Maanantai-ilta maalauspajassa

Osallistuin helteisenä maanantai-iltana MadeinUpan järjestämään maalauspajaan. Maalauspajan vetäjänä toimi kalligrafiavuosiltani tuttu Marika-ope.

Oli pienoinen kynnys osallistua tähän pajaan, kun maalaaminen ei ole ennestään kovinkaan tuttua. Uskaltauduin kuitenkin mukaan ja olipa todella kiva ilta! Kaikki maalit ja tarvikkeet olivat paikanpäällä käytettävissä, joten pajaan sai mennä "kahta kättä heittäen".

Pajassa oli aluksi pieni teoriaosuus, jonka jälkeen sekoiteltiin itselle mieluisia värejä paletille. Oman taulun maalaaminen aloitettiin vasta sen jälkeen.

Vaikeinta oli vain antaa mennä ja uskaltaa! Oma abstrakti teokseni syntyi kukkapenkkini värejä muistellen.

Kuosiverstaan Kurjenpolvi

Ideaparkin kässämessuilta hankin Kuosiverstaan ihanan Kurjenpolvi-kankaan, josta tekaisin itselleni tunikan. Kaava on vanha tuttu, jota olen käyttänyt jo vuosikymmenen ajan. Tähän tunikaan levensin kuitenkin helmaa, kun en malttanut olla käyttämättä ihanaa kangasta koko leveydeltä!

Taskuharjoitusten jälkeen aloitimme kaulusharjoitukset. Teimme huivikauluksen ja herrainkauluksen. Kaulusharjoitukset edelsivät seuraavaa suurempaa työtämme, eli vuorossa on vuoritettu takki tai jakku, josta kerron myöhemmin.

Sain koulussa myös mukavan tuolien tuunaustehtävän. Oppilaitoksesta oli jäämässä kaksi naista yhtä aikaa eläkkeelle ja heidän juhlaansa varten tarvittiin kaksi prinsessatuolia. Koululta löytyi kaksi valtavaa kukkaa, jotka oli tehnyt joku aiempien vuosien opiskelijoista. Kukat olivat nuhraantuneet varastossa, joten maalasin ne kahteen kertaan kultamaalilla, jotta sain niistä siistimmät. Ompelin tuoleihin kangaspäälliset sekä istuimeen, selkänojaan että käsinojiin. Lisäsin vielä rimpsua ja rusetteja prinsessavaikutelman tehostamiseksi. Lopuksi kiinnitin kukat selkänojan kankaaseen. Toivottavasti prinsessapäivä siivitti naiset leppoiselle eläkepäiville!

Taskuharjoituksia

Tällä viikolla on tehty koulussa jos jonkinlaisia taskuharjoituksia sekä puuvillakankaalle, että villakankaalle. Jokaisessa mallissa on oma jipponsa ja vaikka kuinka hyvin yrittää, niin aina on ainakin omasta mielestäni vielä parantamisen varaa. Ehkä on vielä jokunen malli tekemättä, mutta tässä ovat ensimmäiset valmiit taskut.

Alkukuusta käväisin käsityömessuilla ja ostin Kimmin pöydästä tummanharmaata joustocollegea ja resoria palaset. Haaveilin ihan tavallisista kotipöksyistä. Metrin kangaspalasta ja pitkästä resorista sain kivat käyttökelpoiset housut.

Isoja AIV-pulloja meiltä löytyi useampia, joten päätin tekaista pulloille aiemman vaalean makrameen lisäksi myös rohkeasti mustan "mekon". Tähänkin mekkoon kului Minimop -lankaa yksi kokonainen kerä ja muutama metri toisesta kerästä. 

Aurinkoinen syysilma ja upea koristeomenapuu näyttävät edelleen parastaan, vaikka Ilmatieteenlaitos povaa meillekin jo lumisadetta.

Mukavaa alkavaa marraskuuta!

 

Mekko jättipullolle

Muutama jättipullo on majaillut vuosikaudet pölyttyneinä ullakon nurkassa. Nyt päätin päästää yhden niistä esille olohuoneeseen ja vaatettaa sen makrameemekolla. Pullot ovat ikivanhoja AIV-liuospulloja ja ne ovat todella suuria. En ole mitannut, mutta tilavuus on varmasti useita kymmeniä litroja.

