Retroliivi

Löysin Lapualta Muru -kirppikseltä Tampellan vanhan kankaan, joka oli selvästi ollut vuosikausia ikkunaverhona. Kangaspala oli leikattu keskeltä kahtia, jotta oli saatu verho molemmille puolille ikkunaa. Vuosikymmenten auringonpaiste oli tehnyt tehtävänsä ja haalistanut verhon kääntöpuolen, mutta laadukas kotimainen kangas oli kestänyt muuten erittäin hyvin. Koska kuvio oli niin ihana, ostin kankaan, vaikka myyjä oli hinnoitellut sen melkoisen yläkanttiin.

Käytin liiviin samaa kaavaa, jonka tein koulussa toissavuonna. Tähän liiviin valmistin tavalliset paikkataskut, koska kangasta ei muuhun riittänyt. Kuvioita en enää niihin pystynyt kohdistamaan, mutta kirjavassa edustassa se ei mielestäni haittaa. Siniset napit napsautin nappikoneella samasta kankaasta.

Koulussa on alkamassa kuuden viikon työharjoittelu, joten taidanpa ottaa tämän liivin harjoitteluajan työvaatteekseni. 😊

Pääsiäisnoita Kyöpelinvuorelta

Sain tehtäväksi suunnitella ja valmistaa koulumme toisen toimipisteen ruokalaan pääsiäiskoristeen. Koristeen koon tuli olla halkaisijaltaan noin metrin verran.

 

Käväisin kirppiskierroksella ja löysin edullisesti kierrätyskeskuksesta hularenkaan työn kehykseksi ja muovisen kepin luudanvarreksi. Molempien värit olivat liian iloiset, joten liimasin niiden pintaan pitkää kangassuikaletta ja hain pihalta risuja luutaa varten.

Noidan rungon tein rautalangasta, "lihakset" Superlonista, hiukset palmikoin villalangasta ja ihon tein kuluneista sukkahousuista. Noidan vaatetukseksi ompelin mekon, essun, alushousut, huivin, kengät ja lakin.

Noidalla täytyy tietenkin olla myös kahvipannu. En löytänyt mistään kirppikseltä lasten muovista kahvipannua, joten tein pannun lääkepurkista, siihen nokan massasta ja maalasin pannun mustaksi.

Kaveriksi noidalle virkkasin kissan, joka pitelee kaksin tassuin kiinni noidan hameen helmasta, ettei putoa kyydistä!

Iloista ja aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Nuuskamuikkusen paita

Koululta oli tilattu penkkaripäiväksi Nuuskamuikkusen paita, jonka sain tehtäväkseni. Asiakas oli yli 190 senttinen henkilö, jonka mittojen mukaan etsin muokattavaksi 56 numeroisen yläosan kaavan. Paidan alle oli tarkoitus mahtua talvivaatteita sään mukaan. Asiakas halusi paidan olevan ruskea, vaikka itse olin luullut Nuuskamuikkusella olevan vihreän asun. Hieman googletettuani tajusin, että Nuuskamuikkusella on kaksi eriväristä paitaa, joskus vihreä ja joskus ruskea. Kangas löytyi pakalta kirpparilta.

Levensin valitsemaani kaavaa alaosasta A-linjaiseksi. Upotin molempiin sivuihin taskut ja eteen yhden paikkataskun. Nuuskamuikkusen hatun asiakas oli tilannut muualta.

--------

Ostin itselleni kirpparilta Puuvillatehtaan täyspitkän yöpaidan. En koskaan käytä täyspitkiä, koska ne kiertyvät jalkojen ympärille epämiellyttävästi. Niinpä katkaisin paidan paitulimittaiseksi, joten helmasta jäi puoli metriä kivaa kangasta tähteeksi. En malttanut sitä poiskaan heittää, joten ompelin palasta tyttärelle topin.

Kaavaa ei tähän tarvittu, mutta mittasin hänen käyttämäänsä vanhaa toppia sen verran, että sain topista oikean kokoisen.

