Kevään opintoja

Olen viettänyt erityisen mukavan kevään mielenkiintoisten opintojen parissa. Opiskelin tekstiili- ja muotialan perustutkinnosta osatutkinnon nimeltään Kiertotaloustuotteen valmistus (15 osp). Aloitimme maaliskuun alussa perehtymällä ensin tekstiiliteollisuuden ja pikamuodin ongelmiin, tekstiilien kierrätykseen sekä omaan ostokäyttäytymiseen ja vastuullisuuteen. Mietimme myös oman vaatekaapin sisältöä ja vertailimme eri materiaaleja. Teoriaosuus oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä. Käsitykseni kierrätyksen tarpeellisuudesta ja kuluttamisen vähentämisestä vahvistuivat entisestään.

Teoriaosuuden jälkeen aloitimme oman tuotteen suunnittelulla. Pääpaino oli siis kierrätyksessä, eli tarkoituksena oli tehdä vanhasta uutta. Otin käsittelyyn ensimmäiseksi vanhat froteepyyhkeet äitini liinavaatevarastosta. Suunnittelin ihanista retropyyhkeistä hiushuppuja hiustenpesun jälkeen käytettäväksi. Tuotteen suunnittelun jälkeen piirsin saumojen poikkileikkauskuvat ja kirjoitin työjärjestyksen. Tämän jälkeen oli vuorossa kustannuslaskenta ja hinnoittelu. Kirjoitin myös tuotteen hoito-ohjeet ja tuotetiedot. Hiushuppuja valmistui lopulta 14 kappaletta,  joista osan tein ohuemmista kankaista "Bad Hair Day" -käyttöön!

Sain tyylikkäiltä  malleilta luvan tämän kuvan julkaisemiseen:

Opintoihin kuului myös lähiopetusjakso, jonka aikana sain tuntumaa teollisuusompelukoneisiin. Voi, kuinka mahtava niillä oli ommella! Omiin koneisiini verrattuna ne olivat mielettömän tehokkaita ja hiljaisia. En ollut koskaan aiemmin ommellut esim. peitetikkikoneella enkä kanttauskoneella. Näin myös napinläpikoneen sekä koneen, jolla napsautettiin kertaheitolla kangaspinta nappiin. En tiennyt tällaisia koneita olevankaan!

Opintojen aikana ehdin tehdä hiushuppujen lisäksi myös muita tuotteita kierrätysmateriaaleista. Olin vuosia sitten hankkinut kirpparilta kankaan, jonka käytöstä en ollut ehtinyt saada sopivaa ideaa. Nyt löysin Jujunan kivan Lovely Curves-kaavan, joten tein tästä joustamattomasta puuvillakankaasta kesämekon. Kangasta oli juuri ja juuri riittävästi, joten vietin aikamoisen tovin kaavoja kankaalle asetellen! Tämä kaava oli niin hyvä, että tätä voisi käyttää vastaisuudessakin.

Olin myös kauan sitten leikannut ohuesta trikoosta tunikan, joka oli jäänyt ompelematta, koska kangas oli niin "lusua", että en uskonut saavani sitä kauniisti ommeltua. Nyt koulun upeilla koneilla uskalsin yrittää ja se onnistui. Tässä sain käyttää sekä peitetikkikonetta, että kanttauskonetta ensimmäistä kertaa elämässäni!

Koska lähiopintopäivistä jäi aikaa, enkä ollut ottanut edellisten lisäksi muuta omaa ommeltavaa mukaan, sain tehtäväksi ommella muutamia vauvanvaatteita Ukrainaan lähetettäväksi. Nämä olivat koulun kankaista ja heidän kaavoillaan leikattuja. Ehdin tehdä kolme paitaa ja kolmet housut. Mukava, että sain auttaa näiden ompelemisessa.

Lähiopintojakson aikana saimme käydä myös tutustumassa kaupunginteatterin puvustamoon ja nähdä siellä olevat valtavat, upeassa järjestyksessä olevat vaate- ja tarvikevarastot. Siellä en ollut koskaan ennen päässyt käymäänkään. Hienoa, että tämä mahdollisuus järjestyi!

Osatutkinto tuli nyt valmiiksi ja sai kyllä aikaan valtavan innostuksen ja halun oppia lisää!

Lankataidetta

Viime kuussa Vaasassa näkemäni tekstiilitaidenäyttely innosti kokeilemaan, mitä saisin aikaiseksi samalla tekniikalla. Innostuin tämän työn tekemisestä niin paljon, että työstin teosta kolme viikkoa päivittäin. Nyt se on vihdoin valmis ja löysi paikkansa olohuoneen seinältä! Annoin työlle nimeksi "Liaanit".

Kuva Hannele Norja

                             

Teokseen käytin valmista rautakehikkoa, rautalankaa, eri paksuisia köydenpätkiä ja Lankavan Sulo-sukkalankaa.