Kaapistani löytyi yksi riittävän suuri puurinkula, johon aloitin solmeilun ilman mitään etukäteissuunnitelmaa. Solmeilin fiiliksen mukaan ja lopetin, kun lanka loppui. Käyttämäni lanka on Lankavan Minimoppia, jota kului tähän työhön hieman yli kerällinen.

Tekstiilitaidetta

Sain kesällä vierailla tekstiilitaiteilija Eija Pöyryn hienossa työtilassa Kurikassa. Olin todella vaikuttunut hänen upeista ja monipuolisista töistään. Käynti sai aikaan ideoiden vyöryn, joka ei näytä hiipumisen merkkejä!

Ensimmäisenä innostuin tekemään kukkia tilkkupohjaan. Kaikki käyttämäni kankaat ovat edelleen samasta valtavasta kangaslahjoituksesta, jonka sain serkultani aiemmin. Tähän tauluun ompelin mukaan pieniä helmiä vanhasta varastostani.

Kukkien jälkeen innostuin kuvaamaan merenalaista elämää. Taulun nimeksi tuli "Aaltojen alla". Tähän työhön upotin pohjakankaan alle foliota, jolla sain veden kimalluksen aikaan. Vesikasvit on toteutettu virkkaamalla. Merenpohjan pikkukiviksi ompelin mukaan vanhoja korun osia. Sopivan sävyiset kehykset löysin kierrätyskeskuksesta.

Viimeisin työni kuvaa omassa pihassamme olevaa tammea. Nappasin kuvan tammen rungosta ja ompelin taulua valmiiksi koko loppukesän oksa ja lehti kerrallaan. 

Tätä taulua valmistaessani olin todella onnellinen uudesta ompelukoneestani, jossa on automatiikka langan pujottamiseksi neulansilmään. Jouduin vaihtamaan langan väriä niin tiuhaan, että tästä ominaisuudesta oli suunnaton hyöty. Joskus nimittäin on tuntunut, että langan pujottaminen neulansilmään on homman vaikein osuus... nyt ei enää sekään hidasta harrastustani!


 

Juthbackan tuliaisia

Kävimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa Juthbackan markkinoilla Uusikaarlepyyssä. Olin kuullut, että markkinat ovat valtavat, mutta ne olivat vielä laajemmat, kuin oletin. Onneksi päivä oli aurinkoinen, pisaraakaan sadetta ei päivän mittaan saatu, joten olimme siellä aamuvarhaisesta siihen saakka, kun myyjät alkoivat pakkaamaan tavaroitaan kotimatkaa varten.

Kotimaisen lasin myyjiä oli valtavasti. Ei ole vanha lasi loppumassa Suomesta! Kaikista upeista esineistä huolimatta hankimme vain yhden suuren maljakon.

Maljakko on Riihimäen Lasin valmistama, mutta mistään emme saaneet selville maljakon suunnittelijaa. Haluaisin veikata Tamara Aladinia, mutta se on pelkkä arvaus. Tyylillisesti tämä sopisi hänen työkseen. Ehkäpä saamme joskus tämän selville. Jos Sinulla on tietoa asiasta, niin olisin kiitollinen kommentista.

Samoilla markkinoilla oli kangaskauppias, jolta ostin laskosverhon, jonka kuosi miellytti. En ajatellut sitä verhoksi, vaan ajatus oli käyttää kaunis kangas johonkin koulun ompelutyöhön. Mahdollisuus tulikin heti vastaan, kun ompelimme tyynynpäällisiä heti seuraavalla viikolla.

Koska kangasta jäi vielä jäljelle, ompelin siitä topatun sisätaskullisen pullean meikkipussukan.

Toinenkin pussukka valmistui viime viikolla. Kotoa löytyi punainen kankaanpala kiinankielisin kirjoituksin. En tiennyt yhtään miten päin sanat pitäisi olla, mutta ystävällinen luokkakaveri selvitti asian ja samalla selvisi myös, että kankaassa lukee "ninja". Pussukka on tehty koulun mallin mukaan hieman suurennettuna.

