Farkkuasu

Koulun syyslukukauden alkajaisiksi otin käsittelyyn aiemmin koululta saamiani farkkuja ja farkkutehtaan näytepaloja. Avasin farkkujen sivusaumat ja levensin lahkeita kolmiomaisilla kiilapaloilla, jotka tein tilkkutyönä kahdesta erivärisestä farkusta. Lisäksi tein asuun sopivan liivin, jonka selkäosaan tein samanlaisen kaksivärisen tilkkupinnan.

Liivin metalliset napit löytyivät omasta ikivanhasta nappilaatikostani ja tähän liiviin ne sopivat kuin nenä päähän! Asusta tuli leveiden lahkeiden ansiosta mukavan nostalginen fiilis! Harmi, ettei asu ole itselleni sopivan kokoinen, ottaisin kyllä käyttöön!

Vanhasta uutta

Muutamia pieniä ompeluksia on syntynyt isompien töiden lomassa viime viikkoina:

Kaipasin itselleni pientä laukkua, johon mahtuisi vain aivan välttämättömin, eli puhelin, lompakko ja avaimet. Käytin tämän laukun ompeluun ainoastaan kierrätysmateriaalia. Musta kangas on tyttären käytöstä poistamista Stradivariuksen housuista, helat vanhasta laukusta ja vuorikankaana on muusta työstä jäänyt kirjava kangaspalanen. Koristeeksi laukun sivulle tein taskun, jonka malliin ihastuin, kun teimme koululla aiemmin monia erilaisia taskuharjoituksia.

Ostin vuonna 2010 Kreikan matkalta itselleni pitkän hihattoman intianpuuvillaisen mekon, jota oletin pitäväni kesällä hellepäivinä myös kotimaassa. No, 15 vuotta on kulunut, enkä ole sitä käyttänyt. Niinpä päätin tuunata kankaasta käyttökelpoisemman asun. Löysin sopivan kaavan Burda-lehdestä 7/2019. Oletan, että tämä kevyt, mutta auringolta paremmin suojaava pitkähihainen pusero on käyttökelpoisempi.

Olen saanut käsiini lukuisia neulanpistoja, kun käytössäni olevaan neulatyynyyn sisälle sukeltaneet silmäneulat ovat osuneet sormiini. Niinpä kaivoin kaikki ompeluneulat tyynystä ja tein niille oman "neulakirjan". Tämänkin työn materiaalit ovat jämätilkkuja ja kannen kuvion olen merkannut vuosia  sitten huvikseni kokeilumielessä.  Nyt löysin sen tilkkulaatikosta koristamaan kotelon kantta.

Asusteita tontuille

Olin mukana mukavassa projektissa, jossa valmistimme erilaisia asusteita tontuille. Sain tutustua tallitonttuun, kotitonttuun, metsätonttuun, saunatonttuun, postitonttuun ja myllytonttuun. Eri tontuille valmistettiin eriväriset hiippalakit. Saunatontuille harmaat, metsätontuille vihreät ja myllytontuille oranssit.

Metsätontuille ompelin kaksi metsänvihreää takkia ja toiselle vielä vihreän "vyön".

Tallitontut saivat taskut, joita koristaa hevosenkenkä.

Kotitontuille tein pitsiset taskut.

Myllytontuille valmistin kaksi viljasäkkiä. Säkkien suihin tein narut palmikoimalla.

Lopuksi vielä postitontut saivat postitorvimerkit, jotka kiinnitettiin vaatteisiin.

Tonttujen vaatteita ompeli moni muukin opiskelija koulultamme, lisäksi suuri osa tonttujen vaatteista oli kierrätettyjä, kirppareilta löytyneitä. Tonttupolku toteutettiin museoalueella marraskuun viimeisellä viikolla ja tonttuina esiintyivät koulumme opiskelijat.

