Koru ruokalusikasta

Ilmoittauduin innolla jo alkusyksystä Kaarakan joulukuiselle lusikkakorukurssille ja kaivoin hyvissä ajoin kaapeistani materiaalia kurssia varten. Omistan melko paljon hopealusikoita, mutta kaikkia eri malleja on puolen tusinan satsi, joten en millään malttanut niitä tuhota. Olen saanut joskus yksittäisiä hopeisia ruokalusikoita, jotka eivät ole olleet kertaakaan käytössä, joten ne päätyivät nyt korumateriaaliksi.

Hurjinta oli ottaa aluksi saha käteen ja sahata hopealusikasta varsi pois. Kun alkuun pääsin, niin ei enää hirvittänyt, joten sahasin, porasin, kuumensin ja hioin hopeaa kohta jo ihan surutta.

Lusikan varren poistamisen jälkeen porasin keskelle reiän, josta sain ohuen sahanterän pujotettua aukon sahaamista varten. Keskelle korua sijoitin lapsena saamani hopeasydämen. Koruun sopivaa ketjua en varastostani löytänyt, joten sen jouduin hankkimaan uutena.

Keväällä on uusi kurssi, jossa tehdään mm. sormuksia. Voin käyttää silloin lusikan varren, joten käyttämästäni lusikasta ei mene mitään hukkaan. Ja voisin tehdä useamman sormuksen ja myös rannekorun ja lisää riipuksia! Apua, tähän juttuun voi jäädä koukkuun!

Huiveja aurinkoon

Ystävä oli hankkinut henkkamaukalta kauan sitten huivin, johon oli erityisesti tykästynyt. Huivi oli jo rispaantunut kovassa käytössä, mutta koska malli oli hyväksi havaittu ja ystävän aurinkoloma oli alkamassa, lupauduin ompelemaan hänelle muutaman uuden huivin samalla kaavalla.

Sain mallihuivin lisäksi turkoosin pitkän huivin, josta riitti materiaalia kolmeen uuteen huiviin. Vanha malli kuvassa alimpana.

Huivin keskiosan koko on 45cm x 27cm. Solmiamisnauhoiksi leikkasin 7cm x 30 cm palat, jotka ompelin putkiksi. Laskostin keskimmäisen palan reunoistaan n. 3 cm kapeiksi, jotta sain ne ommeltua nauhojen sisään. Huivit valmistuivat tuossa tuokiossa ja kokeiltuani niitä totesin, että ehdottomasti tekaisen tällaisen itsellenikin ensi kesäksi!

Kolmiokudontaa

Syksyn toisena aiheena Aiku-näpissä perehdyimme kolmiokudontaan. En aluksi innostunut tästä aiheesta ollenkaan. Tein muutamia kokeiluja eri langoilla, mutta innostuin vasta, kun se oikea lanka sattui kohdalle.

Huivini koostuu neljästätoista kolmiosta. Tein kaksi palaa kerrallaan ja yhdistin ne kehikossa virkkaamalla. Näin syntyneet salmiakin muotoiset palat levittelin pöydälle ja aloin miettiä huivin lopullista muotoa. Lankaa oli rajallinen määrä, eikä sitä ollut mahdollista saada lisää. Tummemman vihreään reunaan löytyi samaa Sandnes Garnin Easy-lankaa yksi kerä kässäkaverilta. Ilman sitä huivi olisikin jäänyt jotenkin kesken. Kiitos, Irma!

Kolmiokudonnassa ei kummempia työvälineitä tarvita, vain kasa nauloja, jotka on lyöty puulevyyn kolmion muotoon ja pitkä virkkuukoukku, jolla työ tehdään. Tämän työn tehtyäni sainkin jäädä joululomalle, Näppi jatkuu vasta tammikuun puolivälissä. Silloin tutustumme neulekoneeseen! 

Näy pimeässä!