Lankataidetta

Viime kuussa Vaasassa näkemäni tekstiilitaidenäyttely innosti kokeilemaan, mitä saisin aikaiseksi samalla tekniikalla. Innostuin tämän työn tekemisestä niin paljon, että työstin teosta kolme viikkoa päivittäin. Nyt se on vihdoin valmis ja löysi paikkansa olohuoneen seinältä! Annoin työlle nimeksi "Liaanit".

Kuva Hannele Norja

                             

Teokseen käytin valmista rautakehikkoa, rautalankaa, eri paksuisia köydenpätkiä ja Lankavan Sulo-sukkalankaa.

Kuva Hannele Norja

Aloitin kiertämällä erivärisillä villalangoilla rautakehikon kauttaaltaan. Sen jälkeen virkkasin lehtiä ja kukan terälehtiä valmiiksi. Kaikkien lehtien ulommaisella kierroksella virkkasin sisälle rautalangan, jotta lehtiä ja terälehtiä voi muotoilla. Köysien päällystäminen langalla vei reippaasti aikaa. Köysien päihin lisäsin yhden tai pari pidempää lehteä. 

Tällaisen työn pienenä ongelmana on se, että pitää jossain vaiheessa päättää, että työ on valmis! Työhön voisi nimittäin kuluttaa aikaa ja materiaalia vielä paljon enemmän. Pidän kuitenkin käyttämästäni kehikosta niin paljon, että en halunnut sitä täydellisesti peittää "liaaneilla". En myöskään halunnut liaanien muodostavan säkkärää solmua, joten jätin työn ilmavaksi. Pujottelin kaikki osat rautakehikon pinnojen väleihin, eli ne ovat irti ja näkymä on muunneltavissa.

Kehikko on vanha koriste-esine, jonka ostin aikanaan sisustusliikkeestä Lapualta. Kehikko oli peitetty vesihyasintilla niin, että en edes tiennyt sisällä olevan kehikon olevan noin hieno. Vesihyasintin purkaminen oli oma juttunsa, se oli nimittäin todella tiukassa rautojen ympärillä. Tarvittiin saksia, puukkoa ja etenkin voimaa, ennenkuin sain sen purettua.

Harvoin mikään taidenäyttely tekee niin suuren vaikutuksen, että haluan heti kokeilla omaa versiota aiheesta. Tikanojan taidekodin näyttely aiheutti tämän! Kiitos siitä! 

Tähkä-tyyny

Kävin viime syksynä Kauhavan Lankavassa. Siellä oli esillä kaunis virkattu Tähkä-tyyny, johon ihastuin. Olen virkannut tyynyä "välipalaksi" muiden töiden ohessa, joten tämän valmistuminen kesti aivan turhan kauan.

Malli on Molla Millsin suunnittelema ja lanka on Lankavan Esito-huopalankaa. Molempia värejä jäi vyyhdistä reippaasti jäljelle, kullankeltaista hieman enemmän. Kauniita viljantähkiä on molemmin puolin tyynyä, kuten mallissa, mutta mallin olisi toki voinut toteuttaa myös niin, että tähkät olisivat vain tyynyn etupuolella. Popcorn-silmukoista muodostuvat tähkät ovat mukavan tuntuisia ja "aidon" näköisiäkin!

Uusvanha sängynpääty

Äitini suvusta on 1970 -luvulla kulkeutunut mökillemme vanha sivustavedettävä sänky. Aikojen saatossa levitysosa on hävinnyt, en muista sitä koskaan edes nähneeni. Sängyn toista sivuakin oli jossain vaiheessa tuunattu, että nukkuja on saanut jalkansa suoraksi. Sänky oli siis suorastaan rikkiraadeltu.

Saimme tilalle nykyihmiselle sopivamman laverin, joten vanha mööpeli jäi turhaksi. Kotona meillä ei ole koskaan ollut sängynpäätyä, koska sopivaa emme ole löytäneet. Päätin siis kunnostuttaa tästä sängynriekaleesta meille sängynpäädyn.

