lauantai 30. tammikuuta 2021

Liivihame kansallispukukankaasta

Lähes kaksi vuosikymmentä on kulunut siitä, kun nyt jo edesmennyt anoppini antoi minulle vintiltä löytämänsä villakangaspalan. Kangas oli tuntemattoman kansallispuvun hameen riekale. Hame oli vuosikymmenten kuluessa kokenut kovia. Jossain vaiheessa oli kai tarvittu kangasta ja hameesta oli leikattu pois pyöreitä paloja, mahdollisesti tuolinpäällisiin tai muuhun tarpeelliseen. Lisäksi kankaassa oli ajan patinaa, eli reikiä siellä täällä.

Sain selville, että hame on kuulunut Keski-Karjalan pukuun. Tästä päättelimme, että hame on sotavuosina unohtunut vintille talossa jonkin aikaa majoittuneilta evakoilta.

Vuosien mittaan hypistelin kangasta silloin tällöin, mutta en uskaltanut edes ajatella, että käyttäisin sitä mihinkään. Kansallispuvun arvostus, vaikkakin tässä tapauksessa pelkän riekaleen, oli mielessäni niin suurta. Kun vuosia kului, alkoi siellä täällä näkyä kansallispukukankaista tehtyjä koruja, laukkuja, lasten nimiäisasuja yms. Myös kansallispukujen tuuletuspäivät toivat pukuja nykypäivään, kun säännöt pukujen käytöstä muuttuivat sallivammiksi. Lopullisesti ymmärsin, että voin tätä kangasta käyttää, kun pääsin käymään Jyväskylässä Suomen käsityön museossa, jossa toimii myös Suomen kansallispukukeskus. Siellä sattui juuri silloin olemaan käsityöopiskelijoiden näyttely fantasiavaatteista, jotka kaikki oli tehty kansallispukukankaista.

Silti meni vielä vuosia, ennenkuin todella aloin suunnitella kankaan käyttöä. Mittailin riekaletta useaan otteeseen ja tulin siihen tulokseen, että saan siitä juuri ja juuri tehtyä liivihameen metrinmittaiselle tytölle. 

Tiedostin erittäin hyvin, että en tee kansallispukua, mutta halusin silti hameesta kansallispukumaisen. Niinpä päätin tehdä pukuun taskun. Aloitin purkamalla kangasta, jotta sain taskun kirjontakuvioon oikean väriset langat. Pienen sopivan kukkakuvion löysin jostain kirjaston vanhasta kirjontakirjasta, jonka nimen olen jo unohtanut. Tasku valmistui siis jo vuosia sitten...



Seuraavaksi jatkoin liivihameen kappaleiden leikkaamisella. Koska kankaassa oli reikiä, purin jälleen kangasta, jotta pystyin korjaamaan reiät oikeilla väreillä. Tämän jälkeen työ unohtui muiden käsitöiden vuoksi pitkäksi aikaa kaappiin.

Viime vuoden puolella otin työn jälleen esiin. Tein hameeseen kokovuorin ja ompelin hameen viimeistelyä vaille valmiiksi. Nyt lopulta sain tehtyä myös nyörin ja ommeltua selkäpuolelle lenkkinauhan nyöriä varten.


Tiedän, että kansallispukukankaan käyttö muuhun kuin perinteiseen kansallispukuun aiheuttaa edelleen mielipiteitä puolesta ja vastaan. Toivon kuitenkin kovasti, että kukaan ei pahastu tästä työstäni! Olen ehdottomasti tehnyt tämän siksi, että halusin kunnioittaa vanhaa ullakolta löytynyttä kangasta. Tälle hameelle ei ole käyttäjää tiedossa. Suvun pari nuorintakin ehti pitkän ompeluprosessin kuluessa kasvaa ohi tästä hameesta. Toivottavasti joskus joku pikkuneiti saa käyttöönsä tämän historian havinaa henkivän hameen...

maanantai 25. tammikuuta 2021

Onnenkantamoinen

Taitolehdessä on julkaistu nyt kahtena vuonna peräkkäin yhteiskirjontamalli. Villalankakirjonta on kivaa puuhaa ja ajattelin jo vuonna 2019 ottaa osaa kirjontaan, mutta silloinen kuvio ei miellyttänyt silmiäni ollenkaan, joten jätin asian sikseen.

Viime vuonna huomasin yhteiskirjonnan vasta, kun siitä oli pari osaa jo julkaistu. Tällä kertaa pidin kuviosta enemmän, joten päätin aloittaa. Kirjontakuvion nimi on Onnenkantamoinen ja sen on suunnitellut Elina Johanna Ahonen. En hankkinut ohjeen mukaisia värejä, vaan käytin jälleen kotoa löytyviä lankoja.



Noudatin ohjetta melko tarkasti, ainoastaan neliön alareunoihin suunniteltuja tupsuja jätin tekemättä. Tein niitä vain pari kuvion ulkonurkkiin.

Ohjeen viimeisessä osassa kankaalle kirjottu kuvio ommeltiin repuksi, mutta totesin, että kangaskassilla on itselleni enemmän käyttöä, joten kiinnitin kuvion valmiiseen kassiin. Kuvio olisi sopinut toki myös vaikka tyynyyn. Tämä oli mukava ja leppoisa työ. Kuvio jatkui pikku hiljaa vuoden mittaan, joten sen kanssa ei tarvinnut hätäillä. Kokonainen rekipeitto olisikin sitten jo isompi pala purtavaksi! Ehkä senkin aika vielä tulee...

keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Ja sukilla jatketaan...

Lankakorin tyhjennys jatkuu edelleen. Päätin nyt tekaista ensimmäiset Jonsukat. Olen yleensä vähän karsastanut sukkia, joiden varret ovat joustamatonta kirjoneuletta. Vaikka sukat olisivat kivat jalassa, niiden jalkaan laittaminen on yleensä hankalaa. Teen siis mieluimmin joustavat varret sukkiini.

Näiden Jonsukkien neulominen oli todella mukavaa. Tiheiden värinvaihtojen johdosta tuntui, että sukat valmistuivat aivan hujauksessa! Olen tehnyt viime aikoina niin paljon sukkia ohuista sukkalangoista, että 7 veljestä tuntui nyt todella paksulta. Jonsukat ovat n. 4-5 vuotiaan kokoa.


Suurin piirtein saman ikäiselle ovat myös keltakirjavat sukat. Niissä lankana on Hot Socks print. Vaikka Jonsukat ovat paljon näyttävämmät, luulen keltaisten ohuiden sukkien käyttömukavuuden olevan kuitenkin parempi. 

sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Välipäivinä valmistunutta

 Nautin neljästä lomapäivästä joulun välipäivinä ja sain aikaan sukan päivässä.


Sukat ovat kolme ja kuusivuotiaan kokoa sukkalehden kokotaulukon mukaisesti. Toivottavasti koot pitävät paikkansa! Pieniä jalkoja ei nimittäin ollut lähistöllä, jotta olisi voinut sovittaa sukkia! Neule kyllä joustaa reippaasti, joten uskallan arvella, että sukat mahtuvat saajilleen.

Lankana käytin konepestävää Dropsin Fabel Print -lankaa. Väriraitoja en täsmännyt alkamaan samasta kohdasta, koska langan väriraportti oli melko pitkä ja jouduin murehtimaan langan riittävyyttä. Lopulta lankaa jäi jäljelle vain pienen pieni keränen, mutta onneksi se riitti!