Olen taas syksyn pimeyden tullen säikähtänyt useampaan kertaan kävelijöitä ja pyöräilijöitä, jotka ulkoilevat ilman mitään valoja tai heijastimia. Olen poikkeuksetta itse aina käyttänyt erilaisia heijastimia, mutta nyt päätin näkyä vielä paremmin ja neuloin heijastavat säärystimet.

Langan vyötteessä sanotaan, että "ei korvaa heijastinta", joten muita mukavia heijastimia laitan vielä lisäksi heilumaan! Säärystimiä voi käyttää myös päiväsaikaan, koska heijastin ei silloin mitenkään erityisesti langasta erotu.

Jos haluat samanlaiset "henkivakuutukset", niin tässä helppo ohje:

Tarvitset yhden kerän heijastavaa Perfect Reflect -lankaa ja puikot nro 5.
Jaa kerä kahtia, niin saat käytettyä sen viimeistä metriä myöten.
Luo 36 silmukkaa ja neulo 2 oikein, 2 nurin noin 14 cm.
Lisää sen jälkeen 1 silmukka oikeiden silmukoiden väliin, yhteensä 9 silmukkaa. Nyt työssäsi on 45 silmukkaa. Jatka 3 oikein, 2 nurin (nurjalla puolella 3 nurin, 2 oikein), kunnes lankaa on jäljellä noin metri. Päättele ja ompele takasauma. Säärystimen koko pituus on 20 cm. Kuvissa säärystin on kaksinkerroin taitettuna nilkkurin päälle.

Nyt reippaasti iltakävelylle!

Huppari

Ostin käsityömessuilta puolentoista metrin palan ihan mielettömän upeaa kangasta! Kangas on paksua, joustavaa ja mikä parasta: siinä on strelizioita! Lempikukkiani!

Löysin vanhasta Moda-lehdestä 6/2011 huppuhaalarin kaavan, jota muokkaamalla tein hupparin. Kangas on nurjalta puolelta valkoista, joten se vaati hupun vuoraamista mustalla trikoolla. Tein hupparista reilun kokoisen, joten sitä voi lämpimällä ilmalla pitää myös takkina.

Kangas on UnelmAnkin luomupuuvilla/elastaani. Kyseinen firma sijaitsee Saarijärvellä ja heidän nettikaupassaan näyttää olevan toinen toistaan hienompia kuoseja! Hupun ja helman nauha löytyi Minimanin löytölaarista ja sattui olemaan juuri kukkien väriin sopivaa. Tästä tuli heti lempparivaatteeni!

- - -

Näin lehdessä mainoksen Cleany-langasta ja Tokmannilla käydessäni ostin kokeeksi yhden kerän. Tiskirätiksi tästä ei ole, koska lanka ei vedä vettä yhtään, mutta likatahrojen hankaamiseen hyvinkin kokeilemisen arvoinen. Lanka on tosi karheaa, joten tiukkaankin istahtaneet tahrat lähtevät kevyellä hankauksella. Tämä on kevyempi vaihtoehto Pata-patalle!

Käytin hankausliinaan koko kerän, mutta puolet pienempikin olisi riittänyt.  Vyötteen takana on kiva sydämen ohje, jota kannattaa kokeilla.

Liito-huivi

Menneen kesän kesäkäsityönäni oli Veera Välimäen suunnittelema Liito-huivi. Huivin ohje löytyy Veeran Huivileikki-kirjasta. Työ oli mukana jokaisella mökkireissulla, mutta silti sain huivin valmiiksi vasta nyt. Lanka on Novitan Rulla -nimistä ja sitä kului kaksi ja puoli kerää, eli noin 250 grammaa. Kolmionmallisen huivin koko on valtava, 200 cm x 150 cm.

Kuva: Hannele Norja

Huivi on kuvattu upeana syyspäivänä kauniissa Orisbergissa. En ollut koskaan käynytkään koko paikassa! Täytyy ehdottomasti tehdä uusi retki joskus kesäkelillä!

