lauantai 31. joulukuuta 2022

Vuoden viimeisiä

Käväisimme syksyllä antiikkimessuilla pitkästä aikaa vilkaisemassa messujen tarjontaa. Tällä kertaa mukaamme lähti tummanpunainen Tiimalasi.


Tiimalasin on suunnitellut Nanny Still vuonna 1970 ja se on ollut tuotannossa vuosina 1971 - 1974.


Käsityörintamalla on joulukuulla ollut hiljaisempaa. Vain sukkia on valmistunut. Olen neulonut samaa mallia ja osittain myös samoin värein kuin aiemminkin. Tämä malli näyttää olevan suosittu, joten mitäpä sitä vaihtamaan...



Mukavaa vuodenvaihdetta ja innostavaa alkavaa uutta vuotta 2023!


perjantai 9. joulukuuta 2022

Uusvanha sängynpääty

Äitini suvusta on 1970 -luvulla kulkeutunut mökillemme vanha sivustavedettävä sänky. Aikojen saatossa levitysosa on hävinnyt, en muista sitä koskaan edes nähneeni. Sängyn toista sivuakin oli jossain vaiheessa tuunattu, että nukkuja on saanut jalkansa suoraksi. Sänky oli siis suorastaan rikkiraadeltu.

Saimme tilalle nykyihmiselle sopivamman laverin, joten vanha mööpeli jäi turhaksi. Kotona meillä ei ole koskaan ollut sängynpäätyä, koska sopivaa emme ole löytäneet. Päätin siis kunnostuttaa tästä sängynriekaleesta meille sängynpäädyn.

Sängystä sahattiin pois pohja ja sivulaidat, joten jäljelle jäi vain seinää vasten oleva koristeelinen osa ja seinänpuoleiset jalat. Kaks´kättä työpaja lupasi korjata sahauksen jäljet ja maalata päädyn. Saimme tällä viikolla hakea valmiin päädyn kotiimme.


Värimalliksi vein valkoisen suodatinpussin, joka oli juuri sopivan valkoinen, eli ei liian kellertävä, eikä liian lumivalkoinen. Emme ole koskaan hankkineet kotiimme myöskään yöpöytiä, vaan niiden virkaa ovat ansiokkaasti vuosikymmenten ajan toimittaneet miehen kotitalon vintiltä löytyneet vanhat tuolit, jotka aikanaan itse maalasimme. Nyt sängynpääty ja "yöpöydät" edustavat samaa aikakautta. Tuntuu, kuin olisimme saaneet ihanan joululahjan!

perjantai 11. marraskuuta 2022

Toiveiden toteuttamista

Olen lupautunut neulomaan sukkia hyväntekeväisyyteen. Toiveena oli perussukkia koossa 41 - 42. Muutamat olen ehtinyt saada valmiiksi.



Jokin aika sitten kävimme Pietarsaaressa syysretkellä ja tietenkin vierailimme myös paikallisessa kangaskaupassa. Tytär löysi mieluisan kankaan, josta toivoi unitunikaa. Luulenpa, että näiden tähtien alla unet maittavat todella makoisasti! Tämä tunika taitaa löytyä kuitenkin vasta pukinpussista...





keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Tunika pienokaiselle

Kun ulkona sataa ja tuulee, eikä haravointihommiin ole menemistä, on mukava neuloa takkatulen ääressä. Sellaisina syyspäivinä valmistui tunika pienelle tyttöselle.


Lanka on Baby Merinoa ja sitä kului noin 2 ja puoli kerää. Tunikan koko on 9 - 12 kk vanhalle. Mallin löysin kirjasta Suloiset Silmukat.

En yleensä katso kelloa, kun neulon, mutta nyt laitoin kaikki neulontatuokiot muistiin. Päättelyineen päivineen työhön meni noin 15 tuntia. Se tuntuu kyllä paljolta näin pienen vaatteen toteuttamiseen. Jonkin verran muutin ohjetta ja lankakin oli erilaista, kuin varsinaisessa ohjeessa, joten mahdollisesti muutokset ja silmukoiden uudelleen laskeminen hidastivat työtä. Toisaalta näin mukavan työn tekemisessä ajan kuluminen on toissijaista. Lopputulos on tärkeintä!

sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Matonkuteita

Löysin äitini pihavarastosta ison säkillisen valmiiksi leikattuja matonkuteita useiden vuosikymmenten takaa. Vaikka räsymattoja löytyy meiltä riittävästi, eikä uusia ole tarkoitus tehdä, en toki malttanut heittää pussia menemään.

