tiistai 31. joulukuuta 2019

Pyhätallukkaat

Olen kuluneen syksyn aikana saanut valmiiksi toiset tallukkaani.


Tallukoiden valmistaminen alkoi jälleen materiaalien keräämisellä ja päällisen suunnittelulla. Materiaalit olivat kaikki vanhoja kierrätettyjä, kuten tallukoiden ideaan kuuluukin. Vain nauhat ostin uutena.


Päällyskangas on omasta vanhasta villakangastakistani, välivuori kirppikseltä hankittua villakangasta ja vuorikangas vanhaa flanellipaitaa.

Päällisen koristeeksi suunnittelin villalankakirjonnan. Käytin kirjonnassa Louhittaren Luolan blokkivärjättyä Väinämöistä, värinä Lasimaalaus.


Kangaskerrokset tikkasin toisiinsa kiinni muutamilla kaarikuvioilla ja pingoin päällisen lestille. Edellisistä tallukoista viisastuneena poistin ensin lestien päältä lisukkeet, koska uskoin vihdoin, että lestit ovat minulle sopivan kokoiset!


Pohjien kanssa olikin sitten omat haasteensa. Halusin pohjista mustat, joten kokeilin värjätä koneremmiä ensin akryyliväreillä. Pohjasta tuli erittäin liukas, joten hylkäsin ajatuksen. Seuraavaksi värjäsin remmiä Semitone-väreillä. Sain remmistä todella hyvän mustaa ja olin siihen tyytyväinen. Liimasin pohjat kiinni maitoliimalla. Kaikki oli hyvin siihen saakka, kunnes satuin astumaan tallukoillani kostealle terassille. Katastrofi oli valmis! Pohjat päästivät väriä tajuttomasti! Niitä ei olisi voinut sellaisena käyttää lainkaan. Niinpä ei auttanut muu, kuin ottaa sakset käteen ja leikata liimatut pohjat kokonaan pois. Tässä vaiheessa meinasi usko loppua!


Alkujärkytyksen jälkeen ei auttanut muu, kuin käydä pohjien kimppuun uudelleen. Ompelin pohjiin uudet kankaat ja korjasin vauriot. Perinteisesti tallukoiden pohjiin on käytetty koneremmin asemesta myös huopaa, joten päätin lähteä kirppiskierrokselle etsimään vanhoja huopatossuja, joista saisin leikattua uudet pohjat.

Kiersin kaikki paikkakunnan kirppikset, mutta mustia huopatossuja ei tullut vastaan. Pieniä lasten punaisia ja sinisiä tossuja oli kyllä tarjolla. Niinpä päädyin sinisiin.


Vahingosta viisastuneena en liimannut näitä pohjia tallukkaisiin, vaan ompelin ne paikoilleen. Näin voin helposti joskus vaihtaa pohjat, mikäli kirppiksellä sattuu tulemaan vastaan mustat huopatossut.

Tallukkaista tuli jälleen mukavat ja lämpimät jalkineet, lisäksi huopapohjan ansiosta täysin äänettömät. Nämä olisivat kelvanneet vaikka joulutonttujen hiippailuihin!