sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Otetaan mitä on

 Yksi kerä punaista 7 Veljestä -lankaa, 3,5 numeron puikot, kiva malli ja hetki aikaa. Muuta ei tarvita.


Viime vuonna ilmestyneestä Parhaat Villasukat -lehdestä löytyi tämä kaunis palmikkomalli, jonka on suunnitellut Niina Laitinen. Mallin nimi on "Hiljaa huokaa yö", mitä se ikinä villasukan nimenä tarkoittaakaan... 

Ohjeen mukaan sukkiin piti kuluman lankaa 102 grammaa. Keräni oli 100 gramman painoinen, joten en uskaltanut ottaa riskiä, että lanka loppuisi juuri ennen viimeistä kärkikavennusta. Niinpä jätin varresta yhden palmikonpalan pois ja lanka riitti hyvin. Nämä sukat menevät joulupukin varastoon odottelemaan tulevaa joulua.

lauantai 25. syyskuuta 2021

Koala-lelu

Uusimmassa Kotiliesi Käsityö 6/2021 -lehdessä oli ohje suloiseen Koala -pehmoleluun. Ohjeesta poiketen tein silmät ja henkselien napit kirjomalla, ettei Koalan tuleva omistaja saisi missään tilanteessa nappia kurkkuunsa.


Nallukka on todella pikkuruinen, vain 16 cm korkea, Valkoiset osat ovat Novitan Kotiväkeä ja haalarihousut Teeteen Hilla -lankaa.

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Talvikki-tossut

En ole kummoinen kuvioneuleiden tekijä. Itse asiassa olen täysin aloittelija. Uuden upean Novitan Arabia-malleja pursuavan sukkalehden selailu sai ihon melkein kananlihalle. Lehdessä oli monen monta ihanaa mallia, mutta ne olivat ihan liian haastavia taidoilleni.

Uskaltauduin siis tarttua helpoimpaan. En tehnyt mitään pitkävartista ja lumoavan monimutkaista mallia, vaan ihan perus tossukat.


Mallikuvio on Ronja Hakalehdon suunnittelema ja Raija Uosikkisen Talvikki-koristekuvion innoittama. Lankana on Novitan Nalle. Väritys poikkeaa lehden musta-valko-harmaasta mallista siksi, että mustaa ja punaista Nallea sattui kaapissa olemaan. Valkoistakin olisi löytynyt kukkien terälehtiin, jotka olisi pitänyt kirjoa jälkikäteen valmiiseen tossuun. En kuitenkaan onnistunut kirjomaan silmukoita jäljitellen niin siististi, kuin olisin halunnut, joten siinä kohtaa annoin itselleni periksi.

Tätä työtä tehdessäni opin luomaan silmukat Magic Cast On -menetelmällä, jota en ole ennen käyttänyt. Myös lankojen kiertyminen keskenään alkoi vähentyä, kun työ eteni. Ymmärsin nyt viimeistään sen, että sillä todellakin on väliä, että koko työn ajan pitää samaa väriä etusormella ja toista kauempana. Päällyspuolen kuviossa asiaa ei huomaa, mutta pohjan suorista pystyraidoista näkee selvästi, jos lankojen keskinäinen järjestys on hetkeksi vaihtunut.

Arabian malleista mielestäni kaunein on lehden kannessa oleva Pastoraali. Olen tykästynyt siihen jo kauan sitten ja mm. kerännyt Pastoraali-mukeja arkikäyttöön. Lisäksi omistan kaksi upeaa neliskulmaista Pastoraali-lautasta, jotka ovat alkuperäistä 1960 -luvun tuotantoa. Siihen neulemalliin en kuitenkaan uskalla tarttua, haaste on ihan liian hurja!


lauantai 21. elokuuta 2021

Kämmekkäät

Syksyn tuntua on jo ilmassa, vaikka elokuuta on vielä vähän jäljellä. Aamut kuitenkin ovat jo viileitä, joten päätin neuloa käsille lämmikettä.


