sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Ensimmäiset tallukkaani

Olen haaveillut pitkään tekeväni itselleni tallukkaat. En enää edes muista, mistä moinen ajatus aikanaan pälkähti päähäni. Kun selvisi, että syventävien opintojen lopputyöhön käytetään opintojen kokonainen viimeinen vuosi, tiesin heti, että silloin perehdyn tähän aiheeseen.

En kuitenkaan malttanut odottaa ensi syksyä, vaan ajattelin ensin salaa harjoitella! Otaksuin, että ensimmäiset harjoituskappaleet eivät onnistuisi niin hyvin, että niistä tulisi käyttökelpoiset. Tavoitteenani on kuitenkin tehdä kengät, joita voin oikeasti käyttää talvikenkinä.

Tallukoita on käytetty ja valmistettu mm. sodan aikaan ja sen jälkeen, kun kenkiä oli vaikea saada hankittua. Tallukkaat on perinteisesti tehty kierrätysmateriaalista. Niihin on käytetty kaikkea saatavilla olevaa materiaalia, kuluneita talvitakkeja, huopia, flanellipaitoja jne. Kierrätys ja vanhan materiaalin uusiokäyttö on taas muodikasta, joten oikeastaan tallukkaat ovat erittäin ajankohtaiset tänäkin päivänä. Lämpimien materiaalien ja monien kangaskerrosten vuoksi tallukkaat sopivat parhaiten talven pikku pakkasille. Suojakelillä niitä ei voi käyttää.

Tältä näyttävät valmiit ihka ensimmäiset tallukkaani!


Valmistusprosessi lähti siitä, kun löysin viime kesänä Jurvasta kirpparilta itselleni sopivan kokoiset kengänlestit. Ymmärtääkseni nämä eivät olleet tallukkalestit, mutta päätin, että saa kelvata! 


Aloitin tutustumalla netistä tulostamaani tallukkaohjeeseen vuodelta 1944. Kaavat piirsin mittaamalla lestin, omat jalkani ja pohkeeni sekä päättämällä varren pituuden. Päällyskankaaksi valitsin vanhan villakangastakin, välivuoriksi toisen villakankaan ja vuorikankaaksi retron kirppisverhon. Nauharullan löysin Minimanin askarteluosaston löytölaarista.


Tein tallukoita pikkuhiljaa talven mittaan. Syksyllä tilasin uudemman tallukkaohjeen Käsityötyttäriltä. Siinä oli mukana myös kaavat, mutta olin omat kaavani jo tehnyt ja kankaat leikannut, joten niistä ei ollut hyötyä. Toisaalta totesin niiden olevan lähes identtiset omieni kanssa.


Aluksi ompelin kangaskerrokset yhteen, tein muutamia koristetikkauksia ja reiät nauhoille. Tikkasin käsin reikien reunat. Tässä olisi voinut käyttää myös lyötäviä metallisia sirkkoja, mutta tallukannauhoja on avattava ja vedeltävä joka kerta, kun tallukkaat laittaa jalkaansa, joten uskon, että tikatut reunat kestävät paremmin. Seuraavaksi piti pingottaa kankaat lestin päälle. Tässä vaiheessa alkoi epäilyttää, että mahtuuhan nämä nyt varmasti jalkaani, joten kiersin varmuuden vuoksi lestin ympärille lisuketta. Tämä osoittautui turhaksi, olisi pitänyt luottaa aiempiin mittauksiin. Valmiisiin tallukkaisiin mahtuu nyt villasukka, joka on oikeasti tarpeeton. Tallukkaat ovat todella lämpimät ilmankin!


Tässä vaiheessa välipohja on ommeltu kiinni tallukkaan. Tämän jälkeen on tulossa tärkeä vaihe: on muistettava poistaa naulat, jotka pitivät välipohjan ompelun ajan kohdallaan. Ellei sitä muista, ei saa myöhemmin lestiä pois tallukkaasta! Huh, muistin ottaa!


Kuvassa toisen tallukkaan pohja on jo ommeltu kiinni. Ulkopohjan materiaali mietitytti aluksi. Vanhassa ohjeessa sanotaan, että pohja tehdään koneremmistä. Eipä sanonut tuo koneremmi minulle ensin mitään. Kysäisin onneksi asiaa omalta farmariltani, joka toi maalta pitkän palan remmiä. Sitä ei kuulemma ole käytetty kolmeenkymmeneen vuoteen... Pesin remmiä useaan kertaan porstalla, että sain siitä vuosikymmenten liat pois. Remmiä pystyi leikkaamaan terävillä saksilla ja reippaalla voimalla!


Leikkasin remmistä pohjat sekä korkolapun. Liimasin pohjat maitoliimalla kiinni. Kuvassa oleva hurja ilmestys ensin nauratti, mutta laitoin vain riittävän määrän puristimia, että pohja ottaa varmasti kiinni joka kohdasta.