Ostamani yöpaidan niskassa olevassa tuotelapussa luki "Puuvillatehdas, Tampere". Iloitsin ensin, että löysin kotimaisen tuotteen, mutta sivusauman lapussa olikin "Made in Portugal". Näinhän se on, ettei Suomessa tehdä enää oikein mitään, mutta silti koin itseni petetyksi. Miksi ihmeessä näkyvällä paikalla olevassa lapussa lukee Tampere, vaikka se ei pidä paikkaansa...

Retrokankaat käyttöön

Innostuin suunnittelemaan kirpparilta hankkimistani retrokankaista liivejä vaatevarastoni piristykseksi. Käytän paljon mustia housuja ja mustia trikoopaitoja, joten nämä liivit antavat toden teolla väriä elämään.

Vihreäkukallinen kangas ei ole alun perin ollut vaatetuskangasta, vaan vanha sisustuskangas. Kuosi oli kuitenkin niin ihana, että halusin sen käyttää tähän liiviin. Liivin ideaksi otin anopin vanhan jakun, jossa oli hienot 1970 -lukua henkivät taskut. Punainen kangas on vanha pöytäliina. Liina oli niin pieni, että jouduin purkamaan käänteet molemmilta sivuilta, että sain liivin osat leikattua kankaasta. Kangasta ei riittänyt enää muotokaitaleisiin, joten käytin niihin yksiväristä punaista puuvillakangasta. 

Molempiin liiveihin tein napinlävet koulun hurjalla napinläpikoneella, joka ompelee napinlävet valtavalla vauhdilla, kunhan ensin osaa laittaa asetukset kuntoon. Onnistuin! Punaisen liivin napit päällystin kankaalla ja siihenkin käytin koulun konetta, johon laitetaan napin aihio ja pyöreä kankaanpala. Näppärä kone napsauttaa napin valmiiksi suit sait!

Tässä vielä lähikuva valmiista taskusta.

 

Läppärilaukku ja muuta viikon varrelta

Taas on yksi mukava kouluviikko takanapäin. Tällä viikolla suunnittelin läppärilaukun kirpparilta ostamastani japanilaisesta pöytäliinasta.

Pöytäliinasta riitti kangasta sekä laukun päälliseksi, että vuorikankaaksi. Niiden väliin ompelin todella tykyn vanun, jotta läppäri on suojassa kolhuilta. Pöytäliinasta riitti myös yksivärisiä kohtia laukun sivuihin ja kantohihnaan. Liinassa olleen merkin ompelin vielä laukun somisteeksi. Sain käytettyä kauniin kankaan melkein kokonaan.

Tällä viikolla sain aikaan myös pienen jumpparepun pupunkorvineen ja töpöhäntineen. Tämä työ tehtiin koulun omista malleista.

Sain tällä viikolla tehdä myös ensimmäiset asiakastyöt. Ompelin asiakkaalle kolme terassityynyliinaa, vaihdoin metsurin takkiin vetoketjun ja paikkasin rikkoutuneen hihan. Viikolla tehtiin myös uusia taskuharjoituksia eli laskostasku ja vetoketjutasku ovat nyt tulleet tutuiksi.

😀

Puutarhassa syksy alkaa tehdä tuloaan. Keväällä istutin kaksi viimeistä pullokurpitsansiementä. Molemmat taimet tekivät yhden hedelmän. Toinen pärjäsi vähän paremmin, toisesta tuli pikkuruinen.

Jättiauringonkukkia olen kasvattanut jo vuosia, mutta nyt yksi siemen olikin aivan omaa luokkaansa! Siitä tuli jättikokoinen kasvi, johon on aukeamassa jopa kymmenen kukkaa, ellei halla ehdi viimeisiä viedä ennen kukintaa. Kukat ovat pörröisiä palloja!

Tämän kuvan ottamisen jälkeen keskimmäisetkin terälehdet aukenivat ja  muuttuivat keltaisiksi, joten koko valtava pallo on nyt terälehtiä täynnä. Upea yksilö!

