lauantai 16. joulukuuta 2017

Historian havinaa

Serkkuni kävi syksyllä meillä kylässä ja toi tuliaisiksi ihanan aarteen! Isoisämme 25 vuotiaana isoäidillemme valmistaman lahjan, puisen pirran. Isovanhempiemme kuoltua pirta oli päätynyt serkkuni isälle ja sitä kautta serkulleni.


Pirrassa on paappamme nimikirjaimet ja päivämäärä 16.12.1927, joten se on valmistunut tai lahjoitettu tasan 90 vuotta sitten. Luulen, että serkku halusi antaa tämän minulle, koska arvasi, että pirta ei varmasti meillä jää pölyttymään kaapin nurkkaan. Olen tästä lahjasta tosi iloinen ja kiitollinen! Lainasin samantien kirjastosta aiheeseen liittyvän oppaan, laitoin loimet pirtaan ja aloitin harjoittelun! Tässä ensimmäinen kokeilu:


On aluksi haastavaa saada nauhan reunat tasaisiksi, mutta täytyy vain harjoitella lisää. Kirjassa oli myös kauniita kuviomalleja, joita uskallan kokeilla vasta myöhemmin. Kiitos serkkuseni tästä arvokkaasta lahjasta!

2 kommenttia:

  1. Oi miten hieno ja arvokas lahja, tuolla on melkoinen tunne arvo♥ Mukavaa viikonloppua sinne ja kiva että pirralle on taas käyttöä!

    VastaaPoista
  2. Hei serkkunen! Asiat ovat mallillaan; tavara päätyi sille, joka sen arvon parhaiten tajuaa ja joka osaa ottaa siitä eniten iloa irti! Tuntuu tosiaan juhlavalta ja historialliselta, että papan mammalle tekemä pirta on käytössä taas. Kukaties vasta nyt -en tiedä, onko mamma aikoinaan tehnyt pirtanauhoja.

    VastaaPoista