Tallukkaista tuli todella mukavat ja lämpimät. Ja oikeasti käyttökelpoisetkin, vaikka sitä aluksi epäilin. Koneremmi on pohjamateriaalina todella hyvä, napakka, mutta joustaa askelissa sopivasti. Keväällä tallukoiden valmistuttua oli vielä jokunen viileämpi päivä, joten olen testannut niitä jo töissä sisällä ja kävellyt niillä myös ulkona. Näihin käytin iloisen väristä vuorikangasta ja nauhaa, seuraavista tulee sitten fiksummat pyhätallukkaat!




lauantai 11. toukokuuta 2019

Hopeakorukurssi

Olin viime lauantaina toisella hopeakorukurssillani Kaarakassa. Tällä kerralla keskityin sormusten tekemiseen. Edelliseltä kurssilta jäi hopeisen ruokalusikan varret käyttämättä, joten otin aluksi toisen niistä käsittelyyn. Ruokalusikan varsi on todella paksu ja vaati aikamoista voimaa saada se kiertymään sormuksen muotoon. Kuumensin vartta useamman kerran, paukutin muotoon vasaralla ja viimein varsi alkoi näyttää sormukselta. Porasin vielä koristetta varten reiän keskelle korua. Koristeeksi laitoin Kalevalakorun korvakorun, jonka pari on mennyt hukkaan. Sormus on melko suuri ja näyttävä, mutta yllättävän mukava pitää.


Koska ruokalusikan varren taivuttaminen oli hikistä hommaa, ostin kurssikaverilta alpakkaisen hiihtopalkintolusikan. Tämä lusikka oli ohuempi, joten sen työstäminen oli helpompaa. Tykästyin kovasti lusikan kauniiseen kuvioon. Alpakka on materiaalina hieman tummempaa, eikä hyvin kiillotettunakaan ole yhtä kirkas kuin hopea, mutta tämäkin sormus tulee varmasti käyttöön.

Sormukset on kuvattu saamani upean äitienpäiväkimpun kanssa. Tämän kuvan kera toivotan hyvää äitienpäivää kaikille äideille! 💚

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Seepratunika

Pääsiäisen aikaan meillä ei hyppinyt tipuja eikä pupuja, vaan seeproja!


Päätin ilostuttaa itseäni Eurokankaasta löytyneellä seeprakankaalla, vaikka aluksi tuntuikin, että kangas on hiukkasen liian lapsellista. Hetken kangaspakkaa hypisteltyäni totesin kuitenkin, että olkoon lapsellista tai ei, niin tätä ostan! En kuitenkaan käytä tätä tunikaa ihmisten ilmoilla, vaan mukavana yöasuna. Ehkäpä seeproilla on sama unettava vaikutus kuin lampaiden laskemisella. Jää nähtäväksi!

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Kukkaro

Korkkilaukun hihnaa varten ostamastani lankakerästä jäi puolet jäljelle, joten päätin vielä virkata laukun kaveriksi kukkaron. Ennestään kaapista löytyi ommeltavat leuat, jotka käytin tähän työhön. Mitään mallia en etsinyt, joten jouduin toisenkin kerran kokeilemaan ja purkamaan kukkaron alkutekijöijinsä, ennenkuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Langan käytin viimeiseen metriin.


Kukkaron koristeeksi ompelin samanlaisen korun, kuin laukun vetoketjuun. Koriste sopii sävyltään hyvin kukkaron leukoihin ja on osa vanhoista korvakoruista. Kierrätystä tämäkin!

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Laukku korkkikankaasta

Muutama vuosi sitten tytär lähetti Portugalista postikortin, joka oli tehty korkista. Päätin heti, että tämä erikoinen kortti ei hautaudu laatikon pohjalle, vaan käytän tämän joskus johonkin askarteluun. En silloin vielä aavistanut, että korkkikankaasta tulee muotimateriaali näillekin lakeuksille!


Kaarakassa oli tarjolla useampaa erilaista korkkikangasta, joista valitsin leveäraitaisen. Ompelin postikortin kiinni laukun etukappaleeseen ja virkkasin olkahihnan Schachenmayrin Catania -langasta. Vetoketjun koristeeksi käytin osan vanhasta korvakorusta. Virkattu hihna venyi aluksi huomattavasti, mutta venytin hihnan äärimmilleen ja prässäsin sen. Nyt hihna ei anna enää periksi. Käytin hihnan toiseen päähän kierrätysosia vanhasta laukusta. Hihnan toinen pää jatkuu laukun pohjaan saakka.


