Pienet ompeluharjoitukset jatkuvat

Koulupäivät ovat olleet melko lyhyitä näin alkusyksystä, mutta paljon on jo saatu aikaan. Viime viikolla valmistui ensimmäiseksi saksikotelo. Kätevään koteloon mahtuu kolmet sakset.

Seuraavaksi oli vuorossa laukun valmistaminen. Laukun teon lomassa harjoiteltiin taskun tekoa. Lisäsin laukkuun vielä molemmin puolin tilkkurivin koristeeksi.

Sitten siirryttiinkin keittiötekstiileihin. Ompelin kaksi erilaista patalappua ja yhden patakintaan. Näissä kaikissa käytettiin kanttikonetta reunojen kanttaamiseen. Se on kyllä superkätevä laite!

Kaikkiin näihin harjoitustöihin kankaat ja tarvikkeet sai penkoa koulun kangaslaatikoista. 

😀

Viikonloppuna viinimarjapensaan lehdeltä löytyi tällainen kaunis kaveri:

Opiskelun iloa

Mukava kesäloma on nyt vietetty ja koulu on alkanut. Opiskelin keväällä etänä yhden osatutkinnon tekstiili- ja muotialan perustutkinnosta, mutta nyt opinnot jatkuvat lähiopintoina. 

Aloitimme ensin tutustumalla eri merkkisten koneiden toimintaan. Sen jälkeen jatkoimme tekemällä harjoitustöinä tuotteita, joita tarvitsemme opintojen kuluessa. Ensimmäisenä valmistui pussukka työvälineille.

Pussukka tehtiin kahdesta kankaasta, jotka ommeltiin yhteen mahdollisimman suorilla ompeleilla. Tässä pitikin olla kieli keskellä suuta, jotta sai ompeleet osumaan siististi sekä pystyyn, että vaakaan.

Seuraavaksi valmistettiin käsivarressa pidettävä kätevä nuppineulatyyny, joka täytettiin aidoilla hiuksilla. En napsinut hiuksia omasta päästäni, vaan koulun kampaajaopiskelijat olivat keränneet hiuksia aivan tätä varten. Opin nyt, että hiukset ovat parasta materiaalia tähän, koska ne eivät tylsytä neuloja! 

Ensi viikolla jatkamme ainakin saksikotelon valmistamisella. 

😍

Puutarha alkaa valmistautua syksyyn. Huomasin, että kuunliljojen lehtiin oli ilmestynyt valtavia reikiä. Tarkemmin katsottuani löysin syyllisen. Ötökkä on noin 3 cm pitkä ja upean kiiltävän vihertävä. Kaunis on, mutta todella nälkäinen!

 

Keramiikkakukkia

Käväisin kaupunkiin avatussa uudessa askartelukaupassa, joka on nimeltään Made in Uppa. Olipa mukava kokemus! Hankin sieltä pari pakettia askartelumassaa ja pullon lakkaa. Päätin laittaa kukkapenkissä kukkimaan nekin kohdat, joissa kukat eivät tällä hetkellä muuten kuki.

Tein laakeita maljamaisia kukkia, joiden pohjiin pistelin reiät, jottei niistä puutarhassa tule lintujen juoma-altaita, vaan sadevesi pääsee valumaan kukista läpi. Maalasin kukat akryylimaaleilla ja lakkasin ne, jotta kestäisivät ulkona kauemmin. Lakka oli mahdottoman hitaasti kuivuvaa! Lakkaus kuivui lopulta lähes viikon. En tiedä, laitoinko lakkaa liian paksun kerroksen, vai mitä tapahtui, mutta onneksi lopulta sain vietyä kukat puutarhaan.

Lakan kuivumista odotellessa valmistui muutamat lasten sukat tulevia lahjapaketteja varten.

 

Mökkitunnelmia

Vietimme mökillä muutaman upean lomapäivän. Yleensä järveltä tuulee, mutta nyt saimme nauttia lämpimistä ja tuulettomista kesäsäistä. Näitä on mukava muistella talvipakkasella!

 Auringonlaskun tunnelmaa.

Mökkipiha hämähäkinverkon läpi kuvattuna.

