Botties-kengät

Käväisin viime viikolla Kauhavalla Lankavassa ja ostin sieltä mielenkiintoiset Botties-kengänpohjat. Serkkuni lahjoitti jälleen uuden satsin kangasmallipaloja ja päätin valmistaa Botties-pohjiin niistä päälliset.

Kengän kaavan olisi saanut hankittua netistä, mutta en sitä hankkinut, vaan piirsin kaavan itse. Kengän päällys on kolminkertainen, eli päällä näkyvän kankaan lisäksi ompelin mustista vanhoista housuistani vuorin ja villakankaan palasista välivuorin. Pohjiin olisi ollut myös ostettavissa pohjalliset, mutta tein nekin itse. Pohjallisiin ompelin päällisiksi molemmin puolin samaa kangasta, kuin kenkien päällisiin ja sisälle kaksi kerrosta kierrätyshuopaa. Kivat Botties-merkit tulivat kaupanpäällisiksi.

Kangasmallipalat olivat niin pieniä, että niitä kului kymmenen kappaletta, koska halusin molempiin kenkiin samat värit vastakkaisiin kohtiin. Ostamani pohjat olivat yhtä numeroa omaa kengänkokoani isommat ja se olikin hyvä valinta, koska kolminkertainen kangas kengänpohjien reunoissa vie tilaa, joten kengistä tuli juuri sopivat omille jaloilleni. Paksun sisäpohjan ansioista kengät ovat pehmeät ja mukavat jaloissa.

Hyvää joulua ja mukavaa uutta vuotta 2024!

t. Maarit

 

Kotitekoista viiliä

Olipa hauska katsoa viimeisintä Strömsö-jaksoa viikonloppuna. Jaksossa tehtiin kotitekoista viiliä. Olin luullut, että viilin teko kotona on ihan mennyttä aikaa, mutta kiva oli huomata, että ei olekaan. Meillä tehdään viiliä silloin tällöin, viime aikoina melko useinkin. Viilin tekeminen on halpaa ja helppoa.

Tarvitset vain yhden purkin kaupan viiliä, sekä yhden litran maitoa. Se ainoa viilipurkki jaetaan kuuteen jälkiruoka-astiaan ja päälle kaadetaan maitoa. Pieni sekoitus ja lautanen kanneksi. Astiat jätetään huoneenlämpöön noin vuorokaudeksi, joskus yön ylikin riittää. Kun viili on sakeutunut, sen voi syödä saman tien tai laittaa jäähtymään jääkaappiin, mikäli pitää enemmän kylmästä viilistä. Yksi viili ja yksi  maito kaupasta maksaa vain puolet kuuden viilin hinnasta. Kannattaa kokeilla!

Joulukiireiden lomassa valmistuivat yhdet miesten 42 -numeroiset sukat. Nämä menevät myyntiin jälleen hyvän asian puolesta.

Koulussa näytelmäprojektin vaatettaminen jatkuu, mutta tekemiäni esiintymisasuja voin esitellä vasta ensi vuoden puolella. Tämän vuoden koulupäivät alkavatkin olla nyt hyvin vähissä. Tänään kouluruokailussa saimme jo nauttia ihanista jouluruoista! Kivan syyslukukauden jälkeen onkin mukava rauhoittua tunnelmalliseen joulun viettoon.

Paitapusero

Ostin kesällä kaksi jaardia upeaa Hollannissa painettua puuvillakangasta. Myyjällä oli tarjolla valtava määrä toinen toistaan värikkäämpiä kangaskuoseja, joten valinta oli todella vaikeaa! Päädyin pitkällisen valinnan jälkeen tähän violettipohjaiseen kukkakankaaseen. 