Hypistelymuhvi

Oletko kuullut hypistelymuhveista, joita valmistetaan muistisairaille ja levottomille vanhuksille? Mm. Martat ovat niitä valmistaneet ja heidän sivuiltaan löytyy lisätietoa asiasta ja kuvia erilaisista muhveista. Kuultuani muutama päivä sitten ystäväni äidin tilanteesta, päätin valmistaa hänelle oman muhvin.

Muhveja voi neuloa, virkata tai tehdä kankaasta. Muhviin kiinnitetään erilaisia ja eri tuntuisia osasia, jolloin käsille on tekemistä ja muhvin hypistely saattaa rauhoittaa ja antaa tekemistä vanhukselle. Muhvi myös lämmittää, mikäli käsissä on huono verenkierto.

Itse tein muhvin iloisesta kankaanpalasta ja kukat virkkasin karheasta villalangasta. Reunoihin ompelin erilaiset pitsit. On erittäin tärkeää, että kaikki palat ovat taatusti hyvin kiinnitetty, etteivät ne irtoa ja aiheuta vahinkoa. Pitkään käytössä ollutta muhvia kannattaa tästä syystä välillä tarkastella kriittisesti.

Tein muhvin sisälle kukan paksusta huopakankaasta sekä kukalle kiemuraiset lehdykät virkkaamalla. Ompelin muhviin myös teddykankaasta tehdyn kaverin, jolla on nyörihäntä. Kaveri on siis kiinni piilossa muhvin sisällä, mutta kaverin saa kurkkamaan muhvista halutessaan. Tein kaverille neutraalin ilmeen. Se ei ole iloinen eikä surullinen. Kaveri voi lohduttaa yksinäisenä hetkenä ja sille voi antaa vaikka nimen!

Muhvien sisään voi ommella kiinni myös osia, joista kuuluu ääniä. Esimerkiksi pilttipurkin kansi napsuu mukavasti tai Kinder-munan muovikoteloon voi laittaa pienen esineen, joka helisee. Näissä osissa varsinkin kiinnitys on erittäin tärkeää. Koska en tiennyt onko saajalla  yksityishuone, vai onko huoneessa muita asukkaita, en halunnut laittaa tähän mitään osia, mistä kuuluisi muita häiritseviä ääniä.

Toivottavasti tämä muhvi tuo hyvää mieltä saajalle!

Linnun lajimuutos

Käväisin viikko sitten tutustumassa paikkakunnan uusimpaan kirppikseen. Sieltä hyllyn päältä minua katseli yksinäinen surkea lintu. Asia jäi vaivaamaan ja piipahdin lauantaina katsomassa, olisiko lintu vielä siellä. Olihan se. Selvästi odotteli, että joku veisi kotiinsa!

Lintu oli saanut siipeensä aika pahasti. Jalat ja pää olivat irti kehosta. Se oli selvästi vartioinut jonkun puutarhaa kesän jos toisenkin, koska maali oli haalistunut pahasti.

Käväisin hakemassa purkillisen säänkestävää mustaa vannemaalia ja kädenkäänteessä flamingo muuttui joksikin muuksi hurjaksi linnuksi!

Tämä hurjempi versio sopii puutarhaamme selvästi paremmin, kuin alkuperäinen vaaleanpunainen söpöliini.

Himmeliä ja perinnettä

Aloitimme syyskauden Kaarakassa himmeleillä. Himmelin materiaalin sai valita itse. Käväisin aiemmin alkusyksystä laittamassa mökkiä talviteloille ja keräsin sillä reissulla rannasta kasan kaislaa ja ajattelin käyttää sitä tähän työhön. Kaisloja peratessani totesin kuitenkin, että ne ovat liian likaisia, haperoita ja hyvin eri vahvuisia, joten tuikkasin koko kaislanipun takassa palamaan.