Onneksi kesää on vielä jäljellä!

Kesäkäsitöitä

Kesä on kauneimmillaan ja mikäs sen mukavampaa, kuin nauttia lämpimistä ilmoista ja neuloa pieniä lomakassiin mukaan mahtuvia neuleita. Sain jälleen valmiiksi nutun ja lakin, jotka menevät myyntiin hyvän asian puolesta. Malli on sama, jonka tein keväällä ja lankana edelleen Baby Merino. Nappilaatikostani ei löytynyt sopivan kokoisia valkoisia nappeja, joten pinkit napit somistavat tätä nuttua.

Ompelin äskettäin vielä neljä uutta hiushuppua vanhoista pyyhkeistä. Nämä hiushuput annoin rakkaalle sukulaiselle, joka varmaankin arvostaa kankaiden alkuperää ja saa niistä mukavia nostalgisia fiiliksiä!

Mökillä on hauska tehdä ihan jotain hömppää ajankuluksi. Mökkirannan järviruokokasvustoja pitää välillä kurittaa, ettei ranta kasva ihan umpeen. Nappasin kasan ruokoja ja letitin niistä metriset letit kesätuuleen heilumaan.

Mukavaa alkanutta heinäkuuta!

Kallaveet

Etsin pitkään kesäpuseron mallia, jossa olisi "sitä jotakin". Kallaveet -mallissa sitä todella on! Ohjeessa malli on pitkähihainen talvipusero, joten jouduin kehittelemään puseroon uuden kesäisemmän pääntien sekä siihen sopivat hihansuut lyhyttä hihaa varten. Puseron suoran alaosan tein ohjeen mukaan.

Ohje löytyi Minna Metsäsen kirjasta "Siskoni mun". Mallit kirjaan on ideoitu Niina Laitisen mallien mukaan. Lankana on Katian Tencel-Cotton, jota kului seitsemän kerää, eli noin 350 grammaa.

Puserosta tuli mieluisa ja sattumalta onnistuin jopa valitsemaan ohjeesta tismalleen itselleni sopivan koon. Mallitilkku jäi nytkin neulomatta, vaikka sillähän sen koon saisi ihan varmasti osumaan oikeaan, eikä tarvitsisi jännittää mahtuuko valmis neule vai pitääkö ottaa uusiksi! No, nyt ei tarvitse!

Vanhasta uutta

Kevään opintojen innoittamana päätin antaa uuden mahdollisuuden parille vanhalle neuleelle. Nappasin kierrätyskasasta kaksi eriväristä Henkkamaukan ohutta neuletakkia. Molemmat takit olivat käyttökelvottomia, koska takkien hihat olivat niin kapeat, että normikokoinen käsivarsi ei niihin mahtunut.

Punertavan neuleen takakappaleesta tuli uuden vaatteen etupuoli ja saman neuleen etukappaleista leikkasin hihojen etuosat. Toisen neuleen käytin vaatteen ja hihojen takakappaleiksi. Molempien neuleiden kittanat hihat jätin kokonaan käyttämättä. Ne olivat neuleiden kuluneimmat ja nyppyisimmät osat.

Neuleiden kaula-aukot ja helmojen päärmeet käytin sellaisenaan, joten uusi vaate valmistui muitta mutkitta!

Tämä neulepusero on jo käytössä mukavaksi todettu!

 

Kevään opintoja

Olen viettänyt erityisen mukavan kevään mielenkiintoisten opintojen parissa. Opiskelin tekstiili- ja muotialan perustutkinnosta osatutkinnon nimeltään Kiertotaloustuotteen valmistus (15 osp). Aloitimme maaliskuun alussa perehtymällä ensin tekstiiliteollisuuden ja pikamuodin ongelmiin, tekstiilien kierrätykseen sekä omaan ostokäyttäytymiseen ja vastuullisuuteen. Mietimme myös oman vaatekaapin sisältöä ja vertailimme eri materiaaleja. Teoriaosuus oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä. Käsitykseni kierrätyksen tarpeellisuudesta ja kuluttamisen vähentämisestä vahvistuivat entisestään.