Sängystä sahattiin pois pohja ja sivulaidat, joten jäljelle jäi vain seinää vasten oleva koristeelinen osa ja seinänpuoleiset jalat. Kaks´kättä työpaja lupasi korjata sahauksen jäljet ja maalata päädyn. Saimme tällä viikolla hakea valmiin päädyn kotiimme.

Värimalliksi vein valkoisen suodatinpussin, joka oli juuri sopivan valkoinen, eli ei liian kellertävä, eikä liian lumivalkoinen. Emme ole koskaan hankkineet kotiimme myöskään yöpöytiä, vaan niiden virkaa ovat ansiokkaasti vuosikymmenten ajan toimittaneet miehen kotitalon vintiltä löytyneet vanhat tuolit, jotka aikanaan itse maalasimme. Nyt sängynpääty ja "yöpöydät" edustavat samaa aikakautta. Tuntuu, kuin olisimme saaneet ihanan joululahjan!

Matonkuteita

Löysin äitini pihavarastosta ison säkillisen valmiiksi leikattuja matonkuteita useiden vuosikymmenten takaa. Vaikka räsymattoja löytyy meiltä riittävästi, eikä uusia ole tarkoitus tehdä, en toki malttanut heittää pussia menemään.

Kangaspuita ei nyt ole käytössä, joten päädyin käyttämään kuteet virkattuun mattoon. Tällainen ilopilleri ei sovi oman kotimme sisustukseen, mutta mökiltä tämä matto löytää varmasti paikkansa.

Ihan kaikkia kuteita en voinut käyttää, koska osa niistä oli todella paksuja, Käytin kuitenkin tähän kaikki, mitkä suinkin onnistuin virkkaamaan mukaan. Keriä käytin sitä mukaa, kun pussista vastaan tulivat, eli mitään sen kummempaa järjestelmällisyyttä en noudattanut. Maton lopullinen halkaisija on 126 cm. Virkkaaminen oli hauskaa, koska tunnistin kuteista isän vanhoja paitoja, äidin hameita ja omia vanhoja vaatteitani. Ihanan nostalgista!

Kesä on vaihtunut syksyksi ja pakkanen on jo puraissut puutarhassa monia kasveja. Auringonkukat kuitenkin jaksavat edelleen kukoistaa täydellä tenhollaan! Niitä on puutarhassani tänä vuonna pitkiä, pätkiä, suuria, pieniä, keltaisia ja muita värejä. Ne saavat aina hymyn huulilleni!

Pienempi makramee

 Päätin solmeilla toisen pienemmän makrameen hieman edellistä mallia muunnellen:

Käytettävissäni oli tällä kertaa lyhyt harjanvarren pätkä, joten sain siihen mahtumaan edellisestä mallista vain keskimmäisen kuvion. Tämän seinävaatteen vein lahjaksi ilahduttamaan äitiäni.

Makrameeseinävaate

Kaikenlaiset makrameetyöt ovat olleet suosittuja jo pitkään. Itse en ole aiemmin tehnyt kuin pari amppelia, mutta nyt innostuin hieman isompaan urakkaan.

Selailin monenlaisia malleja, mutta aivan täsmälleen mieluista en löytänyt, joten yhdistelin lopulta osia useista malleista. Alkuidea kuitenkin lähti kehittymään Rosulikan suunnittelemasta mallista.

Seinävaatteen leveýs on n. 100 cm ja korkeus pisimpien hapsujen kohdalta n. 70 cm. Valmiin työn paikka on nyt makuuhuoneemme seinällä.

Materiaaliksi valikoitui Lankavan kierrätyspuuvillainen luonnonvalkoinen Paulina punoskude. Työhön riitti juuri ja juuri yksi suuri kilon painoinen kerä. Hankin alunperin kaksi kerää, joten toinen niistä jäi vielä koskematta. Hieman tavallista ohuemman harjanvarren ja 18 isoa puuhelmeä maalasin valkoisiksi kotoa löytyneillä maalinjämillä.