Koska jotain muuta materiaalia piti keksiä, suunnistin seuraavaksi äitini kirjahyllylle. Löysin hyllystä pienen kirjan vuodelta 1937. Kirja oli pappani oppikirja kanttorikoulusta: Äänenkäyttö puheessa ja laulussa. Leikkasin sivut irti kansista ja innostuin vähän väliä lukemaan sivuja sieltä täältä. Teksti oli ihanan vanhanaikaista ja kuvat kurkun anatomiasta karmaisevia. Pyörittelin sivut kudinpuikon ympärille ja liimasin reunasta kiinni kaksipuoleisella teipillä. Iso osa sivuista oli hauraita ja repeytyivät, vaikka yritin olla tosi tarkkana pyöritellessäni niitä. Sain kuitenkin ehjiä "pillejä" kasaan riittävästi.

Himmelistä tuli ISO, yli 110 cm pitkä. Käytin siihen kaikki ehjinä säilyneet sivut. Lisäsin vielä osien väleihin ja kulmiin muutamia helmiä kontrastiksi kellastuneelle paperille.

Otin jälleen vapaapäivän töistä käsityömessuja varten. Messuilla menikin reippaasti yli viisi tuntia, toki kahvitaukojen kera. Hankin muutamia kankaita ja lankoja, mutta tällä kertaa hyvin maltillisesti. Olen joka vuosi hankkinut jonkin strutsinnahka-, tai strutsinsulkatuotteen samalta myyjältä ja niin nytkin. Ostin uuden violetin strutsinnahkaisen lompakon. Nyt tuotteita on jo niin paljon, että ensi vuonna täytyy hankkia varmaan jo kokonainen strutsi tai edes muna!

Keväällä Kaarakassa tekemämme kirjontatyöt oli ripustettu esille messuille. Sieltä löytyi myös oma työni ikkunalapasineen.

Tyhjät omput ja muuta kesäistä

Tämän kesän erikoisuutena ovat puussa roikkuvat tyhjät omenat. Niitä on paljon! En muista koskaan aiemmin tällaista nähneeni. Tyhjiä karviaisia olen kyllä nähnyt!

Sain kuvaan ikuistettua myös syyllisen!

Erikoisen näköisen mansikankin kesällä löysin:

( Vai onko tämä Ditto?)

Käväisin kesäretkellä ystäväni kanssa Korsnäsissä. Kävimme pappilamuseossa ja samassa pihapiirissä olevassa upeassa Korsnäsin käsityöperinnettä esittelevässä museossa. Museon ulkorakennuksessa oli myös kirppis, josta hankin reippaan kokoisen 40 litraisen kattilan edulliseen 5 euron hintaan! En meinaa perustaa pitopalvelua, ihan kukkia varten sen hankin!

Kuvassa myös käytössä oleva perunakattilani ihan vain vertailun vuoksi! Kävimme myös Jurvassa Huushollin Aarteet-nimisellä kirppiksellä, koska sain aiemmin tietää, että siellä on myynnissä kengänlestejä. Lestit eivät kuitenkaan olleet myymälässä, mutta ystävällinen omistaja ajeli kanssamme parillakin varastolla, kunnes löysin oikean kokoiset ja malliset lestit. Niistä kerron tarkemmin myöhemmin, kunhan ehdin ottaa ne käyttöön!!!

Puutarhakuulumisia

Raivasin lomallani mökillä pusikkoa ja siitähän se ajatus sitten lähti: tekaisin tuolin!

Mies vähän ihmetteli asiaa, mutta en kyllä ymmärrä mitä ihmettelemistä siinä on! :-)  Tuoli ei toki kestä istumista ja on pienikokoinenkin, mutta mökkipihan koristuksesi ihan sopiva!

Kotipihalla ei kesän mittaan mitään ihmeitä ole tapahtunut. Jättiauringonkukat hipovat nyt rännejä, mutta eivät vielä kuki. Sain keväällä muutaman verenpisaran taimen, Blue Sarah -nimisiä, jotka kasvoivat valtavan pitkää vartta, mutta kukannuppuja eivät tehneet ollenkaan. Latvoin sitten kaikki taimet ja nyt kukkia on alkanut ilmaantua.

