Kaikki vanhat hyvät jutut tulevat jossain vaiheessa uudelleen muotiin! Nyt on näköjään jälleen amppelien aika.
Kävin Kaarakassa viettämässä illan amppelikurssilla. Tämän illan saan taas laskea Aiku-näpin valinnaisiin tunteihin. Amppelin pohjaksi sain maalta todella vanhaa lautaa, jonka porstasin puhtaaksi vuosikymmenien liasta. Solmeilu oli mukavaa ja rauhoittavaa touhua! Suorien ja kiertävien solmujen lisäksi opin muutakin uutta. En nimittäin ollut koskaan aiemmin porannut akkuporakoneella! Pohjalautaan oli kuitenkin tehtävä narujen mentävät reiät, joten tämäkin asia tuli nyt opeteltua!
Amppeleita oli useita malleja, ja jossain vaiheessa pitäisi tehdä vielä joku muukin, ainakin yksi perinteinen ilman pohjalautaa.
perjantai 18. marraskuuta 2016
perjantai 11. marraskuuta 2016
Syysvaatetta
Eurokankaan läpi ei pitäisi kävellä, ellei oikeasti tarvitse uutta vaatetta. Jokin aika sitten iskin silmäni pakalla olevaan printtikankaaseen, eikä muu auttanut, kuin ostaa siitä pala!
Kankaan kuvissa on koruja, helmiä, nappeja ja kukkia sikin sokin. On hyvä ja paksu laatu vilpoisemmillekin ilmoille! Olen käyttänyt tunikaa nyt muutaman viikon ja kangas tuntuu edelleen mukavalta ja laadukkaalta.
Lumi on jo asettunut taloksi meidänkin leveysasteillemme, mutta sen verran vielä palaan kuluneeseen kesään, että laitan tähän muistiin jättiauringonkukkakasvatukseni tulokset. Kukkia oli tänä vuonna neljä kappaletta ja lopulliset pituudet olivat 233 cm, 347 cm, 372 cm ja 382 cm. Rikoin siis oman ennätykseni! Sen sijaan kukkien siemenosan läpimitta ei tänä vuonna kasvanut kovin suureksi, suurin oli 28 cm, joka ei yltänyt lähellekään viimevuotista ennätystä. Tällä kertaa mm. korkein kasvi teki useita kukkia, eikä vain yhtä suurta. Jättikukkien kasvatus on mukavaa ja siemeniä on paljon, joten harrastus jatkuu! Vaikka tilaa olisi, en halua kasvattaa kovin monta kukkaa kesässä, koska näin suuret yksilöt tarvitsevat vettä ja ravinteita päivittäin, kuivina ja aurinkoisina päivinä useastikin. Kesällä pitää ehtiä niin paljon muutakin!
Lumi on jo asettunut taloksi meidänkin leveysasteillemme, mutta sen verran vielä palaan kuluneeseen kesään, että laitan tähän muistiin jättiauringonkukkakasvatukseni tulokset. Kukkia oli tänä vuonna neljä kappaletta ja lopulliset pituudet olivat 233 cm, 347 cm, 372 cm ja 382 cm. Rikoin siis oman ennätykseni! Sen sijaan kukkien siemenosan läpimitta ei tänä vuonna kasvanut kovin suureksi, suurin oli 28 cm, joka ei yltänyt lähellekään viimevuotista ennätystä. Tällä kertaa mm. korkein kasvi teki useita kukkia, eikä vain yhtä suurta. Jättikukkien kasvatus on mukavaa ja siemeniä on paljon, joten harrastus jatkuu! Vaikka tilaa olisi, en halua kasvattaa kovin monta kukkaa kesässä, koska näin suuret yksilöt tarvitsevat vettä ja ravinteita päivittäin, kuivina ja aurinkoisina päivinä useastikin. Kesällä pitää ehtiä niin paljon muutakin!
perjantai 4. marraskuuta 2016
Neito tornissa
Syksyn ensimmäinen projekti Aiku-näpissä oli plastinen massa. Ajatus massan työstämisestä ei aluksi inspiroinut ollenkaan, mutta kun alkuun päästiin, olin jo aivan innoissani!
Aloitimme muotoilemalla verkosta työn tukirungon. Rungon päälle liisteröitiin muutama kerros revittyä sanomalehteä. Itse massa sisältää liisterijauhetta, puuliimaa, kaoliinia, liitujauhetta ja selluvillamurskaa, jotka sekoitettiin veteen. Massa oli märkänä tosi painavaa, mutta lopullinen kuivunut työ on erittäin kevyt. Massasta olisi saanut lähes tasaista pintaa, mutta en tasoittanut sitä, koska vanhan linnantornin luonne tulee paremmin esiin rouheasta pinnasta. Painoin märkään massaan tiilikuvioita pahvista tekemälläni sabluunalla. Lopuksi maalasin tornin harmain sävyin.
Linnan tornissahan asuu tietenkin prinsessa. Olin ajatellut palmikoida prinsessan letin langasta, mutta kun kerroin ideasta pitkätukkaiselle tyttärelleni, hän yllätti lähettämällä tuhansien kilometrien takaa letin omista hiuksistaan. Letti teki tästä työstä tosi rakkaan! Mitäpä lapsi ei tekisi äitinsä askartelujen vuoksi!!! :-)
Illan pimetessä torniin syttyy valot. Tuntuu melkein kuin ihana prinsessamme olisi kotona!
Aloitimme muotoilemalla verkosta työn tukirungon. Rungon päälle liisteröitiin muutama kerros revittyä sanomalehteä. Itse massa sisältää liisterijauhetta, puuliimaa, kaoliinia, liitujauhetta ja selluvillamurskaa, jotka sekoitettiin veteen. Massa oli märkänä tosi painavaa, mutta lopullinen kuivunut työ on erittäin kevyt. Massasta olisi saanut lähes tasaista pintaa, mutta en tasoittanut sitä, koska vanhan linnantornin luonne tulee paremmin esiin rouheasta pinnasta. Painoin märkään massaan tiilikuvioita pahvista tekemälläni sabluunalla. Lopuksi maalasin tornin harmain sävyin.
Linnan tornissahan asuu tietenkin prinsessa. Olin ajatellut palmikoida prinsessan letin langasta, mutta kun kerroin ideasta pitkätukkaiselle tyttärelleni, hän yllätti lähettämällä tuhansien kilometrien takaa letin omista hiuksistaan. Letti teki tästä työstä tosi rakkaan! Mitäpä lapsi ei tekisi äitinsä askartelujen vuoksi!!! :-)
Illan pimetessä torniin syttyy valot. Tuntuu melkein kuin ihana prinsessamme olisi kotona!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)