Käytin konepestävää Alize-lankaa, jossa on 75 prosenttia villaa ja 25 polyamidia. Langan raportissa oli valkoisia osioita, jotka pätkäisin pois, kun tulivat neuloessa vastaan. Tällä kertaa onnistuin aloittamaan toisen kämmekkään jopa täysin samasta kohtaa raporttia, joten raidat osuivat täsmällisesti samoihin kohtiin!

torstai 8. heinäkuuta 2021

Virkkaus on mukavaa lomapuuhaa

Ensimmäinen lomanpätkäni on ohi. Mukana lomakassissa kulki kevyt virkkaustyö.


Virkkasin pussukan Lankavan sivuilta löytyvällä Molla Millsin mallikuviolla Novitan Kotiväki -langasta. Vuorikankaaksi valikoitui väriensä vuoksi Marimekon Pieni siirtolapuutarha -kangas, jota oli jäljellä vielä juuri ja juuri tähän työhön riittävä palanen. Tämä pussukka odottelee nyt tulevaa naistenviikkoa ja erityisesti yhtä sen sankareista!


Olen innokas kierrättämään kaikkea turhaa kaapeissa lojuvaa tavaraa, mutta taas huomasin, että aina se ei kannata. Tytär nimittäin etsi kaupoista samettikankaisia hiusdonitseja, jotka pitävät hyvin kiinni pitkät ja paksut hiukset. Sopivia ei löytynyt, joten pääsin jälleen ompelupuuhiin. Ensin kyllä epäilin, ettei kaapeistani löydy ollenkaan samettikangasta, mutta kuinka ollakaan, olin jemmannut ikivanhoja tanssipukujen kangasmallipaloja pussillisen. Palat olivat pieniä, mutta niistä tummimpia yhdistelemällä sain aikaan kaksi donitsia. Nyt pysyy tukka hyvin ponnarilla!


Lomalla voi oppia uutta, vaikka ei mene omaa mökkiä kauemmaksi. Kesäyönä lennähti jälleen terassin verhoon tuntematon perhonen. Kuva on hieman hämyinen, mutta luonnossa perhonen oli upean vihreä. Googletuksen jälkeen päättelin lajin olevan Isomittari.


Tänä kesänä terassilla istuminen on välillä ollut hankalaa, kun hyttysiä on enemmän kuin tarpeeksi. Sukulaisen suosittelusta hankimme Thermacell -hyttystorjuntalaitteen ja kyllä täytyy sanoa, että parempaa laitetta ei ole. Hyvästi hyttyset meidän terassiltamme! Laitteen ansiosta yksikään hyttynen ei enää häiritse lomatunnelmaa!


lauantai 29. toukokuuta 2021

Pienempi makramee

 Päätin solmeilla toisen pienemmän makrameen hieman edellistä mallia muunnellen:


Käytettävissäni oli tällä kertaa lyhyt harjanvarren pätkä, joten sain siihen mahtumaan edellisestä mallista vain keskimmäisen kuvion. Tämän seinävaatteen vein lahjaksi ilahduttamaan äitiäni.

lauantai 22. toukokuuta 2021

Makrameeseinävaate

Kaikenlaiset makrameetyöt ovat olleet suosittuja jo pitkään. Itse en ole aiemmin tehnyt kuin pari amppelia, mutta nyt innostuin hieman isompaan urakkaan.

Selailin monenlaisia malleja, mutta aivan täsmälleen mieluista en löytänyt, joten yhdistelin lopulta osia useista malleista. Alkuidea kuitenkin lähti kehittymään Rosulikan suunnittelemasta mallista.


Seinävaatteen leveýs on n. 100 cm ja korkeus pisimpien hapsujen kohdalta n. 70 cm. Valmiin työn paikka on nyt makuuhuoneemme seinällä.