Kude on tosi jämäkkää ja paksua, joten työ eteni nopeasti ja oli tosi koukuttavaa. Se toinen kerä ei kovin pitkään kaapissa muhi!

Piristystä keittiöön

Ruokapöytämme tuolien päällyskankaat alkoivat näyttää aikansa eläneiltä. Kankaat oli uusittu viimeksi vuonna 2013, joten nuhruisuutta ja tahroja oli jo melkein joka tuolissa. Uutta kuosia hetken mietittyäni sopivimmalta alkoi tuntua Marimekon Pieni siirtolapuutarha. Hankin sitä mustavalkoisena 210 cm. Siitä riitti hyvin kangasta kuuteen tuoliin.

Näinkin pieni muutos tuntuu yllättävän piristävältä! Keittiö näyttää uudistuneelta! Ehkä hankin vielä pöytäliinan verran samaa kuosia!

Toteutunut unelma

Kirppareita ja antiikkiliikkeitä kierrellessä on muutamia kertoja tullut vastaan suloisia vanhoja emännänkaappeja. Yleensä olemme olleet liian kaukana kotoa ilman kärryä tai hintapyyntö on ollut tähtitieteellinen tai kaappi pilattu huonolla maalaamisella tms.

Nyt vastaan tuli täydellinen kaappi:

Kaappi on Muuramen valmistama, kuulemma ostettu heti sotien jälkeen ja alkuperäisessä maalissa. Kaappi on erinomaisessa kunnossa sekä sisältä, että ulkopuolelta. Hinta oli kohtuullinen ja myyjä toi kaapin perille samaan hintaan, joten kauppa oli saman tien selvä! Löysin myös väriin sopivat suloiset vanhanaikaiset hyllypaperit, joilla päällystän hyllyt ja laitan pohjapaperit laatikkoihin. Toivon, että saan pidettyä kaapin yhtä hyvässä kunnossa, kuin edellinenkin omistaja!

Kaappi on kuin tehty pieneen mökkikeittiöön. Tähän mahtuu kaikki tarvittava keittiötarpeisto. Jossain vaiheessa kaappi matkaa mökille, mutta vielä sille ei ole siellä sopivaa paikkaa. Tämä on pieni ja söpö kuin karamelli!

Mökin terassin verhoon oli yön aikana lennähtänyt hurjan näköinen hörhiäinen:

Netistä löysin sen nimeksi poppelikiitäjä, siipiväli oli lähes 10 cm. Ötökkä piti verhosta kiinni kaikin voimin, kun yritin hätistellä sitä muualle. En ole moista eläintä nähnyt koskaan ennen!

Asteri-matto

Löysin kirpparilta neljä kartiota turkkilaista trikookudetta, kaksi mustaa ja kaksi mustavalkoista. Jokaisessa kartiossa oli kudetta noin 500 grammaa. En yleensä ole tykästynyt kaksivärisiin virkattuihin mattoihin, mutta nyt päätin käyttää nämä kuteet kuitenkin samaan pyöreään mattoon.

Malleja selattuani totesin, että hyvin harvaan malliin saa kaksivärisyyden istumaan niin, ettei näytä siltä, että jompi kumpi väri olisi loppunut kesken. Lankavan Asteri-mallissa on kuitenkin pitsi- ja suoraa osuutta vuorotellen, joten päätin valita tämän vanhan tutun mallin näille kuteille.

No, kuinkas kävikään? Molemmat värit loppuivat kesken. Mustavalkoista kudetta olisi tarvittu vielä kahteen kierrokseen, mutta sitähän ei mistään lisää saa, joten matto jäi siltä osin hieman mallia pienemmäksi. Myös musta kude loppui kesken. Hyväsilmäiset huomaavat kyllä, mistä uusi kude alkaa. Kuteen kiilto on siinä erilainen. Musta on kuitenkin mustaa, joten luonnossa kiilto ei näy näin hyvin, kuin kuvassa. Maton halkaisijaksi tuli tasan metri.

Mitä tästä opin? No ainakin sen, että jos ohjeessa sanotaan, että kudetta tarvitaan 2,7 kg, niin 2 kg ei tosiaankaan riitä!