 

Kuosiverstaan Kurjenpolvi

Ideaparkin kässämessuilta hankin Kuosiverstaan ihanan Kurjenpolvi-kankaan, josta tekaisin itselleni tunikan. Kaava on vanha tuttu, jota olen käyttänyt jo vuosikymmenen ajan. Tähän tunikaan levensin kuitenkin helmaa, kun en malttanut olla käyttämättä ihanaa kangasta koko leveydeltä!

Taskuharjoitusten jälkeen aloitimme kaulusharjoitukset. Teimme huivikauluksen ja herrainkauluksen. Kaulusharjoitukset edelsivät seuraavaa suurempaa työtämme, eli vuorossa on vuoritettu takki tai jakku, josta kerron myöhemmin.

Sain koulussa myös mukavan tuolien tuunaustehtävän. Oppilaitoksesta oli jäämässä kaksi naista yhtä aikaa eläkkeelle ja heidän juhlaansa varten tarvittiin kaksi prinsessatuolia. Koululta löytyi kaksi valtavaa kukkaa, jotka oli tehnyt joku aiempien vuosien opiskelijoista. Kukat olivat nuhraantuneet varastossa, joten maalasin ne kahteen kertaan kultamaalilla, jotta sain niistä siistimmät. Ompelin tuoleihin kangaspäälliset sekä istuimeen, selkänojaan että käsinojiin. Lisäsin vielä rimpsua ja rusetteja prinsessavaikutelman tehostamiseksi. Lopuksi kiinnitin kukat selkänojan kankaaseen. Toivottavasti prinsessapäivä siivitti naiset leppoiselle eläkepäiville!

Mekko jättipullolle

Muutama jättipullo on majaillut vuosikaudet pölyttyneinä ullakon nurkassa. Nyt päätin päästää yhden niistä esille olohuoneeseen ja vaatettaa sen makrameemekolla. Pullot ovat ikivanhoja AIV-liuospulloja ja ne ovat todella suuria. En ole mitannut, mutta tilavuus on varmasti useita kymmeniä litroja.

Kaapistani löytyi yksi riittävän suuri puurinkula, johon aloitin solmeilun ilman mitään etukäteissuunnitelmaa. Solmeilin fiiliksen mukaan ja lopetin, kun lanka loppui. Käyttämäni lanka on Lankavan Minimoppia, jota kului tähän työhön hieman yli kerällinen.

Farkkujen muokkausta

Kaappiini oli päätynyt kahdet aivan liian pienet farkut. Päätin yhdistää ne ja taikoa niistä yhdet sopivat. 

Avasin toisten housujen sivusaumat ja lyhensin lahkeet. Toisista farkuista leikkasin pitkät suikaleet, johon suunnittelin kirjontakuviot.

Farkkujen takaa poistin ylimääräiset kimallukset ja turhan alhaalla olleet takataskut. Näillä muutoksilla sain kaksista käyttämättömistä farkuista yhdet käyttökelpoiset kesärientoihin!

Huhtikuulla valmistuneita

Sain koulussa mukavan haasteen: asiakas oli ostanut Afrikasta upean pitkän mekon, jonka hän halusi muutettavan lyhyeksi kotelomekoksi. Asussa oli kirjailut helmassa, pääntiellä ja kädenteillä. Nämä kirjailut haluttiin myös uuteen mekkoon. Aloitin muokkaamisen Jujunan kotelomekon kaavasta, joka oli melko lähellä haluttua mekon muotoa. Muutaman sovituksen jälkeen olimme molemmat tyytyväisiä lopputulokseen! Mekolla on jo juhlittu syntymäpäivät, joten onnea vielä synttärisankarille!

Itselleni valmistin ruskeasta keittovillasta villatakin. Malli löytyi Kotiliesi Käsityö -lehdestä nro 1/2024. Kankaan ostin koululta ja vetoketjun Eurokankaalta. Ohut villatakki mahtuu hyvin kevättakin alle viileämpinä päivinä, mutta käy takista myös ihan sellaisenaan.