Teoriaosuuden jälkeen aloitimme oman tuotteen suunnittelulla. Pääpaino oli siis kierrätyksessä, eli tarkoituksena oli tehdä vanhasta uutta. Otin käsittelyyn ensimmäiseksi vanhat froteepyyhkeet äitini liinavaatevarastosta. Suunnittelin ihanista retropyyhkeistä hiushuppuja hiustenpesun jälkeen käytettäväksi. Tuotteen suunnittelun jälkeen piirsin saumojen poikkileikkauskuvat ja kirjoitin työjärjestyksen. Tämän jälkeen oli vuorossa kustannuslaskenta ja hinnoittelu. Kirjoitin myös tuotteen hoito-ohjeet ja tuotetiedot. Hiushuppuja valmistui lopulta 14 kappaletta,  joista osan tein ohuemmista kankaista "Bad Hair Day" -käyttöön!

Sain tyylikkäiltä  malleilta luvan tämän kuvan julkaisemiseen:

Opintoihin kuului myös lähiopetusjakso, jonka aikana sain tuntumaa teollisuusompelukoneisiin. Voi, kuinka mahtava niillä oli ommella! Omiin koneisiini verrattuna ne olivat mielettömän tehokkaita ja hiljaisia. En ollut koskaan aiemmin ommellut esim. peitetikkikoneella enkä kanttauskoneella. Näin myös napinläpikoneen sekä koneen, jolla napsautettiin kertaheitolla kangaspinta nappiin. En tiennyt tällaisia koneita olevankaan!

Opintojen aikana ehdin tehdä hiushuppujen lisäksi myös muita tuotteita kierrätysmateriaaleista. Olin vuosia sitten hankkinut kirpparilta kankaan, jonka käytöstä en ollut ehtinyt saada sopivaa ideaa. Nyt löysin Jujunan kivan Lovely Curves-kaavan, joten tein tästä joustamattomasta puuvillakankaasta kesämekon. Kangasta oli juuri ja juuri riittävästi, joten vietin aikamoisen tovin kaavoja kankaalle asetellen! Tämä kaava oli niin hyvä, että tätä voisi käyttää vastaisuudessakin.

Olin myös kauan sitten leikannut ohuesta trikoosta tunikan, joka oli jäänyt ompelematta, koska kangas oli niin "lusua", että en uskonut saavani sitä kauniisti ommeltua. Nyt koulun upeilla koneilla uskalsin yrittää ja se onnistui. Tässä sain käyttää sekä peitetikkikonetta, että kanttauskonetta ensimmäistä kertaa elämässäni!

Koska lähiopintopäivistä jäi aikaa, enkä ollut ottanut edellisten lisäksi muuta omaa ommeltavaa mukaan, sain tehtäväksi ommella muutamia vauvanvaatteita Ukrainaan lähetettäväksi. Nämä olivat koulun kankaista ja heidän kaavoillaan leikattuja. Ehdin tehdä kolme paitaa ja kolmet housut. Mukava, että sain auttaa näiden ompelemisessa.

Lähiopintojakson aikana saimme käydä myös tutustumassa kaupunginteatterin puvustamoon ja nähdä siellä olevat valtavat, upeassa järjestyksessä olevat vaate- ja tarvikevarastot. Siellä en ollut koskaan ennen päässyt käymäänkään. Hienoa, että tämä mahdollisuus järjestyi!

Osatutkinto tuli nyt valmiiksi ja sai kyllä aikaan valtavan innostuksen ja halun oppia lisää!

Lankataidetta

Viime kuussa Vaasassa näkemäni tekstiilitaidenäyttely innosti kokeilemaan, mitä saisin aikaiseksi samalla tekniikalla. Innostuin tämän työn tekemisestä niin paljon, että työstin teosta kolme viikkoa päivittäin. Nyt se on vihdoin valmis ja löysi paikkansa olohuoneen seinältä! Annoin työlle nimeksi "Liaanit".

Kuva Hannele Norja

                             

Teokseen käytin valmista rautakehikkoa, rautalankaa, eri paksuisia köydenpätkiä ja Lankavan Sulo-sukkalankaa.