Sinistä ja valkoista

Tytär osti syksyllä Areenan antiikkimessuilta upean suuren Arabian Pastoraali-lautasen. Kuinka ollakaan, lautanen löytyi joulupaketistani! Lautasen koko on 20 x 20 cm.

Saman sarjan pienemmän 13 x 13 cm kokoisen lautasen olen saanut äidiltäni ja esitellytkin sen täällä jo aiemmin. Mukavaa, että nämä alkuperäiset neliön muotoiset lautaset eivät ole ainakaan vielä päässeet uustuotantoon, vaikka muita Pastoraalin osia tehdäänkin jälleen. Kaikkea ei tarvitse tehdä uudelleen!

Kirpparilla tuli vastaan ruotsalaista sinivalkoista keramiikkaa.

Tämä painava vati on Rörstrandin Sarek -sarjaa. Sarjan on suunnitellut Olle Alberius ja se on ollut tuotannossa vuosina 1963 - 1971. Sarjaan kuuluu eri kokoisia vateja, kukkavaaseja ja pöytälampun jalka. Sinisen lisäksi osia on tehty ainakin punaisena, vihreänä ja ruskeana. En ollut koskaan ennemmin nähnyt tämän sarjan osia, mutta jollain kummalla tavalla tämä rouhea esine puhutteli, joten se pääsi kokoelmiini.

Riikinkukkoa

Muutama vuosi sitten ostin kuusi Nanny Stillin Riihimäen Lasille suunnittelemaa Riikinkukko - jälkiruokamaljaa. Olen etsinyt sarjaan kovasti täydennystä ja nyt toive toteutui!

Löysin kirppikseltä tarjoilukulhon. Muita osia en tähän sarjaan kaipaakaan! Annosmaljat ovat suloisen pienet, eikä tämä tarjoilukulhokaan järin suuri ole, halkaisija vain 20 cm. Tykkään tästä ja otan heti käyttöön!

Linnun lajimuutos

Käväisin viikko sitten tutustumassa paikkakunnan uusimpaan kirppikseen. Sieltä hyllyn päältä minua katseli yksinäinen surkea lintu. Asia jäi vaivaamaan ja piipahdin lauantaina katsomassa, olisiko lintu vielä siellä. Olihan se. Selvästi odotteli, että joku veisi kotiinsa!

Lintu oli saanut siipeensä aika pahasti. Jalat ja pää olivat irti kehosta. Se oli selvästi vartioinut jonkun puutarhaa kesän jos toisenkin, koska maali oli haalistunut pahasti.

Käväisin hakemassa purkillisen säänkestävää mustaa vannemaalia ja kädenkäänteessä flamingo muuttui joksikin muuksi hurjaksi linnuksi!

Tämä hurjempi versio sopii puutarhaamme selvästi paremmin, kuin alkuperäinen vaaleanpunainen söpöliini.

Tyhjät omput ja muuta kesäistä

Tämän kesän erikoisuutena ovat puussa roikkuvat tyhjät omenat. Niitä on paljon! En muista koskaan aiemmin tällaista nähneeni. Tyhjiä karviaisia olen kyllä nähnyt!

Sain kuvaan ikuistettua myös syyllisen!

Erikoisen näköisen mansikankin kesällä löysin:

( Vai onko tämä Ditto?)

Käväisin kesäretkellä ystäväni kanssa Korsnäsissä. Kävimme pappilamuseossa ja samassa pihapiirissä olevassa upeassa Korsnäsin käsityöperinnettä esittelevässä museossa. Museon ulkorakennuksessa oli myös kirppis, josta hankin reippaan kokoisen 40 litraisen kattilan edulliseen 5 euron hintaan! En meinaa perustaa pitopalvelua, ihan kukkia varten sen hankin!