Korkkikangas tuntuu jotenkin heiveröiseltä, mutta on kuulemma silti kestävää. Itselläni on huono tapa paiskoa käsilaukkua pitkin auton jalkatilaa, mutta tätä aion käsitellä arvostavammin! Jos laukku joskus käytössä rispaantuu, niin ainahan kortin voi ratkoa irti ja käyttää uuteen laukkuun!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Villatakki

Kun olin saanut Kaarakassa valmiiksi aiemmin esittelemäni huivin, aloitin villatakin suunnittelun. Valitsin langaksi Dropsin Alpacan ja yllätin itsenikin valitsemalla väreiksi punaisen eri sävyt. Suunnittelun aloitin aivan alusta, eli mallitilkun neulomisesta ja kaavan etsimisestä. Sen jälkeen laskin tarkkaan valmiiksi silmukat, kerrokset, lisäykset, kavennukset sekä värinvaihtokerrokset jokaiseen palaan erikseen. Välillä neuloessa tuntui, että muistettavaa oli aivan liikaa! Onneksi neulekoneessa on kerroslukumittari vakiovarusteena!


Lankaa ostin 14 kerää. Kaikkia värejä jäi jonkin verran tähteeksi. Koko takki painaa hieman yli 600 grammaa. Lanka on perulaista 100 % alpakan villaa. Käytin värejä nro 3620, 9022 ja 2922.


Takista tuli sopivan kokoinen ja värikin miellyttää edelleen. Vaikka työ tuntui välillä tosi haastavalta, niin onhan tuo neulekone tosi kätevä laite, ja ihanaa, kun sillä saa niin tasaista jälkeä! 

torstai 21. helmikuuta 2019

Riikinkukkoa

Muutama vuosi sitten ostin kuusi Nanny Stillin Riihimäen Lasille suunnittelemaa Riikinkukko - jälkiruokamaljaa. Olen etsinyt sarjaan kovasti täydennystä ja nyt toive toteutui!


Löysin kirppikseltä tarjoilukulhon. Muita osia en tähän sarjaan kaipaakaan! Annosmaljat ovat suloisen pienet, eikä tämä tarjoilukulhokaan järin suuri ole, halkaisija vain 20 cm. Tykkään tästä ja otan heti käyttöön!

lauantai 26. tammikuuta 2019

Huivi neulekoneella

Pari päivää sitten uutisissa kerrottiin, että neulekoneharrastus on jälleen muotia ja retroja koneita kaivetaan nyt vinteiltä ja sänkyjen alta uudelleen käyttöön. Kaarakassa neulekoneet ovat kyllä olleet käytössä ihan koko ajan. Itse en ole aiemmin neulekonekurssille osallistunut, mutta nyt saan oppia tämänkin taidon. Aloitimme ensin helpolla kolmiohuivilla, jota tehdessä tuli selväksi silmukoiden lisäykset ja kavennukset.


Huiviin kului neljä kerää turkkilaista teetee Rainbow Sock -lankaa ja koko huivin tekemiseen meni vain noin kaksi tuntia. Langanpäitä piti päätellä vähän ylimääräisiäkin, koska yksi keristä oli maanantaikappale ja siinä oli useampi solmu!  Argh!

Huivin jälkeen jatkamme vähän haastavammalla työllä. Yritän saada aikaan villatakin. Katsotaan kuinka käy!


Mukavaa viikonloppua! Nautitaan upeista lumisista maisemista!

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Merenneitopeitto

Sukulaispirpanan 4 v synttäripäivän alla piipahdin Eurokankaan palalaarilla etsimässä sopivaa kangasta merenneitopeittoon. Löysinkin mukavan pehmeää vaaleanlilaa torkkupeittokangasta. En oikeasti tiennyt yhtään mitään merenneitopeitoista, mutta pienellä kyselykierroksella ja googlaamisella pääsin nopeasti jyvälle merenneitojen maailmasta.


Ompelin pyrstön sisään pienen pussin, johon saa pujotettua jalkaterät, jotta pyrstöä pystyy oikeasti liikuttelemaan rantakivellä (sohvalla) makoillessa. Pyrstön sisällä on nelinkertainen vanulevy, jonka ompelin käsin kiinni päällyskankaaseen. Peitto suippenee pyrstöä kohti, mutta on yläosastaan sen verran suuri, että sen alle mahtuu tarvittaessa päivätorkuille isompikin neito!

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Kavaljeerin asusteet

Ystäväperheen tyttären vanhojentanssit lähestyvät. Neito oli tilannut upean puvun netistä ja lupauduin mielihyvin muokkaamaan puvun hänen mitoilleen sopivaksi. Puvussa oli alunperin laahus, joka olisi ollut tanssin pyörteissä vain tiellä, joten ensimmäiseksi saksin koko laahuksen pois. Yläosa vaati vain pientä kavennusta ja muuta fiksausta.

Puvun laahuksesta jäi sen verran kangasta, että sain ommeltua kavaljeerille rusetin ja taskuliinan.


En ollut aiemmin muistaakseni rusettia tehnyt, mutta onneksi rusetin mitat löytyivät helposti netistä. Ei tarvinnut ruveta arvailemaan palojen kokoa!

Mukavia tanssitreenejä ja ikimuistoista iltaa jokaiselle vanhojentansseihin tänä vuonna osallistuvalle! ❤

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Vanhaa Arabiaa

Joulukuussa kävimme Päivölän antiikki- ja keräilytapahtumassa, jossa oli mahtava tarjonta mm. vanhaa Arabiaa ja kotimaista lasia. Teimme hankintoja pukinpussiin ja muutama ihana esine eksyi myös omaan kokoelmaan.


