Pääsiäisnoita Kyöpelinvuorelta

Sain tehtäväksi suunnitella ja valmistaa koulumme toisen toimipisteen ruokalaan pääsiäiskoristeen. Koristeen koon tuli olla halkaisijaltaan noin metrin verran.

 

Käväisin kirppiskierroksella ja löysin edullisesti kierrätyskeskuksesta hularenkaan työn kehykseksi ja muovisen kepin luudanvarreksi. Molempien värit olivat liian iloiset, joten liimasin niiden pintaan pitkää kangassuikaletta ja hain pihalta risuja luutaa varten.

Noidan rungon tein rautalangasta, "lihakset" Superlonista, hiukset palmikoin villalangasta ja ihon tein kuluneista sukkahousuista. Noidan vaatetukseksi ompelin mekon, essun, alushousut, huivin, kengät ja lakin.

Noidalla täytyy tietenkin olla myös kahvipannu. En löytänyt mistään kirppikseltä lasten muovista kahvipannua, joten tein pannun lääkepurkista, siihen nokan massasta ja maalasin pannun mustaksi.

Kaveriksi noidalle virkkasin kissan, joka pitelee kaksin tassuin kiinni noidan hameen helmasta, ettei putoa kyydistä!

Iloista ja aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Lankataidetta

Viime kuussa Vaasassa näkemäni tekstiilitaidenäyttely innosti kokeilemaan, mitä saisin aikaiseksi samalla tekniikalla. Innostuin tämän työn tekemisestä niin paljon, että työstin teosta kolme viikkoa päivittäin. Nyt se on vihdoin valmis ja löysi paikkansa olohuoneen seinältä! Annoin työlle nimeksi "Liaanit".

Kuva Hannele Norja

                             

Teokseen käytin valmista rautakehikkoa, rautalankaa, eri paksuisia köydenpätkiä ja Lankavan Sulo-sukkalankaa.

Kuva Hannele Norja

Aloitin kiertämällä erivärisillä villalangoilla rautakehikon kauttaaltaan. Sen jälkeen virkkasin lehtiä ja kukan terälehtiä valmiiksi. Kaikkien lehtien ulommaisella kierroksella virkkasin sisälle rautalangan, jotta lehtiä ja terälehtiä voi muotoilla. Köysien päällystäminen langalla vei reippaasti aikaa. Köysien päihin lisäsin yhden tai pari pidempää lehteä. 

Tällaisen työn pienenä ongelmana on se, että pitää jossain vaiheessa päättää, että työ on valmis! Työhön voisi nimittäin kuluttaa aikaa ja materiaalia vielä paljon enemmän. Pidän kuitenkin käyttämästäni kehikosta niin paljon, että en halunnut sitä täydellisesti peittää "liaaneilla". En myöskään halunnut liaanien muodostavan säkkärää solmua, joten jätin työn ilmavaksi. Pujottelin kaikki osat rautakehikon pinnojen väleihin, eli ne ovat irti ja näkymä on muunneltavissa.

Kehikko on vanha koriste-esine, jonka ostin aikanaan sisustusliikkeestä Lapualta. Kehikko oli peitetty vesihyasintilla niin, että en edes tiennyt sisällä olevan kehikon olevan noin hieno. Vesihyasintin purkaminen oli oma juttunsa, se oli nimittäin todella tiukassa rautojen ympärillä. Tarvittiin saksia, puukkoa ja etenkin voimaa, ennenkuin sain sen purettua.

Harvoin mikään taidenäyttely tekee niin suuren vaikutuksen, että haluan heti kokeilla omaa versiota aiheesta. Tikanojan taidekodin näyttely aiheutti tämän! Kiitos siitä! 

Tähkä-tyyny

Kävin viime syksynä Kauhavan Lankavassa. Siellä oli esillä kaunis virkattu Tähkä-tyyny, johon ihastuin. Olen virkannut tyynyä "välipalaksi" muiden töiden ohessa, joten tämän valmistuminen kesti aivan turhan kauan.

Malli on Molla Millsin suunnittelema ja lanka on Lankavan Esito-huopalankaa. Molempia värejä jäi vyyhdistä reippaasti jäljelle, kullankeltaista hieman enemmän. Kauniita viljantähkiä on molemmin puolin tyynyä, kuten mallissa, mutta mallin olisi toki voinut toteuttaa myös niin, että tähkät olisivat vain tyynyn etupuolella. Popcorn-silmukoista muodostuvat tähkät ovat mukavan tuntuisia ja "aidon" näköisiäkin!