Kuva Hannele Norja

Aloitin kiertämällä erivärisillä villalangoilla rautakehikon kauttaaltaan. Sen jälkeen virkkasin lehtiä ja kukan terälehtiä valmiiksi. Kaikkien lehtien ulommaisella kierroksella virkkasin sisälle rautalangan, jotta lehtiä ja terälehtiä voi muotoilla. Köysien päällystäminen langalla vei reippaasti aikaa. Köysien päihin lisäsin yhden tai pari pidempää lehteä. 

Tällaisen työn pienenä ongelmana on se, että pitää jossain vaiheessa päättää, että työ on valmis! Työhön voisi nimittäin kuluttaa aikaa ja materiaalia vielä paljon enemmän. Pidän kuitenkin käyttämästäni kehikosta niin paljon, että en halunnut sitä täydellisesti peittää "liaaneilla". En myöskään halunnut liaanien muodostavan säkkärää solmua, joten jätin työn ilmavaksi. Pujottelin kaikki osat rautakehikon pinnojen väleihin, eli ne ovat irti ja näkymä on muunneltavissa.

Kehikko on vanha koriste-esine, jonka ostin aikanaan sisustusliikkeestä Lapualta. Kehikko oli peitetty vesihyasintilla niin, että en edes tiennyt sisällä olevan kehikon olevan noin hieno. Vesihyasintin purkaminen oli oma juttunsa, se oli nimittäin todella tiukassa rautojen ympärillä. Tarvittiin saksia, puukkoa ja etenkin voimaa, ennenkuin sain sen purettua.

Harvoin mikään taidenäyttely tekee niin suuren vaikutuksen, että haluan heti kokeilla omaa versiota aiheesta. Tikanojan taidekodin näyttely aiheutti tämän! Kiitos siitä! 

Äitienpäiväsukat

Sain reippaasti etuajassa valmiiksi sukat, jotka annan äidilleni toukokuun toisena sunnuntaina.

Näin tällä mallilla tehdyt sukat muutama viikko sitten. Piti oikein ottaa sukat käteen ja katsoa tarkemmin neuletta. Se oli ihmeellisen yksinkertainen! Miten ihmeessä en ole nähnyt missään tätä helppoa ja hauskaa kuviota aikaisemmin!

Kuviossa on 6 kerrosta 2 o, 2 n, 4 kerrosta oikein, 6 kerrosta 2 n, 2 o, 4 kerrosta oikein, jne. Eipä helpompaa voisi olla! Todellinen telkkarinkatsomisneule! Tein sukat Lankavan Sulo-sukkalangasta. Väri on Pistaasi. Kuvassa sukat näyttävät harmaammilta, mutta väri on todellisuudessa kirkas ja pirteä vihreä.

Tein viime viikolla kulttuuriretken Vaasaan. Kävin Tikanojan taidekodissa katsomassa Kaarina Heikinheimon tekstiilitaidenäyttelyä. Hurmaannuin näyttelystä ikihyviksi! En olisi malttanut millään lähteä sieltä pois. Suosittelen, mikäli tiesi vie Vaasaan kesän mittaan. Näyttely on avoinna syyskuulle saakka. Välittömästi sieltä palattuani oli pakko ottaa virkkuukoukku käteen inspiraation huumassa!

Kevättä sukissa

Neuloin kevään kunniaksi Niina Laitisen "Olipa kerran" -nimiset sukat vaaleanvihreästä Seitsemän Veljestä -langasta.

Sukkamalli löytyi Rakkaat Villasukat -lehdestä, joka on ilmestynyt jo vuonna 2019. Tämä olikin ensimmäinen malli, jonka kyseisestä lehdestä innostuin neulomaan. 

Näihin sukkiin jouduin ostamaan toisenkin kerän lankaa, koska ensimmäinen kerä loppui juuri ennen kärkikavennusta. Toki oli tiedossakin, että malliin kuluu 105 grammaa lankaa. Taidan tekaista toiset sukat hitusen pienemmässä koossa ja yhtä kuviota lyhyemmällä varrella, niin saan langan käytettyä loppuun.