Kukat ovat aluksi nimensä mukaisesti sinisiä, mutta muuttuvat sitten violetiksi. En ole aiemmin näin kauniin värisiä nähnytkään!

Toteutunut unelma

Kirppareita ja antiikkiliikkeitä kierrellessä on muutamia kertoja tullut vastaan suloisia vanhoja emännänkaappeja. Yleensä olemme olleet liian kaukana kotoa ilman kärryä tai hintapyyntö on ollut tähtitieteellinen tai kaappi pilattu huonolla maalaamisella tms.

Nyt vastaan tuli täydellinen kaappi:

Kaappi on Muuramen valmistama, kuulemma ostettu heti sotien jälkeen ja alkuperäisessä maalissa. Kaappi on erinomaisessa kunnossa sekä sisältä, että ulkopuolelta. Hinta oli kohtuullinen ja myyjä toi kaapin perille samaan hintaan, joten kauppa oli saman tien selvä! Löysin myös väriin sopivat suloiset vanhanaikaiset hyllypaperit, joilla päällystän hyllyt ja laitan pohjapaperit laatikkoihin. Toivon, että saan pidettyä kaapin yhtä hyvässä kunnossa, kuin edellinenkin omistaja!

Kaappi on kuin tehty pieneen mökkikeittiöön. Tähän mahtuu kaikki tarvittava keittiötarpeisto. Jossain vaiheessa kaappi matkaa mökille, mutta vielä sille ei ole siellä sopivaa paikkaa. Tämä on pieni ja söpö kuin karamelli!

Mökin terassin verhoon oli yön aikana lennähtänyt hurjan näköinen hörhiäinen:

Netistä löysin sen nimeksi poppelikiitäjä, siipiväli oli lähes 10 cm. Ötökkä piti verhosta kiinni kaikin voimin, kun yritin hätistellä sitä muualle. En ole moista eläintä nähnyt koskaan ennen!

Raskasta käsityötä

Juhannussateiden tauottua lähdimme mökille muutamaksi päiväksi. Terassiremontin jäljiltä mökistä aittaan vievä polku oli jäänyt maamassojen alle ja osittain vinoon nykyisestä kulkureitistä. Niinpä ei auttanut muu, kuin ryhtyä kivihommiin. Uusien puuportaiden alle oli jäänyt upeita isoja laattakiviä, jotka kaivettiin esiin ja aseteltiin loivaan kaareen kohti aitan ovea. Aitan porraskiven eteen löytyi vielä sopiva pienempi kiviporras, joka asettui paikalleen kuin valettu.

Meikäläisen voimilla ei suuria laattakiviä siirrelty senttiäkään, mutta pienempiä sain pyöriteltyä ihan hyvin. Maa on polun kohdalla vuosikymmenten aikana tiivistynyt niin kovaksi, että mitään syviä pohjustuksia ei tarvittu, mutta silti laattojen asetteluun meni aikaa. Juuri kun tuntui, että nyt on valmista, niin eiköhän joku laatoista kumminkin vielä keikkunut askelten alla. Onneksi rakennusmiehiltä oli jäänyt pieni sorakasa, josta saatiin täytettä laattojen alle. Nyt ei yksikään laatta enää keiku!

Kyllä tuntui seuraavana päivänä hartioissa, että oli tehty vähän raskaampia käsitöitä tällä kertaa!

Juhannusaattona

Vettä vihmoo, kuten ilmatieteenlaitos ennusti. Yritin kuitenkin olla optimisti ja ompelin viime viikolla lyhythihaisen tunikan juhannukseksi. Tarkeneehan tällä, kun laittaa villatakin päälle!

Kangas on Poppanavakan kotimaista trikoota. Ihastuin kuosiin syksyllä käsityömessuilla, kun Poppanavakan osaston myyjällä oli tunika tästä samasta kankaasta. Nyt on sitten viimeinenkin messuilta hankittu vaatetuskangas käytetty. Saa hyvillä mielin hankkia lisää kankaita, kun ei marinoi niitä turhaan kaapissa!