Ystävälle valmistin kivan mallisen sytomyssyn koululta löytyneestä todella pehmoisesta kankaasta. Myös kaava löytyi koululta. Saajan sanojen mukaan myssy on magee!!!

Nuuskamuikkusen paita

Koululta oli tilattu penkkaripäiväksi Nuuskamuikkusen paita, jonka sain tehtäväkseni. Asiakas oli yli 190 senttinen henkilö, jonka mittojen mukaan etsin muokattavaksi 56 numeroisen yläosan kaavan. Paidan alle oli tarkoitus mahtua talvivaatteita sään mukaan. Asiakas halusi paidan olevan ruskea, vaikka itse olin luullut Nuuskamuikkusella olevan vihreän asun. Hieman googletettuani tajusin, että Nuuskamuikkusella on kaksi eriväristä paitaa, joskus vihreä ja joskus ruskea. Kangas löytyi pakalta kirpparilta.

Levensin valitsemaani kaavaa alaosasta A-linjaiseksi. Upotin molempiin sivuihin taskut ja eteen yhden paikkataskun. Nuuskamuikkusen hatun asiakas oli tilannut muualta.

--------

Ostin itselleni kirpparilta Puuvillatehtaan täyspitkän yöpaidan. En koskaan käytä täyspitkiä, koska ne kiertyvät jalkojen ympärille epämiellyttävästi. Niinpä katkaisin paidan paitulimittaiseksi, joten helmasta jäi puoli metriä kivaa kangasta tähteeksi. En malttanut sitä poiskaan heittää, joten ompelin palasta tyttärelle topin.

Kaavaa ei tähän tarvittu, mutta mittasin hänen käyttämäänsä vanhaa toppia sen verran, että sain topista oikean kokoisen.

Ostamani yöpaidan niskassa olevassa tuotelapussa luki "Puuvillatehdas, Tampere". Iloitsin ensin, että löysin kotimaisen tuotteen, mutta sivusauman lapussa olikin "Made in Portugal". Näinhän se on, ettei Suomessa tehdä enää oikein mitään, mutta silti koin itseni petetyksi. Miksi ihmeessä näkyvällä paikalla olevassa lapussa lukee Tampere, vaikka se ei pidä paikkaansa...

Kesäkäsitöitä

Kesä on kauneimmillaan ja mikäs sen mukavampaa, kuin nauttia lämpimistä ilmoista ja neuloa pieniä lomakassiin mukaan mahtuvia neuleita. Sain jälleen valmiiksi nutun ja lakin, jotka menevät myyntiin hyvän asian puolesta. Malli on sama, jonka tein keväällä ja lankana edelleen Baby Merino. Nappilaatikostani ei löytynyt sopivan kokoisia valkoisia nappeja, joten pinkit napit somistavat tätä nuttua.

Ompelin äskettäin vielä neljä uutta hiushuppua vanhoista pyyhkeistä. Nämä hiushuput annoin rakkaalle sukulaiselle, joka varmaankin arvostaa kankaiden alkuperää ja saa niistä mukavia nostalgisia fiiliksiä!

Mökillä on hauska tehdä ihan jotain hömppää ajankuluksi. Mökkirannan järviruokokasvustoja pitää välillä kurittaa, ettei ranta kasva ihan umpeen. Nappasin kasan ruokoja ja letitin niistä metriset letit kesätuuleen heilumaan.

Mukavaa alkanutta heinäkuuta!

Uusvanha sängynpääty

Äitini suvusta on 1970 -luvulla kulkeutunut mökillemme vanha sivustavedettävä sänky. Aikojen saatossa levitysosa on hävinnyt, en muista sitä koskaan edes nähneeni. Sängyn toista sivuakin oli jossain vaiheessa tuunattu, että nukkuja on saanut jalkansa suoraksi. Sänky oli siis suorastaan rikkiraadeltu.