Omaksi iloksi ostin nämä upeat Arabian tarjoiluastiat. Esineiden suunnittelija on Anna-Liisa Vainio ja ne on valmistettu 1950-luvulla. En todellakaan ollut tällaisista haaveillut ja maksoinkin näistä reippaasti, mutta ihastuin näihin ensisilmäyksellä, enkä ole ostosta katunut!


Toinen löytö sen sijaan oli vuosien etsinnän tulos. Olen saanut kauan sitten anopilta yhden kauniin Valmu -kupin. Olen etsinyt sille lautasta tuloksetta. Olen nähnyt kahta erilaista Valmun aluslautasta, toinen on valkoinen ilman mitään kuviota ja toinen vaihtoehto on valkoinen, jossa on yksi kupin alle jäävä punainen kukka. Aluslautasta minulla ei edelleenkään ole, mutta nyt löysin pullalautasen. Kuvio on mielestäni Arabian kauneimpia. Kuvion on suunnitellut Esteri Tomula. Tästä setistä juon päiväkahvini niinä päivinä, kun satun olemaan yksin kotona!

Joulun alla tytär halusi valaa kynttilöitä. Olin hävittänyt kaikki kynttilänvalutarvikkeeni, kun tuskastuin omatekoisten kynttilöiden savuttamiseen. No, nyt ei auttanut muu, kuin ottaa huonoin kattila ja kerätä kynttilänpätkät. Aiemmin olin hankkinut sydänlankaa askarteluliikkeestä, mutta sitä ei ollut enää jäljellä, joten oli otettava puuvillalankaa ja letitettävä sydänlangat itse. Kuinka ollakaan, kynttilöistä tuli lähes savuttamattomia! Olisi kai pitänyt aina tehdä sydänlanka itse!


Kiva, kun pistäydyit Unelmaullakollani! Mukavaa alkanutta uutta vuotta!

maanantai 31. joulukuuta 2018

Koru ruokalusikasta

Ilmoittauduin innolla jo alkusyksystä Kaarakan joulukuiselle lusikkakorukurssille ja kaivoin hyvissä ajoin kaapeistani materiaalia kurssia varten. Omistan melko paljon hopealusikoita, mutta kaikkia eri malleja on puolen tusinan satsi, joten en millään malttanut niitä tuhota. Olen saanut joskus yksittäisiä hopeisia ruokalusikoita, jotka eivät ole olleet kertaakaan käytössä, joten ne päätyivät nyt korumateriaaliksi.

Hurjinta oli ottaa aluksi saha käteen ja sahata hopealusikasta varsi pois. Kun alkuun pääsin, niin ei enää hirvittänyt, joten sahasin, porasin, kuumensin ja hioin hopeaa kohta jo ihan surutta.


Lusikan varren poistamisen jälkeen porasin keskelle reiän, josta sain ohuen sahanterän pujotettua aukon sahaamista varten. Keskelle korua sijoitin lapsena saamani hopeasydämen. Koruun sopivaa ketjua en varastostani löytänyt, joten sen jouduin hankkimaan uutena.

Keväällä on uusi kurssi, jossa tehdään mm. sormuksia. Voin käyttää silloin lusikan varren, joten käyttämästäni lusikasta ei mene mitään hukkaan. Ja voisin tehdä useamman sormuksen ja myös rannekorun ja lisää riipuksia! Apua, tähän juttuun voi jäädä koukkuun!

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Huiveja aurinkoon

Ystävä oli hankkinut henkkamaukalta kauan sitten huivin, johon oli erityisesti tykästynyt. Huivi oli jo rispaantunut kovassa käytössä, mutta koska malli oli hyväksi havaittu ja ystävän aurinkoloma oli alkamassa, lupauduin ompelemaan hänelle muutaman uuden huivin samalla kaavalla.

Sain mallihuivin lisäksi turkoosin pitkän huivin, josta riitti materiaalia kolmeen uuteen huiviin. Vanha malli kuvassa alimpana.


Huivin keskiosan koko on 45cm x 27cm. Solmiamisnauhoiksi leikkasin 7cm x 30 cm palat, jotka ompelin putkiksi. Laskostin keskimmäisen palan reunoistaan n. 3 cm kapeiksi, jotta sain ne ommeltua nauhojen sisään. Huivit valmistuivat tuossa tuokiossa ja kokeiltuani niitä totesin, että ehdottomasti tekaisen tällaisen itsellenikin ensi kesäksi!

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Kolmiokudontaa

Syksyn toisena aiheena Aiku-näpissä perehdyimme kolmiokudontaan. En aluksi innostunut tästä aiheesta ollenkaan. Tein muutamia kokeiluja eri langoilla, mutta innostuin vasta, kun se oikea lanka sattui kohdalle.


