Kävimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa Juthbackan markkinoilla Uusikaarlepyyssä. Olin kuullut, että markkinat ovat valtavat, mutta ne olivat vielä laajemmat, kuin oletin. Onneksi päivä oli aurinkoinen, pisaraakaan sadetta ei päivän mittaan saatu, joten olimme siellä aamuvarhaisesta siihen saakka, kun myyjät alkoivat pakkaamaan tavaroitaan kotimatkaa varten.
Kotimaisen lasin myyjiä oli valtavasti. Ei ole vanha lasi loppumassa Suomesta! Kaikista upeista esineistä huolimatta hankimme vain yhden suuren maljakon.
Maljakko on Riihimäen Lasin valmistama, mutta mistään emme saaneet selville maljakon suunnittelijaa. Haluaisin veikata Tamara Aladinia, mutta se on pelkkä arvaus. Tyylillisesti tämä sopisi hänen työkseen. Ehkäpä saamme joskus tämän selville. Jos Sinulla on tietoa asiasta, niin olisin kiitollinen kommentista.
Samoilla markkinoilla oli kangaskauppias, jolta ostin laskosverhon, jonka kuosi miellytti. En ajatellut sitä verhoksi, vaan ajatus oli käyttää kaunis kangas johonkin koulun ompelutyöhön. Mahdollisuus tulikin heti vastaan, kun ompelimme tyynynpäällisiä heti seuraavalla viikolla.
Koska kangasta jäi vielä jäljelle, ompelin siitä topatun sisätaskullisen pullean meikkipussukan.