Iloista juhannusta koleasta ja sateisesta ilmasta huolimatta!

Asteri-matto

Löysin kirpparilta neljä kartiota turkkilaista trikookudetta, kaksi mustaa ja kaksi mustavalkoista. Jokaisessa kartiossa oli kudetta noin 500 grammaa. En yleensä ole tykästynyt kaksivärisiin virkattuihin mattoihin, mutta nyt päätin käyttää nämä kuteet kuitenkin samaan pyöreään mattoon.

Malleja selattuani totesin, että hyvin harvaan malliin saa kaksivärisyyden istumaan niin, ettei näytä siltä, että jompi kumpi väri olisi loppunut kesken. Lankavan Asteri-mallissa on kuitenkin pitsi- ja suoraa osuutta vuorotellen, joten päätin valita tämän vanhan tutun mallin näille kuteille.

No, kuinkas kävikään? Molemmat värit loppuivat kesken. Mustavalkoista kudetta olisi tarvittu vielä kahteen kierrokseen, mutta sitähän ei mistään lisää saa, joten matto jäi siltä osin hieman mallia pienemmäksi. Myös musta kude loppui kesken. Hyväsilmäiset huomaavat kyllä, mistä uusi kude alkaa. Kuteen kiilto on siinä erilainen. Musta on kuitenkin mustaa, joten luonnossa kiilto ei näy näin hyvin, kuin kuvassa. Maton halkaisijaksi tuli tasan metri.

Mitä tästä opin? No ainakin sen, että jos ohjeessa sanotaan, että kudetta tarvitaan 2,7 kg, niin 2 kg ei tosiaankaan riitä!

Nurmilintu

Neuloin pari vuotta sitten ensimmäisen Nurmilintu-huivini. Nyt otin mallin uudelleen käsittelyyn. Nurmilinnun on suunnitellut vuonna 2014 Heidi Alander ja ohje on saatavana ilmaiseksi Ravelrystä.

Neuloin huivin tällä kertaa Novitan Elegia -langasta (sesonkiväri 870) 4 numeron pyöröpuikolla. 150 gramman kerästä jäi jäljelle vain 7 grammaa, joten loppusuoralla vähän jännitti, joudunko soveltamaan viimeisen pitsiosuuden ohuemmaksi. Onneksi ei tarvinnut! Nyt kuvasta huomaan, että jonkin verran pitsit häviävät kirjavaan lankaan, mutta lähempää katsottuna erottuvat kyllä hyvin.

Eipä tällaisilla helteillä huivia kaipaa. Laitan tämän jälleen sinne "lahjakaappiini" odottamaan syksyä ja sopivaa saajaa.

Lisää tuftausta

Aiku-näpin perusopintojen viimeisinä iltoina päätin tehdä vielä toisen tuftaustyön. Hankin jokin aika sitten eteiseen uuden todella värikkään maton, joka kaipasi jotain yhtä voimakasta väriä lähelleen. Työn aiheeksi valitsin liljankukat.

Heitin aluksi ison kasan lankojani lattialle maton päälle ja valitsin mukaan ne värit, jotka sointuivat mattoon. Se kannatti tehdä, koska tämä pienehkö seinävaate on nyt aivan selvästi uuden maton kaveri! Tuftaustyön koko on vain 38 cm x 52 cm, koska työn on mahduttava eteisessä kahden oven väliseen tilaan ilman, että se näyttää siinä liian massiiviselta. Sain tähän työhön kulumaan taas paljon pieniä lankanyssyköitä varastostani.

Aikuisten käsityön taiteen perusopintojen neljän vuoden rupeama on kulunut kuin siivillä! Olen jo saanut esittää portfolioni ja nyt on jäljellä enää tilaisuus, jossa meille jaetaan todistukset. Olen niin tyytyväinen, että päätin lähteä mukaan näihin opintoihin! Olen oppinut paljon uusia taitoja ja saanut viettää keskiviikkoillat samanhenkisessä mukavassa porukassa. Kiitos kaikille ryhmäläisille ja opeille näistä vuosista!