Kuva Hannele Norja

Aloitin kiertämällä erivärisillä villalangoilla rautakehikon kauttaaltaan. Sen jälkeen virkkasin lehtiä ja kukan terälehtiä valmiiksi. Kaikkien lehtien ulommaisella kierroksella virkkasin sisälle rautalangan, jotta lehtiä ja terälehtiä voi muotoilla. Köysien päällystäminen langalla vei reippaasti aikaa. Köysien päihin lisäsin yhden tai pari pidempää lehteä. 

Tällaisen työn pienenä ongelmana on se, että pitää jossain vaiheessa päättää, että työ on valmis! Työhön voisi nimittäin kuluttaa aikaa ja materiaalia vielä paljon enemmän. Pidän kuitenkin käyttämästäni kehikosta niin paljon, että en halunnut sitä täydellisesti peittää "liaaneilla". En myöskään halunnut liaanien muodostavan säkkärää solmua, joten jätin työn ilmavaksi. Pujottelin kaikki osat rautakehikon pinnojen väleihin, eli ne ovat irti ja näkymä on muunneltavissa.

Kehikko on vanha koriste-esine, jonka ostin aikanaan sisustusliikkeestä Lapualta. Kehikko oli peitetty vesihyasintilla niin, että en edes tiennyt sisällä olevan kehikon olevan noin hieno. Vesihyasintin purkaminen oli oma juttunsa, se oli nimittäin todella tiukassa rautojen ympärillä. Tarvittiin saksia, puukkoa ja etenkin voimaa, ennenkuin sain sen purettua.

Harvoin mikään taidenäyttely tekee niin suuren vaikutuksen, että haluan heti kokeilla omaa versiota aiheesta. Tikanojan taidekodin näyttely aiheutti tämän! Kiitos siitä! 

Äitienpäiväsukat

Sain reippaasti etuajassa valmiiksi sukat, jotka annan äidilleni toukokuun toisena sunnuntaina.

Näin tällä mallilla tehdyt sukat muutama viikko sitten. Piti oikein ottaa sukat käteen ja katsoa tarkemmin neuletta. Se oli ihmeellisen yksinkertainen! Miten ihmeessä en ole nähnyt missään tätä helppoa ja hauskaa kuviota aikaisemmin!

Kuviossa on 6 kerrosta 2 o, 2 n, 4 kerrosta oikein, 6 kerrosta 2 n, 2 o, 4 kerrosta oikein, jne. Eipä helpompaa voisi olla! Todellinen telkkarinkatsomisneule! Tein sukat Lankavan Sulo-sukkalangasta. Väri on Pistaasi. Kuvassa sukat näyttävät harmaammilta, mutta väri on todellisuudessa kirkas ja pirteä vihreä.

Tein viime viikolla kulttuuriretken Vaasaan. Kävin Tikanojan taidekodissa katsomassa Kaarina Heikinheimon tekstiilitaidenäyttelyä. Hurmaannuin näyttelystä ikihyviksi! En olisi malttanut millään lähteä sieltä pois. Suosittelen, mikäli tiesi vie Vaasaan kesän mittaan. Näyttely on avoinna syyskuulle saakka. Välittömästi sieltä palattuani oli pakko ottaa virkkuukoukku käteen inspiraation huumassa!

Kevättä sukissa

Neuloin kevään kunniaksi Niina Laitisen "Olipa kerran" -nimiset sukat vaaleanvihreästä Seitsemän Veljestä -langasta.

Sukkamalli löytyi Rakkaat Villasukat -lehdestä, joka on ilmestynyt jo vuonna 2019. Tämä olikin ensimmäinen malli, jonka kyseisestä lehdestä innostuin neulomaan. 

Näihin sukkiin jouduin ostamaan toisenkin kerän lankaa, koska ensimmäinen kerä loppui juuri ennen kärkikavennusta. Toki oli tiedossakin, että malliin kuluu 105 grammaa lankaa. Taidan tekaista toiset sukat hitusen pienemmässä koossa ja yhtä kuviota lyhyemmällä varrella, niin saan langan käytettyä loppuun.

Kauluri

"Kangaskorjaamolla"-blogissa oli mukava ja helppo kaulurin ohje. Kaapistani löytyi juuri yksi sopivan värinen kerä ohjeen mukaista lankaa, joten ei muuta kuin puikot heilumaan!

Lanka on Dropsin Baby Alpaca Silk -lankaa, jossa on 70 % alpakkaa ja 30 % silkkiä. Kauluriin kului tasan yksi kerä, joten turhaa jämälankaa ei tästä työstä jäänyt. Vyötteessä ehdotetaan puikoiksi kokoa 3,5, mutta kauluri tehtiin koon 2,5 puikoilla. Tämän langan pitäisi olla melko kutittamatonta. Käytössä selviää, onko näin!

Tähkä-tyyny

Kävin viime syksynä Kauhavan Lankavassa. Siellä oli esillä kaunis virkattu Tähkä-tyyny, johon ihastuin. Olen virkannut tyynyä "välipalaksi" muiden töiden ohessa, joten tämän valmistuminen kesti aivan turhan kauan.