Lisää tuftausta

Aiku-näpin perusopintojen viimeisinä iltoina päätin tehdä vielä toisen tuftaustyön. Hankin jokin aika sitten eteiseen uuden todella värikkään maton, joka kaipasi jotain yhtä voimakasta väriä lähelleen. Työn aiheeksi valitsin liljankukat.

Heitin aluksi ison kasan lankojani lattialle maton päälle ja valitsin mukaan ne värit, jotka sointuivat mattoon. Se kannatti tehdä, koska tämä pienehkö seinävaate on nyt aivan selvästi uuden maton kaveri! Tuftaustyön koko on vain 38 cm x 52 cm, koska työn on mahduttava eteisessä kahden oven väliseen tilaan ilman, että se näyttää siinä liian massiiviselta. Sain tähän työhön kulumaan taas paljon pieniä lankanyssyköitä varastostani.

Aikuisten käsityön taiteen perusopintojen neljän vuoden rupeama on kulunut kuin siivillä! Olen jo saanut esittää portfolioni ja nyt on jäljellä enää tilaisuus, jossa meille jaetaan todistukset. Olen niin tyytyväinen, että päätin lähteä mukaan näihin opintoihin! Olen oppinut paljon uusia taitoja ja saanut viettää keskiviikkoillat samanhenkisessä mukavassa porukassa. Kiitos kaikille ryhmäläisille ja opeille näistä vuosista!

Tuftausta

Olen oppinut uuden käsityötekniikan, tuftauksen! Ihastuin tähän tekniikkaan kertaheitolla ikihyvikseni! Tuftauksella tarkoitetaan työtapaa, jolla tehdään pohjakankaalle ryijyn kaltaista tekstiiliä. Kankaan nurjalle puolelle piirretään aluksi tuftattava kuvio. Tuftaus tapahtuu erikoisella tuftausneulalla, jolla kankaan läpi viedään kolme tai neljä lankaa samalla kertaa. Langat muodostavat jokaisella pistolla lenkin kankaan oikealle puolelle. Lankoina voi käyttää erilaisia ja eri vahvuisia villa- tai muita lankoja. Lopuksi työn takaosa liimataan maitoliimalla, jotta langat eivät purkaudu. Liimauksen kuivuttua leikataan lankalenkit auki, käännetään kankaan reunat taakse ja tehdään tarvittava ripustus.

Päätin toteuttaa kesäisen koivumetsän. Etsin sopivia koivun runkojen kuvia netistä ja hahmottelin rungot lopullisen työn kokoiselle paperille (95cm x 40 cm). Kun olin tyytyväinen runkojen asetteluun, piirsin kuvan permanenttitussilla pohjakankaan takapuolelle. Pingotin kankaan tiukasti puukehykseen ja aloitin "värittämään" kuvioita langoilla.

Tähän työhön sain käytettyä valtavan määrän pieniä langanloppuja. Jonkin verran jouduin ostamaan uusiakin lankoja, lähinnä eri sävyisiä vihreitä. Olen tyytyväinen, että sain kuvaan syvyyttä ja kolmiulotteisuutta.

Ennen lankalenkkien leikkaamista työ näytti tältä:

Ja tässä työ aivan alkuvaiheessa:

Laskin, että koko työn tekemiseen meni noin 20 tuntia. Tuftaamiseen meni puolet ajasta ja lankalenkkien leikkaamiseen puolet. Leikkaaminen oli yllättävän hidasta ja tuntui, että koko ajan löytyi nukkien seasta lisää leikattavaa, vaikka luulin leikanneeni jo kaikki!

Innostuin tästä työstä niin paljon, että saatan hankkia joskus oman tuftausneulan ja kehikon! Tällä työtavalla voi seinätekstiilin lisäksi tehdä tyynynpäällisiä tai vaikka maton. Matto kestää paremmin, kun jättää lankalenkit leikkaamatta auki. Maitoliima tekee työn taustasta jonkin verran kumimaisen, joten tällä tavalla tehty matto pysyy hyvin paikallaan, eikä luista esim. kaakelilattian päällä. Tekisinkö seuraavaksi kylppärinmaton?