Löysin Suuri Käsityö -lehden numerosta 9/2021 pitkän paidan kaavan, josta lähdin liikkeelle. Kaava ei ollut ollenkaan omalle vartalolleni soveltuva, joten jouduin sitä, opettajan opastuksella, muokkaamaan monesta kohdasta. Paidan kaulus ja varsinkin rannekkeet halkioineen olivat melko haastavat ommeltavat, mutta selvisin niistä! Piirsin tehdyt muokkaukset kaavaan, joten nyt omistan itselleni soveltuvan paitapuseron kaavan myöhempääkin käyttöä varten. Napit löysin omasta nappilaatikostani. Näin reippaan värinen vaate ei ole tyypillisintä itselleni, mutta haluaisin pukeutua värikkäämmin, joten aika näyttää, kuinka usein tämä paita päälleni valikoituu!

Saumurin salat

Tällä viikolla on perehdytty koulussa saumurin saloihin. Langoitusta on harjoiteltu vetäisemällä kaikki saumurilangat reippaasti koneesta pois ja opettelemalla langoittamista aivan alusta alkaen. Siinäpä sitten suttautuu hetki jos toinenkin, eli kärsivällisyyttä tarvitaan. Kun langoittamisen jälkeen saa aikaan kauniin tikin, niin onhan se mukavaa!

Aloitimme saumuriompelun helpoista pipoista. Kierrätyksen hengessä saksimme paloiksi vanhoja t-paitoja ja ompelimme pipot niistä. Valmistin seitsemän eri kokoista pipoa.

Pipoista jatkoin liehuvahelmaiseen paitaan, jonka kaavan löysin Kotiliesi Käsityö -lehdestä nro 2/2020.

Yhdet villasukatkin olen saanut valmiiksi. Tämä malli on hieman muunneltuna Merja Ojanperän suunnittelema "Vaiettu rakkaus". Lanka on seiskaveikkaa. 

Aarteita serkulta

Serkkuni käväisi kylässä ja toi ison kassillisen hänelle tarpeettomiksi jääneitä kangasmallipaloja. Voi minkä aarteen sainkaan! Nyt vain hypistelen näitä hetken ja ideoin sitten jotain kivaa!

Koulussa tein asiakkaan tuomista materiaaleista jättikassin asiakkaan antamien mittojen mukaan. Kassin materiaali oli erittäin vahvaa muovia, joten sen ompeleminen ei olisi millään heiveröisellä koneella onnistunut, mutta jälleen teollisuusompelukone näytti voimansa. 

Viikolla valmistui myös kännykkälaukku, joka näyttää entisaikojen vyölaukulta. Tätä käytetään kuitenkin olkalaukun tapaan, eli kännykkä majailee "kainalossa". Malli on hieman muunneltu Suuri Käsityö-lehdessä 8/2023 olleesta mallista.

 

 

Mekkoja, sukkia ja pussukoita

Löysin mukavan näköisen villasukkamallin Lumi Karmitsan kirjasta "Muhkeat sukat". Tämän kauniin mallin nimi on Perhosvaikutus. Koulun ompelutöiden vastapainoksi on kiva kotioloissa käpertyä sohvannurkkaan neulomaan.

Petroolinväristä 7 -veljestä -lankaa kului hieman toista kerää. Kierretyt oikeat silmukat antavat kuviolle mukavaa twistiä! Nämä sukat löytyvät aikanaan jonkun kiltin henkilön joulupaketista.

Koulussa on tehty pikkutytön mekkoja oikein urakalla. Mekkojen tehtailussa sai harjoitella frillojen tekemistä ja monta muuta pientä yksityiskohtaa. Tein kolme mekkoa samalla mallilla. 

Löysin viime viikolla kirpparilta kivan kankaanpalan parilla eurolla, joten tekaisin vielä pari pulleaa topattua meikkipussia. Aikaisemmin tekemäni pussukat olen lahjoittanut ihanille neidoille, mutta nämä pidän ihan itselläni.

Koulun ensimmäinen syyslukukausi alkaa olla puolivälissä ja syysloma on alkamassa. Loman jälkeen koulupäivät pitenevät ja siirrymme näistä pienistä ompelutöistä vähän suurempiin. Syksy jatkuu silloin näytelmäprojektin puvustamisella. Mielenkiintoista siis luvassa!