Kuvassa myös käytössä oleva perunakattilani ihan vain vertailun vuoksi! Kävimme myös Jurvassa Huushollin Aarteet-nimisellä kirppiksellä, koska sain aiemmin tietää, että siellä on myynnissä kengänlestejä. Lestit eivät kuitenkaan olleet myymälässä, mutta ystävällinen omistaja ajeli kanssamme parillakin varastolla, kunnes löysin oikean kokoiset ja malliset lestit. Niistä kerron tarkemmin myöhemmin, kunhan ehdin ottaa ne käyttöön!!!

Toteutunut unelma

Kirppareita ja antiikkiliikkeitä kierrellessä on muutamia kertoja tullut vastaan suloisia vanhoja emännänkaappeja. Yleensä olemme olleet liian kaukana kotoa ilman kärryä tai hintapyyntö on ollut tähtitieteellinen tai kaappi pilattu huonolla maalaamisella tms.

Nyt vastaan tuli täydellinen kaappi:

Kaappi on Muuramen valmistama, kuulemma ostettu heti sotien jälkeen ja alkuperäisessä maalissa. Kaappi on erinomaisessa kunnossa sekä sisältä, että ulkopuolelta. Hinta oli kohtuullinen ja myyjä toi kaapin perille samaan hintaan, joten kauppa oli saman tien selvä! Löysin myös väriin sopivat suloiset vanhanaikaiset hyllypaperit, joilla päällystän hyllyt ja laitan pohjapaperit laatikkoihin. Toivon, että saan pidettyä kaapin yhtä hyvässä kunnossa, kuin edellinenkin omistaja!

Kaappi on kuin tehty pieneen mökkikeittiöön. Tähän mahtuu kaikki tarvittava keittiötarpeisto. Jossain vaiheessa kaappi matkaa mökille, mutta vielä sille ei ole siellä sopivaa paikkaa. Tämä on pieni ja söpö kuin karamelli!

Mökin terassin verhoon oli yön aikana lennähtänyt hurjan näköinen hörhiäinen:

Netistä löysin sen nimeksi poppelikiitäjä, siipiväli oli lähes 10 cm. Ötökkä piti verhosta kiinni kaikin voimin, kun yritin hätistellä sitä muualle. En ole moista eläintä nähnyt koskaan ennen!

Hyvää pääsiäistä

Kirppishankinnat ovat jääneet tänä talvena melko vähiin, mutta jotain pientä sentään on kotiin kannettu.

Punertavan maljakon otaksun olevan kotimaista n. 1930- luvun tuotantoa. Tarkempaa tietoa en ole siitä löytänyt. Keltainen karahvi on Eero Rislakin suunnittelema Lara. Karahviin kuuluu korkki, jossa on metallirengas. Tästä yksilöstä korkki oli kuitenkin vuosien mittaan kadonnut. Karahvi on valmistettu joko Mäntyharjun Lasin tai Riihimäen Lasin toimesta. Mäntyharjun Lasi toimi aikanaan vain jokusen vuoden ja mallit siirtyivät sellaisenaan Riihimäen Lasille.

Toivottavasti alkava kevät innostaa kiertelemään kirppiksiä vähän innokkaammin!

Aurinkoista pääsiäistä!

 Toivottelee Maarit

Ruuturitarit

Viime vuoden viimeisenä hankintana kotiutin meille neljä Kaj Frankin Ruuturitari-juomalasia. Tämän lasisarjan nimestä näyttää olevan jonkin verran erimielisyyttä netin syövereissä. Mikäli Sinulla on parempaa tietoa asiasta, niin olisi kiva, jos kommentoisit!

Lasien kaunis sininen sävy lumosi minut täysin! 

Vuodenvaihteen tienoilla käsityöt jäivät vähiin. Sain kuitenkin valmiiksi yhdet perusvillasukat. Lankana näissä on Drops Fabel Long Print. Varren raidoissa on muutama kierros muuta Fabelia.

Huomenna alkaa Aiku-näpin perusopintojen viimeinen kevätkausi. Aiheena on tuftaus, jota en ole koskaan ennen harrastanut. Opintojen paras puoli onkin juuri se, että saan oppia sellaisia käsityömenetelmiä, joihin en muuten tutustuisi!