Materiaaliksi valikoitui Lankavan kierrätyspuuvillainen luonnonvalkoinen Paulina punoskude. Työhön riitti juuri ja juuri yksi suuri kilon painoinen kerä. Hankin alunperin kaksi kerää, joten toinen niistä jäi vielä koskematta. Hieman tavallista ohuemman harjanvarren ja 18 isoa puuhelmeä maalasin valkoisiksi kotoa löytyneillä maalinjämillä.

Kude on tosi jämäkkää ja paksua, joten työ eteni nopeasti ja oli tosi koukuttavaa. Se toinen kerä ei kovin pitkään kaapissa muhi!

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Pipo pieneen päähän

Kauan sitten ostin kirpparilta ison nipun jonkun innokkaan värjärin itsevärjäämiä lankavyyhtejä. Kun värjäämisestä oikein innostuu, saattaa käydä juuri niin, että materiaalia tulee ihan liikaa omaan käyttöön. Se oli minun onneni! Melkein kaikki vyyhdit olenkin jo käyttänyt, mutta vielä löytyi yksi iloisenvärinen pieni Novitan Wool -vyyhti. Tein siitä tällä kertaa pienen korvaläpällisen pipon.


Langan värit siirtyvät sopivasti eteenpäin joka kierroksella niin, että raidat näyttävät hauskasti liukuvan vinoon. Tämä uniikki pipo menee lahjakaappiin odottelemaan saajaansa.

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Kevättä rinnassa

Odottelen innokkaasti kevään tuloa. Jättikasvisyhdistyksen siemenpaketti saapui helmikuussa ja olen hypistellyt sen sisältöä harva se päivä. Siemeniä oli jälleen valtavan paljon, joten suurin osa niistä jää tuleville vuosille. Vaikeinta onkin valita, mitkä siemenistä ottaa käsittelyyn tänä keväänä! Tilaa puutarhassa on kuitenkin melko niukasti. Mutta suunnittelu ja haaveilu tässä niin mukavaa onkin! 

 

Ennen kevätkylvöjä vietetään kuitenkin muutama mukava vapaapäivä pääsiäisen merkeissä. 

Hyvää pääsiäistä!


perjantai 19. maaliskuuta 2021

Virkatut rätit

Pitkästä aikaa tilasin itselleni käsityölehden. Tilauksen kylkiäisenä sain Raikkaat Rätit -kirjan, josta valitsin ensimmäiseksi käsittelyyn Kukkaketo -nimisen mallin. Langaksi valikoitui teeteen Hilla -puuvillalanka, jota sattui varastostani löytymään. Malli oli niin mukava ja nopea virkata, että yhdessä hujauksessa rättejä valmistui kolme kappaletta. 


Kirjassa on sekä virkattavia, että neulottavia malleja, joten rättivarastoni taitaa lisääntyä lähiaikoina melkoisesti! Nämä helpot mallit sopivat oivallisesti "telkkarinkatselutöiksi", koska ne eivät vaadi liikaa keskittymistä.

lauantai 6. maaliskuuta 2021

Marikankaista

Laatikkooni oli kertynyt muutamia Marikankaiden tilkkuja, jotka huhuilivat kutsuvasti aina, kun avasin tilkkulaatikon. Niinpä päätin antaa niille mahdollisuuden muuttua meikkipussiksi.


Mustavalkoisen pohjavärin lisäksi pussin molemmilla sivuilla ja sisäosassa on iloisia väripilkkuja piristämässä yleisilmettä. Varastostani löytyi myös musta pitsivetoketju, joka sopi tähän työhön mainiosti. Paksun pehmikehuovan tikkasin käsin tilkkujen saumoja pitkin ryhdistämään pussukkaa. 

Nyt saankin heittää vanhan ryöttääntyneen meikkipussini menemään ja ottaa käyttöön tämän ilopillerin!

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Nurmilintu

Olen aiemmin neulonut kaksi Heidi Alanderin suunnittelemaa Nurmilintu-huivia. Molemmat ovat menneet lahjoiksi, joten nyt päätin tehdä itsellenikin yhden.