Huivini koostuu neljästätoista kolmiosta. Tein kaksi palaa kerrallaan ja yhdistin ne kehikossa virkkaamalla. Näin syntyneet salmiakin muotoiset palat levittelin pöydälle ja aloin miettiä huivin lopullista muotoa. Lankaa oli rajallinen määrä, eikä sitä ollut mahdollista saada lisää. Tummemman vihreään reunaan löytyi samaa Sandnes Garnin Easy-lankaa yksi kerä kässäkaverilta. Ilman sitä huivi olisikin jäänyt jotenkin kesken. Kiitos, Irma!



Kolmiokudonnassa ei kummempia työvälineitä tarvita, vain kasa nauloja, jotka on lyöty puulevyyn kolmion muotoon ja pitkä virkkuukoukku, jolla työ tehdään. Tämän työn tehtyäni sainkin jäädä joululomalle, Näppi jatkuu vasta tammikuun puolivälissä. Silloin tutustumme neulekoneeseen! 

lauantai 17. marraskuuta 2018

Näy pimeässä!

Olen taas syksyn pimeyden tullen säikähtänyt useampaan kertaan kävelijöitä ja pyöräilijöitä, jotka ulkoilevat ilman mitään valoja tai heijastimia. Olen poikkeuksetta itse aina käyttänyt erilaisia heijastimia, mutta nyt päätin näkyä vielä paremmin ja neuloin heijastavat säärystimet.


Langan vyötteessä sanotaan, että "ei korvaa heijastinta", joten muita mukavia heijastimia laitan vielä lisäksi heilumaan! Säärystimiä voi käyttää myös päiväsaikaan, koska heijastin ei silloin mitenkään erityisesti langasta erotu.


Jos haluat samanlaiset "henkivakuutukset", niin tässä helppo ohje:

Tarvitset yhden kerän heijastavaa Perfect Reflect -lankaa ja puikot nro 5.
Jaa kerä kahtia, niin saat käytettyä sen viimeistä metriä myöten.
Luo 36 silmukkaa ja neulo 2 oikein, 2 nurin noin 14 cm.
Lisää sen jälkeen 1 silmukka oikeiden silmukoiden väliin, yhteensä 9 silmukkaa. Nyt työssäsi on 45 silmukkaa. Jatka 3 oikein, 2 nurin (nurjalla puolella 3 nurin, 2 oikein), kunnes lankaa on jäljellä noin metri. Päättele ja ompele takasauma. Säärystimen koko pituus on 20 cm. Kuvissa säärystin on kaksinkerroin taitettuna nilkkurin päälle.

Nyt reippaasti iltakävelylle!


maanantai 12. marraskuuta 2018

Huppari

Ostin käsityömessuilta puolentoista metrin palan ihan mielettömän upeaa kangasta! Kangas on paksua, joustavaa ja mikä parasta: siinä on strelizioita! Lempikukkiani!


Löysin vanhasta Moda-lehdestä 6/2011 huppuhaalarin kaavan, jota muokkaamalla tein hupparin. Kangas on nurjalta puolelta valkoista, joten se vaati hupun vuoraamista mustalla trikoolla. Tein hupparista reilun kokoisen, joten sitä voi lämpimällä ilmalla pitää myös takkina.

Kangas on UnelmAnkin luomupuuvilla/elastaani. Kyseinen firma sijaitsee Saarijärvellä ja heidän nettikaupassaan näyttää olevan toinen toistaan hienompia kuoseja! Hupun ja helman nauha löytyi Minimanin löytölaarista ja sattui olemaan juuri kukkien väriin sopivaa. Tästä tuli heti lempparivaatteeni!

- - -

Näin lehdessä mainoksen Cleany-langasta ja Tokmannilla käydessäni ostin kokeeksi yhden kerän. Tiskirätiksi tästä ei ole, koska lanka ei vedä vettä yhtään, mutta likatahrojen hankaamiseen hyvinkin kokeilemisen arvoinen. Lanka on tosi karheaa, joten tiukkaankin istahtaneet tahrat lähtevät kevyellä hankauksella. Tämä on kevyempi vaihtoehto Pata-patalle!


Käytin hankausliinaan koko kerän, mutta puolet pienempikin olisi riittänyt.  Vyötteen takana on kiva sydämen ohje, jota kannattaa kokeilla.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Liito-huivi

Menneen kesän kesäkäsityönäni oli Veera Välimäen suunnittelema Liito-huivi. Huivin ohje löytyy Veeran Huivileikki-kirjasta. Työ oli mukana jokaisella mökkireissulla, mutta silti sain huivin valmiiksi vasta nyt. Lanka on Novitan Rulla -nimistä ja sitä kului kaksi ja puoli kerää, eli noin 250 grammaa. Kolmionmallisen huivin koko on valtava, 200 cm x 150 cm.