Kauluri

"Kangaskorjaamolla"-blogissa oli mukava ja helppo kaulurin ohje. Kaapistani löytyi juuri yksi sopivan värinen kerä ohjeen mukaista lankaa, joten ei muuta kuin puikot heilumaan!

Lanka on Dropsin Baby Alpaca Silk -lankaa, jossa on 70 % alpakkaa ja 30 % silkkiä. Kauluriin kului tasan yksi kerä, joten turhaa jämälankaa ei tästä työstä jäänyt. Vyötteessä ehdotetaan puikoiksi kokoa 3,5, mutta kauluri tehtiin koon 2,5 puikoilla. Tämän langan pitäisi olla melko kutittamatonta. Käytössä selviää, onko näin!

Tähkä-tyyny

Kävin viime syksynä Kauhavan Lankavassa. Siellä oli esillä kaunis virkattu Tähkä-tyyny, johon ihastuin. Olen virkannut tyynyä "välipalaksi" muiden töiden ohessa, joten tämän valmistuminen kesti aivan turhan kauan.

Malli on Molla Millsin suunnittelema ja lanka on Lankavan Esito-huopalankaa. Molempia värejä jäi vyyhdistä reippaasti jäljelle, kullankeltaista hieman enemmän. Kauniita viljantähkiä on molemmin puolin tyynyä, kuten mallissa, mutta mallin olisi toki voinut toteuttaa myös niin, että tähkät olisivat vain tyynyn etupuolella. Popcorn-silmukoista muodostuvat tähkät ovat mukavan tuntuisia ja "aidon" näköisiäkin!

Vauvaneuleita

 Neuloin pyynnöstä muutamia suloisia vauvaneuleita Dropsin Baby Merino -langasta.

Perinteisen neulemyssyn ohjeen löysin kymmenkunta vuotta sitten ilmestyneestä Novita Ipana -lehdestä. Kuvassa alempana oleva myssy on nimeltään Lillemor ja sen ohje löytyi Klompelompe - neuleita koko perheelle -kirjasta.

Pienokaisen pitsijakun ohje oli Kotiliesi Käsityö -lehdessä nro 6/2022. Tätä ohjetta jouduin muokkaamaan todella paljon, koska ohjeessa käytetty lanka oli täysin erilaista, kuin käyttämäni lanka.

Henkselihousut ovat Klompelompen Lellikki-malli. Jätin pois ohjeessa olevat nurjat kierrokset, muuten housut ovat mallin mukaiset.

Vaatteet on tehty noin puolivuotiaan koolla, mutta varsinkin pitsijakku on todella joustava ja mahtuu lapselle mahdollisesti huomattavasti pidempään.

Etsiessäni näitä ohjeita lukuisista käsityölehdistä ja -kirjoista, totesin jälleen, että norjalainen Klompelompe on uskomaton aarreaitta. Mallit ovat hurmaavia ja ajattomia. Kauniita malleja on sekä pienokaisille, että aikuisille. Klompelompe on pitkästä aikaa ainoa kirja, jonka voisin ajatella hankkivani myös omaan kokoelmaani. 

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Alkuvuonna on puikoiltani tipahdellut edelleen pelkästään sukkia...

Näiden palmikkosukkien malli on Niina Laitisen "Hiljaa huokaa yö". Olen tehnyt tällä mallilla sukat viimeksi pari vuotta sitten. Silloin saaja kertoi sukan varren olevan hieman turhan tiukka. Olen itse samaa mieltä, että sukan täytyy sujahtaa sujuvasti jalkaan, enkä pidä siitä, että niitä joutuu jotenkin hankalasti kiskoa tai asetella paikoilleen. 

Niinpä muutin alkuperäistä ohjetta sukan varren osalta. Jätin palmikot kokonaan pois varren takapuolelta ja tein takaosaan joustinneuletta. Kaunis palmikko sukan etupuolella on mielestäni riittävä. Koska etuosan palmikot kaventavat vartta, laitoin vielä varteen muutaman lisäsilmukan. Nyt sukat ovat varmasti käyttäjäystävällisemmät! Nämä sukat jäävät odottelemaan maaliskuussa juhlivaa syntymäpäiväsankaria...

