tiistai 22. joulukuuta 2015
Hyvää joulua!
Olin ajatellut, että tänä vuonna meille ei tule joulukuusta lainkaan. Nyt tilanne on kuitenkin sellainen, että joulun ajan keittiömme nurkassa nököttää lasipurkissa pikkuriikkinen hömppäkuusi, johon liimasin kuumaliimalla punaisia puuhelmiä. Olohuoneen kuusi ei ole kovinkaan paljon isompi, mutta koristeluiltaan hieman perinteisempi! Tässä sitä ollaan kahden kuusen loukussa! :-)
Nyt on joulu niin lähellä, että laskeutuminen joulurauhaan on ajankohtaista.
Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta ja kommenteistanne! Erityiskiitos Marlelle!
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
Piirakkasukat
Ostin kirpparilta yhden kerän vanhaa Helsingin Villakehräämön lankaa nimeltään "Impivaara ja seitsemän veljestä". Kerässä oli nostalginen vyöte ajalta ennen Novitaa. Ystäväni innoittamana tartuin ensimmäistä kertaa piirakkasukkien ohjeeseen. Jaoin aluksi kerän kahtia ihan puntarin kanssa, jotta sain langan käytettyä viimeistä metriä myöten.
Hennon vaaleanpunainen ei ole lempivärini, mutta päätin antaa nämä itselleni joululahjaksi. Käytän sitten vaikka unisukkina! Täytynee laittaa heti pakettiin, yrittää unohtaa koko sukat ja yllättyä sitten iloisesti jouluaattona!
Hennon vaaleanpunainen ei ole lempivärini, mutta päätin antaa nämä itselleni joululahjaksi. Käytän sitten vaikka unisukkina! Täytynee laittaa heti pakettiin, yrittää unohtaa koko sukat ja yllättyä sitten iloisesti jouluaattona!
torstai 3. joulukuuta 2015
Keppari
Aiku-näpissä vuoden viimeisen osion aiheena oli huovutus. Työn piti olla kolmiulotteinen, joten järkevästi ajatellen olisi voinut tehdä vaikka tossut, mutta halusin tehdä keppihevosen!
Kepparin teossa vastusti oikeastaan vain pilkut, jotka eivät meinanneet kovasta yrityksestä huolimatta millään huopua kiinni. Jouduinkin huovuttamaan muutaman pilkun jälkikäteen neulahuovutuksella kiinni hepan kaulalle. Kepiksi maalasin askartelumaalilla vanhan keppijumppakeppini. Hepan harjaan käytin valmista fantti-lankaa. Oikeaan hevoseen en ikinä uskaltaisi koskea, mutta tällä voisin karauttaa pihamaata ympäri naapurien iloksi koska vain!
Ennen kolmiulotteisen työn tekemistä harjoittelimme tasohuovuttamista. Siinä aiheena oli maisema nähtynä ja tehtynä. Omassa maisemassani on rantakiviä, vesikuplia ja rantakasveja.
Tätä työtä ei kyllä kärsi katsoa läheltä. Tässäkin osa kuvioista kiivaasti yritti olla tarttumatta taustaan. Nyt ne ovat kiinni joten kuten. Tästä taitaa tulla pyllynalusta kylmälle penkille, joten saa kelvata näin. Kuuma vesi, saippua ja armoton hinkkaaminen ei ole yhdistelmä, josta kovasti pitäisin, joten kotioloissa en taida innostua huovuttamaan. Mutta keppari on mun lemppari!
Kepparin teossa vastusti oikeastaan vain pilkut, jotka eivät meinanneet kovasta yrityksestä huolimatta millään huopua kiinni. Jouduinkin huovuttamaan muutaman pilkun jälkikäteen neulahuovutuksella kiinni hepan kaulalle. Kepiksi maalasin askartelumaalilla vanhan keppijumppakeppini. Hepan harjaan käytin valmista fantti-lankaa. Oikeaan hevoseen en ikinä uskaltaisi koskea, mutta tällä voisin karauttaa pihamaata ympäri naapurien iloksi koska vain!
Ennen kolmiulotteisen työn tekemistä harjoittelimme tasohuovuttamista. Siinä aiheena oli maisema nähtynä ja tehtynä. Omassa maisemassani on rantakiviä, vesikuplia ja rantakasveja.
Tätä työtä ei kyllä kärsi katsoa läheltä. Tässäkin osa kuvioista kiivaasti yritti olla tarttumatta taustaan. Nyt ne ovat kiinni joten kuten. Tästä taitaa tulla pyllynalusta kylmälle penkille, joten saa kelvata näin. Kuuma vesi, saippua ja armoton hinkkaaminen ei ole yhdistelmä, josta kovasti pitäisin, joten kotioloissa en taida innostua huovuttamaan. Mutta keppari on mun lemppari!
torstai 26. marraskuuta 2015
Titanium-huivi
Ensimmäinen pukinkonttiin menevä neule on valmis. Uskallan sen täällä jo esitellä, koska huivin saaja ei pahemmin blogeissa liiku.
Tätä samaa mallia olen tehnyt aiemminkin. Malli on Ullasta nro 3/13 ja lankana käytin tällä kertaa Novitan Huurretta, jota kului vain 71 grammaa. Jonkin verran häiritsee värien vaihtumiset ja eri paksuiset väriraidat, joten seuraavan teen joko aivan yksivärisestä tai ainakin lähes yksivärisestä langasta. Voisin kuvitella, että pitsiosio tulisi silloin paremmin esiin.
Tätä samaa mallia olen tehnyt aiemminkin. Malli on Ullasta nro 3/13 ja lankana käytin tällä kertaa Novitan Huurretta, jota kului vain 71 grammaa. Jonkin verran häiritsee värien vaihtumiset ja eri paksuiset väriraidat, joten seuraavan teen joko aivan yksivärisestä tai ainakin lähes yksivärisestä langasta. Voisin kuvitella, että pitsiosio tulisi silloin paremmin esiin.
maanantai 16. marraskuuta 2015
Lampunvarjostimia
Koko alkusyksyn keskityimme Näppi-koulussa lampunvarjostimien valmistamiseen. Varjostimiin sai käyttää paperia missä muodossa halusi.
Tämän varjostimen kehikon olen hankkinut vuosikymmeniä sitten kierrätyskeskuksesta. Kehikko on odottanut ullakolla uutta tulemistaan. Nyt tämä kaaospunonnalla tehty retrovarjostin koristaa keittiötämme.
Toisen vanhan varjostimen päällystin ensin myyräverkolla ja dippasin sen sitten kahteen kertaan paperimössöön, jota valmistimme monen hengen voimalla tehosekoittimia huudattaen! Taisipa yksi sekoittimista jossain vaiheessa ottaa vähän nokkiinsa ja kärähtääkin, mutta niin vaan saatiin kaikille dippaajille riittävästi mössöä aikaiseksi!
Tämä varjostin on aikoinaan ollut olohuoneemme jalkalampussa, joten siihen tämä päätyy jossain vaiheessa tässä uudessa asussaankin.
Tämän varjostimen kehikon olen hankkinut vuosikymmeniä sitten kierrätyskeskuksesta. Kehikko on odottanut ullakolla uutta tulemistaan. Nyt tämä kaaospunonnalla tehty retrovarjostin koristaa keittiötämme.