Kuva: Hannele Norja


Huivi on kuvattu upeana syyspäivänä kauniissa Orisbergissa. En ollut koskaan käynytkään koko paikassa! Täytyy ehdottomasti tehdä uusi retki joskus kesäkelillä!




perjantai 26. lokakuuta 2018

Hypistelymuhvi

Oletko kuullut hypistelymuhveista, joita valmistetaan muistisairaille ja levottomille vanhuksille? Mm. Martat ovat niitä valmistaneet ja heidän sivuiltaan löytyy lisätietoa asiasta ja kuvia erilaisista muhveista. Kuultuani muutama päivä sitten ystäväni äidin tilanteesta, päätin valmistaa hänelle oman muhvin.


Muhveja voi neuloa, virkata tai tehdä kankaasta. Muhviin kiinnitetään erilaisia ja eri tuntuisia osasia, jolloin käsille on tekemistä ja muhvin hypistely saattaa rauhoittaa ja antaa tekemistä vanhukselle. Muhvi myös lämmittää, mikäli käsissä on huono verenkierto.

Itse tein muhvin iloisesta kankaanpalasta ja kukat virkkasin karheasta villalangasta. Reunoihin ompelin erilaiset pitsit. On erittäin tärkeää, että kaikki palat ovat taatusti hyvin kiinnitetty, etteivät ne irtoa ja aiheuta vahinkoa. Pitkään käytössä ollutta muhvia kannattaa tästä syystä välillä tarkastella kriittisesti.


Tein muhvin sisälle kukan paksusta huopakankaasta sekä kukalle kiemuraiset lehdykät virkkaamalla. Ompelin muhviin myös teddykankaasta tehdyn kaverin, jolla on nyörihäntä. Kaveri on siis kiinni piilossa muhvin sisällä, mutta kaverin saa kurkkamaan muhvista halutessaan. Tein kaverille neutraalin ilmeen. Se ei ole iloinen eikä surullinen. Kaveri voi lohduttaa yksinäisenä hetkenä ja sille voi antaa vaikka nimen!

Muhvien sisään voi ommella kiinni myös osia, joista kuuluu ääniä. Esimerkiksi pilttipurkin kansi napsuu mukavasti tai Kinder-munan muovikoteloon voi laittaa pienen esineen, joka helisee. Näissä osissa varsinkin kiinnitys on erittäin tärkeää. Koska en tiennyt onko saajalla  yksityishuone, vai onko huoneessa muita asukkaita, en halunnut laittaa tähän mitään osia, mistä kuuluisi muita häiritseviä ääniä.

Toivottavasti tämä muhvi tuo hyvää mieltä saajalle!


sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Linnun lajimuutos

Käväisin viikko sitten tutustumassa paikkakunnan uusimpaan kirppikseen. Sieltä hyllyn päältä minua katseli yksinäinen surkea lintu. Asia jäi vaivaamaan ja piipahdin lauantaina katsomassa, olisiko lintu vielä siellä. Olihan se. Selvästi odotteli, että joku veisi kotiinsa!

Lintu oli saanut siipeensä aika pahasti. Jalat ja pää olivat irti kehosta. Se oli selvästi vartioinut jonkun puutarhaa kesän jos toisenkin, koska maali oli haalistunut pahasti.

Käväisin hakemassa purkillisen säänkestävää mustaa vannemaalia ja kädenkäänteessä flamingo muuttui joksikin muuksi hurjaksi linnuksi!


Tämä hurjempi versio sopii puutarhaamme selvästi paremmin, kuin alkuperäinen vaaleanpunainen söpöliini.


lauantai 6. lokakuuta 2018

Himmeliä ja perinnettä

Aloitimme syyskauden Kaarakassa himmeleillä. Himmelin materiaalin sai valita itse. Käväisin aiemmin alkusyksystä laittamassa mökkiä talviteloille ja keräsin sillä reissulla rannasta kasan kaislaa ja ajattelin käyttää sitä tähän työhön. Kaisloja peratessani totesin kuitenkin, että ne ovat liian likaisia, haperoita ja hyvin eri vahvuisia, joten tuikkasin koko kaislanipun takassa palamaan.

Koska jotain muuta materiaalia piti keksiä, suunnistin seuraavaksi äitini kirjahyllylle. Löysin hyllystä pienen kirjan vuodelta 1937. Kirja oli pappani oppikirja kanttorikoulusta: Äänenkäyttö puheessa ja laulussa. Leikkasin sivut irti kansista ja innostuin vähän väliä lukemaan sivuja sieltä täältä. Teksti oli ihanan vanhanaikaista ja kuvat kurkun anatomiasta karmaisevia. Pyörittelin sivut kudinpuikon ympärille ja liimasin reunasta kiinni kaksipuoleisella teipillä. Iso osa sivuista oli hauraita ja repeytyivät, vaikka yritin olla tosi tarkkana pyöritellessäni niitä. Sain kuitenkin ehjiä "pillejä" kasaan riittävästi.


Himmelistä tuli ISO, yli 110 cm pitkä. Käytin siihen kaikki ehjinä säilyneet sivut. Lisäsin vielä osien väleihin ja kulmiin muutamia helmiä kontrastiksi kellastuneelle paperille.