Myös yhdet perussukat näkivät päivänvalon tammikuulla. Nämä miesten "armeijanväriset" sukat menevät myyntiin hyvän asian puolesta.

Vuoden viimeisiä

Käväisimme syksyllä antiikkimessuilla pitkästä aikaa vilkaisemassa messujen tarjontaa. Tällä kertaa mukaamme lähti tummanpunainen Tiimalasi.

Tiimalasin on suunnitellut Nanny Still vuonna 1970 ja se on ollut tuotannossa vuosina 1971 - 1974.

Käsityörintamalla on joulukuulla ollut hiljaisempaa. Vain sukkia on valmistunut. Olen neulonut samaa mallia ja osittain myös samoin värein kuin aiemminkin. Tämä malli näyttää olevan suosittu, joten mitäpä sitä vaihtamaan...

Mukavaa vuodenvaihdetta ja innostavaa alkavaa uutta vuotta 2023!

Uusvanha sängynpääty

Äitini suvusta on 1970 -luvulla kulkeutunut mökillemme vanha sivustavedettävä sänky. Aikojen saatossa levitysosa on hävinnyt, en muista sitä koskaan edes nähneeni. Sängyn toista sivuakin oli jossain vaiheessa tuunattu, että nukkuja on saanut jalkansa suoraksi. Sänky oli siis suorastaan rikkiraadeltu.

Saimme tilalle nykyihmiselle sopivamman laverin, joten vanha mööpeli jäi turhaksi. Kotona meillä ei ole koskaan ollut sängynpäätyä, koska sopivaa emme ole löytäneet. Päätin siis kunnostuttaa tästä sängynriekaleesta meille sängynpäädyn.

Sängystä sahattiin pois pohja ja sivulaidat, joten jäljelle jäi vain seinää vasten oleva koristeelinen osa ja seinänpuoleiset jalat. Kaks´kättä työpaja lupasi korjata sahauksen jäljet ja maalata päädyn. Saimme tällä viikolla hakea valmiin päädyn kotiimme.

Värimalliksi vein valkoisen suodatinpussin, joka oli juuri sopivan valkoinen, eli ei liian kellertävä, eikä liian lumivalkoinen. Emme ole koskaan hankkineet kotiimme myöskään yöpöytiä, vaan niiden virkaa ovat ansiokkaasti vuosikymmenten ajan toimittaneet miehen kotitalon vintiltä löytyneet vanhat tuolit, jotka aikanaan itse maalasimme. Nyt sängynpääty ja "yöpöydät" edustavat samaa aikakautta. Tuntuu, kuin olisimme saaneet ihanan joululahjan!

Toiveiden toteuttamista

Olen lupautunut neulomaan sukkia hyväntekeväisyyteen. Toiveena oli perussukkia koossa 41 - 42. Muutamat olen ehtinyt saada valmiiksi.

Jokin aika sitten kävimme Pietarsaaressa syysretkellä ja tietenkin vierailimme myös paikallisessa kangaskaupassa. Tytär löysi mieluisan kankaan, josta toivoi unitunikaa. Luulenpa, että näiden tähtien alla unet maittavat todella makoisasti! Tämä tunika taitaa löytyä kuitenkin vasta pukinpussista...

Tunika pienokaiselle

Kun ulkona sataa ja tuulee, eikä haravointihommiin ole menemistä, on mukava neuloa takkatulen ääressä. Sellaisina syyspäivinä valmistui tunika pienelle tyttöselle.

Lanka on Baby Merinoa ja sitä kului noin 2 ja puoli kerää. Tunikan koko on 9 - 12 kk vanhalle. Mallin löysin kirjasta Suloiset Silmukat.

En yleensä katso kelloa, kun neulon, mutta nyt laitoin kaikki neulontatuokiot muistiin. Päättelyineen päivineen työhön meni noin 15 tuntia. Se tuntuu kyllä paljolta näin pienen vaatteen toteuttamiseen. Jonkin verran muutin ohjetta ja lankakin oli erilaista, kuin varsinaisessa ohjeessa, joten mahdollisesti muutokset ja silmukoiden uudelleen laskeminen hidastivat työtä. Toisaalta näin mukavan työn tekemisessä ajan kuluminen on toissijaista. Lopputulos on tärkeintä!