Matonkuteita

Löysin äitini pihavarastosta ison säkillisen valmiiksi leikattuja matonkuteita useiden vuosikymmenten takaa. Vaikka räsymattoja löytyy meiltä riittävästi, eikä uusia ole tarkoitus tehdä, en toki malttanut heittää pussia menemään.

Kangaspuita ei nyt ole käytössä, joten päädyin käyttämään kuteet virkattuun mattoon. Tällainen ilopilleri ei sovi oman kotimme sisustukseen, mutta mökiltä tämä matto löytää varmasti paikkansa.

Ihan kaikkia kuteita en voinut käyttää, koska osa niistä oli todella paksuja, Käytin kuitenkin tähän kaikki, mitkä suinkin onnistuin virkkaamaan mukaan. Keriä käytin sitä mukaa, kun pussista vastaan tulivat, eli mitään sen kummempaa järjestelmällisyyttä en noudattanut. Maton lopullinen halkaisija on 126 cm. Virkkaaminen oli hauskaa, koska tunnistin kuteista isän vanhoja paitoja, äidin hameita ja omia vanhoja vaatteitani. Ihanan nostalgista!

Kesä on vaihtunut syksyksi ja pakkanen on jo puraissut puutarhassa monia kasveja. Auringonkukat kuitenkin jaksavat edelleen kukoistaa täydellä tenhollaan! Niitä on puutarhassani tänä vuonna pitkiä, pätkiä, suuria, pieniä, keltaisia ja muita värejä. Ne saavat aina hymyn huulilleni!

Koala-lelu

Uusimmassa Kotiliesi Käsityö 6/2021 -lehdessä oli ohje suloiseen Koala -pehmoleluun. Ohjeesta poiketen tein silmät ja henkselien napit kirjomalla, ettei Koalan tuleva omistaja saisi missään tilanteessa nappia kurkkuunsa.

Nallukka on todella pikkuruinen, vain 16 cm korkea, Valkoiset osat ovat Novitan Kotiväkeä ja haalarihousut Teeteen Hilla -lankaa.

Virkkaus on mukavaa lomapuuhaa

Ensimmäinen lomanpätkäni on ohi. Mukana lomakassissa kulki kevyt virkkaustyö.

Virkkasin pussukan Lankavan sivuilta löytyvällä Molla Millsin mallikuviolla Novitan Kotiväki -langasta. Vuorikankaaksi valikoitui väriensä vuoksi Marimekon Pieni siirtolapuutarha -kangas, jota oli jäljellä vielä juuri ja juuri tähän työhön riittävä palanen. Tämä pussukka odottelee nyt tulevaa naistenviikkoa ja erityisesti yhtä sen sankareista!

Olen innokas kierrättämään kaikkea turhaa kaapeissa lojuvaa tavaraa, mutta taas huomasin, että aina se ei kannata. Tytär nimittäin etsi kaupoista samettikankaisia hiusdonitseja, jotka pitävät hyvin kiinni pitkät ja paksut hiukset. Sopivia ei löytynyt, joten pääsin jälleen ompelupuuhiin. Ensin kyllä epäilin, ettei kaapeistani löydy ollenkaan samettikangasta, mutta kuinka ollakaan, olin jemmannut ikivanhoja tanssipukujen kangasmallipaloja pussillisen. Palat olivat pieniä, mutta niistä tummimpia yhdistelemällä sain aikaan kaksi donitsia. Nyt pysyy tukka hyvin ponnarilla!

Lomalla voi oppia uutta, vaikka ei mene omaa mökkiä kauemmaksi. Kesäyönä lennähti jälleen terassin verhoon tuntematon perhonen. Kuva on hieman hämyinen, mutta luonnossa perhonen oli upean vihreä. Googletuksen jälkeen päättelin lajin olevan Isomittari.

Tänä kesänä terassilla istuminen on välillä ollut hankalaa, kun hyttysiä on enemmän kuin tarpeeksi. Sukulaisen suosittelusta hankimme Thermacell -hyttystorjuntalaitteen ja kyllä täytyy sanoa, että parempaa laitetta ei ole. Hyvästi hyttyset meidän terassiltamme! Laitteen ansiosta yksikään hyttynen ei enää häiritse lomatunnelmaa!

Virkatut rätit

Pitkästä aikaa tilasin itselleni käsityölehden. Tilauksen kylkiäisenä sain Raikkaat Rätit -kirjan, josta valitsin ensimmäiseksi käsittelyyn Kukkaketo -nimisen mallin. Langaksi valikoitui teeteen Hilla -puuvillalanka, jota sattui varastostani löytymään. Malli oli niin mukava ja nopea virkata, että yhdessä hujauksessa rättejä valmistui kolme kappaletta. 