Retrokankaat käyttöön

Innostuin suunnittelemaan kirpparilta hankkimistani retrokankaista liivejä vaatevarastoni piristykseksi. Käytän paljon mustia housuja ja mustia trikoopaitoja, joten nämä liivit antavat toden teolla väriä elämään.

Vihreäkukallinen kangas ei ole alun perin ollut vaatetuskangasta, vaan vanha sisustuskangas. Kuosi oli kuitenkin niin ihana, että halusin sen käyttää tähän liiviin. Liivin ideaksi otin anopin vanhan jakun, jossa oli hienot 1970 -lukua henkivät taskut. Punainen kangas on vanha pöytäliina. Liina oli niin pieni, että jouduin purkamaan käänteet molemmilta sivuilta, että sain liivin osat leikattua kankaasta. Kangasta ei riittänyt enää muotokaitaleisiin, joten käytin niihin yksiväristä punaista puuvillakangasta. 

Molempiin liiveihin tein napinlävet koulun hurjalla napinläpikoneella, joka ompelee napinlävet valtavalla vauhdilla, kunhan ensin osaa laittaa asetukset kuntoon. Onnistuin! Punaisen liivin napit päällystin kankaalla ja siihenkin käytin koulun konetta, johon laitetaan napin aihio ja pyöreä kankaanpala. Näppärä kone napsauttaa napin valmiiksi suit sait!

Tässä vielä lähikuva valmiista taskusta.

 

Läppärilaukku ja muuta viikon varrelta

Taas on yksi mukava kouluviikko takanapäin. Tällä viikolla suunnittelin läppärilaukun kirpparilta ostamastani japanilaisesta pöytäliinasta.

Pöytäliinasta riitti kangasta sekä laukun päälliseksi, että vuorikankaaksi. Niiden väliin ompelin todella tykyn vanun, jotta läppäri on suojassa kolhuilta. Pöytäliinasta riitti myös yksivärisiä kohtia laukun sivuihin ja kantohihnaan. Liinassa olleen merkin ompelin vielä laukun somisteeksi. Sain käytettyä kauniin kankaan melkein kokonaan.

Tällä viikolla sain aikaan myös pienen jumpparepun pupunkorvineen ja töpöhäntineen. Tämä työ tehtiin koulun omista malleista.

Sain tällä viikolla tehdä myös ensimmäiset asiakastyöt. Ompelin asiakkaalle kolme terassityynyliinaa, vaihdoin metsurin takkiin vetoketjun ja paikkasin rikkoutuneen hihan. Viikolla tehtiin myös uusia taskuharjoituksia eli laskostasku ja vetoketjutasku ovat nyt tulleet tutuiksi.

😀

Puutarhassa syksy alkaa tehdä tuloaan. Keväällä istutin kaksi viimeistä pullokurpitsansiementä. Molemmat taimet tekivät yhden hedelmän. Toinen pärjäsi vähän paremmin, toisesta tuli pikkuruinen.

Jättiauringonkukkia olen kasvattanut jo vuosia, mutta nyt yksi siemen olikin aivan omaa luokkaansa! Siitä tuli jättikokoinen kasvi, johon on aukeamassa jopa kymmenen kukkaa, ellei halla ehdi viimeisiä viedä ennen kukintaa. Kukat ovat pörröisiä palloja!

Tämän kuvan ottamisen jälkeen keskimmäisetkin terälehdet aukenivat ja  muuttuivat keltaisiksi, joten koko valtava pallo on nyt terälehtiä täynnä. Upea yksilö!

Juthbackan tuliaisia

Kävimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa Juthbackan markkinoilla Uusikaarlepyyssä. Olin kuullut, että markkinat ovat valtavat, mutta ne olivat vielä laajemmat, kuin oletin. Onneksi päivä oli aurinkoinen, pisaraakaan sadetta ei päivän mittaan saatu, joten olimme siellä aamuvarhaisesta siihen saakka, kun myyjät alkoivat pakkaamaan tavaroitaan kotimatkaa varten.

