Aloitin siis parilla mukilla, mutta puoli tusinaa näitä olisi tarkoitus hankkia. Toinen vaihtoehto olisi ollut tietenkin ostaa yksi kappale jokaisen vuosikymmenen mukia. Tämä ajatus ei houkutellut, koska mukit ovat niin erilaisia. Itse olisin valinnut sarjaan joka vuosikymmeneltä sinivalkoisen kuvion, jolloin väri olisi kuvastanut Suomea ja tehnyt sarjasta yhtenäisemmän. Tosi harmi on, että tuotantoa ei Suomessa enää ole ja mukit on tehty Thaimaassa. Se siitä kotimaisuudesta.
Jotenkin tähän Suomi -teemaan sopii myös Elovena-tyttö. Murokuppi tuli vastaan kirppiksellä. En tiedä milloin tätä lautasta on myyty, mutta ainakaan tällä hetkellä Raision sivuilla ei ole tätä myynnissä, samalla kuvalla olevia mukeja kylläkin on.
Jokin aika sitten lupailin pientä kirja-arvostelua. Taisin luvata liikoja, mutta muutaman sanan mielelläni kerron Sauli Miettisen kirjasta Uskomaton Aira Samulin.
Melkein menee tämäkin juttu Suomi 100 vuotta -teemaan, niin paljon Suomen historiaa Airan silmin nähtynä tästä kirjasta huokui. En ole käsittänyt ollenkaan, miten monessa Aira on elämänsä aikana ehtinyt olla mukana ja on edelleen. Suurten henkilökohtaisten vastoinkäymisten jälkeenkin hän on jaksanut pitää yllä positiivista mielialaa. Kirjasta huomaa selvästi, kuinka aika on kullannut monta muistoa, mutta niinhän sen pitää ollakin. Kannattaa muistella enemmän iloisia, kuin surullisia aikoja elämässä.
Kymmenkunta vuotta tanssikilpailujen katsomossa istuneena, oli mielenkiintoista lukea myös tanssinopetuksen ja tanssiseurojen alkutaipaleesta Suomessa. Tanssiseurojen välinen kilpailu on ollut näköjään alusta asti hurjaa, yhteistyö ei ole ollut yksinkertaista silloinkaan!
Kovasti mielenkiintoista olisi käydä vierailulla Hyrsylän mutkassa, kun Aira vielä itse jaksaa ottaa vieraita vastaan. Ja Airan vetämälle tanssitunnille voisimme osallistua vaikka koko perheen voimin!