Malli on Molla Millsin suunnittelema ja lanka on Lankavan Esito-huopalankaa. Molempia värejä jäi vyyhdistä reippaasti jäljelle, kullankeltaista hieman enemmän. Kauniita viljantähkiä on molemmin puolin tyynyä, kuten mallissa, mutta mallin olisi toki voinut toteuttaa myös niin, että tähkät olisivat vain tyynyn etupuolella. Popcorn-silmukoista muodostuvat tähkät ovat mukavan tuntuisia ja "aidon" näköisiäkin!

Vauvaneuleita

 Neuloin pyynnöstä muutamia suloisia vauvaneuleita Dropsin Baby Merino -langasta.

Perinteisen neulemyssyn ohjeen löysin kymmenkunta vuotta sitten ilmestyneestä Novita Ipana -lehdestä. Kuvassa alempana oleva myssy on nimeltään Lillemor ja sen ohje löytyi Klompelompe - neuleita koko perheelle -kirjasta.

Pienokaisen pitsijakun ohje oli Kotiliesi Käsityö -lehdessä nro 6/2022. Tätä ohjetta jouduin muokkaamaan todella paljon, koska ohjeessa käytetty lanka oli täysin erilaista, kuin käyttämäni lanka.

Henkselihousut ovat Klompelompen Lellikki-malli. Jätin pois ohjeessa olevat nurjat kierrokset, muuten housut ovat mallin mukaiset.

Vaatteet on tehty noin puolivuotiaan koolla, mutta varsinkin pitsijakku on todella joustava ja mahtuu lapselle mahdollisesti huomattavasti pidempään.

Etsiessäni näitä ohjeita lukuisista käsityölehdistä ja -kirjoista, totesin jälleen, että norjalainen Klompelompe on uskomaton aarreaitta. Mallit ovat hurmaavia ja ajattomia. Kauniita malleja on sekä pienokaisille, että aikuisille. Klompelompe on pitkästä aikaa ainoa kirja, jonka voisin ajatella hankkivani myös omaan kokoelmaani. 

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Alkuvuonna on puikoiltani tipahdellut edelleen pelkästään sukkia...

Näiden palmikkosukkien malli on Niina Laitisen "Hiljaa huokaa yö". Olen tehnyt tällä mallilla sukat viimeksi pari vuotta sitten. Silloin saaja kertoi sukan varren olevan hieman turhan tiukka. Olen itse samaa mieltä, että sukan täytyy sujahtaa sujuvasti jalkaan, enkä pidä siitä, että niitä joutuu jotenkin hankalasti kiskoa tai asetella paikoilleen. 

Niinpä muutin alkuperäistä ohjetta sukan varren osalta. Jätin palmikot kokonaan pois varren takapuolelta ja tein takaosaan joustinneuletta. Kaunis palmikko sukan etupuolella on mielestäni riittävä. Koska etuosan palmikot kaventavat vartta, laitoin vielä varteen muutaman lisäsilmukan. Nyt sukat ovat varmasti käyttäjäystävällisemmät! Nämä sukat jäävät odottelemaan maaliskuussa juhlivaa syntymäpäiväsankaria...

Myös yhdet perussukat näkivät päivänvalon tammikuulla. Nämä miesten "armeijanväriset" sukat menevät myyntiin hyvän asian puolesta.

Vuoden viimeisiä

Käväisimme syksyllä antiikkimessuilla pitkästä aikaa vilkaisemassa messujen tarjontaa. Tällä kertaa mukaamme lähti tummanpunainen Tiimalasi.

Tiimalasin on suunnitellut Nanny Still vuonna 1970 ja se on ollut tuotannossa vuosina 1971 - 1974.

Käsityörintamalla on joulukuulla ollut hiljaisempaa. Vain sukkia on valmistunut. Olen neulonut samaa mallia ja osittain myös samoin värein kuin aiemminkin. Tämä malli näyttää olevan suosittu, joten mitäpä sitä vaihtamaan...

Mukavaa vuodenvaihdetta ja innostavaa alkavaa uutta vuotta 2023!

Uusvanha sängynpääty

Äitini suvusta on 1970 -luvulla kulkeutunut mökillemme vanha sivustavedettävä sänky. Aikojen saatossa levitysosa on hävinnyt, en muista sitä koskaan edes nähneeni. Sängyn toista sivuakin oli jossain vaiheessa tuunattu, että nukkuja on saanut jalkansa suoraksi. Sänky oli siis suorastaan rikkiraadeltu.

Saimme tilalle nykyihmiselle sopivamman laverin, joten vanha mööpeli jäi turhaksi. Kotona meillä ei ole koskaan ollut sängynpäätyä, koska sopivaa emme ole löytäneet. Päätin siis kunnostuttaa tästä sängynriekaleesta meille sängynpäädyn.