Kaakelit

Aikussa on keskitytty nyt muutama viikko savitöiden tekoon. Voin kertoa, että ei ole mun juttu ollenkaan! En päässyt saven kanssa sinuiksi koko aikana.

Olin ajatellut "tekaista" muiden savitöiden lisäksi muutaman (21 kpl) koristekaakelin, mutta järki palasi päähän kuuden kaakelin jälkeen. Ei ollut helppoa, ei! En saanut kuivatettua kaakeleita niin, että ne olisivat pysyneet suorina. Melkein kaikissa joku nurkka päätti kipristyä. Myös kaakeleiden harmaa pohjamaali olisi pitänyt tuputtaa, ettei siihen olisi jäänyt pensselinjälkiä. Kuviot kaakeleihin painoin Kinder-munista tulleiden yllätysten erilaisilla jaloilla. Muut kaakelit hautaan maahan tulevien sukupolvien löydettäviksi, mutta nämä kaksi säästän muistoksi. Jos joskus meinaan tehdä jotain vastaavaa, niin voin katsoa näitä ja tulla heti järkiini.

Joulun lähestyminen johti pipotehtaan avaamiseen. Olen tehnyt peruspipoja pienille, isoille, tytöille ja pojille. Tässä niistä muutama.

Löytöjäkin olen tehnyt:

Neljä vihreää Grapponia-lasia aiheuttivat taas riemunkiljahduksen! Lisäksi löytyi meidän pienelle perheelle sopivan kokoinen Ultima Thule -kulho salaattiastiaksi. Nämä astiat eivät pääse pölyttymään kaapin perälle. Kaikki ovat jo käytössä!

Miniryijy

Istuin Kaarakassa lauantaina DIY-kurssilla muutaman tunnin. Päivän aiheeksi sai valita joko makrameen, himmelin tai ryijyn. Koska muut olivat jo tuttuja juttuja, valitsin  miniryijyn valmistamisen kudontakehyksessä.

Tein ryijystä iloisen ja värikkään. En halunnut siihen mitään erityistä kuviota, vaan tein värisekoitukset nukkalankoja varten täysin sattumanvaraisesti. Kudontakehyksen mukana tuli tarvittavat neulat ja kampa. Vain lasta, joka määrää nukan pituuden, leikattiin pahvista.

Innostuin ryijystä niin, että lauantai-illan huumassa tein sen valmiiksi asti. En tiedä, mitä teen näin pienellä ryijynpalalla, mutta on kiva, kun tarvikkeet jäi itselle, niin voin myöhemmin tehdä tälle kaverin!


Sunnuntaina käväisin antiikkimessuilla. Hankin Lumikukka-kahviastiastooni neljännen vaaleanpunaisen kahvikupin.

Ostin myös Krokus-sarjaan kaksi syvää ruokalautasta ja yhden pienen pullalautasen. Muita osia ei ollut kenelläkään myyjällä tarjolla. Tähän sarjaan toivoisin löytäväni vielä eri kokoisia tarjoilukulhoja.

Täällä sateli viikonloppuna rakeita, räntää ja lunta. Aurinkoiset syysilmat taitavat olla takanapäin. Täytyypä ottaa toppatakki esiin!

Riikinkukkoa ja muuta mukavaa

Käväisimme jokin aika sitten lounaalla Närpiössä sijaitsevassa Lind's Kök -nimisessä kasvihuoneravintolassa. Paikka oli superihana ja ruoka taivaallisen hyvää! Samalla reissulla päädyimme Kaskisiin ja tietenkin bongasimme myös paikallisen kirppiksen. Siellä vastaan tuli nostalginen punainen Arabian tv-setti, jossa on Raija Uosikkisen suunnittelema Riikinkukko-kuvio. Tämän setin muistan jo lapsuudesta. Meillä kotona oli sekä punainen, että sininen setti. Olisi kiva joskus vielä löytää tälle pariksi se sininenkin!