Matonkuteita

Löysin äitini pihavarastosta ison säkillisen valmiiksi leikattuja matonkuteita useiden vuosikymmenten takaa. Vaikka räsymattoja löytyy meiltä riittävästi, eikä uusia ole tarkoitus tehdä, en toki malttanut heittää pussia menemään.

Kangaspuita ei nyt ole käytössä, joten päädyin käyttämään kuteet virkattuun mattoon. Tällainen ilopilleri ei sovi oman kotimme sisustukseen, mutta mökiltä tämä matto löytää varmasti paikkansa.

Ihan kaikkia kuteita en voinut käyttää, koska osa niistä oli todella paksuja, Käytin kuitenkin tähän kaikki, mitkä suinkin onnistuin virkkaamaan mukaan. Keriä käytin sitä mukaa, kun pussista vastaan tulivat, eli mitään sen kummempaa järjestelmällisyyttä en noudattanut. Maton lopullinen halkaisija on 126 cm. Virkkaaminen oli hauskaa, koska tunnistin kuteista isän vanhoja paitoja, äidin hameita ja omia vanhoja vaatteitani. Ihanan nostalgista!

Kesä on vaihtunut syksyksi ja pakkanen on jo puraissut puutarhassa monia kasveja. Auringonkukat kuitenkin jaksavat edelleen kukoistaa täydellä tenhollaan! Niitä on puutarhassani tänä vuonna pitkiä, pätkiä, suuria, pieniä, keltaisia ja muita värejä. Ne saavat aina hymyn huulilleni!

Pyllytin

Voi ei, mikä nimi: pyllytin, peputin, miksi ei vain villahame? Kun näitä pyllyttimiä alkoi näkyä jokunen aika sitten somessa, ajattelin, että tuollaista en kyllä koskaan tarvitse. Kunnes pari viikkoa sitten olin pihakirppiksellä ja bongasin sieltä kahdella eurolla juuri oikean värisen violetin lyhyen kevyttoppatakin, jonka kanssa tietenkin tarvitsen talveksi lämmikettä lonkille!

Resori ja osa raidoista on tehty Jonsukat-pyllyttimen ohjeella. Muuten tein kuvioita sitä mukaa, miten raitalankoja piisasi. Pohjaväri ja osa raidoista on Dropsin Alpaca Mix-lankaa kaksinkertaisena, muut raidat seiskaveikkaa ja muita saman vahvuisia lankoja. Tämäkin työ on tehty pelkistä jämälangoista, eli lankavarastoni alkaa olla kohta käytetty. Olen taas kerran päättänyt ostaa lankoja vain tiettyyn tarpeeseen. En tiedä onnistuuko! 

KlompeLOMPE pipoja

Kirjastosta sattui käteen norjalainen Klompelompe talvilapset -kirja. Vaikka kesä on vielä kauneimmillaan, niin pari pipoa voi aina tikuta aikansa kuluksi.

Kirja oli täynnä mukavia malleja, mutta käsittelyyn pääsi ensiksi tämä malli. Hieman alkuperäistä muuntelin, että sain langat riittämään. Suurempi pipo on koululaisen kokoa, pienempi 3-5 vuotiaan. Suuremmassa lankana seiskaveikkaa, pienemmässä Kirjopirkkaa. Pienemmän pipon kirjavan langan olen aikoinaan purkkivärjännyt ja nyt sain viimeisen keränlopun käytettyä tähän.

Varmasti palaan Klompelompe -kirjojen pariin myöhemminkin, mallit olivat kyllä taidolla suunniteltuja ja ajattomia.

Makrameereunus päivänvarjoon

 Viime vuonna ostin edullisen luonnonvalkoisen, ihan tavallisen päivänvarjon. Tänä keväänä sitä varastosta penkoessa tuli mieleen, että siihenhän voisi värkätä jotain extraa... Siitä se idea sitten lähti! 