Kotimaisen lasin myyjiä oli valtavasti. Ei ole vanha lasi loppumassa Suomesta! Kaikista upeista esineistä huolimatta hankimme vain yhden suuren maljakon.

Maljakko on Riihimäen Lasin valmistama, mutta mistään emme saaneet selville maljakon suunnittelijaa. Haluaisin veikata Tamara Aladinia, mutta se on pelkkä arvaus. Tyylillisesti tämä sopisi hänen työkseen. Ehkäpä saamme joskus tämän selville. Jos Sinulla on tietoa asiasta, niin olisin kiitollinen kommentista.

Samoilla markkinoilla oli kangaskauppias, jolta ostin laskosverhon, jonka kuosi miellytti. En ajatellut sitä verhoksi, vaan ajatus oli käyttää kaunis kangas johonkin koulun ompelutyöhön. Mahdollisuus tulikin heti vastaan, kun ompelimme tyynynpäällisiä heti seuraavalla viikolla.

Koska kangasta jäi vielä jäljelle, ompelin siitä topatun sisätaskullisen pullean meikkipussukan.

Toinenkin pussukka valmistui viime viikolla. Kotoa löytyi punainen kankaanpala kiinankielisin kirjoituksin. En tiennyt yhtään miten päin sanat pitäisi olla, mutta ystävällinen luokkakaveri selvitti asian ja samalla selvisi myös, että kankaassa lukee "ninja". Pussukka on tehty koulun mallin mukaan hieman suurennettuna.

Pienet ompeluharjoitukset jatkuvat

Koulupäivät ovat olleet melko lyhyitä näin alkusyksystä, mutta paljon on jo saatu aikaan. Viime viikolla valmistui ensimmäiseksi saksikotelo. Kätevään koteloon mahtuu kolmet sakset.

Seuraavaksi oli vuorossa laukun valmistaminen. Laukun teon lomassa harjoiteltiin taskun tekoa. Lisäsin laukkuun vielä molemmin puolin tilkkurivin koristeeksi.

Sitten siirryttiinkin keittiötekstiileihin. Ompelin kaksi erilaista patalappua ja yhden patakintaan. Näissä kaikissa käytettiin kanttikonetta reunojen kanttaamiseen. Se on kyllä superkätevä laite!

Kaikkiin näihin harjoitustöihin kankaat ja tarvikkeet sai penkoa koulun kangaslaatikoista. 

😀

Viikonloppuna viinimarjapensaan lehdeltä löytyi tällainen kaunis kaveri:

Opiskelun iloa

Mukava kesäloma on nyt vietetty ja koulu on alkanut. Opiskelin keväällä etänä yhden osatutkinnon tekstiili- ja muotialan perustutkinnosta, mutta nyt opinnot jatkuvat lähiopintoina. 

Aloitimme ensin tutustumalla eri merkkisten koneiden toimintaan. Sen jälkeen jatkoimme tekemällä harjoitustöinä tuotteita, joita tarvitsemme opintojen kuluessa. Ensimmäisenä valmistui pussukka työvälineille.

Pussukka tehtiin kahdesta kankaasta, jotka ommeltiin yhteen mahdollisimman suorilla ompeleilla. Tässä pitikin olla kieli keskellä suuta, jotta sai ompeleet osumaan siististi sekä pystyyn, että vaakaan.

Seuraavaksi valmistettiin käsivarressa pidettävä kätevä nuppineulatyyny, joka täytettiin aidoilla hiuksilla. En napsinut hiuksia omasta päästäni, vaan koulun kampaajaopiskelijat olivat keränneet hiuksia aivan tätä varten. Opin nyt, että hiukset ovat parasta materiaalia tähän, koska ne eivät tylsytä neuloja! 

Ensi viikolla jatkamme ainakin saksikotelon valmistamisella. 

😍

Puutarha alkaa valmistautua syksyyn. Huomasin, että kuunliljojen lehtiin oli ilmestynyt valtavia reikiä. Tarkemmin katsottuani löysin syyllisen. Ötökkä on noin 3 cm pitkä ja upean kiiltävän vihertävä. Kaunis on, mutta todella nälkäinen!

 

Keramiikkakukkia

Käväisin kaupunkiin avatussa uudessa askartelukaupassa, joka on nimeltään Made in Uppa. Olipa mukava kokemus! Hankin sieltä pari pakettia askartelumassaa ja pullon lakkaa. Päätin laittaa kukkapenkissä kukkimaan nekin kohdat, joissa kukat eivät tällä hetkellä muuten kuki.

Tein laakeita maljamaisia kukkia, joiden pohjiin pistelin reiät, jottei niistä puutarhassa tule lintujen juoma-altaita, vaan sadevesi pääsee valumaan kukista läpi. Maalasin kukat akryylimaaleilla ja lakkasin ne, jotta kestäisivät ulkona kauemmin. Lakka oli mahdottoman hitaasti kuivuvaa! Lakkaus kuivui lopulta lähes viikon. En tiedä, laitoinko lakkaa liian paksun kerroksen, vai mitä tapahtui, mutta onneksi lopulta sain vietyä kukat puutarhaan.

Lakan kuivumista odotellessa valmistui muutamat lasten sukat tulevia lahjapaketteja varten.

 

Mökkitunnelmia

Vietimme mökillä muutaman upean lomapäivän. Yleensä järveltä tuulee, mutta nyt saimme nauttia lämpimistä ja tuulettomista kesäsäistä. Näitä on mukava muistella talvipakkasella!

 Auringonlaskun tunnelmaa.

Mökkipiha hämähäkinverkon läpi kuvattuna.

Onneksi kesää on vielä jäljellä!

Kesäkäsitöitä

Kesä on kauneimmillaan ja mikäs sen mukavampaa, kuin nauttia lämpimistä ilmoista ja neuloa pieniä lomakassiin mukaan mahtuvia neuleita. Sain jälleen valmiiksi nutun ja lakin, jotka menevät myyntiin hyvän asian puolesta. Malli on sama, jonka tein keväällä ja lankana edelleen Baby Merino. Nappilaatikostani ei löytynyt sopivan kokoisia valkoisia nappeja, joten pinkit napit somistavat tätä nuttua.

Ompelin äskettäin vielä neljä uutta hiushuppua vanhoista pyyhkeistä. Nämä hiushuput annoin rakkaalle sukulaiselle, joka varmaankin arvostaa kankaiden alkuperää ja saa niistä mukavia nostalgisia fiiliksiä!

Mökillä on hauska tehdä ihan jotain hömppää ajankuluksi. Mökkirannan järviruokokasvustoja pitää välillä kurittaa, ettei ranta kasva ihan umpeen. Nappasin kasan ruokoja ja letitin niistä metriset letit kesätuuleen heilumaan.

Mukavaa alkanutta heinäkuuta!

Kallaveet

Etsin pitkään kesäpuseron mallia, jossa olisi "sitä jotakin". Kallaveet -mallissa sitä todella on! Ohjeessa malli on pitkähihainen talvipusero, joten jouduin kehittelemään puseroon uuden kesäisemmän pääntien sekä siihen sopivat hihansuut lyhyttä hihaa varten. Puseron suoran alaosan tein ohjeen mukaan.

Ohje löytyi Minna Metsäsen kirjasta "Siskoni mun". Mallit kirjaan on ideoitu Niina Laitisen mallien mukaan. Lankana on Katian Tencel-Cotton, jota kului seitsemän kerää, eli noin 350 grammaa.

Puserosta tuli mieluisa ja sattumalta onnistuin jopa valitsemaan ohjeesta tismalleen itselleni sopivan koon. Mallitilkku jäi nytkin neulomatta, vaikka sillähän sen koon saisi ihan varmasti osumaan oikeaan, eikä tarvitsisi jännittää mahtuuko valmis neule vai pitääkö ottaa uusiksi! No, nyt ei tarvitse!

Vanhasta uutta

Kevään opintojen innoittamana päätin antaa uuden mahdollisuuden parille vanhalle neuleelle. Nappasin kierrätyskasasta kaksi eriväristä Henkkamaukan ohutta neuletakkia. Molemmat takit olivat käyttökelvottomia, koska takkien hihat olivat niin kapeat, että normikokoinen käsivarsi ei niihin mahtunut.

Punertavan neuleen takakappaleesta tuli uuden vaatteen etupuoli ja saman neuleen etukappaleista leikkasin hihojen etuosat. Toisen neuleen käytin vaatteen ja hihojen takakappaleiksi. Molempien neuleiden kittanat hihat jätin kokonaan käyttämättä. Ne olivat neuleiden kuluneimmat ja nyppyisimmät osat.

Neuleiden kaula-aukot ja helmojen päärmeet käytin sellaisenaan, joten uusi vaate valmistui muitta mutkitta!

Tämä neulepusero on jo käytössä mukavaksi todettu!

 

Kevään opintoja

Olen viettänyt erityisen mukavan kevään mielenkiintoisten opintojen parissa. Opiskelin tekstiili- ja muotialan perustutkinnosta osatutkinnon nimeltään Kiertotaloustuotteen valmistus (15 osp). Aloitimme maaliskuun alussa perehtymällä ensin tekstiiliteollisuuden ja pikamuodin ongelmiin, tekstiilien kierrätykseen sekä omaan ostokäyttäytymiseen ja vastuullisuuteen. Mietimme myös oman vaatekaapin sisältöä ja vertailimme eri materiaaleja. Teoriaosuus oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä. Käsitykseni kierrätyksen tarpeellisuudesta ja kuluttamisen vähentämisestä vahvistuivat entisestään.

Teoriaosuuden jälkeen aloitimme oman tuotteen suunnittelulla. Pääpaino oli siis kierrätyksessä, eli tarkoituksena oli tehdä vanhasta uutta. Otin käsittelyyn ensimmäiseksi vanhat froteepyyhkeet äitini liinavaatevarastosta. Suunnittelin ihanista retropyyhkeistä hiushuppuja hiustenpesun jälkeen käytettäväksi. Tuotteen suunnittelun jälkeen piirsin saumojen poikkileikkauskuvat ja kirjoitin työjärjestyksen. Tämän jälkeen oli vuorossa kustannuslaskenta ja hinnoittelu. Kirjoitin myös tuotteen hoito-ohjeet ja tuotetiedot. Hiushuppuja valmistui lopulta 14 kappaletta,  joista osan tein ohuemmista kankaista "Bad Hair Day" -käyttöön!

Sain tyylikkäiltä  malleilta luvan tämän kuvan julkaisemiseen:

Opintoihin kuului myös lähiopetusjakso, jonka aikana sain tuntumaa teollisuusompelukoneisiin. Voi, kuinka mahtava niillä oli ommella! Omiin koneisiini verrattuna ne olivat mielettömän tehokkaita ja hiljaisia. En ollut koskaan aiemmin ommellut esim. peitetikkikoneella enkä kanttauskoneella. Näin myös napinläpikoneen sekä koneen, jolla napsautettiin kertaheitolla kangaspinta nappiin. En tiennyt tällaisia koneita olevankaan!

Opintojen aikana ehdin tehdä hiushuppujen lisäksi myös muita tuotteita kierrätysmateriaaleista. Olin vuosia sitten hankkinut kirpparilta kankaan, jonka käytöstä en ollut ehtinyt saada sopivaa ideaa. Nyt löysin Jujunan kivan Lovely Curves-kaavan, joten tein tästä joustamattomasta puuvillakankaasta kesämekon. Kangasta oli juuri ja juuri riittävästi, joten vietin aikamoisen tovin kaavoja kankaalle asetellen! Tämä kaava oli niin hyvä, että tätä voisi käyttää vastaisuudessakin.

Olin myös kauan sitten leikannut ohuesta trikoosta tunikan, joka oli jäänyt ompelematta, koska kangas oli niin "lusua", että en uskonut saavani sitä kauniisti ommeltua. Nyt koulun upeilla koneilla uskalsin yrittää ja se onnistui. Tässä sain käyttää sekä peitetikkikonetta, että kanttauskonetta ensimmäistä kertaa elämässäni!

Koska lähiopintopäivistä jäi aikaa, enkä ollut ottanut edellisten lisäksi muuta omaa ommeltavaa mukaan, sain tehtäväksi ommella muutamia vauvanvaatteita Ukrainaan lähetettäväksi. Nämä olivat koulun kankaista ja heidän kaavoillaan leikattuja. Ehdin tehdä kolme paitaa ja kolmet housut. Mukava, että sain auttaa näiden ompelemisessa.

Lähiopintojakson aikana saimme käydä myös tutustumassa kaupunginteatterin puvustamoon ja nähdä siellä olevat valtavat, upeassa järjestyksessä olevat vaate- ja tarvikevarastot. Siellä en ollut koskaan ennen päässyt käymäänkään. Hienoa, että tämä mahdollisuus järjestyi!

Osatutkinto tuli nyt valmiiksi ja sai kyllä aikaan valtavan innostuksen ja halun oppia lisää!

Lankataidetta

Viime kuussa Vaasassa näkemäni tekstiilitaidenäyttely innosti kokeilemaan, mitä saisin aikaiseksi samalla tekniikalla. Innostuin tämän työn tekemisestä niin paljon, että työstin teosta kolme viikkoa päivittäin. Nyt se on vihdoin valmis ja löysi paikkansa olohuoneen seinältä! Annoin työlle nimeksi "Liaanit".

Kuva Hannele Norja

                             

Teokseen käytin valmista rautakehikkoa, rautalankaa, eri paksuisia köydenpätkiä ja Lankavan Sulo-sukkalankaa.

Kuva Hannele Norja

Aloitin kiertämällä erivärisillä villalangoilla rautakehikon kauttaaltaan. Sen jälkeen virkkasin lehtiä ja kukan terälehtiä valmiiksi. Kaikkien lehtien ulommaisella kierroksella virkkasin sisälle rautalangan, jotta lehtiä ja terälehtiä voi muotoilla. Köysien päällystäminen langalla vei reippaasti aikaa. Köysien päihin lisäsin yhden tai pari pidempää lehteä. 

Tällaisen työn pienenä ongelmana on se, että pitää jossain vaiheessa päättää, että työ on valmis! Työhön voisi nimittäin kuluttaa aikaa ja materiaalia vielä paljon enemmän. Pidän kuitenkin käyttämästäni kehikosta niin paljon, että en halunnut sitä täydellisesti peittää "liaaneilla". En myöskään halunnut liaanien muodostavan säkkärää solmua, joten jätin työn ilmavaksi. Pujottelin kaikki osat rautakehikon pinnojen väleihin, eli ne ovat irti ja näkymä on muunneltavissa.

Kehikko on vanha koriste-esine, jonka ostin aikanaan sisustusliikkeestä Lapualta. Kehikko oli peitetty vesihyasintilla niin, että en edes tiennyt sisällä olevan kehikon olevan noin hieno. Vesihyasintin purkaminen oli oma juttunsa, se oli nimittäin todella tiukassa rautojen ympärillä. Tarvittiin saksia, puukkoa ja etenkin voimaa, ennenkuin sain sen purettua.

Harvoin mikään taidenäyttely tekee niin suuren vaikutuksen, että haluan heti kokeilla omaa versiota aiheesta. Tikanojan taidekodin näyttely aiheutti tämän! Kiitos siitä!