Maanantai-ilta maalauspajassa

Osallistuin helteisenä maanantai-iltana MadeinUpan järjestämään maalauspajaan. Maalauspajan vetäjänä toimi kalligrafiavuosiltani tuttu Marika-ope.

Oli pienoinen kynnys osallistua tähän pajaan, kun maalaaminen ei ole ennestään kovinkaan tuttua. Uskaltauduin kuitenkin mukaan ja olipa todella kiva ilta! Kaikki maalit ja tarvikkeet olivat paikanpäällä käytettävissä, joten pajaan sai mennä "kahta kättä heittäen".

Pajassa oli aluksi pieni teoriaosuus, jonka jälkeen sekoiteltiin itselle mieluisia värejä paletille. Oman taulun maalaaminen aloitettiin vasta sen jälkeen.

Vaikeinta oli vain antaa mennä ja uskaltaa! Oma abstrakti teokseni syntyi kukkapenkkini värejä muistellen.

Muisto lapsuudesta

Kaupunki päätti tänä keväänä purkaa rakkaan lapsuuden kotitaloni. Vaikka purkupäätös oli tiedossa jo yli kymmenen vuoden ajan, nosti puoliksi puretun talon näkeminen kyyneleet silmiini. Asuin tässä talossa syntymästäni 16 vuotiaaksi asti.

Kotimme muut osat olivat jo hävinneet, vain keittiömme oli osittain enää näkyvissä. Ajattelin hakea purkutyömaalta jonkin tiilen tai muun muiston talosta, mutta se ei ollut enää mahdollista.

Kun talo oli purettu kokonaan ja tontti tasoitettu, hain tontilta kiven ja maalasin sen iloisin värein muistuttamaan ihanista lapsuusvuosista tässä kodissa.

Linnun lajimuutos

Käväisin viikko sitten tutustumassa paikkakunnan uusimpaan kirppikseen. Sieltä hyllyn päältä minua katseli yksinäinen surkea lintu. Asia jäi vaivaamaan ja piipahdin lauantaina katsomassa, olisiko lintu vielä siellä. Olihan se. Selvästi odotteli, että joku veisi kotiinsa!

Lintu oli saanut siipeensä aika pahasti. Jalat ja pää olivat irti kehosta. Se oli selvästi vartioinut jonkun puutarhaa kesän jos toisenkin, koska maali oli haalistunut pahasti.

Käväisin hakemassa purkillisen säänkestävää mustaa vannemaalia ja kädenkäänteessä flamingo muuttui joksikin muuksi hurjaksi linnuksi!

Tämä hurjempi versio sopii puutarhaamme selvästi paremmin, kuin alkuperäinen vaaleanpunainen söpöliini.