Kesäloman ratoksi solmeilin varjoon kapean reunuksen yksinkertaisella makrameekuviolla. Vaikka kuvio oli pieni ja nopeatekoinen, sain työhön kulumaan reippaasti aikaa, koska yksittäisiä kuvioita tarvittiin 127 kappaletta. Varjo on siis melko suuri, sen ympärysmitta on 8 metriä ja 80 senttiä. Kuvion solmisen jälkeen kampasin narun hepsuille ja leikkasin boheemisti hapsuja hieman kolmion muotoon.

Käytin työhön Lankavan Chunkymop kierrätyspuuvillanarua. Kerässä oli narua 235 metriä ja tein jonkin aikaa laskelmia, että sain materiaalin riittämään. Yksittäiseen kuvioon meni narua 1,7 metriä, ja aloitusnaruksi 9 metriä, joten kerästä jäi jäljelle tasan 10 metriä. Olisiko tämä nyt sitä "Zero Waste" -käsityötä, tai ainakin "Almoust Zero Waste"! :)

Kyllä nyt kesäiset päiväkahvitkin maistuvat paremmalta uudistuneen varjon alla!

Kirsikkapuu

Keskellä pihaamme on ihana suuri kirsikkapuu, jolla on nyt joku hätä!

Suurin osa puun lehdistä on ruskettunut, vain muutamien oksien päissä on vihreitä lehtiä. Surullinen näky! Lisäksi oksissa on tiukasti kiinni outoja läpinäkyviä "palloja". 

Pallot ovat kivikovia, noin sentin läpimitaltaan. Googlaamalla löysin tiedon, että kirsikkapuita saattaa vaivata versotauti. Olisikohan tämä nyt sitä? Tähän vaivaan puu ei välttämättä kuole, mutta vioittuneet osat tulisi hävittää! En kyllä käsitä miten ihmeessä ne voisi hävittää! Puu on valtavan suuri ja vioittuneita oksia on niin paljon, ettei puusta jäisi mitään jäljelle, jos ne poistaisi. Ehkä on nyt vain odotettava ensi vuoteen ja katsottava toistuuko vaiva. Olisi harmillista, jos ihanasta puusta pitäisi luopua!

Toukokuun iloksi

 Toukokuussa puutarhassani ilostutti keltainen narsissiympyrä, kuin suuri aurinko!

Näistä kukista on jäljellä enää muutamia, joten pian jälleen letitän varret pitkäksi palmikoksi!

Viime vuoden "kurpitsattoman" kesän jälkeen on toivottavasti vuorossa hieman satoisampi aika. Tällä hetkellä purkeissa kasvaa neljä jättikurpitsan tainta. Kaikki ovat vanhoista Jättikasvisyhdistykseltä saaduista siemenistä. Vanhin oli jopa vuodelta 2018, mutta kaikki itivät yllätyksekseni hienosti ja aloittivat hurjan kasvun. Jättikurpitsan kasvatus on edelleen haaveeni, vaikka useiden vuosien yritykset eivät ole tuottaneet kovinkaan hääviä tulosta. Ja aina vaan jaksan yrittää! Viime vuonna en siis saanut minkäänlaista satoa, koska ainut taimeni tuotti ainoastaan poikakukkia koko kesän, vasta loppukesästä avautui pari tyttökukkaa, mutta silloin oli jo liian myöhäistä.

Pihallamme kasvaa kaksi syreenipensasta, jotka ovat jo parhaat päivänsä nähneet ja kasvaneet aika roikaleiksi. Kuulin, että syreeniäkin on mahdollista lisätä puutumattomasta pistokkaasta tai taivukkaasta. Niinpä pistokkaita on nyt sekä vesilaseissa, että mullassa. Katsotaan kuinka käy. Taivukkaita en meidän syreeneistä onnistunut saamaan, notkeita oksia ei ollut puskassa riittävän alhaalla. Eipä syreenin taimi toki paljoa maksa, mutta aina on mukava yrittää onnistuisiko lisääminen kotikonstein. 

Laajempi "vauvala" pihan perennoista on jo jonkin aikaa ollut rauhassa juurtumassa. Ne nappaan mukaani, kun lähdetään mökille, siellä on aina tilaa uusille taimille!