perjantai 30. maaliskuuta 2018

Hyvää pääsiäistä

Kirppishankinnat ovat jääneet tänä talvena melko vähiin, mutta jotain pientä sentään on kotiin kannettu.


Punertavan maljakon otaksun olevan kotimaista n. 1930- luvun tuotantoa. Tarkempaa tietoa en ole siitä löytänyt. Keltainen karahvi on Eero Rislakin suunnittelema Lara. Karahviin kuuluu korkki, jossa on metallirengas. Tästä yksilöstä korkki oli kuitenkin vuosien mittaan kadonnut. Karahvi on valmistettu joko Mäntyharjun Lasin tai Riihimäen Lasin toimesta. Mäntyharjun Lasi toimi aikanaan vain jokusen vuoden ja mallit siirtyivät sellaisenaan Riihimäen Lasille.

Toivottavasti alkava kevät innostaa kiertelemään kirppiksiä vähän innokkaammin!



Aurinkoista pääsiäistä!
 Toivottelee Maarit

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Tuftausta

Olen oppinut uuden käsityötekniikan, tuftauksen! Ihastuin tähän tekniikkaan kertaheitolla ikihyvikseni! Tuftauksella tarkoitetaan työtapaa, jolla tehdään pohjakankaalle ryijyn kaltaista tekstiiliä. Kankaan nurjalle puolelle piirretään aluksi tuftattava kuvio. Tuftaus tapahtuu erikoisella tuftausneulalla, jolla kankaan läpi viedään kolme tai neljä lankaa samalla kertaa. Langat muodostavat jokaisella pistolla lenkin kankaan oikealle puolelle. Lankoina voi käyttää erilaisia ja eri vahvuisia villa- tai muita lankoja. Lopuksi työn takaosa liimataan maitoliimalla, jotta langat eivät purkaudu. Liimauksen kuivuttua leikataan lankalenkit auki, käännetään kankaan reunat taakse ja tehdään tarvittava ripustus.

Päätin toteuttaa kesäisen koivumetsän. Etsin sopivia koivun runkojen kuvia netistä ja hahmottelin rungot lopullisen työn kokoiselle paperille (95cm x 40 cm). Kun olin tyytyväinen runkojen asetteluun, piirsin kuvan permanenttitussilla pohjakankaan takapuolelle. Pingotin kankaan tiukasti puukehykseen ja aloitin "värittämään" kuvioita langoilla.


Tähän työhön sain käytettyä valtavan määrän pieniä langanloppuja. Jonkin verran jouduin ostamaan uusiakin lankoja, lähinnä eri sävyisiä vihreitä. Olen tyytyväinen, että sain kuvaan syvyyttä ja kolmiulotteisuutta.

Ennen lankalenkkien leikkaamista työ näytti tältä:



Ja tässä työ aivan alkuvaiheessa:


Laskin, että koko työn tekemiseen meni noin 20 tuntia. Tuftaamiseen meni puolet ajasta ja lankalenkkien leikkaamiseen puolet. Leikkaaminen oli yllättävän hidasta ja tuntui, että koko ajan löytyi nukkien seasta lisää leikattavaa, vaikka luulin leikanneeni jo kaikki!

Innostuin tästä työstä niin paljon, että saatan hankkia joskus oman tuftausneulan ja kehikon! Tällä työtavalla voi seinätekstiilin lisäksi tehdä tyynynpäällisiä tai vaikka maton. Matto kestää paremmin, kun jättää lankalenkit leikkaamatta auki. Maitoliima tekee työn taustasta jonkin verran kumimaisen, joten tällä tavalla tehty matto pysyy hyvin paikallaan, eikä luista esim. kaakelilattian päällä. Tekisinkö seuraavaksi kylppärinmaton?