Toisen vanhan varjostimen päällystin ensin myyräverkolla ja dippasin sen sitten kahteen kertaan paperimössöön, jota valmistimme monen hengen voimalla tehosekoittimia huudattaen! Taisipa yksi sekoittimista jossain vaiheessa ottaa vähän nokkiinsa ja kärähtääkin, mutta niin vaan saatiin kaikille dippaajille riittävästi mössöä aikaiseksi!
Tämä varjostin on aikoinaan ollut olohuoneemme jalkalampussa, joten siihen tämä päätyy jossain vaiheessa tässä uudessa asussaankin.
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
Arabian Sininen keittiö
Sain 1980 -luvulla ystävältäni vuosittain synttärilahjaksi ihania Arabian Sininen keittiö maustepurkkeja. Sinivalkoisen kuvion purkkeihin on suunnitellut Raija Uosikkinen. Näitä purkkeja tulee silloin tällöin vastaan kirppiksillä, mutta en ole niitä vielä hankkinut lisää, koska alahylly on nyt sopivasti täynnä.
Muilla hyllyillä olevat Pomonat olen aiemmin esitellytkin, mutta esittelemättä on jäänyt keskihyllyllä oleva Arabian Valmu teekuppi. Tähän kuppiin olisi mukava löytää aluslautanen ja mikä ettei lisää kuppejakin! Malliin kuuluvassa lautasessa on kupin alle jäävä kukkakuvio, muuten lautanen on valkoinen. Upea kuvio on Esteri Tomulan käsialaa. Valmu on ollut tuotannossa vain vuosina 1965-1970.
Sivuhyllyillä olevat valkoiset mukit ovat Amforasta. Niiden suunnittelija on Päivi Rintaniemi. Seinäjokisen Amforan astioita kaapeistani löytyy enemmänkin ja niistä tykkään tosi paljon. Täytyypä joskus kasata ne kaikki yhteiskuvaan!
Muilla hyllyillä olevat Pomonat olen aiemmin esitellytkin, mutta esittelemättä on jäänyt keskihyllyllä oleva Arabian Valmu teekuppi. Tähän kuppiin olisi mukava löytää aluslautanen ja mikä ettei lisää kuppejakin! Malliin kuuluvassa lautasessa on kupin alle jäävä kukkakuvio, muuten lautanen on valkoinen. Upea kuvio on Esteri Tomulan käsialaa. Valmu on ollut tuotannossa vain vuosina 1965-1970.
Sivuhyllyillä olevat valkoiset mukit ovat Amforasta. Niiden suunnittelija on Päivi Rintaniemi. Seinäjokisen Amforan astioita kaapeistani löytyy enemmänkin ja niistä tykkään tosi paljon. Täytyypä joskus kasata ne kaikki yhteiskuvaan!
sunnuntai 1. marraskuuta 2015
Uudet tunikat
Hankin käsityömessuilta pari mukavaa tunikakangasta. Kuviollisille kankaille tykkään aina valita mahdollisimman yksinkertaisen kaavan ja sellaisen löysin tällä kertaa Ottobresta nro 5/2013. Kaavaa muutin vain sen verran, että lyhensin hihat 3/4 mittaisiksi.
Tästä mustavalkoisesta tunikasta tein lähes mekkomittaisen, joten ainakin kotioloissa sitä voi käyttää sukkiksien kanssa. Ihmisten ilmoille on silti paras laittaa alle legginssit ja muutenkin asustaa se niin, ettei näytä ihan yökkäriltä! :-)
Toinen kangas on ihan lempparini! Kankaan pinta on ihanan samettinen ja väritys superhyvä!
Tätä pidin jo viikolla töissä ja totesin käyttökelpoiseksi. Yleensä en voipaperikaavojani pahemmin viitsi säilyttää, mutta tämä kaava tuntui niin sopivalta, että taidanpa laittaa talteen!
Tästä mustavalkoisesta tunikasta tein lähes mekkomittaisen, joten ainakin kotioloissa sitä voi käyttää sukkiksien kanssa. Ihmisten ilmoille on silti paras laittaa alle legginssit ja muutenkin asustaa se niin, ettei näytä ihan yökkäriltä! :-)
Toinen kangas on ihan lempparini! Kankaan pinta on ihanan samettinen ja väritys superhyvä!
Tätä pidin jo viikolla töissä ja totesin käyttökelpoiseksi. Yleensä en voipaperikaavojani pahemmin viitsi säilyttää, mutta tämä kaava tuntui niin sopivalta, että taidanpa laittaa talteen!
perjantai 23. lokakuuta 2015
Pikkuneidin villatakki
Innostuin kesällä neulomaan kummityttären pikkupirpanalle villatakkia. Valitsin 9-12 kk:n ikäisen koon, että takki varmasti mahtuu neidille. Viime viikolla huomasin, että kiirehän tässä tuli, neiti oli nimittäin jo täyttänyt 9 kk.
Malli on Moda-lehden numerosta 1/2008. Ohjetta muutin puserosta villatakiksi, kun ajattelin villatakin olevan käyttökelpoisempi. Lanka on HjerteGarnin vauvalanka Ciao Trunte, joka on 100 % merinovillaa. Hihoihin käytin sukkalanganlopun, joka sopi väriltään tähän mukavasti. Alkuperäisessä mallissakin hihat olivat kirjavat. Oikean värisiä nappeja ei etsinnöistä huolimatta löytynyt nappivarastostani, joten hain violetit napit Ompelutista. Rullareunapipoon en etsinyt mallia, vaan neuloin niin kauan, kun lankaa riitti. Koko tuli sattumalta juuri sopiva pieneen päähän.
Malli on Moda-lehden numerosta 1/2008. Ohjetta muutin puserosta villatakiksi, kun ajattelin villatakin olevan käyttökelpoisempi. Lanka on HjerteGarnin vauvalanka Ciao Trunte, joka on 100 % merinovillaa. Hihoihin käytin sukkalanganlopun, joka sopi väriltään tähän mukavasti. Alkuperäisessä mallissakin hihat olivat kirjavat. Oikean värisiä nappeja ei etsinnöistä huolimatta löytynyt nappivarastostani, joten hain violetit napit Ompelutista. Rullareunapipoon en etsinyt mallia, vaan neuloin niin kauan, kun lankaa riitti. Koko tuli sattumalta juuri sopiva pieneen päähän.
torstai 15. lokakuuta 2015
Paperipitsiä
Aiku-näpissä on alkusyksyn ajan ollut aiheena paperista tehdyt lampunvarjostimet. Innostuin tekemään kaksi varjostinta, jotka sain valmiiksi viime viikolla. Esittelen ne, kunhan saan varjostimet kuvattua. Paperinarua jäi vielä sen verran, että virkkasin aikani kuluksi metallirenkaaseen pitsisen ikkunakoristeen.
Kaarakasta saamaani ohjetta jouduin vähän soveltamaan, kun vanha rengas ei ollutkaan aivan oikean kokoinen. Ikkunakoristeeksi tarkoitettu pitsi päätyi meillä seinäkoristeeksi!
Viikonloppuna oli jälleen antiikkimessut. Tiedätte kyllä, kuinka siinä taas kävi... Tällä kertaa ostin kyllä vaan ihan edullisia juttuja... :-)
Kaarakasta saamaani ohjetta jouduin vähän soveltamaan, kun vanha rengas ei ollutkaan aivan oikean kokoinen. Ikkunakoristeeksi tarkoitettu pitsi päätyi meillä seinäkoristeeksi!
Viikonloppuna oli jälleen antiikkimessut. Tiedätte kyllä, kuinka siinä taas kävi... Tällä kertaa ostin kyllä vaan ihan edullisia juttuja... :-)
Hankin pienen Kuningattaren kruunun. En ollut koskaan aiemmin nähnyt tätä kokoa. Meillä on siis ennestään samanlainen keltainen ja vihreä suuri kulho.
Samalla myyjällä oli muutakin silmääni miellyttävää:
Näitä vanhoja tarjoilulautasia voisin hankkia vaikka kuinka monta! Tämä yksilö oli täydellinen!
Näiden lisäksi saman myyjän pöydästä meille lähti vielä neljä Pioni-sarjan juomalasia. Paljon hyvää tavaraa oli jälleen myynnissä, mutta muuhun en tällä kertaa sortunut!
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
Villakangashuivi
Pakkasaamujen iloksi ompelin kierrätetyistä villakangaspaloista itselleni huivin. Osa kankaista on aikansa palvellut tunikoina ja mekkoina, osa on muuten vaan pienehköjä jämäpaloja, joista en ole keksinyt aiemmin mitään järkevää ommeltavaa. Kaikki kankaat ovat Kaarakan kirppiksiltä viime vuosina ostettuja. Oranssi pala oli jo sen hankkiessani valmiiksi kirjottu villalangoilla, kirjontaa en siis ole itse tehnyt.
Tämä hömppähuivi tuntuu jo nyt syksyn ilopilleriltä!
maanantai 5. lokakuuta 2015
Messuostoksia
Olipa mukava taas viettää päivä Käsityömessuilla! Käsilaukun kanssa menin, mutta kassialmana tulin takaisin! Mukaan lähti vaatetuskankaita, lankoja, tilkkutyökankaita, poronnahkapaloja, vetoketjuja ja muita tarvikkeita. Niistä riittää taas joksikin aikaa tekemistä! Käsityölehdenkin tilasin messutarjouksesta, vaikka saatan sitä kyllä katua, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää. Toivottavasti tulevan vuoden lehdissä on edes jotain sellaisia malleja, joita oikeasti tulee tehtyä.
Kiitos vielä Sirpalle ja Raijalle mukavasta messukahviseurasta!
PS. Luumupuu oli heittäytynyt todella sydämelliseksi!
tiistai 22. syyskuuta 2015
Riihimäen lasia
Viikonloppuna suuntasimme sunnuntain ratoksi huutokauppaan, jota meklasi itse Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki. Myynnissä oli runsaasti huonekaluja, mutta vain kourallinen pienesineistöä. Yhtä lasikulhoa vähän havittelin, mutta sen hinta nousi yli budjettini. Huutokauppa pidettiin ulkona ja sateen uhka oli koko ajan käsillä, joten ensimmäisten pisaroiden jälkeen päätimme jatkaa päivää kirppiskierroksella.
Tamara Aladinin Taalari-kulho pääsi meille ihan vain värinsä ansiosta.
Nanny Stillin suunnittelema Flindari-pullo puolestaan ostettiin hauskan tarinansa vuoksi. Näitä pulloja oli kuulemma myyty 1970-luvulla Keihäsmatkoilla lentokoneessa. Etiketissä lukee "Kiteen kirkas". Molemmat lasiesineet ovat Riihimäen lasin tuotantoa.
Puutarhakuulumisia vielä sen verran, että toinen auringonkukkani rojahti maahan pari viikkoa sitten pitkin pituuttaan, kun tukilangat pettivät. Mittasin varren pituudeksi reippaat 3 metriä 77 senttiä. Itse kukkaosa ei ollut kovin suuri, koska kyseinen yksilö kasvatti montaa kukkaa ja nuppua samaan varteen. Toinen auringonkukkani on edelleen pystyssä, joskin kukkaosa katselee maata kohti kauneimmat päivänsä nähneenä. Tässä yksilössä kukka onkin sitten valtava! Mittaustuloksen kerron sitten, kun maltan sen kaataa. Olisi mukava saada tästä siemenet talteen, kun viime kesän siemenet eivät kehittyneet riittävästi ja silloin koko kukka pääsi homehtumaan kosteassa syyssäässä.
Silmämääräisesti arvioisin, että tämän kukan siemenosan halkaisija on hyvin lähellä puolta metriä!
Tamara Aladinin Taalari-kulho pääsi meille ihan vain värinsä ansiosta.
Nanny Stillin suunnittelema Flindari-pullo puolestaan ostettiin hauskan tarinansa vuoksi. Näitä pulloja oli kuulemma myyty 1970-luvulla Keihäsmatkoilla lentokoneessa. Etiketissä lukee "Kiteen kirkas". Molemmat lasiesineet ovat Riihimäen lasin tuotantoa.
Puutarhakuulumisia vielä sen verran, että toinen auringonkukkani rojahti maahan pari viikkoa sitten pitkin pituuttaan, kun tukilangat pettivät. Mittasin varren pituudeksi reippaat 3 metriä 77 senttiä. Itse kukkaosa ei ollut kovin suuri, koska kyseinen yksilö kasvatti montaa kukkaa ja nuppua samaan varteen. Toinen auringonkukkani on edelleen pystyssä, joskin kukkaosa katselee maata kohti kauneimmat päivänsä nähneenä. Tässä yksilössä kukka onkin sitten valtava! Mittaustuloksen kerron sitten, kun maltan sen kaataa. Olisi mukava saada tästä siemenet talteen, kun viime kesän siemenet eivät kehittyneet riittävästi ja silloin koko kukka pääsi homehtumaan kosteassa syyssäässä.
Silmämääräisesti arvioisin, että tämän kukan siemenosan halkaisija on hyvin lähellä puolta metriä!
lauantai 15. elokuuta 2015
Kirsikkasatoa
Tänä vuonna linnut jättivät kirsikkapuumme täysin rauhaan, joten koko valtava sato jäi ihan omaan käyttöömme!
Keitin ensimmäistä kertaa elämässäni kirsikkahilloa. Kirsikkojen kivien poistaminen on hidasta puuhaa ja ensimmäisen hillosatsin sadannen kirsikan kohdalla sain hepulin ja päätin keittää kirsikat sellaisinaan. Siivilään jäi lopuksi kivien lisäksi harmittavan paljon myös marjaa. Hillosta tuli kuitenkin hyvää ja marjoja on puussa vielä jäljellä, joten perkaan vielä jonkun satsin ja kokeilen uudelleen! Ehkä kivien poistamiseen on joku keksinyt jonkun niksin! Onko?
Näppi-koulusta saimme kesäksi läksyä. Aiheena oli kuvata valoa. Olen kuvannut kimallusta, häikäisyä, valon siivilöitymistä, varjoja ja kaikkea mahdollista. Koska kuvista piti saada aikaan kuvatarina, jouduin jättämään lopullisesta työstäni pois paljon kuvia, joita en saanut istumaan tarinaan. Päädyin lopuksi liimaamaan kuvat haitarille taiteltuun pahviin.
Odotan innolla Näpin toista lukuvuotta, uuden oppimista ja mukavia iltoja hyvässä porukassa!
Keitin ensimmäistä kertaa elämässäni kirsikkahilloa. Kirsikkojen kivien poistaminen on hidasta puuhaa ja ensimmäisen hillosatsin sadannen kirsikan kohdalla sain hepulin ja päätin keittää kirsikat sellaisinaan. Siivilään jäi lopuksi kivien lisäksi harmittavan paljon myös marjaa. Hillosta tuli kuitenkin hyvää ja marjoja on puussa vielä jäljellä, joten perkaan vielä jonkun satsin ja kokeilen uudelleen! Ehkä kivien poistamiseen on joku keksinyt jonkun niksin! Onko?
Näppi-koulusta saimme kesäksi läksyä. Aiheena oli kuvata valoa. Olen kuvannut kimallusta, häikäisyä, valon siivilöitymistä, varjoja ja kaikkea mahdollista. Koska kuvista piti saada aikaan kuvatarina, jouduin jättämään lopullisesta työstäni pois paljon kuvia, joita en saanut istumaan tarinaan. Päädyin lopuksi liimaamaan kuvat haitarille taiteltuun pahviin.
Odotan innolla Näpin toista lukuvuotta, uuden oppimista ja mukavia iltoja hyvässä porukassa!
tiistai 4. elokuuta 2015
Kiviä ja kivikkokasveja
Viimeisen lomaviikon innoittamana päätin aloittaa viimeinkin rakentamaan kauan suunnittelemaani kivikkopuutarhaa. Olisi hienoa, jos omalla tontilla olisi todella isoja kiviä tai jopa kalliota, mutta tonttimme on entistä peltoa, joten kiviä nyt ei vaan ole.
Niinpä olen pikkuhiljaa kerännyt pienempiä kiviä ja joitain kivikkokasvien alkuja tätä projektia varten. Nyt kun sain vielä etualalla olevan erikoisen neliömäisen kiven tuotua auton peräkärryllä pihaan, niin tästähän tämä alkaa!
Tein tähän viisi pientä istutusaluetta ja niihin valitsin kelta- ja vaaleanpunakukkaisia kivikkokasveja. Kuorikatealuetta pienennän sitä mukaa, kun saan lisää kiviä. Koko alueen alla on maisemointikangas ja ruohonleikkuuta helpottamaan asettelin reunoille liuskekiviä. Monenlaisia kysymyksiä tätä tehdessä kuitenkin heräsi. Onko 10 senttimetrin multakerros riittävä kivikkokasveille? Oliko väärin tehdä alue kirsikkapuun ympärille? Kärsiikö puu? Entä saanko pidettyä alueen siistinä syksyllä, kun puu ja hanhikit pudottavat lehtensä? Kunhan uudet taimet juurtuvat ja saan kerättyä lisää kiviä, niin eiköhän tästä joskus tule ihan oikea kivikkopuutarha! :-)
Niinpä olen pikkuhiljaa kerännyt pienempiä kiviä ja joitain kivikkokasvien alkuja tätä projektia varten. Nyt kun sain vielä etualalla olevan erikoisen neliömäisen kiven tuotua auton peräkärryllä pihaan, niin tästähän tämä alkaa!
Tein tähän viisi pientä istutusaluetta ja niihin valitsin kelta- ja vaaleanpunakukkaisia kivikkokasveja. Kuorikatealuetta pienennän sitä mukaa, kun saan lisää kiviä. Koko alueen alla on maisemointikangas ja ruohonleikkuuta helpottamaan asettelin reunoille liuskekiviä. Monenlaisia kysymyksiä tätä tehdessä kuitenkin heräsi. Onko 10 senttimetrin multakerros riittävä kivikkokasveille? Oliko väärin tehdä alue kirsikkapuun ympärille? Kärsiikö puu? Entä saanko pidettyä alueen siistinä syksyllä, kun puu ja hanhikit pudottavat lehtensä? Kunhan uudet taimet juurtuvat ja saan kerättyä lisää kiviä, niin eiköhän tästä joskus tule ihan oikea kivikkopuutarha! :-)
tiistai 21. heinäkuuta 2015
Saisiko olla salaattia?
Tästä talosta eivät salaatit tänä kesänä lopu kesken!
Lavankaulusviljelmäni ovat onnistuneet paremmin kuin hyvin. Salaattia kasvaa runsaasti yli oman tarpeen, herneet viihtyvät erinomaisesti ja kesäkurpitsasato on kohta parhaimmillaan. Uudet mansikantaimetkin tekevät jo kiitettävästi marjoja. Ensimmäiset kypsyneet mansikat menivät verkosta huolimatta lintujen suihin, joten jouduin kehittelemään kuvassa näkyvän kaarisysteemin. Linnut nimittäin uskalsivat laskeutua verkon päälle ja verkko antoi sen verran periksi, että ne ylettyivät nokallaan marjoihin. Nyt se ei enää onnistu! Olen tosi tyytyväinen, että siirsin kasvimaani näihin lavankauluksiin. Vaikka viljelypinta-alaa ei ole kovin paljon, niin tämä sato riittää meidän perheelle oikein hyvin.
Myös kirsikkapuuni tekee tänä kesänä ensimmäistä kertaa kunnolla marjoja. Aiemminhan marjoja on kypsynyt vain muutamia vuodessa. Nyt niitä on tulossa niin paljon, että olen suunnitellut jonkinmoisen verkon virittämistä puun ylle. Puu on vielä kohtuullisen kokoinen, joten verkotus on vielä jotenkin mahdollista.
Jättikurpitsoista en saa satoa tänäkään vuonna. Tällä hetkellä kaksi taimiressukkaa kituuttaa henkihieverissä vanhalla kasvimaallani. Kylmä alkukesä hyydytti niiden kasvun lähes kokonaan, eikä niissä ole vielä ensimmäistäkään kukkaa. Lämmin ja pitkä syksy voisi jotenkin parantaa tilannetta, mutta pahalta silti näyttää. Olisin niin mielelläni tänä kesänä kasvattanut edes sen rantapallon kokoisen kurpitsan! :-)
Lavankaulusviljelmäni ovat onnistuneet paremmin kuin hyvin. Salaattia kasvaa runsaasti yli oman tarpeen, herneet viihtyvät erinomaisesti ja kesäkurpitsasato on kohta parhaimmillaan. Uudet mansikantaimetkin tekevät jo kiitettävästi marjoja. Ensimmäiset kypsyneet mansikat menivät verkosta huolimatta lintujen suihin, joten jouduin kehittelemään kuvassa näkyvän kaarisysteemin. Linnut nimittäin uskalsivat laskeutua verkon päälle ja verkko antoi sen verran periksi, että ne ylettyivät nokallaan marjoihin. Nyt se ei enää onnistu! Olen tosi tyytyväinen, että siirsin kasvimaani näihin lavankauluksiin. Vaikka viljelypinta-alaa ei ole kovin paljon, niin tämä sato riittää meidän perheelle oikein hyvin.
Myös kirsikkapuuni tekee tänä kesänä ensimmäistä kertaa kunnolla marjoja. Aiemminhan marjoja on kypsynyt vain muutamia vuodessa. Nyt niitä on tulossa niin paljon, että olen suunnitellut jonkinmoisen verkon virittämistä puun ylle. Puu on vielä kohtuullisen kokoinen, joten verkotus on vielä jotenkin mahdollista.
Jättikurpitsoista en saa satoa tänäkään vuonna. Tällä hetkellä kaksi taimiressukkaa kituuttaa henkihieverissä vanhalla kasvimaallani. Kylmä alkukesä hyydytti niiden kasvun lähes kokonaan, eikä niissä ole vielä ensimmäistäkään kukkaa. Lämmin ja pitkä syksy voisi jotenkin parantaa tilannetta, mutta pahalta silti näyttää. Olisin niin mielelläni tänä kesänä kasvattanut edes sen rantapallon kokoisen kurpitsan! :-)
perjantai 10. heinäkuuta 2015
Tangomarkkinatunnelmissa
Sain lahjaksi vyyhdin valkoista mini-ontelokudetta. Kuteen mukana tuli myös maton ohje, mutta ohjeessa ei ollut ollenkaan kuvaa siitä, minkälainen matto on kyseessä. Niinpä aloin vain virkata! Hyvin pian selvisi, että kyseessä on muunnelma tutusta Juhannusruusu-matosta.
Olen aina virkannut matot trikookuteesta, mutta nyt totesin, että ontelokude on valtavan paljon kevyempää virkata. Tätä käytän jatkossakin, vaikka ontelokude onkin hinnaltaan paljon trikookudetta kalliimpaa. Olen sitä mieltä, että maton pitää olla tykky. Ontelokuteesta virkaten lopputulos on jotenkin löysempää, joten kannattaa käyttää tavallista pienempää koukkua.
Käväisin pari viikkoa sitten pääkaupungissa. Hakaniemen torin ihanan aurinkoisella kirppiksellä vastaan tuli Pertti Palmrothin strutsinnahkalaukku. Myyjä luopui siitä aivan pilkkahintaan! Tästä tuli heti lempparilaukkuni!
No, en sentään tarkoittanut sovittaa tätä omaan päähäni. Olen suunnitellut kivikkopuutarhan rakentamista ja ajattelin sijoittaa kruunun ison kiven päälle kukkameren keskelle. Oletan, että tämä vaalea kruunu saa rustiikin ruosteen yllensä, kun pidän sitä jonkin aikaa sateessa. Ruosteisena se istuu mielestäni paremmin puutarhaan.
Olen aina virkannut matot trikookuteesta, mutta nyt totesin, että ontelokude on valtavan paljon kevyempää virkata. Tätä käytän jatkossakin, vaikka ontelokude onkin hinnaltaan paljon trikookudetta kalliimpaa. Olen sitä mieltä, että maton pitää olla tykky. Ontelokuteesta virkaten lopputulos on jotenkin löysempää, joten kannattaa käyttää tavallista pienempää koukkua.
Käväisin pari viikkoa sitten pääkaupungissa. Hakaniemen torin ihanan aurinkoisella kirppiksellä vastaan tuli Pertti Palmrothin strutsinnahkalaukku. Myyjä luopui siitä aivan pilkkahintaan! Tästä tuli heti lempparilaukkuni!
Kirpparilta löysin myös hienon kruunun Tangomarkkinoiden kunniaksi:
No, en sentään tarkoittanut sovittaa tätä omaan päähäni. Olen suunnitellut kivikkopuutarhan rakentamista ja ajattelin sijoittaa kruunun ison kiven päälle kukkameren keskelle. Oletan, että tämä vaalea kruunu saa rustiikin ruosteen yllensä, kun pidän sitä jonkin aikaa sateessa. Ruosteisena se istuu mielestäni paremmin puutarhaan.
sunnuntai 21. kesäkuuta 2015
French Riviera -huivi
Juhannusaaton sateisen sään ansiosta sain viimeinkin valmiiksi unelmankevyen huivin, jota olen tehnyt pitkään ja hartaasti. Malli on Dropsin "French Riviera".
Huivin pitsikuvio oli haastava siksi, että en koko aikana oppinut kuviota ulkoa, vaan jouduin koko ajan seuraamaan tarkasti piirrosta. Vain reunapitsi oli jotenkin järkeenkäypä, sitä tehdessä saatoin jopa keskustella!
Dropsin Lace -lankaa kului 75 grammaa ja käytin 3,5 numeron pyöröpuikkoa. Huivin mitat ovat 45 x 195 cm. Nyt pitäisi vielä hankkia kotelomekko, johon huivin väri sointuisi...
Puutarhaani terrorisoi tällä hetkellä viiden harakan jengi. Ne pommittavat terassia, sotkevat kalusteet ja nyppivät jopa ruukuista kukkia irti. Olen yrittänyt pelotella niitä leikkikäärmeillä ja liskoilla, mutta huonolla menestyksellä. Miten ihmeessä saisin ne muuttamaan muualle?
Huivin pitsikuvio oli haastava siksi, että en koko aikana oppinut kuviota ulkoa, vaan jouduin koko ajan seuraamaan tarkasti piirrosta. Vain reunapitsi oli jotenkin järkeenkäypä, sitä tehdessä saatoin jopa keskustella!
Dropsin Lace -lankaa kului 75 grammaa ja käytin 3,5 numeron pyöröpuikkoa. Huivin mitat ovat 45 x 195 cm. Nyt pitäisi vielä hankkia kotelomekko, johon huivin väri sointuisi...
Puutarhaani terrorisoi tällä hetkellä viiden harakan jengi. Ne pommittavat terassia, sotkevat kalusteet ja nyppivät jopa ruukuista kukkia irti. Olen yrittänyt pelotella niitä leikkikäärmeillä ja liskoilla, mutta huonolla menestyksellä. Miten ihmeessä saisin ne muuttamaan muualle?
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Tästä se alkaa!
Tarvitaan neljä lavankaulusta ja jonkin verran vanhaa terassinlaudoitusta...
...lisäksi juurikangasta ja vanhoja sanomalehtiä sekä innokkaita apureita kärräämään multaa. Ja simsalabim, siinä se on: uusi kasvimaani!
Lehtisalaatin, persiljan, kehäkukkien ja porkkanoiden siemenet ovat jo maassa. Ruohosipulin ja kiinansipulin alut otin vanhalta kasvimaalta tarkasti niin, ettei palaakaan villiheinän juurakkoa tullut mukaan. Porkkanoille lava on ehkä liian matala, mutta yritän silti niitäkin viljellä, kasvakoot vaikka lyhyiksi ja pulleiksi! Hankin myös uudet mansikantaimet, Polkaa ja Lumotarta, joka olikin ihan uusi tuttavuus. Lavoissa on tilaa vielä kesäkurpitsoille ja avomaankurkuille. Muuta näihin ei sitten mahdukaan.
Käväisin eilen Kauhavalla pitkästä aikaa. Kilokankaan mahtavista kangasvalikoimista lähes pökertyneenä hankin tunikakankaan, johon pitäisi nyt löytää sopiva kaava. Kävin myös Tuulia design -myymälässä ja ostin Esteri-kaulakorun tarvikepaketin. Korussa olisi tarkoitus pujottaa puuhelmiä Esteri -ontelokuteen sisään ja kiiltävät välihelmet kuteen päälle. No, tämähän ei kertakaikkiaan meikäläiseltä onnistunut, en saanut millään puuhelmiä mahtumaan ontelokuteeseen, joten lopulta pujotin kaikki helmet kuteen päälle. Hetken tuumattuani tulin siihen tulokseen, että tämähän on ihan hyvä näinkin!
...lisäksi juurikangasta ja vanhoja sanomalehtiä sekä innokkaita apureita kärräämään multaa. Ja simsalabim, siinä se on: uusi kasvimaani!
Lehtisalaatin, persiljan, kehäkukkien ja porkkanoiden siemenet ovat jo maassa. Ruohosipulin ja kiinansipulin alut otin vanhalta kasvimaalta tarkasti niin, ettei palaakaan villiheinän juurakkoa tullut mukaan. Porkkanoille lava on ehkä liian matala, mutta yritän silti niitäkin viljellä, kasvakoot vaikka lyhyiksi ja pulleiksi! Hankin myös uudet mansikantaimet, Polkaa ja Lumotarta, joka olikin ihan uusi tuttavuus. Lavoissa on tilaa vielä kesäkurpitsoille ja avomaankurkuille. Muuta näihin ei sitten mahdukaan.
Käväisin eilen Kauhavalla pitkästä aikaa. Kilokankaan mahtavista kangasvalikoimista lähes pökertyneenä hankin tunikakankaan, johon pitäisi nyt löytää sopiva kaava. Kävin myös Tuulia design -myymälässä ja ostin Esteri-kaulakorun tarvikepaketin. Korussa olisi tarkoitus pujottaa puuhelmiä Esteri -ontelokuteen sisään ja kiiltävät välihelmet kuteen päälle. No, tämähän ei kertakaikkiaan meikäläiseltä onnistunut, en saanut millään puuhelmiä mahtumaan ontelokuteeseen, joten lopulta pujotin kaikki helmet kuteen päälle. Hetken tuumattuani tulin siihen tulokseen, että tämähän on ihan hyvä näinkin!
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
Pieniä pipoja
Käväisin tänään moikkaamassa suvun nuorinta pikkupirpanaa ja vein mukanani sammakon ja tipun!
Olipa vaikeaa miettiä, minkä kokoinen päänympärys on vajaat neljä kuukautta vanhalla neidillä. Kaivoin jo laatikosta vanhat neuvolakortitkin avuksi. Päädyin sitten tekemään kaksi eri kokoista pipoa, että ainakin toinen on sopiva.
Tipun malli on sama " Kana Kot", jota olen tehnyt aiemminkin. Sammakolle en löytänyt äkkiseltään mistään mitään mallia, mutta saman tyylisiä muistelen jossain nähneeni. Sammakko rupesi näyttämään jotenkin pojan pipolta, joten tein sille punaisen rusetin. Lankana on Myboshi ja näin pieniin pipoihin sitä kuluu yksi kerällinen.
Toivottavasti pipoille on käyttöä vielä viileissä kevätsäissä!
Olipa vaikeaa miettiä, minkä kokoinen päänympärys on vajaat neljä kuukautta vanhalla neidillä. Kaivoin jo laatikosta vanhat neuvolakortitkin avuksi. Päädyin sitten tekemään kaksi eri kokoista pipoa, että ainakin toinen on sopiva.
Tipun malli on sama " Kana Kot", jota olen tehnyt aiemminkin. Sammakolle en löytänyt äkkiseltään mistään mitään mallia, mutta saman tyylisiä muistelen jossain nähneeni. Sammakko rupesi näyttämään jotenkin pojan pipolta, joten tein sille punaisen rusetin. Lankana on Myboshi ja näin pieniin pipoihin sitä kuluu yksi kerällinen.
Toivottavasti pipoille on käyttöä vielä viileissä kevätsäissä!
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
Asunto vuokrattavana
Vastavalmistunut luksusasunto vuokrattavana, sopii suuremmallekin perheelle kodiksi. Sisäseinät aitoa puuta, ulkoseinissä mosaiikkia ja Arabian lautasia. Seinien, katon ja pohjan kuvioinnit kasviaiheisia, joten sopivat erinomaisesti luontoa arvostavien vuokralaisten makuun.
Asuntoon voi tutustua tarkemmin Seinäjoen Taidehallin NÄPPI- käsityökoulun oppilastöiden näyttelyssä. Näyttely on avoinna 24.5.2015 saakka, jonka jälkeen asunto sijoitetaan muuttovalmiina pihakoivuumme. :-)
Asuntoon voi tutustua tarkemmin Seinäjoen Taidehallin NÄPPI- käsityökoulun oppilastöiden näyttelyssä. Näyttely on avoinna 24.5.2015 saakka, jonka jälkeen asunto sijoitetaan muuttovalmiina pihakoivuumme. :-)
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Avainnauhoja
Muutama viikko sitten ostin pari rasiallista helmiä ja päätin tehdä työavaimilleni vähän nätimmän kaulanauhan. Rasioissa oli helmiä vaikka muille jakaa, joten teen näitä varmasti lisääkin.
Vaaka ry:n keräykseen ompelin vielä muutaman vaatteen, sekä lakanan ja kassin. On mukava ajatella, että joku äiti jossain kaukana saa nauttia samantyyppisestä runsaasta äitiysavustuspakkauksesta, joka meille suomalaisille on itsestäänselvyys!
Olipa ihanan lämmin viikonloppu! Puutarhatyötkin jo vähän houkuttelivat! Lauantaina laitoin viisi ensimmäistä jättikurpitsansiementä itämään. Katsotaan, jos tänä vuonna olisi parempi onni ja saisin muutaman kurpitsankin aikaan!
Vaaka ry:n keräykseen ompelin vielä muutaman vaatteen, sekä lakanan ja kassin. On mukava ajatella, että joku äiti jossain kaukana saa nauttia samantyyppisestä runsaasta äitiysavustuspakkauksesta, joka meille suomalaisille on itsestäänselvyys!
Olipa ihanan lämmin viikonloppu! Puutarhatyötkin jo vähän houkuttelivat! Lauantaina laitoin viisi ensimmäistä jättikurpitsansiementä itämään. Katsotaan, jos tänä vuonna olisi parempi onni ja saisin muutaman kurpitsankin aikaan!
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Pienen pieniä vaatteita
Viime viikolla huomasin, että vauvakassiyhdistys Vaaka ry kerää jälleen tänä keväänä vauvakasseja mm. Karjalaan ja Senegaliin. Koska omalla paikkakunnallani näytti olevan keräyspiste, niin ilman muuta laitan kassin jos toisenkin hyvään tarkoitukseen. Vaaka ry:n sivuilla on tarkat ohjeet siitä, mitä kasseihin tulee pakata, eli kylmiin olosuhteisiin lähetetään tietenkin erilainen sisältö, kuin lämpimiin.
Viikonlopun aikana sain aikaiseksi melkoisen määrän eri kokoisia vauvanvaatteita. Kaikki kankaat ovat joko kierrätettyjä tai muista ompeluksista jääneitä paloja.
Valmiiksi tuli kuudet housut, yksi paita, pari pipoa, vauvan lakana sekä iso kangaskassi, johon tavarat pakataan. Vaatteiden kaavat ovat Ottobren numerosta 1/2015. Kaikki muut tarvittavat toppa- ym. vaatteet ostin kirppikseltä. Myös muutaman bodyn ostin valmiina, niin ei tarvinnut neppareiden kanssa taukkaroida!
Kirppikseltä löysin myös Luumu-sarjaan söpön pienen ruukun vuodelta 1968. Kun myyjä vielä oma-aloitteisesti pluutasi hinnasta, niin en voinut vastustaa!
Kävimme seuraamassa tänään Areenalla Aki Palsanmäen pitämää huutokauppaa. Hauska tilaisuus, mutta huudettavat tavarat olivat kaikki messujen näytteilleasettajien uusia tuotteita, joten ne eivät kovin meitä kiinnostaneet. Yhden tavaran kuitenkin itselleni huusin, joten nyt saan sanoa huutokauppakeisarilta jotain ostaneeni!
Viikonlopun aikana sain aikaiseksi melkoisen määrän eri kokoisia vauvanvaatteita. Kaikki kankaat ovat joko kierrätettyjä tai muista ompeluksista jääneitä paloja.
Valmiiksi tuli kuudet housut, yksi paita, pari pipoa, vauvan lakana sekä iso kangaskassi, johon tavarat pakataan. Vaatteiden kaavat ovat Ottobren numerosta 1/2015. Kaikki muut tarvittavat toppa- ym. vaatteet ostin kirppikseltä. Myös muutaman bodyn ostin valmiina, niin ei tarvinnut neppareiden kanssa taukkaroida!
Kirppikseltä löysin myös Luumu-sarjaan söpön pienen ruukun vuodelta 1968. Kun myyjä vielä oma-aloitteisesti pluutasi hinnasta, niin en voinut vastustaa!
Kävimme seuraamassa tänään Areenalla Aki Palsanmäen pitämää huutokauppaa. Hauska tilaisuus, mutta huudettavat tavarat olivat kaikki messujen näytteilleasettajien uusia tuotteita, joten ne eivät kovin meitä kiinnostaneet. Yhden tavaran kuitenkin itselleni huusin, joten nyt saan sanoa huutokauppakeisarilta jotain ostaneeni!
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Kirja iloisille asioille
Näppi-koulun kirjansidontaosuus on nyt ohi. Toinen valmistunut kirjani on edellistä puolta pienempi. Kirjan sivuissa on seitsemää eri väriä ja esilehtiin käytin iloisen raitaista paperia. Tälle kirjalle tein myös kotelon. Kirja ja kotelo on päällystetty kankaalla, kuten ensimmäinenkin kirjani.
Tähän kirjaan täytyy kirjoittaa vain iloisia asioita!
Viime viikonloppuna käväisin antiikkimessuilla. Hankin sieltä parin vanhan tekstiilin lisäksi myös yhden kulhon.
Tästä kulhosta löytyi hyvin vähän tietoa netistä. Riihimäen kulho on kyseessä ja näitä on tehty vihreän lisäksi ainakin sinisenä, mutta muuta tietoa en sitten löytänytkään. Kerro, jos tiedät tästä jotain!
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Muovipitsiä ja raitasukkia
Lähes kymmenen vuotta sitten ostin kirpparilta pussin, joka sisälsi viisi kappaletta Tupperin muovisia pitsiliinoja. Kaikesta päätellen ne ovat jostain Tupperin alkuajoilta. Päätin käyttää yhden liinoista kierrätyskassin koristeeksi.
Virkkasin liinan reunaan keltaisella puuvillalangalla kiinteitä silmukoita ja ompelin liinan kiinni kassiin. Mitähän muuta näillä liinoilla voisi tuunata?
Saimme muutamaksi päiväksi kotiimme vieraan Japanista saakka. Tein hänelle iloisen raitaiset villasukat, ettei varpaat ihan heti palellu pilkkiessä ja potkukelkkaillessa! Onneksi sää suosi niin, ettei mitään paukkupakkasia sattunut vierailun ajaksi. Kävimme hänen kanssaan myös katsomassa avantouimareita läheisellä lammella. Uimaan hän ei sentään uskaltautunut, se olisikin ollut jo liian eksoottista!
Virkkasin liinan reunaan keltaisella puuvillalangalla kiinteitä silmukoita ja ompelin liinan kiinni kassiin. Mitähän muuta näillä liinoilla voisi tuunata?
Saimme muutamaksi päiväksi kotiimme vieraan Japanista saakka. Tein hänelle iloisen raitaiset villasukat, ettei varpaat ihan heti palellu pilkkiessä ja potkukelkkaillessa! Onneksi sää suosi niin, ettei mitään paukkupakkasia sattunut vierailun ajaksi. Kävimme hänen kanssaan myös katsomassa avantouimareita läheisellä lammella. Uimaan hän ei sentään uskaltautunut, se olisikin ollut jo liian eksoottista!
lauantai 21. helmikuuta 2015
Kirjansidontaa ja matkamuistoja
Aiku-näpissä on koko alkuvuosi perehdytty kirjansidontaan. Ensimmäinen kirjani on nyt valmis!
Olipa hankala saada kirja kuvattua niin, että kaikki oleellinen näkyy yhdessä kuvassa! Kansikankaan värjäsin syksyllä ja sen olenkin jo esitellyt täällä blogissa. Kankaan värien innoittamana valitsin sivujen, esilehtien, kapiteelinauhan ja kirjanmerkin värit. Kannet avautuvat hyvin, joten kirjasta tuli käyttökelpoinen. Toinenkin kirjani on lähes valmis. Sen jätin vielä kuivumaan painon alle. Kirjansidonta on mielenkiintoista ja jotenkin tosi nostalgista. Pappani harrasti kirjansidontaa aikanaan ja hän sitoi mm. äidilleni 1930 - luvulla tulleiden lastenlehtien vuosikertoja kirjaksi.
Huomasin, että pari viime syksynä tehtyä hankintaa on jäänyt kuvaamatta tänne. Strutsinnahkalaukkukokoelmani (järkyttävän pitkä sana) kasvoi jälleen yhdellä pikkulaukulla. Tämä oli edullinen heräteostos innokkaalta markkinamyyjältä.
Pienen espanjalaisen kylän pikkuruisesta antiikkiliikkeestä hankin vanhan matalareunaisen kulhon, joka myyjän mukaan oli 1950 - luvun tuotantoa.
Pohjaleimassa lukee La Cartuja de Sevilla Pickman, S.A. Tätä kulhoa en käytä keittiössä, vaan säilytän siinä pikkutavaraa eteisen lipaston päällä. Näin saan ihailla sitä päivittäin ja muistella mukavaa syyslomamatkaa!
Olipa hankala saada kirja kuvattua niin, että kaikki oleellinen näkyy yhdessä kuvassa! Kansikankaan värjäsin syksyllä ja sen olenkin jo esitellyt täällä blogissa. Kankaan värien innoittamana valitsin sivujen, esilehtien, kapiteelinauhan ja kirjanmerkin värit. Kannet avautuvat hyvin, joten kirjasta tuli käyttökelpoinen. Toinenkin kirjani on lähes valmis. Sen jätin vielä kuivumaan painon alle. Kirjansidonta on mielenkiintoista ja jotenkin tosi nostalgista. Pappani harrasti kirjansidontaa aikanaan ja hän sitoi mm. äidilleni 1930 - luvulla tulleiden lastenlehtien vuosikertoja kirjaksi.
Huomasin, että pari viime syksynä tehtyä hankintaa on jäänyt kuvaamatta tänne. Strutsinnahkalaukkukokoelmani (järkyttävän pitkä sana) kasvoi jälleen yhdellä pikkulaukulla. Tämä oli edullinen heräteostos innokkaalta markkinamyyjältä.
Pienen espanjalaisen kylän pikkuruisesta antiikkiliikkeestä hankin vanhan matalareunaisen kulhon, joka myyjän mukaan oli 1950 - luvun tuotantoa.
Pohjaleimassa lukee La Cartuja de Sevilla Pickman, S.A. Tätä kulhoa en käytä keittiössä, vaan säilytän siinä pikkutavaraa eteisen lipaston päällä. Näin saan ihailla sitä päivittäin ja muistella mukavaa syyslomamatkaa!
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
Silmälasikotelo
Marle jakoi blogissaan tilkkukotelon ohjeen muutama viikko sitten. Päätin tehdä hänen ohjeellaan itselleni silmälasikotelon. Muuten kaikki meni hyvin, mutta 31 vuotta vanhan ompelukoneeni poljin ei suostunut yhteistyöhön, kun yritin tikata kukkakuvioita tilkkupintaan H-I-T-A-A-S-T-I. Poljin on päättänyt, että meillä ommellaan joko rallivauhtia tai ei ollenkaan. Niinpä päätin tikata kuviot käsin.
Käsintikkaus on niin hidasta, että kävin lopulta lainaamassa äidiltäni hänen ompelukonettaan ja seuraavaan pussukkaan tuleekin sitten konetikkaus!
Viimevuotiseen tapaan maksoin heti vuoden alussa Suomen Jättikasvisyhdistyksen jäsenmaksun. Nyt osasin jo odottaa postissa tulevaa siemenpakettia, enkä enää järkyttynyt jättisiementen valtavasta määrästä. Nyt paketissa oli peräti 28 eri siemenpussia. Viimevuotisia siemeniäkin on vielä jäljellä, kun maltoin olla idättämättä niitä kaikkia. Kaikille ei olisi mitenkään riittänyt paikkaa kasvimaassani.
Olin jo päättänyt hävittää vanhan kasvimaani, koska lähellä olevat puut ovat kasvaneet niin suuriksi, ettei aurinko pääse enää lämmittämään maata tarpeeksi, mutta pakko on varmaan sinnekin vielä istuttaa joitain taimia. Olen ajatellut hankkia lisäksi muutamia kasvatuslaatikkoja ja laittaa ne aurinkoisempaan kohtaan puutarhassa, mutta silti toivon, että edes muutamat taimet saavat tänä vuonna kodin ystävien puutarhoista, kun kuitenkin innostun idättämään liikaa siemeniä!
Käsintikkaus on niin hidasta, että kävin lopulta lainaamassa äidiltäni hänen ompelukonettaan ja seuraavaan pussukkaan tuleekin sitten konetikkaus!
Viimevuotiseen tapaan maksoin heti vuoden alussa Suomen Jättikasvisyhdistyksen jäsenmaksun. Nyt osasin jo odottaa postissa tulevaa siemenpakettia, enkä enää järkyttynyt jättisiementen valtavasta määrästä. Nyt paketissa oli peräti 28 eri siemenpussia. Viimevuotisia siemeniäkin on vielä jäljellä, kun maltoin olla idättämättä niitä kaikkia. Kaikille ei olisi mitenkään riittänyt paikkaa kasvimaassani.
Olin jo päättänyt hävittää vanhan kasvimaani, koska lähellä olevat puut ovat kasvaneet niin suuriksi, ettei aurinko pääse enää lämmittämään maata tarpeeksi, mutta pakko on varmaan sinnekin vielä istuttaa joitain taimia. Olen ajatellut hankkia lisäksi muutamia kasvatuslaatikkoja ja laittaa ne aurinkoisempaan kohtaan puutarhassa, mutta silti toivon, että edes muutamat taimet saavat tänä vuonna kodin ystävien puutarhoista, kun kuitenkin innostun idättämään liikaa siemeniä!
sunnuntai 1. helmikuuta 2015
Amigurumi
Työkaverini kadotti avaimensa. Niitä etsittiin monen hengen voimin, käännettiin ylösalaisin taskut, laukut ja työhuone. Viimein avaimet onneksi löytyivät! Nyt avaimilla on ikioma vartija, joka huolehtii, etteivät ne enää milloinkaan katoa!
Aloittaessani virkkaamaan avaimenperää, en vielä tiennyt yhtään, kuka tai mikä tästä mahtaa tulla. Ehkä se johtui siitä, että tämä oli ihka ensimmäinen tekemäni amigurumi. Perjantaina kahvitauolla juhlimme ristiäisiä ja tämä neito sai nimen Minni.
Aloittaessani virkkaamaan avaimenperää, en vielä tiennyt yhtään, kuka tai mikä tästä mahtaa tulla. Ehkä se johtui siitä, että tämä oli ihka ensimmäinen tekemäni amigurumi. Perjantaina kahvitauolla juhlimme ristiäisiä ja tämä neito sai nimen Minni.
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
Patalappuja
Lainasin kirjastosta "Patalappuja a la Carte" -kirjan, jonka malleista valitsin kolme mieluisinta ja ei kun virkkaamaan! Kaikki käyttämäni langat ovat lankakorin pohjajämiä, paitsi kuvassa ylimmäisenä olevaan Keittiöprinsessa -malliin käytin käsinvärjätyn Käsityömessuilta ostamani villalangan.
Kukkapatalapusta pidän itse eniten. Teen paljon uuniruokia ja oletan tuon mallin olevan käyttökelpoisin, vaikka en vielä ehtinyt kokeilla. Kukka on kaksinkertainen, joten sormet eivät varmasti pala! Tein siitä lisäksi yhden kerroksen suuremman kuin ohjeessa. Kukka oli myös nopeatekoisin näistä malleista. Tämä kirja täytyy pitää mielessä, sillä monta kaunista mallia jäi vielä kokeilematta.
Kukkapatalapusta pidän itse eniten. Teen paljon uuniruokia ja oletan tuon mallin olevan käyttökelpoisin, vaikka en vielä ehtinyt kokeilla. Kukka on kaksinkertainen, joten sormet eivät varmasti pala! Tein siitä lisäksi yhden kerroksen suuremman kuin ohjeessa. Kukka oli myös nopeatekoisin näistä malleista. Tämä kirja täytyy pitää mielessä, sillä monta kaunista mallia jäi vielä kokeilematta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)