Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteisöllinen käsityö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteisöllinen käsityö. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. tammikuuta 2021

Onnenkantamoinen

Taitolehdessä on julkaistu nyt kahtena vuonna peräkkäin yhteiskirjontamalli. Villalankakirjonta on kivaa puuhaa ja ajattelin jo vuonna 2019 ottaa osaa kirjontaan, mutta silloinen kuvio ei miellyttänyt silmiäni ollenkaan, joten jätin asian sikseen.

Viime vuonna huomasin yhteiskirjonnan vasta, kun siitä oli pari osaa jo julkaistu. Tällä kertaa pidin kuviosta enemmän, joten päätin aloittaa. Kirjontakuvion nimi on Onnenkantamoinen ja sen on suunnitellut Elina Johanna Ahonen. En hankkinut ohjeen mukaisia värejä, vaan käytin jälleen kotoa löytyviä lankoja.



Noudatin ohjetta melko tarkasti, ainoastaan neliön alareunoihin suunniteltuja tupsuja jätin tekemättä. Tein niitä vain pari kuvion ulkonurkkiin.

Ohjeen viimeisessä osassa kankaalle kirjottu kuvio ommeltiin repuksi, mutta totesin, että kangaskassilla on itselleni enemmän käyttöä, joten kiinnitin kuvion valmiiseen kassiin. Kuvio olisi sopinut toki myös vaikka tyynyyn. Tämä oli mukava ja leppoisa työ. Kuvio jatkui pikku hiljaa vuoden mittaan, joten sen kanssa ei tarvinnut hätäillä. Kokonainen rekipeitto olisikin sitten jo isompi pala purtavaksi! Ehkä senkin aika vielä tulee...

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Äitini

Vuoden 2018 käsityötekniikaksi on valittu kirjonta. Sen kunniaksi saimme Kaarakasta tehtäväksi oman palamme yhteisölliseen kirjontatyöhön, jonka aiheena on Äitini-Äitinä. Pellavakankaalle sai aihetta käsitellä kirjonnan lisäksi painamalla tai lisäämällä työhön muita materiaaleja. Päätin pysytellä pelkässä kirjonnassa.


Halusin tuoda esiin äitini monipuolisia harrastuksia. Toinen toistaan upeampia kirjoneulelapasia äitini on tehnyt satoja. Tähän halusin kirjoa "ikkunalapasen" joita äiti on tehnyt kymmeniä. Muistan mallin jo yli 40 vuoden takaa. Musiikki on ollut äidin elämässä aina. Hän on kuulunut useisiin kuoroihin ja vieläkin kuorolaulu on hänelle rakas harrastus. Nuoruudestaan saakka äiti on ollut "lapinhullu". Jokatalvinen lapinreissu oli kalenterissa kymmeniä vuosia. Siksi kirjontatyössä nuottiviivasto piirtää kuvaa tunturista ja nuoteista voit lukea Lapin tangon. Suksisauvat halusin kirjoa esittämään sitä innokasta liikuntaharrastusta, joka on kulkenut äidin mukana aina. Nuoruudessaan äiti osallistui myös lukuisiin hiihtokilpailuihin. Pieni hopeinen koru sinisine keskustoineen esittää pikkulotta-korua. Sodan aikana äitini kuului pikkulottiin ja neuloi jo silloin lukuisia villasukkia ja sormettomia villakäsineitä tuntemattomille sotilaille.

Äitini täyttää tänä vuonna 90 vuotta. ❤