perjantai 26. lokakuuta 2018

Hypistelymuhvi

Oletko kuullut hypistelymuhveista, joita valmistetaan muistisairaille ja levottomille vanhuksille? Mm. Martat ovat niitä valmistaneet ja heidän sivuiltaan löytyy lisätietoa asiasta ja kuvia erilaisista muhveista. Kuultuani muutama päivä sitten ystäväni äidin tilanteesta, päätin valmistaa hänelle oman muhvin.


Muhveja voi neuloa, virkata tai tehdä kankaasta. Muhviin kiinnitetään erilaisia ja eri tuntuisia osasia, jolloin käsille on tekemistä ja muhvin hypistely saattaa rauhoittaa ja antaa tekemistä vanhukselle. Muhvi myös lämmittää, mikäli käsissä on huono verenkierto.

Itse tein muhvin iloisesta kankaanpalasta ja kukat virkkasin karheasta villalangasta. Reunoihin ompelin erilaiset pitsit. On erittäin tärkeää, että kaikki palat ovat taatusti hyvin kiinnitetty, etteivät ne irtoa ja aiheuta vahinkoa. Pitkään käytössä ollutta muhvia kannattaa tästä syystä välillä tarkastella kriittisesti.


Tein muhvin sisälle kukan paksusta huopakankaasta sekä kukalle kiemuraiset lehdykät virkkaamalla. Ompelin muhviin myös teddykankaasta tehdyn kaverin, jolla on nyörihäntä. Kaveri on siis kiinni piilossa muhvin sisällä, mutta kaverin saa kurkkamaan muhvista halutessaan. Tein kaverille neutraalin ilmeen. Se ei ole iloinen eikä surullinen. Kaveri voi lohduttaa yksinäisenä hetkenä ja sille voi antaa vaikka nimen!

Muhvien sisään voi ommella kiinni myös osia, joista kuuluu ääniä. Esimerkiksi pilttipurkin kansi napsuu mukavasti tai Kinder-munan muovikoteloon voi laittaa pienen esineen, joka helisee. Näissä osissa varsinkin kiinnitys on erittäin tärkeää. Koska en tiennyt onko saajalla  yksityishuone, vai onko huoneessa muita asukkaita, en halunnut laittaa tähän mitään osia, mistä kuuluisi muita häiritseviä ääniä.

Toivottavasti tämä muhvi tuo hyvää mieltä saajalle!


sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Linnun lajimuutos

Käväisin viikko sitten tutustumassa paikkakunnan uusimpaan kirppikseen. Sieltä hyllyn päältä minua katseli yksinäinen surkea lintu. Asia jäi vaivaamaan ja piipahdin lauantaina katsomassa, olisiko lintu vielä siellä. Olihan se. Selvästi odotteli, että joku veisi kotiinsa!

Lintu oli saanut siipeensä aika pahasti. Jalat ja pää olivat irti kehosta. Se oli selvästi vartioinut jonkun puutarhaa kesän jos toisenkin, koska maali oli haalistunut pahasti.

Käväisin hakemassa purkillisen säänkestävää mustaa vannemaalia ja kädenkäänteessä flamingo muuttui joksikin muuksi hurjaksi linnuksi!


Tämä hurjempi versio sopii puutarhaamme selvästi paremmin, kuin alkuperäinen vaaleanpunainen söpöliini.


lauantai 6. lokakuuta 2018

Himmeliä ja perinnettä

Aloitimme syyskauden Kaarakassa himmeleillä. Himmelin materiaalin sai valita itse. Käväisin aiemmin alkusyksystä laittamassa mökkiä talviteloille ja keräsin sillä reissulla rannasta kasan kaislaa ja ajattelin käyttää sitä tähän työhön. Kaisloja peratessani totesin kuitenkin, että ne ovat liian likaisia, haperoita ja hyvin eri vahvuisia, joten tuikkasin koko kaislanipun takassa palamaan.

Koska jotain muuta materiaalia piti keksiä, suunnistin seuraavaksi äitini kirjahyllylle. Löysin hyllystä pienen kirjan vuodelta 1937. Kirja oli pappani oppikirja kanttorikoulusta: Äänenkäyttö puheessa ja laulussa. Leikkasin sivut irti kansista ja innostuin vähän väliä lukemaan sivuja sieltä täältä. Teksti oli ihanan vanhanaikaista ja kuvat kurkun anatomiasta karmaisevia. Pyörittelin sivut kudinpuikon ympärille ja liimasin reunasta kiinni kaksipuoleisella teipillä. Iso osa sivuista oli hauraita ja repeytyivät, vaikka yritin olla tosi tarkkana pyöritellessäni niitä. Sain kuitenkin ehjiä "pillejä" kasaan riittävästi.


Himmelistä tuli ISO, yli 110 cm pitkä. Käytin siihen kaikki ehjinä säilyneet sivut. Lisäsin vielä osien väleihin ja kulmiin muutamia helmiä kontrastiksi kellastuneelle paperille.

Otin jälleen vapaapäivän töistä käsityömessuja varten. Messuilla menikin reippaasti yli viisi tuntia, toki kahvitaukojen kera. Hankin muutamia kankaita ja lankoja, mutta tällä kertaa hyvin maltillisesti. Olen joka vuosi hankkinut jonkin strutsinnahka-, tai strutsinsulkatuotteen samalta myyjältä ja niin nytkin. Ostin uuden violetin strutsinnahkaisen lompakon. Nyt tuotteita on jo niin paljon, että ensi vuonna täytyy hankkia varmaan jo kokonainen strutsi tai edes muna!

Keväällä Kaarakassa tekemämme kirjontatyöt oli ripustettu esille messuille. Sieltä löytyi myös oma työni ikkunalapasineen.