Kangaspuita ei nyt ole käytössä, joten päädyin käyttämään kuteet virkattuun mattoon. Tällainen ilopilleri ei sovi oman kotimme sisustukseen, mutta mökiltä tämä matto löytää varmasti paikkansa.


Ihan kaikkia kuteita en voinut käyttää, koska osa niistä oli todella paksuja, Käytin kuitenkin tähän kaikki, mitkä suinkin onnistuin virkkaamaan mukaan. Keriä käytin sitä mukaa, kun pussista vastaan tulivat, eli mitään sen kummempaa järjestelmällisyyttä en noudattanut. Maton lopullinen halkaisija on 126 cm. Virkkaaminen oli hauskaa, koska tunnistin kuteista isän vanhoja paitoja, äidin hameita ja omia vanhoja vaatteitani. Ihanan nostalgista!

Kesä on vaihtunut syksyksi ja pakkanen on jo puraissut puutarhassa monia kasveja. Auringonkukat kuitenkin jaksavat edelleen kukoistaa täydellä tenhollaan! Niitä on puutarhassani tänä vuonna pitkiä, pätkiä, suuria, pieniä, keltaisia ja muita värejä. Ne saavat aina hymyn huulilleni!




perjantai 26. elokuuta 2022

Pyllytin

Voi ei, mikä nimi: pyllytin, peputin, miksi ei vain villahame? Kun näitä pyllyttimiä alkoi näkyä jokunen aika sitten somessa, ajattelin, että tuollaista en kyllä koskaan tarvitse. Kunnes pari viikkoa sitten olin pihakirppiksellä ja bongasin sieltä kahdella eurolla juuri oikean värisen violetin lyhyen kevyttoppatakin, jonka kanssa tietenkin tarvitsen talveksi lämmikettä lonkille!


Resori ja osa raidoista on tehty Jonsukat-pyllyttimen ohjeella. Muuten tein kuvioita sitä mukaa, miten raitalankoja piisasi. Pohjaväri ja osa raidoista on Dropsin Alpaca Mix-lankaa kaksinkertaisena, muut raidat seiskaveikkaa ja muita saman vahvuisia lankoja. Tämäkin työ on tehty pelkistä jämälangoista, eli lankavarastoni alkaa olla kohta käytetty. Olen taas kerran päättänyt ostaa lankoja vain tiettyyn tarpeeseen. En tiedä onnistuuko! 

perjantai 12. elokuuta 2022

KlompeLOMPE pipoja

Kirjastosta sattui käteen norjalainen Klompelompe talvilapset -kirja. Vaikka kesä on vielä kauneimmillaan, niin pari pipoa voi aina tikuta aikansa kuluksi.


Kirja oli täynnä mukavia malleja, mutta käsittelyyn pääsi ensiksi tämä malli. Hieman alkuperäistä muuntelin, että sain langat riittämään. Suurempi pipo on koululaisen kokoa, pienempi 3-5 vuotiaan. Suuremmassa lankana seiskaveikkaa, pienemmässä Kirjopirkkaa. Pienemmän pipon kirjavan langan olen aikoinaan purkkivärjännyt ja nyt sain viimeisen keränlopun käytettyä tähän.

Varmasti palaan Klompelompe -kirjojen pariin myöhemminkin, mallit olivat kyllä taidolla suunniteltuja ja ajattomia.




sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Makrameereunus päivänvarjoon

 Viime vuonna ostin edullisen luonnonvalkoisen, ihan tavallisen päivänvarjon. Tänä keväänä sitä varastosta penkoessa tuli mieleen, että siihenhän voisi värkätä jotain extraa... Siitä se idea sitten lähti! 

Kesäloman ratoksi solmeilin varjoon kapean reunuksen yksinkertaisella makrameekuviolla. Vaikka kuvio oli pieni ja nopeatekoinen, sain työhön kulumaan reippaasti aikaa, koska yksittäisiä kuvioita tarvittiin 127 kappaletta. Varjo on siis melko suuri, sen ympärysmitta on 8 metriä ja 80 senttiä. Kuvion solmisen jälkeen kampasin narun hepsuille ja leikkasin boheemisti hapsuja hieman kolmion muotoon.