Sängystä sahattiin pois pohja ja sivulaidat, joten jäljelle jäi vain seinää vasten oleva koristeelinen osa ja seinänpuoleiset jalat. Kaks´kättä työpaja lupasi korjata sahauksen jäljet ja maalata päädyn. Saimme tällä viikolla hakea valmiin päädyn kotiimme.

Värimalliksi vein valkoisen suodatinpussin, joka oli juuri sopivan valkoinen, eli ei liian kellertävä, eikä liian lumivalkoinen. Emme ole koskaan hankkineet kotiimme myöskään yöpöytiä, vaan niiden virkaa ovat ansiokkaasti vuosikymmenten ajan toimittaneet miehen kotitalon vintiltä löytyneet vanhat tuolit, jotka aikanaan itse maalasimme. Nyt sängynpääty ja "yöpöydät" edustavat samaa aikakautta. Tuntuu, kuin olisimme saaneet ihanan joululahjan!

Toiveiden toteuttamista

Olen lupautunut neulomaan sukkia hyväntekeväisyyteen. Toiveena oli perussukkia koossa 41 - 42. Muutamat olen ehtinyt saada valmiiksi.

Jokin aika sitten kävimme Pietarsaaressa syysretkellä ja tietenkin vierailimme myös paikallisessa kangaskaupassa. Tytär löysi mieluisan kankaan, josta toivoi unitunikaa. Luulenpa, että näiden tähtien alla unet maittavat todella makoisasti! Tämä tunika taitaa löytyä kuitenkin vasta pukinpussista...

Tunika pienokaiselle

Kun ulkona sataa ja tuulee, eikä haravointihommiin ole menemistä, on mukava neuloa takkatulen ääressä. Sellaisina syyspäivinä valmistui tunika pienelle tyttöselle.

Lanka on Baby Merinoa ja sitä kului noin 2 ja puoli kerää. Tunikan koko on 9 - 12 kk vanhalle. Mallin löysin kirjasta Suloiset Silmukat.

En yleensä katso kelloa, kun neulon, mutta nyt laitoin kaikki neulontatuokiot muistiin. Päättelyineen päivineen työhön meni noin 15 tuntia. Se tuntuu kyllä paljolta näin pienen vaatteen toteuttamiseen. Jonkin verran muutin ohjetta ja lankakin oli erilaista, kuin varsinaisessa ohjeessa, joten mahdollisesti muutokset ja silmukoiden uudelleen laskeminen hidastivat työtä. Toisaalta näin mukavan työn tekemisessä ajan kuluminen on toissijaista. Lopputulos on tärkeintä!

Matonkuteita

Löysin äitini pihavarastosta ison säkillisen valmiiksi leikattuja matonkuteita useiden vuosikymmenten takaa. Vaikka räsymattoja löytyy meiltä riittävästi, eikä uusia ole tarkoitus tehdä, en toki malttanut heittää pussia menemään.

Kangaspuita ei nyt ole käytössä, joten päädyin käyttämään kuteet virkattuun mattoon. Tällainen ilopilleri ei sovi oman kotimme sisustukseen, mutta mökiltä tämä matto löytää varmasti paikkansa.

Ihan kaikkia kuteita en voinut käyttää, koska osa niistä oli todella paksuja, Käytin kuitenkin tähän kaikki, mitkä suinkin onnistuin virkkaamaan mukaan. Keriä käytin sitä mukaa, kun pussista vastaan tulivat, eli mitään sen kummempaa järjestelmällisyyttä en noudattanut. Maton lopullinen halkaisija on 126 cm. Virkkaaminen oli hauskaa, koska tunnistin kuteista isän vanhoja paitoja, äidin hameita ja omia vanhoja vaatteitani. Ihanan nostalgista!

Kesä on vaihtunut syksyksi ja pakkanen on jo puraissut puutarhassa monia kasveja. Auringonkukat kuitenkin jaksavat edelleen kukoistaa täydellä tenhollaan! Niitä on puutarhassani tänä vuonna pitkiä, pätkiä, suuria, pieniä, keltaisia ja muita värejä. Ne saavat aina hymyn huulilleni!

Pyllytin

Voi ei, mikä nimi: pyllytin, peputin, miksi ei vain villahame? Kun näitä pyllyttimiä alkoi näkyä jokunen aika sitten somessa, ajattelin, että tuollaista en kyllä koskaan tarvitse. Kunnes pari viikkoa sitten olin pihakirppiksellä ja bongasin sieltä kahdella eurolla juuri oikean värisen violetin lyhyen kevyttoppatakin, jonka kanssa tietenkin tarvitsen talveksi lämmikettä lonkille!

Resori ja osa raidoista on tehty Jonsukat-pyllyttimen ohjeella. Muuten tein kuvioita sitä mukaa, miten raitalankoja piisasi. Pohjaväri ja osa raidoista on Dropsin Alpaca Mix-lankaa kaksinkertaisena, muut raidat seiskaveikkaa ja muita saman vahvuisia lankoja. Tämäkin työ on tehty pelkistä jämälangoista, eli lankavarastoni alkaa olla kohta käytetty. Olen taas kerran päättänyt ostaa lankoja vain tiettyyn tarpeeseen. En tiedä onnistuuko! 