Saimme tilalle nykyihmiselle sopivamman laverin, joten vanha mööpeli jäi turhaksi. Kotona meillä ei ole koskaan ollut sängynpäätyä, koska sopivaa emme ole löytäneet. Päätin siis kunnostuttaa tästä sängynriekaleesta meille sängynpäädyn.

Sängystä sahattiin pois pohja ja sivulaidat, joten jäljelle jäi vain seinää vasten oleva koristeelinen osa ja seinänpuoleiset jalat. Kaks´kättä työpaja lupasi korjata sahauksen jäljet ja maalata päädyn. Saimme tällä viikolla hakea valmiin päädyn kotiimme.

Värimalliksi vein valkoisen suodatinpussin, joka oli juuri sopivan valkoinen, eli ei liian kellertävä, eikä liian lumivalkoinen. Emme ole koskaan hankkineet kotiimme myöskään yöpöytiä, vaan niiden virkaa ovat ansiokkaasti vuosikymmenten ajan toimittaneet miehen kotitalon vintiltä löytyneet vanhat tuolit, jotka aikanaan itse maalasimme. Nyt sängynpääty ja "yöpöydät" edustavat samaa aikakautta. Tuntuu, kuin olisimme saaneet ihanan joululahjan!

Piristystä keittiöön

Ruokapöytämme tuolien päällyskankaat alkoivat näyttää aikansa eläneiltä. Kankaat oli uusittu viimeksi vuonna 2013, joten nuhruisuutta ja tahroja oli jo melkein joka tuolissa. Uutta kuosia hetken mietittyäni sopivimmalta alkoi tuntua Marimekon Pieni siirtolapuutarha. Hankin sitä mustavalkoisena 210 cm. Siitä riitti hyvin kangasta kuuteen tuoliin.

Näinkin pieni muutos tuntuu yllättävän piristävältä! Keittiö näyttää uudistuneelta! Ehkä hankin vielä pöytäliinan verran samaa kuosia!

Koru ruokalusikasta

Ilmoittauduin innolla jo alkusyksystä Kaarakan joulukuiselle lusikkakorukurssille ja kaivoin hyvissä ajoin kaapeistani materiaalia kurssia varten. Omistan melko paljon hopealusikoita, mutta kaikkia eri malleja on puolen tusinan satsi, joten en millään malttanut niitä tuhota. Olen saanut joskus yksittäisiä hopeisia ruokalusikoita, jotka eivät ole olleet kertaakaan käytössä, joten ne päätyivät nyt korumateriaaliksi.

Hurjinta oli ottaa aluksi saha käteen ja sahata hopealusikasta varsi pois. Kun alkuun pääsin, niin ei enää hirvittänyt, joten sahasin, porasin, kuumensin ja hioin hopeaa kohta jo ihan surutta.

Lusikan varren poistamisen jälkeen porasin keskelle reiän, josta sain ohuen sahanterän pujotettua aukon sahaamista varten. Keskelle korua sijoitin lapsena saamani hopeasydämen. Koruun sopivaa ketjua en varastostani löytänyt, joten sen jouduin hankkimaan uutena.

Keväällä on uusi kurssi, jossa tehdään mm. sormuksia. Voin käyttää silloin lusikan varren, joten käyttämästäni lusikasta ei mene mitään hukkaan. Ja voisin tehdä useamman sormuksen ja myös rannekorun ja lisää riipuksia! Apua, tähän juttuun voi jäädä koukkuun!

Linnun lajimuutos

Käväisin viikko sitten tutustumassa paikkakunnan uusimpaan kirppikseen. Sieltä hyllyn päältä minua katseli yksinäinen surkea lintu. Asia jäi vaivaamaan ja piipahdin lauantaina katsomassa, olisiko lintu vielä siellä. Olihan se. Selvästi odotteli, että joku veisi kotiinsa!

Lintu oli saanut siipeensä aika pahasti. Jalat ja pää olivat irti kehosta. Se oli selvästi vartioinut jonkun puutarhaa kesän jos toisenkin, koska maali oli haalistunut pahasti.