Lanka on Dropsin Lace Mix. Ihana lanka, jossa on 30 % silkkiä ja 70 % alpakkaa. Tämä lanka ei kutita hiukkaakaan! Tähän työhön käytin langan kaksinkertaisena. Se hieman hidasti neulomista, mutta malli on muuten niin nopeatekoinen, ettei haitannut.


Huivi on upean vihreä, vaikkakin talviaurinko päätti nyt hieman vaikuttaa näiden kuvien värityksiin. Langan värinumero on 7238.

lauantai 30. tammikuuta 2021

Liivihame kansallispukukankaasta

Lähes kaksi vuosikymmentä on kulunut siitä, kun nyt jo edesmennyt anoppini antoi minulle vintiltä löytämänsä villakangaspalan. Kangas oli tuntemattoman kansallispuvun hameen riekale. Hame oli vuosikymmenten kuluessa kokenut kovia. Jossain vaiheessa oli kai tarvittu kangasta ja hameesta oli leikattu pois pyöreitä paloja, mahdollisesti tuolinpäällisiin tai muuhun tarpeelliseen. Lisäksi kankaassa oli ajan patinaa, eli reikiä siellä täällä.

Sain selville, että hame on kuulunut Keski-Karjalan pukuun. Tästä päättelimme, että hame on sotavuosina unohtunut vintille talossa jonkin aikaa majoittuneilta evakoilta.

Vuosien mittaan hypistelin kangasta silloin tällöin, mutta en uskaltanut edes ajatella, että käyttäisin sitä mihinkään. Kansallispuvun arvostus, vaikkakin tässä tapauksessa pelkän riekaleen, oli mielessäni niin suurta. Kun vuosia kului, alkoi siellä täällä näkyä kansallispukukankaista tehtyjä koruja, laukkuja, lasten nimiäisasuja yms. Myös kansallispukujen tuuletuspäivät toivat pukuja nykypäivään, kun säännöt pukujen käytöstä muuttuivat sallivammiksi. Lopullisesti ymmärsin, että voin tätä kangasta käyttää, kun pääsin käymään Jyväskylässä Suomen käsityön museossa, jossa toimii myös Suomen kansallispukukeskus. Siellä sattui juuri silloin olemaan käsityöopiskelijoiden näyttely fantasiavaatteista, jotka kaikki oli tehty kansallispukukankaista.

Silti meni vielä vuosia, ennenkuin todella aloin suunnitella kankaan käyttöä. Mittailin riekaletta useaan otteeseen ja tulin siihen tulokseen, että saan siitä juuri ja juuri tehtyä liivihameen metrinmittaiselle tytölle. 

Tiedostin erittäin hyvin, että en tee kansallispukua, mutta halusin silti hameesta kansallispukumaisen. Niinpä päätin tehdä pukuun taskun. Aloitin purkamalla kangasta, jotta sain taskun kirjontakuvioon oikean väriset langat. Pienen sopivan kukkakuvion löysin jostain kirjaston vanhasta kirjontakirjasta, jonka nimen olen jo unohtanut. Tasku valmistui siis jo vuosia sitten...



Seuraavaksi jatkoin liivihameen kappaleiden leikkaamisella. Koska kankaassa oli reikiä, purin jälleen kangasta, jotta pystyin korjaamaan reiät oikeilla väreillä. Tämän jälkeen työ unohtui muiden käsitöiden vuoksi pitkäksi aikaa kaappiin.

Viime vuoden puolella otin työn jälleen esiin. Tein hameeseen kokovuorin ja ompelin hameen viimeistelyä vaille valmiiksi. Nyt lopulta sain tehtyä myös nyörin ja ommeltua selkäpuolelle lenkkinauhan nyöriä varten.