Erkkitapio Siiroisen keltaista Barokki-sarjaa olen täydennellyt hiljakseen, kun sopivia osia on löytynyt kohtuuhintaan. Barokki ei ole halutuimmasta päästä, joten osia saa melkein pikkurahalla. Kaapista löytyy myös väritöntä Barokkia, joka taitaa lähteä seuraavaksi kiertoon. Jostain täytyy malttaa jo luopua, ennenkuin astiakaappien hyllyt retkahtavat alas!

Löytyisikö apua tämän kasvin tunnistamiseen? Ojanpientareellamme nimittäin kasvaa kukka, jonka olen vuosia sitten nypännyt juuria myöten mukaani jostain parkkipaikalta. Upean oranssit kukat keikkuvat pitkän hontelon varren päässä. Kerro, jos tiedät tämän kasvin nimen!

Mökkikausi avattu ja juhlaa pukkaa

Käväisin mökillä ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Mökki oli pysynyt pystyssä, mutta mökkitie näytti tältä:

Ajoin perille ajatuksella, että " Tästä se tie on ennenkin mennyt!". Ilma oli mitä ihanin, mutta uimaan en vielä uskaltautunut!

Muutama kirppislöytö on jälleen rantautunut meille.

Tämän ruotsalaisen Alsterforsin maljakon on suunnitellut Per-Olof Ström. Maljakko on sisältä valkoinen ja erittäin paksua lasia. Pohjassa on signeeraus Po Ström 70.

Pieni oranssi kulho ja saman sarjan lautanen olivat niin sööttejä, että en voinut olla ostamatta! Ei ole aiemmin tullut vastaan tällaisia, enkä löytänyt mitään tietoa näistä netistäkään.

Ja vielä puoli tusinaa mehulaseja. Nämä olivat myynnissä EKA-liikkeen ruskeassa pahvipakkauksessa. Liekö ollut alkuperäispakkaus...

Tänä viikonloppuna meillä juhlitaan. Tytär valmistui tänään matkailualan restonomiksi! ONNEA!

Oi muistatkos Emma...

Helena Tynellin täydellisessä kunnossa oleva punainen Emma-maljakko rantautui meille viikonloppuna. Samassa kaupassa tuli myös vanha Riihimäen lasin kuultavan vihreä kannu, jonka reunassa on ajan kuluttama kultaus.
Mielenkiintoisen kokoinen kannu, liian pieni mehukannuksi, mutta liian suuri kermanekaksi. Sopii siis täydellisesti nykypäivän kahvipöytään, jossa useampi juo maitokahvia!

Muutakin on löytynyt! Tämän ruokailuryhmän kohdalla olisin kiljunut, jos olisin kehdannut!

Alkuperäisessä maalissa oleva hyväkuntoinen ryhmä, jossa on kuusi tuolia ja jatkettava pöytä. Suloinen ja pienikokoinen! Myyjän mukaan kalusteet on ostettu vuonna 1975. Lyhyen googletuksen perusteella epäilen Askon Sara -kalusteiksi. Kerro, jos sinulla on parempaa tietoa!

Tälle ihanalle ryhmälle meillä ei ole vielä paikkaa, mutta se keksitään varmasti!

Punaista, sinistä ja vähän muitakin värejä

Viime viikkoina kirppareilta on kotiutunut lähinnä kotimaista lasia. Pieni rubiininpunainen sokerikko nökötti myyjän pöydännurkalla korvat höröllään niin yksinäisenä, että päätin sen pelastaa. Kermakkoa ei ollut, enkä sitä jäänyt suremaan, koska vanhat kermakot ovat yleensä auttamattomasti pieniä nykypäivän tarpeisiin.

Vastaan tuli myös kohtuuhintainen sininen Kuningattaren kruunu.

Senkin päätin tuoda kotiin, vaikka näitä kulhoja onkin kertynyt jo useampia.

Ehkä nämä nyt jo riittää...