Käväisin hakemassa purkillisen säänkestävää mustaa vannemaalia ja kädenkäänteessä flamingo muuttui joksikin muuksi hurjaksi linnuksi!

Tämä hurjempi versio sopii puutarhaamme selvästi paremmin, kuin alkuperäinen vaaleanpunainen söpöliini.

Vauvamuistoja

Omasta lapsuudestani on säilynyt joitain pieniä tavaroita, jotka ovat marinoituneet laatikon pohjalla riittävän kauan. Olen miettinyt kuinka ne voisi laittaa arvoisellaan tavalla esille. Nyt löysin kirpparilta näille pienen pienille muistoille soveltuvan syvän kehyksen.

Maalasin kehyksen kalkkimaalilla useaan kertaan. Taustaksi laitoin palan pellavakangasta ja vanhasta kellastuneesta lehdestä leikkaamani aiheeseen sopivan uutisen. Kokonaisuutta raikastamaan valitsin vielä valkoisen virkatun pitsiliinan.

Kummilusikkaani en halunnut kiilloittaa, vaan laitoin sen kehykseen sellaisenaan. Äitini minulle neulomista polven yli ulottuneista sukista toinen oli vuosikymmenten kuluessa hävinnyt, joten tämä tallessa oleva pääsi kunniapaikalle lusikan viereen.

Lehtileike on hieman sukkaa ja lusikkaa vanhempi, pitsiliina taas nuorempi. Saatan niitä vielä vaihtaa, mikäli löydän vastaavia juuri oikealta vuosikymmeneltä. Ajatuksena on myöhemmin tehdä muidenkin perheenjäsenten vauvamuistoista samantyyppiset taulut.

Kuinka ihmeessä sukkani on voinut olla noin pieni! :-) 

Takin uusi elämä

Kokeilin jälleen taannoin Kaarakassa oppimaani pussivärjäystekniikkaa. Tällä kertaa käsittelyyn pääsi pesussa kulahtanut kesätakki.

Takki oli alunperin mustavalkoinen, mutta mustat kohdat olivat harmaantuneet ja valkoiset olivat enää muisto entisestä. Niinpä pistin takin kahteen eriväriseen väriliemeen yöksi ja toivoin parasta. Samoihin liemiin laitoin vielä muutamat pitsit muita projekteja varten.

Takki värjäytyi mukavasti. Sinisiä ja vihreitä osioita on sopivasti siellä täällä. Ensin ajattelin tuunata takkia vielä lisää, mutta ehkä se saa olla näin. Lopputulos miellyttää niin paljon, että takki saa jatkoajan! Enää sillä ei tarkene, mutta ensi keväänä otan sen ilomielin uudelleen käyttöön!

Lampunvarjostimia

Koko alkusyksyn keskityimme Näppi-koulussa lampunvarjostimien valmistamiseen. Varjostimiin sai käyttää paperia missä muodossa halusi.

Tämän varjostimen kehikon olen hankkinut vuosikymmeniä sitten kierrätyskeskuksesta. Kehikko on odottanut ullakolla uutta tulemistaan. Nyt tämä kaaospunonnalla tehty retrovarjostin koristaa keittiötämme.

Toisen vanhan varjostimen päällystin ensin myyräverkolla ja dippasin sen sitten kahteen kertaan paperimössöön, jota valmistimme monen hengen voimalla tehosekoittimia huudattaen! Taisipa yksi sekoittimista jossain vaiheessa ottaa vähän nokkiinsa ja kärähtääkin, mutta niin vaan saatiin kaikille dippaajille riittävästi mössöä aikaiseksi!

Tämä varjostin on aikoinaan ollut olohuoneemme jalkalampussa, joten siihen tämä päätyy jossain vaiheessa tässä uudessa asussaankin.