Ompelua ja huovutusta

Lokakuisilta käsityömessuilta tuli hankittua muutamia mukavia kankaita, jotka ovat odotelleet kaapissa sopivaa inspiraatiota. Nyt sain aikaiseksi tekaista tunikan Verson puodin ihanasta kankaasta.

Tunika tuntuu todella pehmoiselta ja mukavalta päällä. Kangas on kyllä huippulaadukas! Kaavana on jälleen sama Ottobren luottokaava, jota en vaihda!

Kaarakassa tämän vuoden pari viimeistä kokoontumiskertaa kului huovutuksen merkeissä. Huovutin 20 valkoista kellokukkaa, jotka pujotin valoketjuun. Nyt alkaa olla tässä talossa riittävästi erilaisia jouluvaloja!

Valotähti

DIY-kurssi jatkui valoteemalla. Päädyin valmistamaan keskikokoisen valotähden. Tähti oli puuvalmis, joten aloitin maalaamalla puuosat kahteen kertaan valkoisella maalilla. Sen jälkeen liima-vesi -seokseen kastetut paperinarut kieputettiin mahdollisimman tasaisesti tähden ympärille. Liiman kuivuttua pujotin valonauhan tähden sisään ja homma oli valmis. Helppo juttu, kun kaikki tarvikkeet olivat Kaarakassa valmiina! Tähti saa nyt loistaa talven ajan takkahuoneen seinällä, mutta lopullinen paikka taitaa löytyä ensi kesänä mökin pimeimmästä nurkasta. Tämä kurssi ei varsinaisesti kuulunut Aiku-näppiin, mutta saan laskea nämä tunnit valinnaisiin opintoihin. Nyt olen käsittääkseni kerännyt kaikki vaadittavat valinnaiset tunnit. Täytyypä vielä tarkistaa tilanne opelta.

Viime postaukseni jälkeen ystävän ystävä otti yhteyttä ja kertoi omistavansa jonkin verran hänelle turhia Krokus -sarjan osia. Niinpä teimme treffit kaupungille ja astiat vaihtoivat omistajaa!

Hankin kaksi tarjoilukulhoa, suuren tarjoilulautasen sekä kolme pientä pullalautasta. Kaikki osat ovat hyväkuntoisia ja lähes käyttämättömän näköisiä. Kiitos Sari! Tiedän, että varastoistasi löytyy monenlaista muutakin, joten kaupat eivät varmaankaan jää tähän! :-)

Miniryijy

Istuin Kaarakassa lauantaina DIY-kurssilla muutaman tunnin. Päivän aiheeksi sai valita joko makrameen, himmelin tai ryijyn. Koska muut olivat jo tuttuja juttuja, valitsin  miniryijyn valmistamisen kudontakehyksessä.

Tein ryijystä iloisen ja värikkään. En halunnut siihen mitään erityistä kuviota, vaan tein värisekoitukset nukkalankoja varten täysin sattumanvaraisesti. Kudontakehyksen mukana tuli tarvittavat neulat ja kampa. Vain lasta, joka määrää nukan pituuden, leikattiin pahvista.

Innostuin ryijystä niin, että lauantai-illan huumassa tein sen valmiiksi asti. En tiedä, mitä teen näin pienellä ryijynpalalla, mutta on kiva, kun tarvikkeet jäi itselle, niin voin myöhemmin tehdä tälle kaverin!


Sunnuntaina käväisin antiikkimessuilla. Hankin Lumikukka-kahviastiastooni neljännen vaaleanpunaisen kahvikupin.

Ostin myös Krokus-sarjaan kaksi syvää ruokalautasta ja yhden pienen pullalautasen. Muita osia ei ollut kenelläkään myyjällä tarjolla. Tähän sarjaan toivoisin löytäväni vielä eri kokoisia tarjoilukulhoja.

Täällä sateli viikonloppuna rakeita, räntää ja lunta. Aurinkoiset syysilmat taitavat olla takanapäin. Täytyypä ottaa toppatakki esiin!