lauantai 29. toukokuuta 2021

Pienempi makramee

 Päätin solmeilla toisen pienemmän makrameen hieman edellistä mallia muunnellen:


Käytettävissäni oli tällä kertaa lyhyt harjanvarren pätkä, joten sain siihen mahtumaan edellisestä mallista vain keskimmäisen kuvion. Tämän seinävaatteen vein lahjaksi ilahduttamaan äitiäni.

lauantai 22. toukokuuta 2021

Makrameeseinävaate

Kaikenlaiset makrameetyöt ovat olleet suosittuja jo pitkään. Itse en ole aiemmin tehnyt kuin pari amppelia, mutta nyt innostuin hieman isompaan urakkaan.

Selailin monenlaisia malleja, mutta aivan täsmälleen mieluista en löytänyt, joten yhdistelin lopulta osia useista malleista. Alkuidea kuitenkin lähti kehittymään Rosulikan suunnittelemasta mallista.


Seinävaatteen leveýs on n. 100 cm ja korkeus pisimpien hapsujen kohdalta n. 70 cm. Valmiin työn paikka on nyt makuuhuoneemme seinällä.

Materiaaliksi valikoitui Lankavan kierrätyspuuvillainen luonnonvalkoinen Paulina punoskude. Työhön riitti juuri ja juuri yksi suuri kilon painoinen kerä. Hankin alunperin kaksi kerää, joten toinen niistä jäi vielä koskematta. Hieman tavallista ohuemman harjanvarren ja 18 isoa puuhelmeä maalasin valkoisiksi kotoa löytyneillä maalinjämillä.

Kude on tosi jämäkkää ja paksua, joten työ eteni nopeasti ja oli tosi koukuttavaa. Se toinen kerä ei kovin pitkään kaapissa muhi!

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Pipo pieneen päähän

Kauan sitten ostin kirpparilta ison nipun jonkun innokkaan värjärin itsevärjäämiä lankavyyhtejä. Kun värjäämisestä oikein innostuu, saattaa käydä juuri niin, että materiaalia tulee ihan liikaa omaan käyttöön. Se oli minun onneni! Melkein kaikki vyyhdit olenkin jo käyttänyt, mutta vielä löytyi yksi iloisenvärinen pieni Novitan Wool -vyyhti. Tein siitä tällä kertaa pienen korvaläpällisen pipon.


Langan värit siirtyvät sopivasti eteenpäin joka kierroksella niin, että raidat näyttävät hauskasti liukuvan vinoon. Tämä uniikki pipo menee lahjakaappiin odottelemaan saajaansa.

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Kevättä rinnassa

Odottelen innokkaasti kevään tuloa. Jättikasvisyhdistyksen siemenpaketti saapui helmikuussa ja olen hypistellyt sen sisältöä harva se päivä. Siemeniä oli jälleen valtavan paljon, joten suurin osa niistä jää tuleville vuosille. Vaikeinta onkin valita, mitkä siemenistä ottaa käsittelyyn tänä keväänä! Tilaa puutarhassa on kuitenkin melko niukasti. Mutta suunnittelu ja haaveilu tässä niin mukavaa onkin! 

 

Ennen kevätkylvöjä vietetään kuitenkin muutama mukava vapaapäivä pääsiäisen merkeissä. 

Hyvää pääsiäistä!


perjantai 19. maaliskuuta 2021

Virkatut rätit

Pitkästä aikaa tilasin itselleni käsityölehden. Tilauksen kylkiäisenä sain Raikkaat Rätit -kirjan, josta valitsin ensimmäiseksi käsittelyyn Kukkaketo -nimisen mallin. Langaksi valikoitui teeteen Hilla -puuvillalanka, jota sattui varastostani löytymään. Malli oli niin mukava ja nopea virkata, että yhdessä hujauksessa rättejä valmistui kolme kappaletta. 


Kirjassa on sekä virkattavia, että neulottavia malleja, joten rättivarastoni taitaa lisääntyä lähiaikoina melkoisesti! Nämä helpot mallit sopivat oivallisesti "telkkarinkatselutöiksi", koska ne eivät vaadi liikaa keskittymistä.

lauantai 6. maaliskuuta 2021

Marikankaista

Laatikkooni oli kertynyt muutamia Marikankaiden tilkkuja, jotka huhuilivat kutsuvasti aina, kun avasin tilkkulaatikon. Niinpä päätin antaa niille mahdollisuuden muuttua meikkipussiksi.


Mustavalkoisen pohjavärin lisäksi pussin molemmilla sivuilla ja sisäosassa on iloisia väripilkkuja piristämässä yleisilmettä. Varastostani löytyi myös musta pitsivetoketju, joka sopi tähän työhön mainiosti. Paksun pehmikehuovan tikkasin käsin tilkkujen saumoja pitkin ryhdistämään pussukkaa. 

Nyt saankin heittää vanhan ryöttääntyneen meikkipussini menemään ja ottaa käyttöön tämän ilopillerin!

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Nurmilintu

Olen aiemmin neulonut kaksi Heidi Alanderin suunnittelemaa Nurmilintu-huivia. Molemmat ovat menneet lahjoiksi, joten nyt päätin tehdä itsellenikin yhden.


Lanka on Dropsin Lace Mix. Ihana lanka, jossa on 30 % silkkiä ja 70 % alpakkaa. Tämä lanka ei kutita hiukkaakaan! Tähän työhön käytin langan kaksinkertaisena. Se hieman hidasti neulomista, mutta malli on muuten niin nopeatekoinen, ettei haitannut.


Huivi on upean vihreä, vaikkakin talviaurinko päätti nyt hieman vaikuttaa näiden kuvien värityksiin. Langan värinumero on 7238.

lauantai 30. tammikuuta 2021

Liivihame kansallispukukankaasta

Lähes kaksi vuosikymmentä on kulunut siitä, kun nyt jo edesmennyt anoppini antoi minulle vintiltä löytämänsä villakangaspalan. Kangas oli tuntemattoman kansallispuvun hameen riekale. Hame oli vuosikymmenten kuluessa kokenut kovia. Jossain vaiheessa oli kai tarvittu kangasta ja hameesta oli leikattu pois pyöreitä paloja, mahdollisesti tuolinpäällisiin tai muuhun tarpeelliseen. Lisäksi kankaassa oli ajan patinaa, eli reikiä siellä täällä.

Sain selville, että hame on kuulunut Keski-Karjalan pukuun. Tästä päättelimme, että hame on sotavuosina unohtunut vintille talossa jonkin aikaa majoittuneilta evakoilta.

Vuosien mittaan hypistelin kangasta silloin tällöin, mutta en uskaltanut edes ajatella, että käyttäisin sitä mihinkään. Kansallispuvun arvostus, vaikkakin tässä tapauksessa pelkän riekaleen, oli mielessäni niin suurta. Kun vuosia kului, alkoi siellä täällä näkyä kansallispukukankaista tehtyjä koruja, laukkuja, lasten nimiäisasuja yms. Myös kansallispukujen tuuletuspäivät toivat pukuja nykypäivään, kun säännöt pukujen käytöstä muuttuivat sallivammiksi. Lopullisesti ymmärsin, että voin tätä kangasta käyttää, kun pääsin käymään Jyväskylässä Suomen käsityön museossa, jossa toimii myös Suomen kansallispukukeskus. Siellä sattui juuri silloin olemaan käsityöopiskelijoiden näyttely fantasiavaatteista, jotka kaikki oli tehty kansallispukukankaista.

Silti meni vielä vuosia, ennenkuin todella aloin suunnitella kankaan käyttöä. Mittailin riekaletta useaan otteeseen ja tulin siihen tulokseen, että saan siitä juuri ja juuri tehtyä liivihameen metrinmittaiselle tytölle. 

Tiedostin erittäin hyvin, että en tee kansallispukua, mutta halusin silti hameesta kansallispukumaisen. Niinpä päätin tehdä pukuun taskun. Aloitin purkamalla kangasta, jotta sain taskun kirjontakuvioon oikean väriset langat. Pienen sopivan kukkakuvion löysin jostain kirjaston vanhasta kirjontakirjasta, jonka nimen olen jo unohtanut. Tasku valmistui siis jo vuosia sitten...



Seuraavaksi jatkoin liivihameen kappaleiden leikkaamisella. Koska kankaassa oli reikiä, purin jälleen kangasta, jotta pystyin korjaamaan reiät oikeilla väreillä. Tämän jälkeen työ unohtui muiden käsitöiden vuoksi pitkäksi aikaa kaappiin.

Viime vuoden puolella otin työn jälleen esiin. Tein hameeseen kokovuorin ja ompelin hameen viimeistelyä vaille valmiiksi. Nyt lopulta sain tehtyä myös nyörin ja ommeltua selkäpuolelle lenkkinauhan nyöriä varten.


Tiedän, että kansallispukukankaan käyttö muuhun kuin perinteiseen kansallispukuun aiheuttaa edelleen mielipiteitä puolesta ja vastaan. Toivon kuitenkin kovasti, että kukaan ei pahastu tästä työstäni! Olen ehdottomasti tehnyt tämän siksi, että halusin kunnioittaa vanhaa ullakolta löytynyttä kangasta. Tälle hameelle ei ole käyttäjää tiedossa. Suvun pari nuorintakin ehti pitkän ompeluprosessin kuluessa kasvaa ohi tästä hameesta. Toivottavasti joskus joku pikkuneiti saa käyttöönsä tämän historian havinaa henkivän hameen...

maanantai 25. tammikuuta 2021

Onnenkantamoinen

Taitolehdessä on julkaistu nyt kahtena vuonna peräkkäin yhteiskirjontamalli. Villalankakirjonta on kivaa puuhaa ja ajattelin jo vuonna 2019 ottaa osaa kirjontaan, mutta silloinen kuvio ei miellyttänyt silmiäni ollenkaan, joten jätin asian sikseen.

Viime vuonna huomasin yhteiskirjonnan vasta, kun siitä oli pari osaa jo julkaistu. Tällä kertaa pidin kuviosta enemmän, joten päätin aloittaa. Kirjontakuvion nimi on Onnenkantamoinen ja sen on suunnitellut Elina Johanna Ahonen. En hankkinut ohjeen mukaisia värejä, vaan käytin jälleen kotoa löytyviä lankoja.



Noudatin ohjetta melko tarkasti, ainoastaan neliön alareunoihin suunniteltuja tupsuja jätin tekemättä. Tein niitä vain pari kuvion ulkonurkkiin.

Ohjeen viimeisessä osassa kankaalle kirjottu kuvio ommeltiin repuksi, mutta totesin, että kangaskassilla on itselleni enemmän käyttöä, joten kiinnitin kuvion valmiiseen kassiin. Kuvio olisi sopinut toki myös vaikka tyynyyn. Tämä oli mukava ja leppoisa työ. Kuvio jatkui pikku hiljaa vuoden mittaan, joten sen kanssa ei tarvinnut hätäillä. Kokonainen rekipeitto olisikin sitten jo isompi pala purtavaksi! Ehkä senkin aika vielä tulee...

keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Ja sukilla jatketaan...

Lankakorin tyhjennys jatkuu edelleen. Päätin nyt tekaista ensimmäiset Jonsukat. Olen yleensä vähän karsastanut sukkia, joiden varret ovat joustamatonta kirjoneuletta. Vaikka sukat olisivat kivat jalassa, niiden jalkaan laittaminen on yleensä hankalaa. Teen siis mieluimmin joustavat varret sukkiini.

Näiden Jonsukkien neulominen oli todella mukavaa. Tiheiden värinvaihtojen johdosta tuntui, että sukat valmistuivat aivan hujauksessa! Olen tehnyt viime aikoina niin paljon sukkia ohuista sukkalangoista, että 7 veljestä tuntui nyt todella paksulta. Jonsukat ovat n. 4-5 vuotiaan kokoa.


Suurin piirtein saman ikäiselle ovat myös keltakirjavat sukat. Niissä lankana on Hot Socks print. Vaikka Jonsukat ovat paljon näyttävämmät, luulen keltaisten ohuiden sukkien käyttömukavuuden olevan kuitenkin parempi. 

sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Välipäivinä valmistunutta

 Nautin neljästä lomapäivästä joulun välipäivinä ja sain aikaan sukan päivässä.


Sukat ovat kolme ja kuusivuotiaan kokoa sukkalehden kokotaulukon mukaisesti. Toivottavasti koot pitävät paikkansa! Pieniä jalkoja ei nimittäin ollut lähistöllä, jotta olisi voinut sovittaa sukkia! Neule kyllä joustaa reippaasti, joten uskallan arvella, että sukat mahtuvat saajilleen.

Lankana käytin konepestävää Dropsin Fabel Print -lankaa. Väriraitoja en täsmännyt alkamaan samasta kohdasta, koska langan väriraportti oli melko pitkä ja jouduin murehtimaan langan riittävyyttä. Lopulta lankaa jäi jäljelle vain pienen pieni keränen, mutta onneksi se riitti!

maanantai 21. joulukuuta 2020

Kuppi kahvia joulusiivojen lomaan

 Kun kiva malli sattuu kohdalle, en malta olla kokeilematta!



Tämän höyryävän kupillisen kera alankin rauhoittua joulun viettoon. Lämmin kiitos kaikista kommenteistanne kuluneena vuonna! Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta meille kaikille! 

maanantai 7. joulukuuta 2020

Ei tullut torkkupeittoa

Vuosia sitten aloitin neulomaan palasia torkkupeittoon harmaasta ja valkoisesta 7 Veljestä-langasta. Jossain vaiheessa lanka loppui, samalla taisi loppua myös into ja valmiit palaset jäivät lankakorin pohjalle pyörimään.

Nyt iski inspiraatio: Palasia oli kuusi kappaletta. Kolmessa oli valkoisella pohjalla harmaat kuviot ja kolmessa värit päinvastoin. Palaset olivat juuri sopivasti patalapun kokoisia. Jokaisen harmaapohjaisen patalapun takaosassa on nyt siis sama kuvio valkopohjaisena.



Näiden patalappujen kanssa ei sormet pala! Ovat todella paksuja! Valitettavasti en enää pysty muistamaan, mistä lehdestä tai kirjasta aikanaan olen nämä kuviot napannut. Muistelen kuitenkin, että torkkupeitto olisi tehty useista erilaisista kuvioista. Jos joku tunnistaa, niin mielellään otan tiedon vastaan.

tiistai 17. marraskuuta 2020

Piristystä keittiöön

Ruokapöytämme tuolien päällyskankaat alkoivat näyttää aikansa eläneiltä. Kankaat oli uusittu viimeksi vuonna 2013, joten nuhruisuutta ja tahroja oli jo melkein joka tuolissa. Uutta kuosia hetken mietittyäni sopivimmalta alkoi tuntua Marimekon Pieni siirtolapuutarha. Hankin sitä mustavalkoisena 210 cm. Siitä riitti hyvin kangasta kuuteen tuoliin.


Näinkin pieni muutos tuntuu yllättävän piristävältä! Keittiö näyttää uudistuneelta! Ehkä hankin vielä pöytäliinan verran samaa kuosia!

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Joulunpunaiset tallukkaat

Intoni tallukkaita kohtaan ei ota talttuakseen. Aiemmin tekemäni lyhytvartiset tallukkaat ovat olleet kovassa käytössä, joten päätin valmistaa toiset sisäkäyttöön tarkoitetut tallukkaat.



Kaikki tallukkaisiin käytetyt materiaalit ovat jälleen vanhoja omasta kaapista löytyneitä jämäpaloja. Ulkopohjan materiaaliksi ei ollut enää jäljellä yhtään huopatossun vartta, eikä tällä kertaa ollut myöskään koneremmiä tarjolla. Sen vuoksi leikkasin pohjapalat vanhasta tekonahkaisesta käsilaukusta. Tämä osoittautui toimivaksi materiaaliksi. Pohja on pitävä, eikä liukastumisen vaaraa ole. Tekonahan ompelu onnistui ilman hammasten kiristyksiä, koska ohut ompeluneula meni materiaalista läpi ilman voimankäyttöä. Edellistä tossunkaavaa muuntelin sen verran, että tein pienet hiipat tossun etuosiin ja keskelle taakse. Hiipasta on hyvä napata kiinni, kun laittaa tallukan jalkaan.


maanantai 21. syyskuuta 2020

Pasuunakukan kasvatusta

Tilasin keväällä pienen Pasuunakukan taimen. En ole aiemmin Pasuunakukkaa kasvattanut, mutta haaveillut siitä olen. Kuvissa kukkiva Pasuunakukka näyttää aina aivan mielettömän upealta.


Tällä yksilöllä oli valtava kasvuinto. Jossain vaiheessa huomasin, että pitkulaisia kukkanuppujakin alkaa ilmestyä.



Nuppu kasvoi...



...ja kasvoi...



...tässä vaiheessa aloin epäillä hankkineeni keltakukkaisen yksilön pinkin sijaan, mutta sitten väriä alkoi nuppuun ilmestyä!



Kukan pituus oli noin 40 senttiä mitattuna vihreän putkilon alusta alkaen.



Eri kokoisia nuppuja kukassa oli 15 - 20 kappaletta, mutta vain tämä yksi aukesi. Syysmyrsky riepoi muut nuput irti ja muutenkin kasvi näyttää jo syksyisen raasuiselta. Luin hoito-ohjeista, että rungon voi säilyttää jopa pimeässä tilassa talven ajan. Se pudottaa kaikki lehtensä ja keväällä valoon tuotuna alkaa kasvattaa uusia lehtiä. Ehkä saan tälle järjestettyä suotuisat olosuhteet autotallin peränurkkaan, johon pakkanen ei pääse kasvia vahingoittamaan. Jospa ensi kesänä saisin nauttia jo vähän suuremmasta kukkaloistosta!

torstai 3. syyskuuta 2020

Mökki by night

Elokuun pimeinä öinä alkoi mökillä tuntua siltä, että tunnelmavalot olisivat tarpeen. Olisi mukavampi yöllä käydä hyysissäkin, kun vähän näkisi, mihin astelee. Olin ostanut 40 metriä pitkän valoketjun jo silloin, kun uusi terassi valmistui, mutta emme olleet sitä vielä koskaan käyttäneet.


Ehkä asetteluun pitää seuraavalla kerralla panostaa hieman enemmän, mutta hyvin tämä näinkin asiansa ajoi.

Mökin pihasta löytyi yllätys! Sinne oli itsestään ilmestynyt upea lumivalkoinen harakankello! Valkoiset yksilöt taitavat olla melko harvinaisia, kun en ole koskaan aiemmin tällaisia nähnyt. Toivottavasti tämä rypäs juurtuu pihaan, jotta saamme nauttia siitä vastaisuudessakin.


Muutakin erikoista löytyi: ihmettelin punaisia pieniä "marjoja" puun lehtien pinnalla, mutta näillekin löytyi selitys googlettamalla. 


Pallot ovat äkämäsääsken munia ja ne olivat tiukasti kiinni haavan lehdissä. Outoa, etten ole tällaisiakaan koskaan ennen huomioinut! Kummallinen kesä!


sunnuntai 30. elokuuta 2020

Loppukesän tunnelmia

Kesä on kulunut vauhdilla, enkä ole paljoakaan kuluttanut aikaa käsitöiden parissa. Ainoastaan yhdet kesäisen ohuet villasukat olen saanut viime viikkoina valmiiksi.



Viime syksyn käsityömessujen kangasostoksista oli vielä yksi vihonviimeinen pala jäänyt kaapin pohjalle muhimaan. Syynä oli lähinnä se, että totesin jo aiemmin tämän kankaan olevan hieman liian ohutta ja turhankin laskeutuvaa. Tekaisin siitä kuitenkin yläosan, mutta luultavasti tämä tulee käyttöön vain yöasuksi. Kukkakuviotkin ovat aika oudot, mutta kankaan väri kyllä miellyttää kovasti.




Viime viikon perjantaina oli Kalevan Navetan upeassa Hugo-salissa vihdoin juhlatilaisuus, jossa jaettiin todistukset kuuden vuoden ahkeroinnista meille AIKU-näppiläisille. Lopputöiden esittelytilaisuus pidettiin jo keväällä pienellä porukalla, mutta juhlaa ei silloin uskallettu ajatellakaan. Hieman on haikea mieli, kun opinnot päättyivät, vaikka toki harrastusta voi jatkaa muulla tavoin.




Varmaan arvasitkin, että lopputyöni aihe oli tietenkin tallukkaat!

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Sadepäivän ratoksi

Viime syksynä kaivoin kymmeniä vuosia vanhat narsissit maasta ja istutin ne väljemmästi. Raukat eivät enää jaksaneet kukkia, sillä sipulit olivat aivan vierivieressä. Tänä keväänä ne kukkivat vielä melko vähän, mutta olivat selvästi hyvillään uudesta tilanteesta. Koska varsien on hyvä antaa kellastua rauhassa, jotta sipulit saavat kasvupontta ensi vuodelle, tapaan letittää varret odottelemaan kuihtumista. Tänä vuonna puutarhassa kiemurtelee peräti kahdeksan metriä pitkä letti!


Ihanien hellepäivien jälkeen saimme vihdoin sadetta. Käytin sadepäivän pitkästä aikaa ompeluun.


Olin hankkinut tätä kesäistä kangasta naftisti 75 cm, joten jouduin leikkaamaan hihat pystysuuntaan. Vasta tämän kuvan nähtyäni huomasin, että se ei ollut ollenkaan huono juttu. Kangas joustaa molempiin suuntiin, joten leikkuusuunta ei aiheuta mitään ongelmaa käytössä. Mikäli oikein muistan, niin kangas on ostettu Ommelliselta.

Etätyön aikana kotivaatteet ovat päässeet kulahtamaan aika pahasti ja legginsseistä suurimmassa osassa alkaa jo olla reikiä saumoissa. Kangasvarastostani löytyi yksi tummempi kangas, josta saatoin kuvitella tekeväni legginssit. En jostain kumman syystä osaa käyttää vaaleita tai kovin kirjavia alaosia!


Legginssien kaava löytyi Suuri Käsityö -lehden numerosta 9/2019. Kangas on Poppanavakalta. Tämän verran kirjavuutta housukankaassa voin juuri ja juuri sulattaa! :)

maanantai 20. huhtikuuta 2020

Saisiko olla tunika?

Ompeluni on viime aikoina ollut melko yksipuolista. Olenko miesmuistiin tehnyt muuta kuin tunikoita?


Mallikin on joka kerta lähes sama, vain väri ja kuvio vaihtuu... ehkä pitäisi panostaa hieman enemmän! Tällä kertaa kankaana on Poppanavakan kaunis kotimainen trikoo. Ostin kankaan viime syksynä käsityömessuilta. Kaulus on irrallinen tuubihuivi.

Aiemmin valmistui värikkäämpi versio:


Tämänkin kankaan hankin syksyn messuilta. Kangas on Verson Puodin napakka ja erittäin hyvälaatuinen trikoo. Tätä olen pitänyt ja pessyt useasti. Ei näytä haalistuvan pesussa hiukkaakaan. Näillä mennään taas kauan!

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Junasukat aikuiselle

Purkissa värjäämäni lanka odotti hetken aikaa inspiraatiota. Lopulta löysin kivan mallin ja neuloin sukanvartta jonkin matkaa, kunnes tajusin jälleen kerran sen, että monivärinen lanka ja monimutkainen malli ovat huono yhdistelmä. Aikaa vievä työ menee hukkaan, kun kuviot hukkuvat kirjavaan pintaan.


Niinpä päätin käyttää tämän langan junasukkiin. En ole koskaan aiemmin tehnytkään aikuisen kokoisia junasukkia. Junasukissa ei ole mitään turhia krumeluureja, joten pääosassa on vain uniikki itsevärjätty Kirjopirkka-lanka. Lopputuloksena siis mukavat, ohuet, kenkiin mahtuvat villasukat!

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Sisätallukkaat

Kolmannet tallukkaani ovat valmistuneet. Tällä kertaa valmistin varrettomat tossut sisäkäyttöön.