Kirjassa on sekä virkattavia, että neulottavia malleja, joten rättivarastoni taitaa lisääntyä lähiaikoina melkoisesti! Nämä helpot mallit sopivat oivallisesti "telkkarinkatselutöiksi", koska ne eivät vaadi liikaa keskittymistä.

Väriterapiaa

Lankakorissani on vuosia pyörinyt muutamia käsinvärjättyjä ihania lankoja, jotka olen useasti ottanut korista esiin, ihaillut ja miettinyt, mitä niistä tekisin. Joitain sävyjä oli vain yksi vyyhti, joitain enemmän. Upeudestaan huolimatta nämä langat eivät kuitenkaan koskaan ole päässeet puikoille. Nyt päätin kerätä kaikki saman vahvuiset langat yhteen ja upottaa ne huiviin.

Malli on nimeltään "Pelto" ja löysin sen Johanna Meriläisen kirjasta Virkatut huivit. Malli oli nopeatekoinen siinä käytettyjen venytettyjen silmukoiden vuoksi. Valmista tuli ihan huomaamatta.

Lisää väriloistoa löytyi käsityömessuilta:

Kaikki Näppi-koululaiset, sekä aikuiset, että lapset saivat valmistaa yhden onnittelukukan 30 vuotiaalle Näpille. Kukkia oli mahtavassa kukkameressä yli 300 kappaletta. Joukossa myös oma kierrätyshuovasta tekemäni kukka.

Ihana syksyn ruska on vielä hetken ilonamme. Nautitaan siitä täysin siemauksin!

Kukkaro

Korkkilaukun hihnaa varten ostamastani lankakerästä jäi puolet jäljelle, joten päätin vielä virkata laukun kaveriksi kukkaron. Ennestään kaapista löytyi ommeltavat leuat, jotka käytin tähän työhön. Mitään mallia en etsinyt, joten jouduin toisenkin kerran kokeilemaan ja purkamaan kukkaron alkutekijöijinsä, ennenkuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Langan käytin viimeiseen metriin.

Kukkaron koristeeksi ompelin samanlaisen korun, kuin laukun vetoketjuun. Koriste sopii sävyltään hyvin kukkaron leukoihin ja on osa vanhoista korvakoruista. Kierrätystä tämäkin!

Laukku korkkikankaasta

Muutama vuosi sitten tytär lähetti Portugalista postikortin, joka oli tehty korkista. Päätin heti, että tämä erikoinen kortti ei hautaudu laatikon pohjalle, vaan käytän tämän joskus johonkin askarteluun. En silloin vielä aavistanut, että korkkikankaasta tulee muotimateriaali näillekin lakeuksille!

Kaarakassa oli tarjolla useampaa erilaista korkkikangasta, joista valitsin leveäraitaisen. Ompelin postikortin kiinni laukun etukappaleeseen ja virkkasin olkahihnan Schachenmayrin Catania -langasta. Vetoketjun koristeeksi käytin osan vanhasta korvakorusta. Virkattu hihna venyi aluksi huomattavasti, mutta venytin hihnan äärimmilleen ja prässäsin sen. Nyt hihna ei anna enää periksi. Käytin hihnan toiseen päähän kierrätysosia vanhasta laukusta. Hihnan toinen pää jatkuu laukun pohjaan saakka.

Korkkikangas tuntuu jotenkin heiveröiseltä, mutta on kuulemma silti kestävää. Itselläni on huono tapa paiskoa käsilaukkua pitkin auton jalkatilaa, mutta tätä aion käsitellä arvostavammin! Jos laukku joskus käytössä rispaantuu, niin ainahan kortin voi ratkoa irti ja käyttää uuteen laukkuun!

Hypistelymuhvi

Oletko kuullut hypistelymuhveista, joita valmistetaan muistisairaille ja levottomille vanhuksille? Mm. Martat ovat niitä valmistaneet ja heidän sivuiltaan löytyy lisätietoa asiasta ja kuvia erilaisista muhveista. Kuultuani muutama päivä sitten ystäväni äidin tilanteesta, päätin valmistaa hänelle oman muhvin.

Muhveja voi neuloa, virkata tai tehdä kankaasta. Muhviin kiinnitetään erilaisia ja eri tuntuisia osasia, jolloin käsille on tekemistä ja muhvin hypistely saattaa rauhoittaa ja antaa tekemistä vanhukselle. Muhvi myös lämmittää, mikäli käsissä on huono verenkierto.