Käytin työhön Lankavan Chunkymop kierrätyspuuvillanarua. Kerässä oli narua 235 metriä ja tein jonkin aikaa laskelmia, että sain materiaalin riittämään. Yksittäiseen kuvioon meni narua 1,7 metriä, ja aloitusnaruksi 9 metriä, joten kerästä jäi jäljelle tasan 10 metriä. Olisiko tämä nyt sitä "Zero Waste" -käsityötä, tai ainakin "Almoust Zero Waste"! :)



Kyllä nyt kesäiset päiväkahvitkin maistuvat paremmalta uudistuneen varjon alla!

torstai 30. kesäkuuta 2022

Kirsikkapuu

Keskellä pihaamme on ihana suuri kirsikkapuu, jolla on nyt joku hätä!


Suurin osa puun lehdistä on ruskettunut, vain muutamien oksien päissä on vihreitä lehtiä. Surullinen näky! Lisäksi oksissa on tiukasti kiinni outoja läpinäkyviä "palloja". 


Pallot ovat kivikovia, noin sentin läpimitaltaan. Googlaamalla löysin tiedon, että kirsikkapuita saattaa vaivata versotauti. Olisikohan tämä nyt sitä? Tähän vaivaan puu ei välttämättä kuole, mutta vioittuneet osat tulisi hävittää! En kyllä käsitä miten ihmeessä ne voisi hävittää! Puu on valtavan suuri ja vioittuneita oksia on niin paljon, ettei puusta jäisi mitään jäljelle, jos ne poistaisi. Ehkä on nyt vain odotettava ensi vuoteen ja katsottava toistuuko vaiva. Olisi harmillista, jos ihanasta puusta pitäisi luopua!

tiistai 31. toukokuuta 2022

Toukokuun iloksi

 Toukokuussa puutarhassani ilostutti keltainen narsissiympyrä, kuin suuri aurinko!



Näistä kukista on jäljellä enää muutamia, joten pian jälleen letitän varret pitkäksi palmikoksi!

Viime vuoden "kurpitsattoman" kesän jälkeen on toivottavasti vuorossa hieman satoisampi aika. Tällä hetkellä purkeissa kasvaa neljä jättikurpitsan tainta. Kaikki ovat vanhoista Jättikasvisyhdistykseltä saaduista siemenistä. Vanhin oli jopa vuodelta 2018, mutta kaikki itivät yllätyksekseni hienosti ja aloittivat hurjan kasvun. Jättikurpitsan kasvatus on edelleen haaveeni, vaikka useiden vuosien yritykset eivät ole tuottaneet kovinkaan hääviä tulosta. Ja aina vaan jaksan yrittää! Viime vuonna en siis saanut minkäänlaista satoa, koska ainut taimeni tuotti ainoastaan poikakukkia koko kesän, vasta loppukesästä avautui pari tyttökukkaa, mutta silloin oli jo liian myöhäistä.

Pihallamme kasvaa kaksi syreenipensasta, jotka ovat jo parhaat päivänsä nähneet ja kasvaneet aika roikaleiksi. Kuulin, että syreeniäkin on mahdollista lisätä puutumattomasta pistokkaasta tai taivukkaasta. Niinpä pistokkaita on nyt sekä vesilaseissa, että mullassa. Katsotaan kuinka käy. Taivukkaita en meidän syreeneistä onnistunut saamaan, notkeita oksia ei ollut puskassa riittävän alhaalla. Eipä syreenin taimi toki paljoa maksa, mutta aina on mukava yrittää onnistuisiko lisääminen kotikonstein. 

Laajempi "vauvala" pihan perennoista on jo jonkin aikaa ollut rauhassa juurtumassa. Ne nappaan mukaani, kun lähdetään mökille, siellä on aina tilaa uusille taimille!

lauantai 30. huhtikuuta 2022

Picot-solmuja

Suuri Käsityö -lehden maaliskuun numerossa oli mielenkiintoinen sukkaohje, jota päätin kokeilla. Näihin sukkiin silmukat luotiin kaksinkertaisella langalla niin, että alkuun syntyi hentoinen, lähes huomaamaton pompularivistö. Pompuloiden virallisempi nimi on picot-solmu. Lehdessä oli selkeä kuvallinen ohje asiasta. 


