lauantai 27. toukokuuta 2023

Kevään opintoja

Olen viettänyt erityisen mukavan kevään mielenkiintoisten opintojen parissa. Opiskelin tekstiili- ja muotialan perustutkinnosta osatutkinnon nimeltään Kiertotaloustuotteen valmistus (15 osp). Aloitimme maaliskuun alussa perehtymällä ensin tekstiiliteollisuuden ja pikamuodin ongelmiin, tekstiilien kierrätykseen sekä omaan ostokäyttäytymiseen ja vastuullisuuteen. Mietimme myös oman vaatekaapin sisältöä ja vertailimme eri materiaaleja. Teoriaosuus oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä. Käsitykseni kierrätyksen tarpeellisuudesta ja kuluttamisen vähentämisestä vahvistuivat entisestään.

Teoriaosuuden jälkeen aloitimme oman tuotteen suunnittelulla. Pääpaino oli siis kierrätyksessä, eli tarkoituksena oli tehdä vanhasta uutta. Otin käsittelyyn ensimmäiseksi vanhat froteepyyhkeet äitini liinavaatevarastosta. Suunnittelin ihanista retropyyhkeistä hiushuppuja hiustenpesun jälkeen käytettäväksi. Tuotteen suunnittelun jälkeen piirsin saumojen poikkileikkauskuvat ja kirjoitin työjärjestyksen. Tämän jälkeen oli vuorossa kustannuslaskenta ja hinnoittelu. Kirjoitin myös tuotteen hoito-ohjeet ja tuotetiedot. Hiushuppuja valmistui lopulta 14 kappaletta,  joista osan tein ohuemmista kankaista "Bad Hair Day" -käyttöön!


Sain tyylikkäiltä  malleilta luvan tämän kuvan julkaisemiseen:



Opintoihin kuului myös lähiopetusjakso, jonka aikana sain tuntumaa teollisuusompelukoneisiin. Voi, kuinka mahtava niillä oli ommella! Omiin koneisiini verrattuna ne olivat mielettömän tehokkaita ja hiljaisia. En ollut koskaan aiemmin ommellut esim. peitetikkikoneella enkä kanttauskoneella. Näin myös napinläpikoneen sekä koneen, jolla napsautettiin kertaheitolla kangaspinta nappiin. En tiennyt tällaisia koneita olevankaan!

Opintojen aikana ehdin tehdä hiushuppujen lisäksi myös muita tuotteita kierrätysmateriaaleista. Olin vuosia sitten hankkinut kirpparilta kankaan, jonka käytöstä en ollut ehtinyt saada sopivaa ideaa. Nyt löysin Jujunan kivan Lovely Curves-kaavan, joten tein tästä joustamattomasta puuvillakankaasta kesämekon. Kangasta oli juuri ja juuri riittävästi, joten vietin aikamoisen tovin kaavoja kankaalle asetellen! Tämä kaava oli niin hyvä, että tätä voisi käyttää vastaisuudessakin.


Olin myös kauan sitten leikannut ohuesta trikoosta tunikan, joka oli jäänyt ompelematta, koska kangas oli niin "lusua", että en uskonut saavani sitä kauniisti ommeltua. Nyt koulun upeilla koneilla uskalsin yrittää ja se onnistui. Tässä sain käyttää sekä peitetikkikonetta, että kanttauskonetta ensimmäistä kertaa elämässäni!



Koska lähiopintopäivistä jäi aikaa, enkä ollut ottanut edellisten lisäksi muuta omaa ommeltavaa mukaan, sain tehtäväksi ommella muutamia vauvanvaatteita Ukrainaan lähetettäväksi. Nämä olivat koulun kankaista ja heidän kaavoillaan leikattuja. Ehdin tehdä kolme paitaa ja kolmet housut. Mukava, että sain auttaa näiden ompelemisessa.


Lähiopintojakson aikana saimme käydä myös tutustumassa kaupunginteatterin puvustamoon ja nähdä siellä olevat valtavat, upeassa järjestyksessä olevat vaate- ja tarvikevarastot. Siellä en ollut koskaan ennen päässyt käymäänkään. Hienoa, että tämä mahdollisuus järjestyi!

Osatutkinto tuli nyt valmiiksi ja sai kyllä aikaan valtavan innostuksen ja halun oppia lisää!

perjantai 5. toukokuuta 2023

Lankataidetta

Viime kuussa Vaasassa näkemäni tekstiilitaidenäyttely innosti kokeilemaan, mitä saisin aikaiseksi samalla tekniikalla. Innostuin tämän työn tekemisestä niin paljon, että työstin teosta kolme viikkoa päivittäin. Nyt se on vihdoin valmis ja löysi paikkansa olohuoneen seinältä! Annoin työlle nimeksi "Liaanit".

Kuva Hannele Norja

                             

Teokseen käytin valmista rautakehikkoa, rautalankaa, eri paksuisia köydenpätkiä ja Lankavan Sulo-sukkalankaa.

Kuva Hannele Norja

Aloitin kiertämällä erivärisillä villalangoilla rautakehikon kauttaaltaan. Sen jälkeen virkkasin lehtiä ja kukan terälehtiä valmiiksi. Kaikkien lehtien ulommaisella kierroksella virkkasin sisälle rautalangan, jotta lehtiä ja terälehtiä voi muotoilla. Köysien päällystäminen langalla vei reippaasti aikaa. Köysien päihin lisäsin yhden tai pari pidempää lehteä. 

Tällaisen työn pienenä ongelmana on se, että pitää jossain vaiheessa päättää, että työ on valmis! Työhön voisi nimittäin kuluttaa aikaa ja materiaalia vielä paljon enemmän. Pidän kuitenkin käyttämästäni kehikosta niin paljon, että en halunnut sitä täydellisesti peittää "liaaneilla". En myöskään halunnut liaanien muodostavan säkkärää solmua, joten jätin työn ilmavaksi. Pujottelin kaikki osat rautakehikon pinnojen väleihin, eli ne ovat irti ja näkymä on muunneltavissa.


Kehikko on vanha koriste-esine, jonka ostin aikanaan sisustusliikkeestä Lapualta. Kehikko oli peitetty vesihyasintilla niin, että en edes tiennyt sisällä olevan kehikon olevan noin hieno. Vesihyasintin purkaminen oli oma juttunsa, se oli nimittäin todella tiukassa rautojen ympärillä. Tarvittiin saksia, puukkoa ja etenkin voimaa, ennenkuin sain sen purettua.

Harvoin mikään taidenäyttely tekee niin suuren vaikutuksen, että haluan heti kokeilla omaa versiota aiheesta. Tikanojan taidekodin näyttely aiheutti tämän! Kiitos siitä!