Muovipitsiä ja raitasukkia

Lähes kymmenen vuotta sitten ostin kirpparilta pussin, joka sisälsi viisi kappaletta Tupperin muovisia pitsiliinoja. Kaikesta päätellen ne ovat jostain Tupperin alkuajoilta. Päätin käyttää yhden liinoista kierrätyskassin koristeeksi.

Virkkasin liinan reunaan keltaisella puuvillalangalla kiinteitä silmukoita ja ompelin liinan kiinni kassiin. Mitähän muuta näillä liinoilla voisi tuunata?

Saimme muutamaksi päiväksi kotiimme vieraan Japanista saakka. Tein hänelle iloisen raitaiset villasukat, ettei varpaat ihan heti palellu pilkkiessä ja potkukelkkaillessa! Onneksi sää suosi niin, ettei mitään paukkupakkasia sattunut vierailun ajaksi. Kävimme hänen kanssaan myös katsomassa avantouimareita läheisellä lammella. Uimaan hän ei sentään uskaltautunut, se olisikin ollut jo liian eksoottista!

Maalausurakka

Olen syksyn mittaan etsinyt kirppareilta puisia kynttilänjalkoja hyvällä menestyksellä. On löytynyt isompia ja pienempiä, pitkiä ja pätkiä, pulleita ja ohuita ja kaikkea siltä väliltä. Suurin osa näistä on jonkun omin käsin sorvaamia ja lahjaksi annettuja. Monessa oli jopa jokin toivotus tai päivämäärä ikuistettuna pohjaan. Hinnat kirppiksillä pyörivät 30 sentistä muutamaan euroon, eli käytännössä näitä löytyy melkein ilmaiseksi. Harmi, ettei tällaista käsityötä nykyään arvosteta!

 

Hetkeäkään en kuitenkaan ajatellut näitä tällaisiksi jättää! Joten santapaperia käteen ja hiomaan! Hionnan jälkeen maalasin jokaisen kynttilänjalan kolmeen kertaan.  

 

Nyt kokoelma miellyttää silmiäni enemmän ja näyttää yhtenäisemmältä. Suurin kynttilänjalka on ehdoton lempparini! 

Puutarhajakkarat

Miksi ihmeessä nykyään ei käytetä enää näitä maailman kätevimpiä puutarhatuoleja?

Päätin, että nyt nämä aitan perimmäiseen nurkkaan unohtuneet jakkarat saavat uuden elämän. Kangas on Vallilan "Katariina Suuri". Ostin palakankaan yhdellä eurolla kirpparilta. Olihan nämä raitaisenakin ihan kivat, mutta kulahtaneet, rispaantuneet ja niin suoraan 1960 -luvulta... :)

Käväisin ostoksilla läheisessä puutarhamyymälässä. Siellä oli innostuttu laittamaan "Ota tästä"-koriin valtava määrä siemeniä, joiden viimeinen myyntipäivä on tänä vuonna. Näillehän nyt ei kuinkaan käy talven mittaan, joten nappasin korista mukaani joitain pusseja. Eniten kiinnostaa alarivin pallo- ja pullokurpitsat. Tuskin maltan odottaa ensi kesää!

Pääsiäistunnelmia

Olohuoneremonttimme on jo paremmalla puolella, mutta vielä sen verran kesken, että koko taloa ei ole mahdollista saada juhlakuntoon pääsiäiseksi. Jotain keväisiä värejä on silti kiva laittaa esille.

Oveen tein tällä kertaa kranssin paperinarusta. Tämän kranssin pohja on vanha lampunvarjostin, vaikka ei ehkä ihan heti uskoisi. Tein lampunvarjostimen noin vuosi sitten olohuoneen jalkalamppuun, mutta nyt se sai väistyä uuden varjostimen tieltä. Olin jo heittämässä tätä neulottua putkiloa pois, mutta viime tingassa päätin kierrättää sen vielä kranssina.

Toivotan jokaiselle Unelmaullakon lukijalle tai muuten vain täällä piipahtavalle, oikein rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäistä!