lauantai 21. helmikuuta 2015

Kirjansidontaa ja matkamuistoja

Aiku-näpissä on koko alkuvuosi perehdytty kirjansidontaan. Ensimmäinen kirjani on nyt valmis!


Olipa hankala saada kirja kuvattua niin, että kaikki oleellinen näkyy yhdessä kuvassa! Kansikankaan värjäsin syksyllä ja sen olenkin jo esitellyt täällä blogissa. Kankaan värien innoittamana valitsin sivujen, esilehtien, kapiteelinauhan ja kirjanmerkin värit. Kannet avautuvat hyvin, joten kirjasta tuli käyttökelpoinen. Toinenkin kirjani on lähes valmis. Sen jätin vielä kuivumaan painon alle. Kirjansidonta on mielenkiintoista ja jotenkin tosi nostalgista. Pappani harrasti kirjansidontaa aikanaan ja hän sitoi mm. äidilleni 1930 - luvulla tulleiden lastenlehtien vuosikertoja kirjaksi.

Huomasin, että pari viime syksynä tehtyä hankintaa on jäänyt kuvaamatta tänne. Strutsinnahkalaukkukokoelmani (järkyttävän pitkä sana) kasvoi jälleen yhdellä pikkulaukulla. Tämä oli edullinen heräteostos innokkaalta markkinamyyjältä.


Pienen espanjalaisen kylän pikkuruisesta antiikkiliikkeestä hankin vanhan matalareunaisen kulhon, joka myyjän mukaan oli 1950 - luvun tuotantoa.


Pohjaleimassa lukee La Cartuja de Sevilla Pickman, S.A. Tätä kulhoa en käytä keittiössä, vaan säilytän siinä pikkutavaraa eteisen lipaston päällä. Näin saan ihailla sitä päivittäin ja muistella mukavaa syyslomamatkaa!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Silmälasikotelo

Marle jakoi blogissaan tilkkukotelon ohjeen muutama viikko sitten. Päätin tehdä hänen ohjeellaan itselleni silmälasikotelon. Muuten kaikki meni hyvin, mutta 31 vuotta vanhan ompelukoneeni poljin ei suostunut yhteistyöhön, kun yritin tikata kukkakuvioita tilkkupintaan H-I-T-A-A-S-T-I. Poljin on päättänyt, että meillä ommellaan joko rallivauhtia tai ei ollenkaan. Niinpä päätin tikata kuviot käsin.


Käsintikkaus on niin hidasta, että kävin lopulta lainaamassa äidiltäni hänen ompelukonettaan ja seuraavaan pussukkaan tuleekin sitten konetikkaus!


Viimevuotiseen tapaan maksoin heti vuoden alussa Suomen Jättikasvisyhdistyksen jäsenmaksun. Nyt osasin jo odottaa postissa tulevaa siemenpakettia, enkä enää järkyttynyt jättisiementen valtavasta määrästä. Nyt paketissa oli peräti 28 eri siemenpussia. Viimevuotisia siemeniäkin on vielä jäljellä, kun maltoin olla idättämättä niitä kaikkia. Kaikille ei olisi mitenkään riittänyt paikkaa kasvimaassani.
Olin jo päättänyt hävittää vanhan kasvimaani, koska lähellä olevat puut ovat kasvaneet niin suuriksi, ettei aurinko pääse enää lämmittämään maata tarpeeksi, mutta pakko on varmaan sinnekin vielä istuttaa joitain taimia. Olen ajatellut hankkia lisäksi muutamia kasvatuslaatikkoja ja laittaa ne aurinkoisempaan kohtaan puutarhassa, mutta silti toivon, että edes muutamat taimet saavat tänä vuonna kodin ystävien puutarhoista, kun kuitenkin innostun idättämään liikaa siemeniä!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Amigurumi

Työkaverini kadotti avaimensa. Niitä etsittiin monen hengen voimin, käännettiin ylösalaisin taskut, laukut ja työhuone. Viimein avaimet onneksi löytyivät! Nyt avaimilla on ikioma vartija, joka huolehtii, etteivät ne enää milloinkaan katoa!


Aloittaessani virkkaamaan avaimenperää, en vielä tiennyt yhtään, kuka tai mikä tästä mahtaa tulla. Ehkä se johtui siitä, että tämä oli ihka ensimmäinen tekemäni amigurumi. Perjantaina kahvitauolla juhlimme ristiäisiä ja tämä neito sai nimen Minni.