perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kirjansidontaa

Aiku-näpin ensimmäisenä lukuvuonna perehdyimme kirjansidontaan. Sidoin silloin kaksi kirjaa, molemmat eurooppalaisella irtoselkäisellä sidonnalla. Eurooppalainen sidontatapa on kovin työläs, sivut ommellaan pieninä nippuina yhteen, tarvitaan kansi- ja selkäpahvit, päällyskankaat, etulehdet, nitomatuet, harsokankaat ja kapiteelinauhat. Lopputulos on kaikkien tuntema ihan tavallinen peruskirja. Molemmat silloin tekemäni kirjat ovat visusti kaapissa odottamassa sitä hetkeä, kun maltan niihin jotain kirjoittaa!

Nyt, kun toinen kirjansidontaosio alkoi, ymmärsin heti, että en tarvitse enää ainuttakaan tyhjää kirjaa. Niinpä päätin sitoa kirjaksi joitain vanhoja tekstausharjoituksiani. Harjoituspapereita on kertynyt laatikoihin valtava määrä. Valikoin niistä erilaisia fontteja ja leikkasin kirjan sivut valmiiksi. Lopuista harjoituspapereista maltoin luopua jo kokonaan.


Tällä kertaa käytin japanilaista lankasidontaa. Kaikki materiaalit löytyivät kotoa, lukuunottamatta mustaa vahanauhaa, jolla sidonta tehtiin. Kansien valmistamisen jälkeen sidonta sujuikin melko näppärästi. Nauhaa varten porasin reiät ronskisti porakoneella. Jos toden sanon, niin pari kertaa jouduin ensin purkamaan sidonnan kokonaan, vasta kolmannella kerralla olin tyytyväinen lopputulokseen.

3 kommenttia:

  1. Voi mitä kaikkea sinä oletkaan tehnyt, olet kyllä niin näppärä♥ Ihanaa alkavaa viikkoa❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde! Kivaa viikkoa Sinullekin!

      Poista
  2. Hyvä tapa panna yhteen papereita, joissa muistoja. Saa tarpeellisen kokoista ja persoonalliset kannet. Itse olen kokeilumielessä sitonut valokuvakansioita. Irmeli

    VastaaPoista