KlompeLOMPE pipoja

Kirjastosta sattui käteen norjalainen Klompelompe talvilapset -kirja. Vaikka kesä on vielä kauneimmillaan, niin pari pipoa voi aina tikuta aikansa kuluksi.

Kirja oli täynnä mukavia malleja, mutta käsittelyyn pääsi ensiksi tämä malli. Hieman alkuperäistä muuntelin, että sain langat riittämään. Suurempi pipo on koululaisen kokoa, pienempi 3-5 vuotiaan. Suuremmassa lankana seiskaveikkaa, pienemmässä Kirjopirkkaa. Pienemmän pipon kirjavan langan olen aikoinaan purkkivärjännyt ja nyt sain viimeisen keränlopun käytettyä tähän.

Varmasti palaan Klompelompe -kirjojen pariin myöhemminkin, mallit olivat kyllä taidolla suunniteltuja ja ajattomia.

Makrameereunus päivänvarjoon

 Viime vuonna ostin edullisen luonnonvalkoisen, ihan tavallisen päivänvarjon. Tänä keväänä sitä varastosta penkoessa tuli mieleen, että siihenhän voisi värkätä jotain extraa... Siitä se idea sitten lähti! 

Kesäloman ratoksi solmeilin varjoon kapean reunuksen yksinkertaisella makrameekuviolla. Vaikka kuvio oli pieni ja nopeatekoinen, sain työhön kulumaan reippaasti aikaa, koska yksittäisiä kuvioita tarvittiin 127 kappaletta. Varjo on siis melko suuri, sen ympärysmitta on 8 metriä ja 80 senttiä. Kuvion solmisen jälkeen kampasin narun hepsuille ja leikkasin boheemisti hapsuja hieman kolmion muotoon.

Käytin työhön Lankavan Chunkymop kierrätyspuuvillanarua. Kerässä oli narua 235 metriä ja tein jonkin aikaa laskelmia, että sain materiaalin riittämään. Yksittäiseen kuvioon meni narua 1,7 metriä, ja aloitusnaruksi 9 metriä, joten kerästä jäi jäljelle tasan 10 metriä. Olisiko tämä nyt sitä "Zero Waste" -käsityötä, tai ainakin "Almoust Zero Waste"! :)

Kyllä nyt kesäiset päiväkahvitkin maistuvat paremmalta uudistuneen varjon alla!

Kirsikkapuu

Keskellä pihaamme on ihana suuri kirsikkapuu, jolla on nyt joku hätä!

Suurin osa puun lehdistä on ruskettunut, vain muutamien oksien päissä on vihreitä lehtiä. Surullinen näky! Lisäksi oksissa on tiukasti kiinni outoja läpinäkyviä "palloja". 

Pallot ovat kivikovia, noin sentin läpimitaltaan. Googlaamalla löysin tiedon, että kirsikkapuita saattaa vaivata versotauti. Olisikohan tämä nyt sitä? Tähän vaivaan puu ei välttämättä kuole, mutta vioittuneet osat tulisi hävittää! En kyllä käsitä miten ihmeessä ne voisi hävittää! Puu on valtavan suuri ja vioittuneita oksia on niin paljon, ettei puusta jäisi mitään jäljelle, jos ne poistaisi. Ehkä on nyt vain odotettava ensi vuoteen ja katsottava toistuuko vaiva. Olisi harmillista, jos ihanasta puusta pitäisi luopua!

Toukokuun iloksi

 Toukokuussa puutarhassani ilostutti keltainen narsissiympyrä, kuin suuri aurinko!

Näistä kukista on jäljellä enää muutamia, joten pian jälleen letitän varret pitkäksi palmikoksi!

Viime vuoden "kurpitsattoman" kesän jälkeen on toivottavasti vuorossa hieman satoisampi aika. Tällä hetkellä purkeissa kasvaa neljä jättikurpitsan tainta. Kaikki ovat vanhoista Jättikasvisyhdistykseltä saaduista siemenistä. Vanhin oli jopa vuodelta 2018, mutta kaikki itivät yllätyksekseni hienosti ja aloittivat hurjan kasvun. Jättikurpitsan kasvatus on edelleen haaveeni, vaikka useiden vuosien yritykset eivät ole tuottaneet kovinkaan hääviä tulosta. Ja aina vaan jaksan yrittää! Viime vuonna en siis saanut minkäänlaista satoa, koska ainut taimeni tuotti ainoastaan poikakukkia koko kesän, vasta loppukesästä avautui pari tyttökukkaa, mutta silloin oli jo liian myöhäistä.