Otin jälleen vapaapäivän töistä käsityömessuja varten. Messuilla menikin reippaasti yli viisi tuntia, toki kahvitaukojen kera. Hankin muutamia kankaita ja lankoja, mutta tällä kertaa hyvin maltillisesti. Olen joka vuosi hankkinut jonkin strutsinnahka-, tai strutsinsulkatuotteen samalta myyjältä ja niin nytkin. Ostin uuden violetin strutsinnahkaisen lompakon. Nyt tuotteita on jo niin paljon, että ensi vuonna täytyy hankkia varmaan jo kokonainen strutsi tai edes muna!

Keväällä Kaarakassa tekemämme kirjontatyöt oli ripustettu esille messuille. Sieltä löytyi myös oma työni ikkunalapasineen.


torstai 23. elokuuta 2018

Tyhjät omput ja muuta kesäistä

Tämän kesän erikoisuutena ovat puussa roikkuvat tyhjät omenat. Niitä on paljon! En muista koskaan aiemmin tällaista nähneeni. Tyhjiä karviaisia olen kyllä nähnyt!


Sain kuvaan ikuistettua myös syyllisen!

Erikoisen näköisen mansikankin kesällä löysin:


( Vai onko tämä Ditto?)


Käväisin kesäretkellä ystäväni kanssa Korsnäsissä. Kävimme pappilamuseossa ja samassa pihapiirissä olevassa upeassa Korsnäsin käsityöperinnettä esittelevässä museossa. Museon ulkorakennuksessa oli myös kirppis, josta hankin reippaan kokoisen 40 litraisen kattilan edulliseen 5 euron hintaan! En meinaa perustaa pitopalvelua, ihan kukkia varten sen hankin!


Kuvassa myös käytössä oleva perunakattilani ihan vain vertailun vuoksi! Kävimme myös Jurvassa Huushollin Aarteet-nimisellä kirppiksellä, koska sain aiemmin tietää, että siellä on myynnissä kengänlestejä. Lestit eivät kuitenkaan olleet myymälässä, mutta ystävällinen omistaja ajeli kanssamme parillakin varastolla, kunnes löysin oikean kokoiset ja malliset lestit. Niistä kerron tarkemmin myöhemmin, kunhan ehdin ottaa ne käyttöön!!!

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Puutarhakuulumisia

Raivasin lomallani mökillä pusikkoa ja siitähän se ajatus sitten lähti: tekaisin tuolin!



Mies vähän ihmetteli asiaa, mutta en kyllä ymmärrä mitä ihmettelemistä siinä on! :-)  Tuoli ei toki kestä istumista ja on pienikokoinenkin, mutta mökkipihan koristuksesi ihan sopiva!

Kotipihalla ei kesän mittaan mitään ihmeitä ole tapahtunut. Jättiauringonkukat hipovat nyt rännejä, mutta eivät vielä kuki. Sain keväällä muutaman verenpisaran taimen, Blue Sarah -nimisiä, jotka kasvoivat valtavan pitkää vartta, mutta kukannuppuja eivät tehneet ollenkaan. Latvoin sitten kaikki taimet ja nyt kukkia on alkanut ilmaantua.




Kukat ovat aluksi nimensä mukaisesti sinisiä, mutta muuttuvat sitten violetiksi. En ole aiemmin näin kauniin värisiä nähnytkään!



perjantai 13. heinäkuuta 2018

Toteutunut unelma

Kirppareita ja antiikkiliikkeitä kierrellessä on muutamia kertoja tullut vastaan suloisia vanhoja emännänkaappeja. Yleensä olemme olleet liian kaukana kotoa ilman kärryä tai hintapyyntö on ollut tähtitieteellinen tai kaappi pilattu huonolla maalaamisella tms.

Nyt vastaan tuli täydellinen kaappi:


Kaappi on Muuramen valmistama, kuulemma ostettu heti sotien jälkeen ja alkuperäisessä maalissa. Kaappi on erinomaisessa kunnossa sekä sisältä, että ulkopuolelta. Hinta oli kohtuullinen ja myyjä toi kaapin perille samaan hintaan, joten kauppa oli saman tien selvä! Löysin myös väriin sopivat suloiset vanhanaikaiset hyllypaperit, joilla päällystän hyllyt ja laitan pohjapaperit laatikkoihin. Toivon, että saan pidettyä kaapin yhtä hyvässä kunnossa, kuin edellinenkin omistaja!

Kaappi on kuin tehty pieneen mökkikeittiöön. Tähän mahtuu kaikki tarvittava keittiötarpeisto. Jossain vaiheessa kaappi matkaa mökille, mutta vielä sille ei ole siellä sopivaa paikkaa. Tämä on pieni ja söpö kuin karamelli!