Näiden tossujen teko oli huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin pitkävartisten tallukoiden tekeminen. Nauhanreikien näprääminen pitkävartisiin on se hitain osio koko hommassa. Halusin näistä vielä edellisiäkin tallukoita pienemmät, joten valmistin sisäpohjat kuten edellisissäkin, mutta ompelin ne tossujen sisälle vasta pinkomisen jälkeen. Nyt tossuja voi pitää vaikka aamutossuina paljaissa jaloissa. Ulkopohjana on jälleen huopatossun varsiosaa.


Kuten aiemmin kerroin, tallukoiden materiaalit ovat perinteisesti olleet kierrätettyjä. Poikkesin tästä periaatteesta nyt vuorikankaan osalta. Kangas on ihanaa Almandiinin japanilaista kukkakangasta! Kaunis sisäosa saa hymyn huulille joka aamu!

maanantai 2. maaliskuuta 2020

Lankojen purkkivärjäystä

Käväisin yhden illan kurssilla opettelemassa villalankojen kasvivärjäystä purkissa.
Otin käsittelyyn yhden vyyhdin valkoista Kirjopirkka-lankaa. Langassa on 75 % villaa ja 25 % polyamidia, eli hyvä sukka- ja lapaslanka. Langan ja ison lasipurkin lisäksi tarvitaan alunaa puretukseen sekä toivottujen värien mukaan valittuja kasvivärejä.



Tunnin puretuksen jälkeen lanka purkitettiin värien kanssa. Pohjalle laitoin kokenillia, puoliväliin krappia ja kaiken päälle sinipuuta. Sen jälkeen purkki täytettiin kuumalla vedellä ja suljettiin.

Purkin oli määrä muhia kahdesta neljään viikkoa, mutta jo kahden viikon päästä totesin, että on paras ottaa lanka purkista, sillä kannen alapuolella näkyi hometta. Ensin ajattelin, että lanka on pilalla, mutta lukuisten huuhteluiden jälkeen sain langan puhdistettua väriaineiden palasista ja onneksi vielä hyvän tuoksuiseksikin. Väreistä tuli voimakkaita ja mieluisia. Nyt pitää vain etsiä mukava malli, johon maltan tämän langan käyttää.




maanantai 24. helmikuuta 2020

Sinistä ja valkoista

Tytär osti syksyllä Areenan antiikkimessuilta upean suuren Arabian Pastoraali-lautasen. Kuinka ollakaan, lautanen löytyi joulupaketistani! Lautasen koko on 20 x 20 cm.



Saman sarjan pienemmän 13 x 13 cm kokoisen lautasen olen saanut äidiltäni ja esitellytkin sen täällä jo aiemmin. Mukavaa, että nämä alkuperäiset neliön muotoiset lautaset eivät ole ainakaan vielä päässeet uustuotantoon, vaikka muita Pastoraalin osia tehdäänkin jälleen. Kaikkea ei tarvitse tehdä uudelleen!

Kirpparilla tuli vastaan ruotsalaista sinivalkoista keramiikkaa.



Tämä painava vati on Rörstrandin Sarek -sarjaa. Sarjan on suunnitellut Olle Alberius ja se on ollut tuotannossa vuosina 1963 - 1971. Sarjaan kuuluu eri kokoisia vateja, kukkavaaseja ja pöytälampun jalka. Sinisen lisäksi osia on tehty ainakin punaisena, vihreänä ja ruskeana. En ollut koskaan ennemmin nähnyt tämän sarjan osia, mutta jollain kummalla tavalla tämä rouhea esine puhutteli, joten se pääsi kokoelmiini.

lauantai 1. helmikuuta 2020

Palmikkosukat

Selailin Niina Laitisen Satumaiset silmukat -kirjaa ja innostuin kokeilemaan pitkästä aikaa palmikkosukkien neulomista. Valitsin kirjasta lempparipalmikon jota käytin sukan etuosassa. Mallisukan sivukuviot eivät innostaneet, joten niiltä osin en mallia seurannut. Mielestäni tämä palmikko on riittävän näyttävä yksinäänkin. Lanka on Seitsemää veljestä.



