Pääsiäisnoita Kyöpelinvuorelta

Sain tehtäväksi suunnitella ja valmistaa koulumme toisen toimipisteen ruokalaan pääsiäiskoristeen. Koristeen koon tuli olla halkaisijaltaan noin metrin verran.

 

Käväisin kirppiskierroksella ja löysin edullisesti kierrätyskeskuksesta hularenkaan työn kehykseksi ja muovisen kepin luudanvarreksi. Molempien värit olivat liian iloiset, joten liimasin niiden pintaan pitkää kangassuikaletta ja hain pihalta risuja luutaa varten.

Noidan rungon tein rautalangasta, "lihakset" Superlonista, hiukset palmikoin villalangasta ja ihon tein kuluneista sukkahousuista. Noidan vaatetukseksi ompelin mekon, essun, alushousut, huivin, kengät ja lakin.

Noidalla täytyy tietenkin olla myös kahvipannu. En löytänyt mistään kirppikseltä lasten muovista kahvipannua, joten tein pannun lääkepurkista, siihen nokan massasta ja maalasin pannun mustaksi.

Kaveriksi noidalle virkkasin kissan, joka pitelee kaksin tassuin kiinni noidan hameen helmasta, ettei putoa kyydistä!

Iloista ja aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Farkkumekko

Koululla oli jaossa isot kasat farkkuja ja farkkukankaanpaloja, joita jokainen sai ottaa omaan käyttöönsä. Valitsin muutamia farkkuja ja kankaanpaloja sinisen eri sävyissä ja suunnittelin niistä liivimekon. Palat olivat niin pieniä, että mekon pituudeksi ne eivät riittäneet, joten tein helmaan kaupunkimaiseman "by night". 

Edessä olevan vetoketjun ratkoin farkkujen lahkeen saumasta. Mekon sivuun lisäsin pidemmän vetoketjun pukemisen helpottamiseksi.

Mekon takana jatkuu sama kaupunkikuvio ja lisäsin taakse vielä täysikuun mollottamaan taivaalle.

Kankaanpaloja jäi paljon jäljelle, joten niistä riittää materiaalia vielä moneen muuhunkin mukavaan työhön!  

Perushame ja kesäinen juhlapaita

Koulussa on perehdytty perushameen ompelemiseen. Aloitimme ottamalla pariin otteeseen tarkat mitat toisistamme. Mittojen perusteella muokkasimme perushameen kaavan omille muodoillemme sopivaksi. Päätin tehdä moneen tilaisuuteen sopivan mustan polvipituisen hameen. Hame on vuoritettu, siinä on halkio ja vetoketju takana. Kaavan ja materiaalit saimme koululta.

Välikäsityöksi ajattelin ottaa käsittelyyn Eurokankaan palalaarista ostamani ohuen kesäisen puserokankaan. Tämä työ osoittautuikin todella haastavaksi. Kankaalla tuntui olevan ihan oma tahto, joten ompelu vei rutkasti enemmän aikaa, kuin oletin. Kankaan rispaantuvuus oli ihan omaa luokkaansa. Päätin ommella pussisaumat, jotta pusero kestäisi käyttöä paremmin ja saumoista tulisi siistit.

Eniten harmia aiheutti ohuiden hihansuunauhojen ompelu. Ohjeen mukaan nauhat olisi pitänyt ommella tuppiloksi ja kääntää sitten oikein päin. Nauhat olivat todella ohuet ja 70 cm pitkät, joten tuppilon kääntö ei mitenkään tästä kankaasta onnistunut. Niinpä taittelin, harsin ja ompelin nauhat päältä päin. Nyt olen niihin tyytyväinen.

Puseron kaava on Ottobre -lehden numerosta 5/2019. Erityisesti tykkään jännän mallisista  3/4 pituisista hihoista, joissa on tilaa kyynärpäälle, eli hiha on edestä lyhyempi. Tämän ohuen ihanuuden laitan kaappiin odottamaan ensi kesän juhlia.

Paljasjalkakengät

Taito EP:llä oli tarjolla tänä keväänä paljasjalkakenkäkurssi. Sinne teki mieleni, mutta kurssilla oli vain 10 paikkaa, enkä mahtunut mukaan. Niinpä päätin ottaa itse selvää kenkien valmistuksesta. 

Ensimmäinen pari tuli valmiiksi tällä viikolla. Materiaaleina käytin jälleen serkkuni lahjoittamia kangasmallipaloja. Kengän kaavan suunnittelin itse. Pohjaan ostin suutarilta 4 mm paksua kumipohjaa. Nauhat ja nauhojen sirkkarenkaat ostin koululta.

Kengät ovat miellyttävät ja pehmeät jalassa, kuten kuuluukin. Koko on tismalleen sopiva. Käytän näitä nyt aluksi sisäkenkinä ja katson miten ne kestävät käyttöä. Seuraaviin kenkiin valitsen pohjaosaan mustan kankaan, koska vaalea kangas näkyy jonkin verran liimatun kumipohjan vierestä. 

Kumipohjan liimaus olikin aikamoinen projekti. Ostin sitä varten kontaktiliimaa, joka haisi aivan hirveältä. Lisäksi liimaus oli pelottavaa, koska liima nappasi kiinni välittömästi. Onneksi pohjat osuivat kertaheitolla oikeaan kohtaan, koska mitään siirtämisen mahdollisuutta ei olisi ollutkaan. Tästä viisastuneena seuraavalla kerralla liimaan pohjat ulkona ja leikkaan kumipohjat hitusen verran liian suureksi. Liiat reunat on helppo jälkikäteen leikata pois.

Loppujen lopuksi paljasjalkakenkien valmistus ei eroa kovinkaan paljon aiemmin valmistamistani tallukkaista. Toki näistä halusin enemmän "oikeiden" kenkien näköiset. Näiden valmistamiseen ei tarvita lestejä, kuten tallukkaita tehdessä. Käytin omistamiani lestejä nyt ainoastaan liimausvaiheessa tukena kengän sisällä. Ilmankin olisi pärjännyt.