmukka oikeiden silmukoiden väliin, yhteensä 9 silmukkaa. Nyt työssäsi on 45 silmukkaa. Jatka 3 oikein, 2 nurin (nurjalla puolella 3 nurin, 2 oikein), kunnes lankaa on jäljellä noin metri. Päättele ja ompele takasauma. Säärystimen koko pituus on 20 cm. Kuvissa säärystin on kaksinkerroin taitettuna nilkkurin päälle.

Nyt reippaasti iltakävelylle!