Mökin terassin verhoon oli yön aikana lennähtänyt hurjan näköinen hörhiäinen:


Netistä löysin sen nimeksi poppelikiitäjä, siipiväli oli lähes 10 cm. Ötökkä piti verhosta kiinni kaikin voimin, kun yritin hätistellä sitä muualle. En ole moista eläintä nähnyt koskaan ennen!

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Raskasta käsityötä

Juhannussateiden tauottua lähdimme mökille muutamaksi päiväksi. Terassiremontin jäljiltä mökistä aittaan vievä polku oli jäänyt maamassojen alle ja osittain vinoon nykyisestä kulkureitistä. Niinpä ei auttanut muu, kuin ryhtyä kivihommiin. Uusien puuportaiden alle oli jäänyt upeita isoja laattakiviä, jotka kaivettiin esiin ja aseteltiin loivaan kaareen kohti aitan ovea. Aitan porraskiven eteen löytyi vielä sopiva pienempi kiviporras, joka asettui paikalleen kuin valettu.


Meikäläisen voimilla ei suuria laattakiviä siirrelty senttiäkään, mutta pienempiä sain pyöriteltyä ihan hyvin. Maa on polun kohdalla vuosikymmenten aikana tiivistynyt niin kovaksi, että mitään syviä pohjustuksia ei tarvittu, mutta silti laattojen asetteluun meni aikaa. Juuri kun tuntui, että nyt on valmista, niin eiköhän joku laatoista kumminkin vielä keikkunut askelten alla. Onneksi rakennusmiehiltä oli jäänyt pieni sorakasa, josta saatiin täytettä laattojen alle. Nyt ei yksikään laatta enää keiku!

Kyllä tuntui seuraavana päivänä hartioissa, että oli tehty vähän raskaampia käsitöitä tällä kertaa!

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Juhannusaattona

Vettä vihmoo, kuten ilmatieteenlaitos ennusti. Yritin kuitenkin olla optimisti ja ompelin viime viikolla lyhythihaisen tunikan juhannukseksi. Tarkeneehan tällä, kun laittaa villatakin päälle!


Kangas on Poppanavakan kotimaista trikoota. Ihastuin kuosiin syksyllä käsityömessuilla, kun Poppanavakan osaston myyjällä oli tunika tästä samasta kankaasta. Nyt on sitten viimeinenkin messuilta hankittu vaatetuskangas käytetty. Saa hyvillä mielin hankkia lisää kankaita, kun ei marinoi niitä turhaan kaapissa!

Iloista juhannusta koleasta ja sateisesta ilmasta huolimatta!





sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Asteri-matto

Löysin kirpparilta neljä kartiota turkkilaista trikookudetta, kaksi mustaa ja kaksi mustavalkoista. Jokaisessa kartiossa oli kudetta noin 500 grammaa. En yleensä ole tykästynyt kaksivärisiin virkattuihin mattoihin, mutta nyt päätin käyttää nämä kuteet kuitenkin samaan pyöreään mattoon.

Malleja selattuani totesin, että hyvin harvaan malliin saa kaksivärisyyden istumaan niin, ettei näytä siltä, että jompi kumpi väri olisi loppunut kesken. Lankavan Asteri-mallissa on kuitenkin pitsi- ja suoraa osuutta vuorotellen, joten päätin valita tämän vanhan tutun mallin näille kuteille.


No, kuinkas kävikään? Molemmat värit loppuivat kesken. Mustavalkoista kudetta olisi tarvittu vielä kahteen kierrokseen, mutta sitähän ei mistään lisää saa, joten matto jäi siltä osin hieman mallia pienemmäksi. Myös musta kude loppui kesken. Hyväsilmäiset huomaavat kyllä, mistä uusi kude alkaa. Kuteen kiilto on siinä erilainen. Musta on kuitenkin mustaa, joten luonnossa kiilto ei näy näin hyvin, kuin kuvassa. Maton halkaisijaksi tuli tasan metri.

Mitä tästä opin? No ainakin sen, että jos ohjeessa sanotaan, että kudetta tarvitaan 2,7 kg, niin 2 kg ei tosiaankaan riitä!

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Nurmilintu

Neuloin pari vuotta sitten ensimmäisen Nurmilintu-huivini. Nyt otin mallin uudelleen käsittelyyn. Nurmilinnun on suunnitellut vuonna 2014 Heidi Alander ja ohje on saatavana ilmaiseksi Ravelrystä.


Neuloin huivin tällä kertaa Novitan Elegia -langasta (sesonkiväri 870) 4 numeron pyöröpuikolla. 150 gramman kerästä jäi jäljelle vain 7 grammaa, joten loppusuoralla vähän jännitti, joudunko soveltamaan viimeisen pitsiosuuden ohuemmaksi. Onneksi ei tarvinnut! Nyt kuvasta huomaan, että jonkin verran pitsit häviävät kirjavaan lankaan, mutta lähempää katsottuna erottuvat kyllä hyvin.

Eipä tällaisilla helteillä huivia kaipaa. Laitan tämän jälleen sinne "lahjakaappiini" odottamaan syksyä ja sopivaa saajaa.