Kävimme viime viikolla Reflassa Huutokauppakeisarin huutokaupassa. Väkeä oli paikka ihan täynnä, mutta melko laiskoja olivat huutamaan. Tämän huutokaupan tuotosta osa lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. Yksi muumimuki ja Tutti Frutti -purkki tuli huudettua kotiin viemisiksi.


perjantai 17. tammikuuta 2020

Paperikasseja

Viimeinen kevätkausi Aiku-näpissä alkoi tällä viikolla. Vaikka koko kevät käytetäänkin lopputyön tekemiseen, oli ensimmäisellä kerralla alkulämmittelyksi paperikassien taittelua.


Painoimme aluksi kuvioita papereille ja niiden kuivuttua aloimme taitella kasseja ohjeen mukaan. Nyt kun taito on hallussa, voi näitä lahjakasseja tehdä tarvittaessa vaikka tapetinpaloista tai vanhoista julisteista.

tiistai 31. joulukuuta 2019

Pyhätallukkaat

Olen kuluneen syksyn aikana saanut valmiiksi toiset tallukkaani.


Tallukoiden valmistaminen alkoi jälleen materiaalien keräämisellä ja päällisen suunnittelulla. Materiaalit olivat kaikki vanhoja kierrätettyjä, kuten tallukoiden ideaan kuuluukin. Vain nauhat ostin uutena.


Päällyskangas on omasta vanhasta villakangastakistani, välivuori kirppikseltä hankittua villakangasta ja vuorikangas vanhaa flanellipaitaa.

Päällisen koristeeksi suunnittelin villalankakirjonnan. Käytin kirjonnassa Louhittaren Luolan blokkivärjättyä Väinämöistä, värinä Lasimaalaus.


Kangaskerrokset tikkasin toisiinsa kiinni muutamilla kaarikuvioilla ja pingoin päällisen lestille. Edellisistä tallukoista viisastuneena poistin ensin lestien päältä lisukkeet, koska uskoin vihdoin, että lestit ovat minulle sopivan kokoiset!


Pohjien kanssa olikin sitten omat haasteensa. Halusin pohjista mustat, joten kokeilin värjätä koneremmiä ensin akryyliväreillä. Pohjasta tuli erittäin liukas, joten hylkäsin ajatuksen. Seuraavaksi värjäsin remmiä Semitone-väreillä. Sain remmistä todella hyvän mustaa ja olin siihen tyytyväinen. Liimasin pohjat kiinni maitoliimalla. Kaikki oli hyvin siihen saakka, kunnes satuin astumaan tallukoillani kostealle terassille. Katastrofi oli valmis! Pohjat päästivät väriä tajuttomasti! Niitä ei olisi voinut sellaisena käyttää lainkaan. Niinpä ei auttanut muu, kuin ottaa sakset käteen ja leikata liimatut pohjat kokonaan pois. Tässä vaiheessa meinasi usko loppua!


Alkujärkytyksen jälkeen ei auttanut muu, kuin käydä pohjien kimppuun uudelleen. Ompelin pohjiin uudet kankaat ja korjasin vauriot. Perinteisesti tallukoiden pohjiin on käytetty koneremmin asemesta myös huopaa, joten päätin lähteä kirppiskierrokselle etsimään vanhoja huopatossuja, joista saisin leikattua uudet pohjat.

Kiersin kaikki paikkakunnan kirppikset, mutta mustia huopatossuja ei tullut vastaan. Pieniä lasten punaisia ja sinisiä tossuja oli kyllä tarjolla. Niinpä päädyin sinisiin.


Vahingosta viisastuneena en liimannut näitä pohjia tallukkaisiin, vaan ompelin ne paikoilleen. Näin voin helposti joskus vaihtaa pohjat, mikäli kirppiksellä sattuu tulemaan vastaan mustat huopatossut.

Tallukkaista tuli jälleen mukavat ja lämpimät jalkineet, lisäksi huopapohjan ansiosta täysin äänettömät. Nämä olisivat kelvanneet vaikka joulutonttujen hiippailuihin!