Itse tein muhvin iloisesta kankaanpalasta ja kukat virkkasin karheasta villalangasta. Reunoihin ompelin erilaiset pitsit. On erittäin tärkeää, että kaikki palat ovat taatusti hyvin kiinnitetty, etteivät ne irtoa ja aiheuta vahinkoa. Pitkään käytössä ollutta muhvia kannattaa tästä syystä välillä tarkastella kriittisesti.

Tein muhvin sisälle kukan paksusta huopakankaasta sekä kukalle kiemuraiset lehdykät virkkaamalla. Ompelin muhviin myös teddykankaasta tehdyn kaverin, jolla on nyörihäntä. Kaveri on siis kiinni piilossa muhvin sisällä, mutta kaverin saa kurkkamaan muhvista halutessaan. Tein kaverille neutraalin ilmeen. Se ei ole iloinen eikä surullinen. Kaveri voi lohduttaa yksinäisenä hetkenä ja sille voi antaa vaikka nimen!

Muhvien sisään voi ommella kiinni myös osia, joista kuuluu ääniä. Esimerkiksi pilttipurkin kansi napsuu mukavasti tai Kinder-munan muovikoteloon voi laittaa pienen esineen, joka helisee. Näissä osissa varsinkin kiinnitys on erittäin tärkeää. Koska en tiennyt onko saajalla  yksityishuone, vai onko huoneessa muita asukkaita, en halunnut laittaa tähän mitään osia, mistä kuuluisi muita häiritseviä ääniä.

Toivottavasti tämä muhvi tuo hyvää mieltä saajalle!

Asteri-matto

Löysin kirpparilta neljä kartiota turkkilaista trikookudetta, kaksi mustaa ja kaksi mustavalkoista. Jokaisessa kartiossa oli kudetta noin 500 grammaa. En yleensä ole tykästynyt kaksivärisiin virkattuihin mattoihin, mutta nyt päätin käyttää nämä kuteet kuitenkin samaan pyöreään mattoon.

Malleja selattuani totesin, että hyvin harvaan malliin saa kaksivärisyyden istumaan niin, ettei näytä siltä, että jompi kumpi väri olisi loppunut kesken. Lankavan Asteri-mallissa on kuitenkin pitsi- ja suoraa osuutta vuorotellen, joten päätin valita tämän vanhan tutun mallin näille kuteille.

No, kuinkas kävikään? Molemmat värit loppuivat kesken. Mustavalkoista kudetta olisi tarvittu vielä kahteen kierrokseen, mutta sitähän ei mistään lisää saa, joten matto jäi siltä osin hieman mallia pienemmäksi. Myös musta kude loppui kesken. Hyväsilmäiset huomaavat kyllä, mistä uusi kude alkaa. Kuteen kiilto on siinä erilainen. Musta on kuitenkin mustaa, joten luonnossa kiilto ei näy näin hyvin, kuin kuvassa. Maton halkaisijaksi tuli tasan metri.

Mitä tästä opin? No ainakin sen, että jos ohjeessa sanotaan, että kudetta tarvitaan 2,7 kg, niin 2 kg ei tosiaankaan riitä!

Virkatut kesäkengät

Kävin istumassa Kaarakassa pari iltaa virkattujen kesäkenkien merkeissä. Toinen kenkä valmistui noina iltoina ja toisen tein kotona valmiiksi.

Lankana on musta kotimainen 18-säikeinen Liina -kalalanka. Valmiit virkatut palat ommeltiin kiinni espadrillos -kengänpohjiin. Kengät ovat kuin nilkkurit, koska sivupalat nousevat hieman nilkan yli. Hauska malli ja tuntuu mukavalta jalassa. Ohjeissa oli huomioitu koot 36 - 40, joten sain kengistä kertaheitolla hyvin jalkoihin istuvat.

Nyt ei kaivata sadekelejä! Näillä kengillä tepsutellaan vain kuivalla ja lämpimällä ilmalla!

Virkattu nalle

Saimme kutsun pikkupirpanan syntymäpäiville. Neito täytti kokonaiset kaksi vuotta. Heti kutsun saatuamme otin vikkelästi langat esiin, koska juhlaan oli vain viisi päivää aikaa! Sattumalta olin edellisenä päivänä hakenut kirjastosta muutaman käsityölehden ja onneksi yhdestä niistä löysin sopivan ohjeen.

Nallen ohje löytyi Suuri Käsityö -lehden numerosta 11-12/2016. Keltainen lanka on Novitan Pikku Pirtaa ja valkoinen Ipanaa. Virkkuukoukulla nro 3 sain pinnasta tarpeeksi tiivistä. Lopuksi tein vielä nallelle sopivan peiton isoäidin neliöistä.

Onnea vielä pirpanalle ja kiitos, että saimme olla mukana kivoissa juhlissa!