Pihallamme kasvaa kaksi syreenipensasta, jotka ovat jo parhaat päivänsä nähneet ja kasvaneet aika roikaleiksi. Kuulin, että syreeniäkin on mahdollista lisätä puutumattomasta pistokkaasta tai taivukkaasta. Niinpä pistokkaita on nyt sekä vesilaseissa, että mullassa. Katsotaan kuinka käy. Taivukkaita en meidän syreeneistä onnistunut saamaan, notkeita oksia ei ollut puskassa riittävän alhaalla. Eipä syreenin taimi toki paljoa maksa, mutta aina on mukava yrittää onnistuisiko lisääminen kotikonstein. 

Laajempi "vauvala" pihan perennoista on jo jonkin aikaa ollut rauhassa juurtumassa. Ne nappaan mukaani, kun lähdetään mökille, siellä on aina tilaa uusille taimille!

Picot-solmuja

Suuri Käsityö -lehden maaliskuun numerossa oli mielenkiintoinen sukkaohje, jota päätin kokeilla. Näihin sukkiin silmukat luotiin kaksinkertaisella langalla niin, että alkuun syntyi hentoinen, lähes huomaamaton pompularivistö. Pompuloiden virallisempi nimi on picot-solmu. Lehdessä oli selkeä kuvallinen ohje asiasta. 

Mutta ei opiskelu siihen päättynyt. Myös tämän mallin tiimalasikantapää oli uusi tuttavuus, Lyhennetyt kerrokset muodostivat kantapään kuin huomaamatta. Ei hullumpi juttu ollenkaan!

Lankana jälleen Nalle-lanka ja näiden sukkien väristä tykkään tosi paljon!

Unisukat

Sain jokin aika sitten Novitan sukkaboxin, jonka mukana tuli pari kerää valkoista Nalle-lankaa ja yksi kerä Kajastusta. Boxin mukana tuli myös malli pitkiin kirjoneulesukkiin, joista totesin samantien, että upeat ovat, mutta ei minua varten. Niinpä päätin käyttää Nalle-langan muunlaisiin sukkiin.

Kivan palmikkosukkien mallin löysin Suuri Käsityö -lehden numerosta 11-12/2021. Mallin on suunnitellut Sari Nordlund. 

Tähän malliin tehtiin ranskalainen kantapää, jota en ole aiemmin tehnyt. Totesin sen olevan jopa mukavampi, kuin perinteinen tuttu kantapäämalli, joten varmasti tulee käyttöön vastaisuudessakin.  Sukkien viimeiset silmukat silmukoitiin yhteen. Olen muistaakseni vain kerran aiemmin tehnyt niin, joten en yhtään muistanut kuinka se tehdään. Onneksi Youtube auttaa aina!

Neljäs Nurmilintu

En tiedä, miksi Heidi Alanderin suunnittelema Nurmilintu-huivi päätyy edelleen puikoilleni, vaikka en yleensä tee samoja malleja useita kertoja. Tämän mallin neulomisessa on kuitenkin jotain niin mukavan rentouttavaa, kun joka riviä ei tarvitse tarkkailla ohjeesta. Lisäksi olen todennut huivin muodon todella käyttökelpoiseksi.  Vanha Nurmilintuni on ollut koko talven päivittäisessä käytössäni.

Tällä kertaa tein huivin Drops Delight Print -langasta. Värin numero on 11. Jälleen kerran olin langan valmistajan kanssa eri mieltä värien yhdistämisestä. Halusin huivista puna-violettisävyisen, joten pätkäisin pois langan keltaiset ja vihreät osuudet. Tämän vuoksi keriä kului kolme kappaletta ja jäljelle jäi todella oudon värisiä lankanyssyköitä.

Mihin ihmeeseen käytän näin kamalan väriset langanloput?

10 vuotta

Huomasin juuri, että blogini on muutama viikko sitten täyttänyt täydet kymmenen vuotta! Hyvänen aika, kuinka aika menee nopeasti! Aivan kuin vasta eilen olisin miettinyt, uskallanko perustaa oman blogin. 

Selailin sieltä täältä vuosien varrella tekemiäni blogikirjoituksia ja monet mukavat muistot tulvahtivat mieleeni. Julkaisujen tahti on hieman hidastunut vuosien varrella, olin näköjään aiemmin ahkerampi. Nykyään tahtiin vaikuttaa sekin, että Aiku-näppi osaltani päättyi, joten valmiita käsitöitä ei synny niin paljon, kuin kässäkerhoaikoina. Kotosalla tulee tehtyä lähinnä sukkia, huiveja ja tunikoita, kun kässäkerhossa tehtiin laajasti erilaisia käsitöitä. Kaipaan sitä aikaa! Tarkoitukseni oli jatkaa TaitoEP:n muissa ryhmissä, mutta päätin laittaa edelle oman ja läheisten terveyden pandemian jyllätessä. En olisi voinut kuvitellakaan, että tilanne jatkuu näin pitkään. Odotan innolla tilanteen rauhoittumista, että pääsisin palaamaan jälleen mukavan harrastuksen pariin.

Kiitos Sinulle, että vierailet blogissani! Kiitos myös kaikille kommentteja kirjoittaneille! Mukavaa käsityövuotta ja paljon uusia ideoita jokaiselle! Jatketaan samaan malliin!

Vuoden viimeinen

Tämän vuoden viimeinen tunika on valmistunut. Kangas hurmasi välittömästi, kun näin sen Kauhavan Kilokankaan hyllyssä.

Harvoin käytän vihreää vaatteissani, mutta tämä vihreän ja turkoosin väriyhdistelmä vei sydämeni! Lisäsin vanhan kaavan helmaan leveyttä koko kankaan leveydeltä, että sain tunikan helmasta hieman kellomaisen. Kangas on tukevaa ja hyvälaatuista. Tästä tunikasta taitaa tulla lempivaatteeni!

Mukavaa vuoden viimeisen päivän iltaa ja hyvää tulevaa vuotta 2022!

Hyvää Joulua

Koko poikkeusajan olen hoitanut ostokset netissä ja hakenut valmiiksi kerätyt tuotteet lähikaupan luukulta. Nyt päätin, että tilaan myös joulukukat samasta marketista. Amaryllisten tilaus meni nappiin. Klikkasin koriin myös kaksi joulutähteä ja ajattelin, että ovat ainakin muhkeita, kun olivat melko kalliita.

Sain kyllä kunnon naurut, kun pääsin ostosten kanssa kotiin... joulutähdet olivat tekokukkia! Ehkä pitäisi olla tilausten kanssa vähän tarkempi!

Leppoisaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

Nuttu vauvalle

Tyttären kummilapsi syntyi lokakuulla ja päätin neuloa villatakin tälle suloiselle lapsukaiselle.

Kaarrokejakun ohje löytyi Kotiliesi Käsityö-lehdestä nro 1/2021. Lankana käytin pehmoista Turkissa valmistettua Red Heart -vauvalankaa. Pieni tyttö on vasta parin kuukauden ikäinen, mutta tein nutun  puolivuotiaan koolla, niin ei heti jää pieneksi.

Toivon leppoisia myötätuulia pienokaisen elämään!

Kunnon pipo

Tytär tilasi netistä pipon, joka oli niin hyvä, että aloin heti kadehtia sitä. Nappasin välittömästi puikot käteeni ja otin mallin tuosta hyvin päähän istuvasta piposta.

Pipoa jonkin aikaa neulottuani tajusin, että tässähän on sama idea kuin "junasukissa", eli hyvä istuvuus tulee resorin ja nurjien kierrosten vaihtelusta. Turkistupsun nappasin vanhasta kittanasta piposta, joka oli jäänyt käyttämättä. Lanka on Dropsin Lima Uni Colour -lankaa, jonka käytin kaksinkertaisena. Langassa on 65 % villaa ja 35 % alpakkaa. 

Tänään pipo olikin tarpeen, kun pakkasmittari näytti -22 astetta!

Peipponen -pitsihuivi

Selailin Ravelrystä Heidi Alanderin suunnittelemia pitsihuiveja ja löysin jälleen monta mielenkiintoista mallia. Tällä kertaa puikoille valikoitui Heidin vuonna 2015 suunnittelema Peipponen.

Lanka on tummansinistä Drops Alpaca Mix -lankaa, jota huiviin kului yhtä metriä vaille kaksi kerää. Huivin koko on 142 cm x 38 cm. Tämän huivin pitsikuviota oli miellyttävä neuloa. Kuvio oli selkeä, joten mahdollisen ajatuksen harhailun huomasi heti, eikä virheitä tarvinnut noukkia kaukaa! Tämä neule matkaa joulupukin mukana tulevalle omistajalleen. 

Pitsisukat

Oliivinvihreä Nalle-lanka houkutteli kokeilemaan Harmalaiset -nimistä pitsisukkamallia viime vuonna ilmestyneestä Parhaat villasukat-lehdestä. Nimi juontui harmaasta langasta, jolla lehden mallisukat oli neulottu. Mallin on suunnitellut Jaana Inkiläinen.

Malli oli mukava neuloa ja pitsikuvio oli järkeenkäypä. Toki kuviokaaviota jouduin silti seuraamaan koko ajan, en vain oppinut sitä koko aikana ulkoa. Näistäkin sukista lyhensin vartta yhden kuvion verran. Näyttää siltä, että sukkamalleissa on nykyään lähes aina varret puolisääreen. Sen vuoksi 100 gramman kerä ei ihan riitä ja joutuisi muutaman metrin vuoksi ostamaan samaa lankaa kaksi kerää. En innostu sellaisesta. Yksi kerä pitää perussukkiin riittää!  

Retrokangastakki

Sain vihdoin toteutettua pitkäaikaisen haaveeni retrokangastakista. Ostin kauan sitten kirpparilta upean Fin-Helenin 160 cm pitkän kangaspalan. Iloisen kukkakuvion nimi on Paulan kukka ja sen on suunnitellut Paula Virtanen. Tarkkaa vuotta en tiedä, mutta oletan kankaan olevan 1960 -1970 -luvuilta.

  

En löytänyt mistään mieluista takin kaavaa, joten mittasin tärkeimmät mitat vanhasta takista ja käytin lisäksi vanhaa hupparin kaavaa apuna. Sain aseteltua kaavat kankaalle niin, että suuri kukkakuvio osui hienosti takakappaleelle ja takin etuosaan tuli sini-vihreät sävyt. Ompelin takkiin tummanvihreän tikkivuorin, jonka hankin Kauhavalta Kilokankaasta. Sivusaumoihin upotin taskut.

Takki tuntuu tosi lämpimältä, mutta kevyeltä päällä. Olen tyytyväinen, että vihdoin sain tämän tehtyä! Kaikkien mustien takkieni jälkeen tämä takki on todellinen pilvisten päivien ilo, tällä ei huku massaan!

Otetaan mitä on

 Yksi kerä punaista 7 Veljestä -lankaa, 3,5 numeron puikot, kiva malli ja hetki aikaa. Muuta ei tarvita.

Viime vuonna ilmestyneestä Parhaat Villasukat -lehdestä löytyi tämä kaunis palmikkomalli, jonka on suunnitellut Niina Laitinen. Mallin nimi on "Hiljaa huokaa yö", mitä se ikinä villasukan nimenä tarkoittaakaan... 

Ohjeen mukaan sukkiin piti kuluman lankaa 102 grammaa. Keräni oli 100 gramman painoinen, joten en uskaltanut ottaa riskiä, että lanka loppuisi juuri ennen viimeistä kärkikavennusta. Niinpä jätin varresta yhden palmikonpalan pois ja lanka riitti hyvin. Nämä sukat menevät joulupukin varastoon odottelemaan tulevaa joulua.

Koala-lelu

Uusimmassa Kotiliesi Käsityö 6/2021 -lehdessä oli ohje suloiseen Koala -pehmoleluun. Ohjeesta poiketen tein silmät ja henkselien napit kirjomalla, ettei Koalan tuleva omistaja saisi missään tilanteessa nappia kurkkuunsa.

Nallukka on todella pikkuruinen, vain 16 cm korkea, Valkoiset osat ovat Novitan Kotiväkeä ja haalarihousut Teeteen Hilla -lankaa.

Talvikki-tossut

En ole kummoinen kuvioneuleiden tekijä. Itse asiassa olen täysin aloittelija. Uuden upean Novitan Arabia-malleja pursuavan sukkalehden selailu sai ihon melkein kananlihalle. Lehdessä oli monen monta ihanaa mallia, mutta ne olivat ihan liian haastavia taidoilleni.

Uskaltauduin siis tarttua helpoimpaan. En tehnyt mitään pitkävartista ja lumoavan monimutkaista mallia, vaan ihan perus tossukat.

Mallikuvio on Ronja Hakalehdon suunnittelema ja Raija Uosikkisen Talvikki-koristekuvion innoittama. Lankana on Novitan Nalle. Väritys poikkeaa lehden musta-valko-harmaasta mallista siksi, että mustaa ja punaista Nallea sattui kaapissa olemaan. Valkoistakin olisi löytynyt kukkien terälehtiin, jotka olisi pitänyt kirjoa jälkikäteen valmiiseen tossuun. En kuitenkaan onnistunut kirjomaan silmukoita jäljitellen niin siististi, kuin olisin halunnut, joten siinä kohtaa annoin itselleni periksi.

Tätä työtä tehdessäni opin luomaan silmukat Magic Cast On -menetelmällä, jota en ole ennen käyttänyt. Myös lankojen kiertyminen keskenään alkoi vähentyä, kun työ eteni. Ymmärsin nyt viimeistään sen, että sillä todellakin on väliä, että koko työn ajan pitää samaa väriä etusormella ja toista kauempana. Päällyspuolen kuviossa asiaa ei huomaa, mutta pohjan suorista pystyraidoista näkee selvästi, jos lankojen keskinäinen järjestys on hetkeksi vaihtunut.

Arabian malleista mielestäni kaunein on lehden kannessa oleva Pastoraali. Olen tykästynyt siihen jo kauan sitten ja mm. kerännyt Pastoraali-mukeja arkikäyttöön. Lisäksi omistan kaksi upeaa neliskulmaista Pastoraali-lautasta, jotka ovat alkuperäistä 1960 -luvun tuotantoa. Siihen neulemalliin en kuitenkaan uskalla tarttua, haaste on ihan liian hurja!

Kämmekkäät

Syksyn tuntua on jo ilmassa, vaikka elokuuta on vielä vähän jäljellä. Aamut kuitenkin ovat jo viileitä, joten päätin neuloa käsille lämmikettä.

Käytin konepestävää Alize-lankaa, jossa on 75 prosenttia villaa ja 25 polyamidia. Langan raportissa oli valkoisia osioita, jotka pätkäisin pois, kun tulivat neuloessa vastaan. Tällä kertaa onnistuin aloittamaan toisen kämmekkään jopa täysin samasta kohtaa raporttia, joten raidat osuivat täsmällisesti samoihin kohtiin!