Tiedän, että kansallispukukankaan käyttö muuhun kuin perinteiseen kansallispukuun aiheuttaa edelleen mielipiteitä puolesta ja vastaan. Toivon kuitenkin kovasti, että kukaan ei pahastu tästä työstäni! Olen ehdottomasti tehnyt tämän siksi, että halusin kunnioittaa vanhaa ullakolta löytynyttä kangasta. Tälle hameelle ei ole käyttäjää tiedossa. Suvun pari nuorintakin ehti pitkän ompeluprosessin kuluessa kasvaa ohi tästä hameesta. Toivottavasti joskus joku pikkuneiti saa käyttöönsä tämän historian havinaa henkivän hameen...

maanantai 25. tammikuuta 2021

Onnenkantamoinen

Taitolehdessä on julkaistu nyt kahtena vuonna peräkkäin yhteiskirjontamalli. Villalankakirjonta on kivaa puuhaa ja ajattelin jo vuonna 2019 ottaa osaa kirjontaan, mutta silloinen kuvio ei miellyttänyt silmiäni ollenkaan, joten jätin asian sikseen.

Viime vuonna huomasin yhteiskirjonnan vasta, kun siitä oli pari osaa jo julkaistu. Tällä kertaa pidin kuviosta enemmän, joten päätin aloittaa. Kirjontakuvion nimi on Onnenkantamoinen ja sen on suunnitellut Elina Johanna Ahonen. En hankkinut ohjeen mukaisia värejä, vaan käytin jälleen kotoa löytyviä lankoja.



Noudatin ohjetta melko tarkasti, ainoastaan neliön alareunoihin suunniteltuja tupsuja jätin tekemättä. Tein niitä vain pari kuvion ulkonurkkiin.

Ohjeen viimeisessä osassa kankaalle kirjottu kuvio ommeltiin repuksi, mutta totesin, että kangaskassilla on itselleni enemmän käyttöä, joten kiinnitin kuvion valmiiseen kassiin. Kuvio olisi sopinut toki myös vaikka tyynyyn. Tämä oli mukava ja leppoisa työ. Kuvio jatkui pikku hiljaa vuoden mittaan, joten sen kanssa ei tarvinnut hätäillä. Kokonainen rekipeitto olisikin sitten jo isompi pala purtavaksi! Ehkä senkin aika vielä tulee...

keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Ja sukilla jatketaan...

Lankakorin tyhjennys jatkuu edelleen. Päätin nyt tekaista ensimmäiset Jonsukat. Olen yleensä vähän karsastanut sukkia, joiden varret ovat joustamatonta kirjoneuletta. Vaikka sukat olisivat kivat jalassa, niiden jalkaan laittaminen on yleensä hankalaa. Teen siis mieluimmin joustavat varret sukkiini.

Näiden Jonsukkien neulominen oli todella mukavaa. Tiheiden värinvaihtojen johdosta tuntui, että sukat valmistuivat aivan hujauksessa! Olen tehnyt viime aikoina niin paljon sukkia ohuista sukkalangoista, että 7 veljestä tuntui nyt todella paksulta. Jonsukat ovat n. 4-5 vuotiaan kokoa.


Suurin piirtein saman ikäiselle ovat myös keltakirjavat sukat. Niissä lankana on Hot Socks print. Vaikka Jonsukat ovat paljon näyttävämmät, luulen keltaisten ohuiden sukkien käyttömukavuuden olevan kuitenkin parempi. 

sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Välipäivinä valmistunutta

 Nautin neljästä lomapäivästä joulun välipäivinä ja sain aikaan sukan päivässä.


Sukat ovat kolme ja kuusivuotiaan kokoa sukkalehden kokotaulukon mukaisesti. Toivottavasti koot pitävät paikkansa! Pieniä jalkoja ei nimittäin ollut lähistöllä, jotta olisi voinut sovittaa sukkia! Neule kyllä joustaa reippaasti, joten uskallan arvella, että sukat mahtuvat saajilleen.

Lankana käytin konepestävää Dropsin Fabel Print -lankaa. Väriraitoja en täsmännyt alkamaan samasta kohdasta, koska langan väriraportti oli melko pitkä ja jouduin murehtimaan langan riittävyyttä. Lopulta lankaa jäi jäljelle vain pienen pieni keränen, mutta onneksi se riitti!