Virkattu huivi

Kävin muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa elämässäni Kauhajoen Päntäneellä Tapion kaupassa. Lankakeriä ja -vyyhtejä oli silmänkantamattomiin! Palasin sieltä kotiin muovipussi täynnä toinen toistaan ihanampia lankoja. Yritin pitää järjen mukana ostoksilla, mutta vaikeaa se oli. Houkutuksia oli niin paljon!

Ensimmäiseksi otin käsittelyyn Drops Alpaca Silk -langat, joihin löysin mukavan huivimallin Kotiliesi Käsityö -lehden numerosta 7/2016.

Virkkasin mallin mukaan yksitoista palaa, jotka reunustin lopuksi kiinteillä silmukoilla. Alkuperäisessä mallissa oli paloja huomattavasti enemmän. Neljästä 25 gramman kerästä jäi jäljelle vain yksi gramma lankaa. Huivin koko kevyesti pingotettuna on 145 cm x 50 cm. Käytin nro 3 virkkuukoukkua.

Tästä huivista tuli mukava fiilis! Malli oli riittävän yksinkertainen, ettei ohjetta tarvinnut seurata enää muutaman palan jälkeen. Virkkaus oli muutenkin kivaa monen neulotun huivin jälkeen. Tätä mallia voisin testata vielä jollain muullakin langalla!

Kesällä virkataan!

Jokin aika sitten meille ilmestyi kiva virkattu kaulakukkaro Meksikosta. En malttanut olla ottamatta siitä mallia! Kokeilin virkata vastaavia pussukoita eri paksuisista jämälangoista.

Osa pusseista löysi jo uuden kodin, mutta loput otan mukaan huomiselle Siivouspäivän kirppikselle. Sanoinko joskus, että jämälankaideat eivät ole minua varten? :-)

Turvalonkeroita

Päätin minäkin tuoda lonkeroni kekoon pienten keskosvauvojen hyväksi. Tein viisi turvalonkeroa lankakopastani löytyneistä Miami-langoista. Seinäjoella lonkeroita ottaa vastaan Sisustuskahvila Ruufus, he toimittavat lonkerot pienokaisille sairaalaan.

Haastan Sinutkin virkkaamaan muutaman lonkeron hyvään tarkoitukseen! Turvalonkeron ohje löytyy googlettamalla.

Hauskaa Vappua!

Vauvanpeitto

Innostuin virkkaamaan vauvanpeittoa, vaikka suvussa ei tietääkseni ole lähiaikoina vauvoja tulossa. Aloitin virkkaamalla kymmenen keltaista kissaa ja vasta sen jälkeen mietin, minkälainen peitosta tulisi. Mallia tähän ei siis ollut, mutta jotain saman tyylisiä olen blogeissa nähnyt.

Peiton koko on 67 cm x 55 cm. Valkoista  Novitan Miami-lankaa kului neljä kerää ja muita kutakin vajaa kerä. Lanka oli pehmoista ja mukavaa virkattavaa. Tämä peitto odottelee nyt lahjakaapissa suvun seuraavaa pienokaista.

Virkattu purjevene

Naapurin pojan perheeseen on syntynyt pieni poikavauva. Vauvan isä harrastaa innokkaasti purjehdusta, joten vauvalahjan aihetta ei tarvinnut kauaa miettiä. Purjevenehän sen olla pitää! Virkkasin Suomen lipun alla purjehtivan aluksen Novitan Miami -langasta.

Toivotamme koko perheen voimin suotuisia tuulia pienen pojan elämään!

Pieniä koristeita

Löysin Neanomat -blogista hyvät ohjeet valopallon virkkaamiseen. Valmiin virkkauksen sisään puhalletaan pieni ilmapallo ja työ kovetetaan Erikeeperin ja veden sekoituksella. Pallon virkkaamiseen ei mene paljoa aikaa, mutta kuivuminen onkin sitten huomattavasti hitaampaa! Näitä voisi käyttää myös joulukuusen palloina, mikäli kuusi olisi vähän suurempi, kuin meillä tänä vuonna!

Vuoden viimeisellä kerralla Näppi-koulussa tein himmeli-kirjan ohjeella 5 cm pitkistä lasiputkista tähden. Putkien päät olivat tosi teräviä ja siima katkesikin pariin otteeseen, mutta valmiiksi tuli tämäkin työ!

Tässä vielä luonnon muovaamaa jäätaidetta päiväkävelypolkuni varrelta. Oli muuten aikamoinen viima tänään, kädet jäässä nappasin vikkelästi muutaman kuvan!

Mukavaa alkanutta vuotta 2016!