En ole omistanut sadetakkia sitten lapsuusvuosien. Ehkä siitä voisi päätellä, etten sellaista edes tarvitse. Meneillään oleva jakso koulussa vaati kuitenkin jonkin erikoismateriaalin käyttöä, joten päädyin valitsemaan haastavan sadekankaan materiaaliksi. Koululla kävi kangasmyyjä, jolta hankin tarvitsemani kankaan. Hupun vuorikangas aiheutti enemmänkin päänvaivaa. En meinannut mistään löytää sopivaa iloisen väristä kukkakangasta, mutta viimein löysin kankaan Made in Uppa -liikkeen pienestä tilkkutyökangasvalikoimasta. Sain kahdesta palasta juuri ja juuri hupun, taskut ja sisäosien huolittelukaitaleet leikattua.
Sadetakin taivasta kohti olevat saumat oli tarkoitus teipata. Hankin silitettävää teippiä Eurokankaasta. Tein lukuisia teippauskokeiluja eri asteisilla raudoilla. Mies rakensi jopa tätä varten käyttööni laudanlevyisen silitystelineen, jolla harjoittelin teipin kiinnitystä saumaan. Ongelmana oli, että tasaisen yksivärinen musta sadekangas ei antanut mitään armoa silitykselle. Jos kangas olisi ollut vähääkään kirjava, olisi silitys onnistunut paremmin, ilman näkyviä sulamisvaurioita. Pitkällisen harkinnan ja opettelemisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että teippaan ainoastaan suorat olkasaumat. Ne onnistuivat hyvin. Hupun kaareva sauma olisi ollut mahdotonta saada niin siististi, että olisin itse hyväksynyt lopputuloksen.
Takin kaavat löytyivät Ottobre -lehden numerosta 5/2013. Kyseinen kaava oli tarkoitettu tavalliselle ulkoilukankaalle, joten jätin siitä turhat yksityiskohdat pois, että sain takin tehtyä mahdollisimman vähin neulanpistoin. Takista tuli mieluinen, joten ehkä jatkossa uskaltaudun ulkoilemaan myös sateen uhatessa!
