sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Äitini

Vuoden 2018 käsityötekniikaksi on valittu kirjonta. Sen kunniaksi saimme Kaarakasta tehtäväksi oman palamme yhteisölliseen kirjontatyöhön, jonka aiheena on Äitini-Äitinä. Pellavakankaalle sai aihetta käsitellä kirjonnan lisäksi painamalla tai lisäämällä työhön muita materiaaleja. Päätin pysytellä pelkässä kirjonnassa.


Halusin tuoda esiin äitini monipuolisia harrastuksia. Toinen toistaan upeampia kirjoneulelapasia äitini on tehnyt satoja. Tähän halusin kirjoa "ikkunalapasen" joita äiti on tehnyt kymmeniä. Muistan mallin jo yli 40 vuoden takaa. Musiikki on ollut äidin elämässä aina. Hän on kuulunut useisiin kuoroihin ja vieläkin kuorolaulu on hänelle rakas harrastus. Nuoruudestaan saakka äiti on ollut "lapinhullu". Jokatalvinen lapinreissu oli kalenterissa kymmeniä vuosia. Siksi kirjontatyössä nuottiviivasto piirtää kuvaa tunturista ja nuoteista voit lukea Lapin tangon. Suksisauvat halusin kirjoa esittämään sitä innokasta liikuntaharrastusta, joka on kulkenut äidin mukana aina. Nuoruudessaan äiti osallistui myös lukuisiin hiihtokilpailuihin. Pieni hopeinen koru sinisine keskustoineen esittää pikkulotta-korua. Sodan aikana äitini kuului pikkulottiin ja neuloi jo silloin lukuisia villasukkia ja sormettomia villakäsineitä tuntemattomille sotilaille.

Äitini täyttää tänä vuonna 90 vuotta. ❤

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Kevättä odotellessa

Parin vuoden tauon jälkeen maksoin Suomen Jättikasvisyhdistyksen jäsenmaksun ja jäin odottelemaan postia yhdistykseltä. Loppuviikosta postilaatikkoon tupsahtikin odotettu kirje.


Kirjeestä löytyi taas upea lajitelma erilaisia jättikasvisten siemeniä! Eksoottisinta tällä kertaa olivat pienen pienet Amarantin siemenet. Nimi ei sanonut yhtään mitään, joten googlettamalla selvisi miltä kasvi näyttää, ja että kyseessä on meksikonrevonhäntä. Pussissa oli 16 amarantin siementä, joten muutaman aion ilman muuta laittaa kasvamaan tänä keväänä. Muut siemenet olivat tuttuja aiemmilta vuosilta. En ole tosiaan pariin vuoteen jäsenmaksua maksanut, koska siemeniä on ollut niin runsaasti, etten ole vieläkään kaikkia vanhoja saanut käytettyä. Yksinkertaisesti tila ei riitä. Nytkin aion kotipihassa kasvattaa paremminkin ylöspäin kasvavia, kuin maata pitkin luikertelevia kasveja. Jättikurpitsoille yritän jälleen neuvotella paikkaa isännän pellon reunasta, ellei sitten EU puutu asiaan!