tiistai 17. maaliskuuta 2020

Sisätallukkaat

Kolmannet tallukkaani ovat valmistuneet. Tällä kertaa valmistin varrettomat tossut sisäkäyttöön.


Näiden tossujen teko oli huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin pitkävartisten tallukoiden tekeminen. Nauhanreikien näprääminen pitkävartisiin on se hitain osio koko hommassa. Halusin näistä vielä edellisiäkin tallukoita pienemmät, joten valmistin sisäpohjat kuten edellisissäkin, mutta ompelin ne tossujen sisälle vasta pinkomisen jälkeen. Nyt tossuja voi pitää vaikka aamutossuina paljaissa jaloissa. Ulkopohjana on jälleen huopatossun varsiosaa.


Kuten aiemmin kerroin, tallukoiden materiaalit ovat perinteisesti olleet kierrätettyjä. Poikkesin tästä periaatteesta nyt vuorikankaan osalta. Kangas on ihanaa Almandiinin japanilaista kukkakangasta! Kaunis sisäosa saa hymyn huulille joka aamu!

maanantai 2. maaliskuuta 2020

Lankojen purkkivärjäystä

Käväisin yhden illan kurssilla opettelemassa villalankojen kasvivärjäystä purkissa.
Otin käsittelyyn yhden vyyhdin valkoista Kirjopirkka-lankaa. Langassa on 75 % villaa ja 25 % polyamidia, eli hyvä sukka- ja lapaslanka. Langan ja ison lasipurkin lisäksi tarvitaan alunaa puretukseen sekä toivottujen värien mukaan valittuja kasvivärejä.



Tunnin puretuksen jälkeen lanka purkitettiin värien kanssa. Pohjalle laitoin kokenillia, puoliväliin krappia ja kaiken päälle sinipuuta. Sen jälkeen purkki täytettiin kuumalla vedellä ja suljettiin.

Purkin oli määrä muhia kahdesta neljään viikkoa, mutta jo kahden viikon päästä totesin, että on paras ottaa lanka purkista, sillä kannen alapuolella näkyi hometta. Ensin ajattelin, että lanka on pilalla, mutta lukuisten huuhteluiden jälkeen sain langan puhdistettua väriaineiden palasista ja onneksi vielä hyvän tuoksuiseksikin. Väreistä tuli voimakkaita ja mieluisia. Nyt pitää vain etsiä mukava malli, johon maltan tämän langan käyttää.




maanantai 24. helmikuuta 2020

Sinistä ja valkoista

Tytär osti syksyllä Areenan antiikkimessuilta upean suuren Arabian Pastoraali-lautasen. Kuinka ollakaan, lautanen löytyi joulupaketistani! Lautasen koko on 20 x 20 cm.



Saman sarjan pienemmän 13 x 13 cm kokoisen lautasen olen saanut äidiltäni ja esitellytkin sen täällä jo aiemmin. Mukavaa, että nämä alkuperäiset neliön muotoiset lautaset eivät ole ainakaan vielä päässeet uustuotantoon, vaikka muita Pastoraalin osia tehdäänkin jälleen. Kaikkea ei tarvitse tehdä uudelleen!

Kirpparilla tuli vastaan ruotsalaista sinivalkoista keramiikkaa.



Tämä painava vati on Rörstrandin Sarek -sarjaa. Sarjan on suunnitellut Olle Alberius ja se on ollut tuotannossa vuosina 1963 - 1971. Sarjaan kuuluu eri kokoisia vateja, kukkavaaseja ja pöytälampun jalka. Sinisen lisäksi osia on tehty ainakin punaisena, vihreänä ja ruskeana. En ollut koskaan ennemmin nähnyt tämän sarjan osia, mutta jollain kummalla tavalla tämä rouhea esine puhutteli, joten se pääsi kokoelmiini.

lauantai 1. helmikuuta 2020

Palmikkosukat

Selailin Niina Laitisen Satumaiset silmukat -kirjaa ja innostuin kokeilemaan pitkästä aikaa palmikkosukkien neulomista. Valitsin kirjasta lempparipalmikon jota käytin sukan etuosassa. Mallisukan sivukuviot eivät innostaneet, joten niiltä osin en mallia seurannut. Mielestäni tämä palmikko on riittävän näyttävä yksinäänkin. Lanka on Seitsemää veljestä.



Kävimme viime viikolla Reflassa Huutokauppakeisarin huutokaupassa. Väkeä oli paikka ihan täynnä, mutta melko laiskoja olivat huutamaan. Tämän huutokaupan tuotosta osa lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. Yksi muumimuki ja Tutti Frutti -purkki tuli huudettua kotiin viemisiksi.


perjantai 17. tammikuuta 2020

Paperikasseja

Viimeinen kevätkausi Aiku-näpissä alkoi tällä viikolla. Vaikka koko kevät käytetäänkin lopputyön tekemiseen, oli ensimmäisellä kerralla alkulämmittelyksi paperikassien taittelua.


Painoimme aluksi kuvioita papereille ja niiden kuivuttua aloimme taitella kasseja ohjeen mukaan. Nyt kun taito on hallussa, voi näitä lahjakasseja tehdä tarvittaessa vaikka tapetinpaloista tai vanhoista julisteista.

tiistai 31. joulukuuta 2019

Pyhätallukkaat

Olen kuluneen syksyn aikana saanut valmiiksi toiset tallukkaani.


Tallukoiden valmistaminen alkoi jälleen materiaalien keräämisellä ja päällisen suunnittelulla. Materiaalit olivat kaikki vanhoja kierrätettyjä, kuten tallukoiden ideaan kuuluukin. Vain nauhat ostin uutena.


Päällyskangas on omasta vanhasta villakangastakistani, välivuori kirppikseltä hankittua villakangasta ja vuorikangas vanhaa flanellipaitaa.

Päällisen koristeeksi suunnittelin villalankakirjonnan. Käytin kirjonnassa Louhittaren Luolan blokkivärjättyä Väinämöistä, värinä Lasimaalaus.


Kangaskerrokset tikkasin toisiinsa kiinni muutamilla kaarikuvioilla ja pingoin päällisen lestille. Edellisistä tallukoista viisastuneena poistin ensin lestien päältä lisukkeet, koska uskoin vihdoin, että lestit ovat minulle sopivan kokoiset!


Pohjien kanssa olikin sitten omat haasteensa. Halusin pohjista mustat, joten kokeilin värjätä koneremmiä ensin akryyliväreillä. Pohjasta tuli erittäin liukas, joten hylkäsin ajatuksen. Seuraavaksi värjäsin remmiä Semitone-väreillä. Sain remmistä todella hyvän mustaa ja olin siihen tyytyväinen. Liimasin pohjat kiinni maitoliimalla. Kaikki oli hyvin siihen saakka, kunnes satuin astumaan tallukoillani kostealle terassille. Katastrofi oli valmis! Pohjat päästivät väriä tajuttomasti! Niitä ei olisi voinut sellaisena käyttää lainkaan. Niinpä ei auttanut muu, kuin ottaa sakset käteen ja leikata liimatut pohjat kokonaan pois. Tässä vaiheessa meinasi usko loppua!


Alkujärkytyksen jälkeen ei auttanut muu, kuin käydä pohjien kimppuun uudelleen. Ompelin pohjiin uudet kankaat ja korjasin vauriot. Perinteisesti tallukoiden pohjiin on käytetty koneremmin asemesta myös huopaa, joten päätin lähteä kirppiskierrokselle etsimään vanhoja huopatossuja, joista saisin leikattua uudet pohjat.

Kiersin kaikki paikkakunnan kirppikset, mutta mustia huopatossuja ei tullut vastaan. Pieniä lasten punaisia ja sinisiä tossuja oli kyllä tarjolla. Niinpä päädyin sinisiin.


Vahingosta viisastuneena en liimannut näitä pohjia tallukkaisiin, vaan ompelin ne paikoilleen. Näin voin helposti joskus vaihtaa pohjat, mikäli kirppiksellä sattuu tulemaan vastaan mustat huopatossut.

Tallukkaista tuli jälleen mukavat ja lämpimät jalkineet, lisäksi huopapohjan ansiosta täysin äänettömät. Nämä olisivat kelvanneet vaikka joulutonttujen hiippailuihin!


lauantai 30. marraskuuta 2019

Pieniä juttuja

Pidän melko harvoin pipoja. Sen vuoksi niitä ei ole montaakaan kaappiini kertynyt. Nyt kuitenkin tuntui, että tahdon turkistupsupipon! Tässäpä tämä! Turkistupsun hankin Kaarakasta.

Neuloin pipon kaksinkertaisilla jämälangoilla, joten taas sain lankakoriini tilaa.
Pari muutakin pipoa on tullut syksyn mittaan neulottua.


Tässä pipossa on sama palmikkomalli, mutta paksummasta langasta neulottuna lopputulos on huomattavasti muhkeampi.


Viimeinen pipoista onkin vähän rempseämmän värinen. Vihreä lanka on heijastavaa.

Keittiöön olen tehnyt bambulangasta uusia tiskirättejä ja ommellut yhden kierrätyspannunlapun.



Pannunlappu on ommeltu täysin loppuunkulutetusta olkalaukusta! Laukku on ollut lempparini niin kauan, että se kului kovassa käytössä puhki monesta kohtaa. En kuitenkaan malttanut hyvää tikattua kangasta heittää pois. Tuunasin kankaan vielä oranssilla tekstiilitussilla ja samanvärisellä ripustuslenkillä. Joku saattaa tunnistaakin, mistä laukusta kangas on peräisin!

maanantai 28. lokakuuta 2019

Sashikon koukuttama

Kun näin Marlen blogissa boro-tekniikalla tehdyn olkalaukun, olin samantien aivan myyty! Googlasin aikani boroa ja sashikoa, tein tilkkupohjan ja aloin pistelemään. Oletan, että oma tuotokseni on sashikoa, vaikka en aivan käsittänytkään näiden kahden tekniikan eroa.


Tasaisten viivojen teossa aiemmin esittelemäni Prymin liitukynä oli aivan ehdoton apuväline!


Tässä laukun molemmat puolet pistelemisen jälkeen. Tuskin maltoin lopettaa kirjomista. Tätä täytyy saada lisää!

torstai 17. lokakuuta 2019

Kirjontaa

Selailin Nancy Nicholsonin kirjaa "Kodikasta kirjontaa" ja innostuin suunnittelemaan sen innoittamana muutamia kirjontakuvioita.



Ympyröiden piirtäminen mustalle villakankaalle sujui sutjakkaasti kässämessuilta ostamani Prymin kynän ansiosta. Kokeilin samanlaista kynää aiemmin Kaarakassa ja totesin sen tosi käteväksi. Kynällä saa tarkkaa viivaa ja piirretyt viivat näkyvät hetken, kunnes pikkuhiljaa häviävät kangasta käsiteltäessä.


Tästä kynästä on iloa pitkäksi aikaa. Hankin samalla myös täyttöpakkauksen, ettei lisäliituja tarvitse metsästää mistään myöhemmin.

perjantai 11. lokakuuta 2019

Väriterapiaa

Lankakorissani on vuosia pyörinyt muutamia käsinvärjättyjä ihania lankoja, jotka olen useasti ottanut korista esiin, ihaillut ja miettinyt, mitä niistä tekisin. Joitain sävyjä oli vain yksi vyyhti, joitain enemmän. Upeudestaan huolimatta nämä langat eivät kuitenkaan koskaan ole päässeet puikoille. Nyt päätin kerätä kaikki saman vahvuiset langat yhteen ja upottaa ne huiviin.


Malli on nimeltään "Pelto" ja löysin sen Johanna Meriläisen kirjasta Virkatut huivit. Malli oli nopeatekoinen siinä käytettyjen venytettyjen silmukoiden vuoksi. Valmista tuli ihan huomaamatta.

Lisää väriloistoa löytyi käsityömessuilta:


Kaikki Näppi-koululaiset, sekä aikuiset, että lapset saivat valmistaa yhden onnittelukukan 30 vuotiaalle Näpille. Kukkia oli mahtavassa kukkameressä yli 300 kappaletta. Joukossa myös oma kierrätyshuovasta tekemäni kukka.


Ihana syksyn ruska on vielä hetken ilonamme. Nautitaan siitä täysin siemauksin!



tiistai 27. elokuuta 2019

Uusi huppari

Paikkakunnallamme oli jokin aika sitten pienimuotoinen Ommel-tapahtuma. Lähdin sinne vartavasten hankkimaan iloisen kirjavaa hupparikangasta. Myyjillä oli toinen toistaan ihanampia kuviollisia kankaita, mutta kuinka ollakaan, palasin kotiin YKSIVÄRISEN kankaan kanssa!


Kangas on PaaPiin ja hupparin kaavan löysin Suuri Käsityö -lehden numerosta 1/2012. Kaava oli lyhyelle hupparille, joten pidensin kaavaa reippaasti. Ehkäpä seuraavaksi on sitten sen kuviollisen vuoro!

Taas testaan ötökkätietämystänne, kun vastaan tuli ennennäkemätön hörhiäinen. Ötökän pituus on noin neljä senttiä. Mikä ihme tämä on?


keskiviikko 21. elokuuta 2019

Puutarhassa

Puutarhassamme on tänä kesänä tapahtunut enemmän kuin vuosiin. Uusien naapureidemme kanssa päätimme hävittää yhteisen yli 30 vuotta vanhan, osittain lahon terijoensalava-aitamme. Aitapensaat ja niiden juurakot olivat valtavan kokoisia, joten päädyimme tilaamaan paikallisen pihapalvelun avuksemme. Konevoimin aidan hävittäminen sujuikin tosi sukkelasti.

Olimme suunnitelleet hankkivamme uusiksi aitataimiksi kiiltotuhkapensaat, mutta käytyämme puutarhalla asiasta keskustelemassa, saimme uusia ideoita ja lopulta päädyimme aivan uusiin ajatuksiin! Puutarhuri ehdotti meille Lännenheisiangervon ja Purppuraheisiangervon liittoa ja innostuimme siitä samantien.


Kaksivärinen aita on mielestämme erikoisen raikkaan ja kivan näköinen. Olemme siihen todella tyytyväisiä! Heisiangervot voi kasvattaa joko aidanteeksi tai leikata niitä muotoon. Ne kestävät myös alasleikkauksen tarvittaessa. Nyt vain odotellaan kasvua ja ensi vuonna kaunista kukintaa!

Muutakin puutarhassa on tapahtunut. Muutamia vuosia sitten aloittelin kokoamaan pientä kivikkopuutarhaa pihan keskellä olevan kirsikkapuun ympärille. Alueen perustaminen ei mennyt silloin ihan nappiin ja alue oli vuosien mittaan rikkaruohottunut ja kivet olivat uponneet kasvillisuuden alle. Sain alueen suunnitteluun apua "puutarhaguru" Katilta, joka lupautui auttamaan suunnittelun lisäksi myös lihasvoimillaan! Lopuksi kävi niin, että Kati huhki lähes yksin alueen valmiiksi asti! Suurkiitos Katille!





Aluksi alue tyhjättiin kokonaan kivistä ja kasveista. Punaisena lankana ajatuksissa pidettiin selkeyttä, joten suurin osa vanhoista kasveista hävitettiin. Vain mieluisimmat niistä käytettiin uudelleen. Lukuisia säkillisiä multaa, kivituhkaa ja kuorikatetta löysi paikkansa ja pari uutta isompaa kiveäkin tuotiin alueelle.

Kirsikkapuun ympärille hankin penkin, joka tehtiin työpajalla antamieni mittojen mukaan. Käsittelin sen vielä säänkestäväksi ja kuorikatteen väreihin sopivaksi. Syksyn pimenevinä iltoina valaisen puun lyhdyin ja nautin näkymästä!

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Kesäompeluksia

Käsityörintamalla kuluva kesä on ollut melko hiljainen. Vain pari nopeaa ompelusta on tullut tehtyä.


Vihreäpohjaisen kankaan ostin Tuurista Keskiseltä, siitä valmistui iloinen tunika kotikäyttöön. Pinkki kangas on kirpparilta. Samassa pöydässä oli myynnissä myös väriin sopivaa resoria, joten ostin ilman muuta sitäkin. Tähän lyhythihaiseen tunikaan otin pitkästä aikaa uuden kaavan Ottobresta nro 2/2017. Hyvä kaava olikin, joten pistän talteen!


Sain ystävältäni jokin aika sitten oksia viherkasvista. Oksat juurtuivat hyvin ja innostuivat kasvamaan vinhaa vauhtia. Ystäväni ei tiennyt kasvin nimeä, enkä löytänyt googlettamallakaan apua tämän nimeämiseen. Tiedätkö sinä kasvin nimen?


sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Ensimmäiset tallukkaani

Olen haaveillut pitkään tekeväni itselleni tallukkaat. En enää edes muista, mistä moinen ajatus aikanaan pälkähti päähäni. Kun selvisi, että syventävien opintojen lopputyöhön käytetään opintojen kokonainen viimeinen vuosi, tiesin heti, että silloin perehdyn tähän aiheeseen.

En kuitenkaan malttanut odottaa ensi syksyä, vaan ajattelin ensin salaa harjoitella! Otaksuin, että ensimmäiset harjoituskappaleet eivät onnistuisi niin hyvin, että niistä tulisi käyttökelpoiset. Tavoitteenani on kuitenkin tehdä kengät, joita voin oikeasti käyttää talvikenkinä.

Tallukoita on käytetty ja valmistettu mm. sodan aikaan ja sen jälkeen, kun kenkiä oli vaikea saada hankittua. Tallukkaat on perinteisesti tehty kierrätysmateriaalista. Niihin on käytetty kaikkea saatavilla olevaa materiaalia, kuluneita talvitakkeja, huopia, flanellipaitoja jne. Kierrätys ja vanhan materiaalin uusiokäyttö on taas muodikasta, joten oikeastaan tallukkaat ovat erittäin ajankohtaiset tänäkin päivänä. Lämpimien materiaalien ja monien kangaskerrosten vuoksi tallukkaat sopivat parhaiten talven pikku pakkasille. Suojakelillä niitä ei voi käyttää.

Tältä näyttävät valmiit ihka ensimmäiset tallukkaani!


Valmistusprosessi lähti siitä, kun löysin viime kesänä Jurvasta kirpparilta itselleni sopivan kokoiset kengänlestit. Ymmärtääkseni nämä eivät olleet tallukkalestit, mutta päätin, että saa kelvata! 


Aloitin tutustumalla netistä tulostamaani tallukkaohjeeseen vuodelta 1944. Kaavat piirsin mittaamalla lestin, omat jalkani ja pohkeeni sekä päättämällä varren pituuden. Päällyskankaaksi valitsin vanhan villakangastakin, välivuoriksi toisen villakankaan ja vuorikankaaksi retron kirppisverhon. Nauharullan löysin Minimanin askarteluosaston löytölaarista.


Tein tallukoita pikkuhiljaa talven mittaan. Syksyllä tilasin uudemman tallukkaohjeen Käsityötyttäriltä. Siinä oli mukana myös kaavat, mutta olin omat kaavani jo tehnyt ja kankaat leikannut, joten niistä ei ollut hyötyä. Toisaalta totesin niiden olevan lähes identtiset omieni kanssa.


Aluksi ompelin kangaskerrokset yhteen, tein muutamia koristetikkauksia ja reiät nauhoille. Tikkasin käsin reikien reunat. Tässä olisi voinut käyttää myös lyötäviä metallisia sirkkoja, mutta tallukannauhoja on avattava ja vedeltävä joka kerta, kun tallukkaat laittaa jalkaansa, joten uskon, että tikatut reunat kestävät paremmin. Seuraavaksi piti pingottaa kankaat lestin päälle. Tässä vaiheessa alkoi epäilyttää, että mahtuuhan nämä nyt varmasti jalkaani, joten kiersin varmuuden vuoksi lestin ympärille lisuketta. Tämä osoittautui turhaksi, olisi pitänyt luottaa aiempiin mittauksiin. Valmiisiin tallukkaisiin mahtuu nyt villasukka, joka on oikeasti tarpeeton. Tallukkaat ovat todella lämpimät ilmankin!


Tässä vaiheessa välipohja on ommeltu kiinni tallukkaan. Tämän jälkeen on tulossa tärkeä vaihe: on muistettava poistaa naulat, jotka pitivät välipohjan ompelun ajan kohdallaan. Ellei sitä muista, ei saa myöhemmin lestiä pois tallukkaasta! Huh, muistin ottaa!


Kuvassa toisen tallukkaan pohja on jo ommeltu kiinni. Ulkopohjan materiaali mietitytti aluksi. Vanhassa ohjeessa sanotaan, että pohja tehdään koneremmistä. Eipä sanonut tuo koneremmi minulle ensin mitään. Kysäisin onneksi asiaa omalta farmariltani, joka toi maalta pitkän palan remmiä. Sitä ei kuulemma ole käytetty kolmeenkymmeneen vuoteen... Pesin remmiä useaan kertaan porstalla, että sain siitä vuosikymmenten liat pois. Remmiä pystyi leikkaamaan terävillä saksilla ja reippaalla voimalla!


Leikkasin remmistä pohjat sekä korkolapun. Liimasin pohjat maitoliimalla kiinni. Kuvassa oleva hurja ilmestys ensin nauratti, mutta laitoin vain riittävän määrän puristimia, että pohja ottaa varmasti kiinni joka kohdasta.


Tallukkaista tuli todella mukavat ja lämpimät. Ja oikeasti käyttökelpoisetkin, vaikka sitä aluksi epäilin. Koneremmi on pohjamateriaalina todella hyvä, napakka, mutta joustaa askelissa sopivasti. Keväällä tallukoiden valmistuttua oli vielä jokunen viileämpi päivä, joten olen testannut niitä jo töissä sisällä ja kävellyt niillä myös ulkona. Näihin käytin iloisen väristä vuorikangasta ja nauhaa, seuraavista tulee sitten fiksummat pyhätallukkaat!




lauantai 11. toukokuuta 2019

Hopeakorukurssi

Olin viime lauantaina toisella hopeakorukurssillani Kaarakassa. Tällä kerralla keskityin sormusten tekemiseen. Edelliseltä kurssilta jäi hopeisen ruokalusikan varret käyttämättä, joten otin aluksi toisen niistä käsittelyyn. Ruokalusikan varsi on todella paksu ja vaati aikamoista voimaa saada se kiertymään sormuksen muotoon. Kuumensin vartta useamman kerran, paukutin muotoon vasaralla ja viimein varsi alkoi näyttää sormukselta. Porasin vielä koristetta varten reiän keskelle korua. Koristeeksi laitoin Kalevalakorun korvakorun, jonka pari on mennyt hukkaan. Sormus on melko suuri ja näyttävä, mutta yllättävän mukava pitää.


Koska ruokalusikan varren taivuttaminen oli hikistä hommaa, ostin kurssikaverilta alpakkaisen hiihtopalkintolusikan. Tämä lusikka oli ohuempi, joten sen työstäminen oli helpompaa. Tykästyin kovasti lusikan kauniiseen kuvioon. Alpakka on materiaalina hieman tummempaa, eikä hyvin kiillotettunakaan ole yhtä kirkas kuin hopea, mutta tämäkin sormus tulee varmasti käyttöön.

Sormukset on kuvattu saamani upean äitienpäiväkimpun kanssa. Tämän kuvan kera toivotan hyvää äitienpäivää kaikille äideille! 💚

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Seepratunika

Pääsiäisen aikaan meillä ei hyppinyt tipuja eikä pupuja, vaan seeproja!


Päätin ilostuttaa itseäni Eurokankaasta löytyneellä seeprakankaalla, vaikka aluksi tuntuikin, että kangas on hiukkasen liian lapsellista. Hetken kangaspakkaa hypisteltyäni totesin kuitenkin, että olkoon lapsellista tai ei, niin tätä ostan! En kuitenkaan käytä tätä tunikaa ihmisten ilmoilla, vaan mukavana yöasuna. Ehkäpä seeproilla on sama unettava vaikutus kuin lampaiden laskemisella. Jää nähtäväksi!

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Kukkaro

Korkkilaukun hihnaa varten ostamastani lankakerästä jäi puolet jäljelle, joten päätin vielä virkata laukun kaveriksi kukkaron. Ennestään kaapista löytyi ommeltavat leuat, jotka käytin tähän työhön. Mitään mallia en etsinyt, joten jouduin toisenkin kerran kokeilemaan ja purkamaan kukkaron alkutekijöijinsä, ennenkuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Langan käytin viimeiseen metriin.


Kukkaron koristeeksi ompelin samanlaisen korun, kuin laukun vetoketjuun. Koriste sopii sävyltään hyvin kukkaron leukoihin ja on osa vanhoista korvakoruista. Kierrätystä tämäkin!

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Laukku korkkikankaasta

Muutama vuosi sitten tytär lähetti Portugalista postikortin, joka oli tehty korkista. Päätin heti, että tämä erikoinen kortti ei hautaudu laatikon pohjalle, vaan käytän tämän joskus johonkin askarteluun. En silloin vielä aavistanut, että korkkikankaasta tulee muotimateriaali näillekin lakeuksille!


Kaarakassa oli tarjolla useampaa erilaista korkkikangasta, joista valitsin leveäraitaisen. Ompelin postikortin kiinni laukun etukappaleeseen ja virkkasin olkahihnan Schachenmayrin Catania -langasta. Vetoketjun koristeeksi käytin osan vanhasta korvakorusta. Virkattu hihna venyi aluksi huomattavasti, mutta venytin hihnan äärimmilleen ja prässäsin sen. Nyt hihna ei anna enää periksi. Käytin hihnan toiseen päähän kierrätysosia vanhasta laukusta. Hihnan toinen pää jatkuu laukun pohjaan saakka.


Korkkikangas tuntuu jotenkin heiveröiseltä, mutta on kuulemma silti kestävää. Itselläni on huono tapa paiskoa käsilaukkua pitkin auton jalkatilaa, mutta tätä aion käsitellä arvostavammin! Jos laukku joskus käytössä rispaantuu, niin ainahan kortin voi ratkoa irti ja käyttää uuteen laukkuun!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Villatakki

Kun olin saanut Kaarakassa valmiiksi aiemmin esittelemäni huivin, aloitin villatakin suunnittelun. Valitsin langaksi Dropsin Alpacan ja yllätin itsenikin valitsemalla väreiksi punaisen eri sävyt. Suunnittelun aloitin aivan alusta, eli mallitilkun neulomisesta ja kaavan etsimisestä. Sen jälkeen laskin tarkkaan valmiiksi silmukat, kerrokset, lisäykset, kavennukset sekä värinvaihtokerrokset jokaiseen palaan erikseen. Välillä neuloessa tuntui, että muistettavaa oli aivan liikaa! Onneksi neulekoneessa on kerroslukumittari vakiovarusteena!


Lankaa ostin 14 kerää. Kaikkia värejä jäi jonkin verran tähteeksi. Koko takki painaa hieman yli 600 grammaa. Lanka on perulaista 100 % alpakan villaa. Käytin värejä nro 3620, 9022 ja 2922.


Takista tuli sopivan kokoinen ja värikin miellyttää edelleen. Vaikka työ tuntui välillä tosi haastavalta, niin onhan tuo neulekone tosi kätevä laite, ja ihanaa, kun sillä saa niin tasaista jälkeä!