Mutta ei opiskelu siihen päättynyt. Myös tämän mallin tiimalasikantapää oli uusi tuttavuus, Lyhennetyt kerrokset muodostivat kantapään kuin huomaamatta. Ei hullumpi juttu ollenkaan!

Lankana jälleen Nalle-lanka ja näiden sukkien väristä tykkään tosi paljon!

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Unisukat

Sain jokin aika sitten Novitan sukkaboxin, jonka mukana tuli pari kerää valkoista Nalle-lankaa ja yksi kerä Kajastusta. Boxin mukana tuli myös malli pitkiin kirjoneulesukkiin, joista totesin samantien, että upeat ovat, mutta ei minua varten. Niinpä päätin käyttää Nalle-langan muunlaisiin sukkiin.

Kivan palmikkosukkien mallin löysin Suuri Käsityö -lehden numerosta 11-12/2021. Mallin on suunnitellut Sari Nordlund. 


Tähän malliin tehtiin ranskalainen kantapää, jota en ole aiemmin tehnyt. Totesin sen olevan jopa mukavampi, kuin perinteinen tuttu kantapäämalli, joten varmasti tulee käyttöön vastaisuudessakin.  Sukkien viimeiset silmukat silmukoitiin yhteen. Olen muistaakseni vain kerran aiemmin tehnyt niin, joten en yhtään muistanut kuinka se tehdään. Onneksi Youtube auttaa aina!


tiistai 8. helmikuuta 2022

Neljäs Nurmilintu

En tiedä, miksi Heidi Alanderin suunnittelema Nurmilintu-huivi päätyy edelleen puikoilleni, vaikka en yleensä tee samoja malleja useita kertoja. Tämän mallin neulomisessa on kuitenkin jotain niin mukavan rentouttavaa, kun joka riviä ei tarvitse tarkkailla ohjeesta. Lisäksi olen todennut huivin muodon todella käyttökelpoiseksi.  Vanha Nurmilintuni on ollut koko talven päivittäisessä käytössäni.


Tällä kertaa tein huivin Drops Delight Print -langasta. Värin numero on 11. Jälleen kerran olin langan valmistajan kanssa eri mieltä värien yhdistämisestä. Halusin huivista puna-violettisävyisen, joten pätkäisin pois langan keltaiset ja vihreät osuudet. Tämän vuoksi keriä kului kolme kappaletta ja jäljelle jäi todella oudon värisiä lankanyssyköitä.


Mihin ihmeeseen käytän näin kamalan väriset langanloput?

tiistai 18. tammikuuta 2022

10 vuotta

Huomasin juuri, että blogini on muutama viikko sitten täyttänyt täydet kymmenen vuotta! Hyvänen aika, kuinka aika menee nopeasti! Aivan kuin vasta eilen olisin miettinyt, uskallanko perustaa oman blogin. 

Selailin sieltä täältä vuosien varrella tekemiäni blogikirjoituksia ja monet mukavat muistot tulvahtivat mieleeni. Julkaisujen tahti on hieman hidastunut vuosien varrella, olin näköjään aiemmin ahkerampi. Nykyään tahtiin vaikuttaa sekin, että Aiku-näppi osaltani päättyi, joten valmiita käsitöitä ei synny niin paljon, kuin kässäkerhoaikoina. Kotosalla tulee tehtyä lähinnä sukkia, huiveja ja tunikoita, kun kässäkerhossa tehtiin laajasti erilaisia käsitöitä. Kaipaan sitä aikaa! Tarkoitukseni oli jatkaa TaitoEP:n muissa ryhmissä, mutta päätin laittaa edelle oman ja läheisten terveyden pandemian jyllätessä. En olisi voinut kuvitellakaan, että tilanne jatkuu näin pitkään. Odotan innolla tilanteen rauhoittumista, että pääsisin palaamaan jälleen mukavan harrastuksen pariin.


Kiitos Sinulle, että vierailet blogissani! Kiitos myös kaikille kommentteja kirjoittaneille! Mukavaa käsityövuotta ja paljon uusia ideoita jokaiselle! Jatketaan samaan malliin!