Kirjansidontaa

Aiku-näpin ensimmäisenä lukuvuonna perehdyimme kirjansidontaan. Sidoin silloin kaksi kirjaa, molemmat eurooppalaisella irtoselkäisellä sidonnalla. Eurooppalainen sidontatapa on kovin työläs, sivut ommellaan pieninä nippuina yhteen, tarvitaan kansi- ja selkäpahvit, päällyskankaat, etulehdet, nitomatuet, harsokankaat ja kapiteelinauhat. Lopputulos on kaikkien tuntema ihan tavallinen peruskirja. Molemmat silloin tekemäni kirjat ovat visusti kaapissa odottamassa sitä hetkeä, kun maltan niihin jotain kirjoittaa!

Nyt, kun toinen kirjansidontaosio alkoi, ymmärsin heti, että en tarvitse enää ainuttakaan tyhjää kirjaa. Niinpä päätin sitoa kirjaksi joitain vanhoja tekstausharjoituksiani. Harjoituspapereita on kertynyt laatikoihin valtava määrä. Valikoin niistä erilaisia fontteja ja leikkasin kirjan sivut valmiiksi. Lopuista harjoituspapereista maltoin luopua jo kokonaan.

Tällä kertaa käytin japanilaista lankasidontaa. Kaikki materiaalit löytyivät kotoa, lukuunottamatta mustaa vahanauhaa, jolla sidonta tehtiin. Kansien valmistamisen jälkeen sidonta sujuikin melko näppärästi. Nauhaa varten porasin reiät ronskisti porakoneella. Jos toden sanon, niin pari kertaa jouduin ensin purkamaan sidonnan kokonaan, vasta kolmannella kerralla olin tyytyväinen lopputulokseen.

Hyvää pääsiäistä

Kirppishankinnat ovat jääneet tänä talvena melko vähiin, mutta jotain pientä sentään on kotiin kannettu.

Punertavan maljakon otaksun olevan kotimaista n. 1930- luvun tuotantoa. Tarkempaa tietoa en ole siitä löytänyt. Keltainen karahvi on Eero Rislakin suunnittelema Lara. Karahviin kuuluu korkki, jossa on metallirengas. Tästä yksilöstä korkki oli kuitenkin vuosien mittaan kadonnut. Karahvi on valmistettu joko Mäntyharjun Lasin tai Riihimäen Lasin toimesta. Mäntyharjun Lasi toimi aikanaan vain jokusen vuoden ja mallit siirtyivät sellaisenaan Riihimäen Lasille.

Toivottavasti alkava kevät innostaa kiertelemään kirppiksiä vähän innokkaammin!

Aurinkoista pääsiäistä!

 Toivottelee Maarit

Tuftausta

Olen oppinut uuden käsityötekniikan, tuftauksen! Ihastuin tähän tekniikkaan kertaheitolla ikihyvikseni! Tuftauksella tarkoitetaan työtapaa, jolla tehdään pohjakankaalle ryijyn kaltaista tekstiiliä. Kankaan nurjalle puolelle piirretään aluksi tuftattava kuvio. Tuftaus tapahtuu erikoisella tuftausneulalla, jolla kankaan läpi viedään kolme tai neljä lankaa samalla kertaa. Langat muodostavat jokaisella pistolla lenkin kankaan oikealle puolelle. Lankoina voi käyttää erilaisia ja eri vahvuisia villa- tai muita lankoja. Lopuksi työn takaosa liimataan maitoliimalla, jotta langat eivät purkaudu. Liimauksen kuivuttua leikataan lankalenkit auki, käännetään kankaan reunat taakse ja tehdään tarvittava ripustus.

Päätin toteuttaa kesäisen koivumetsän. Etsin sopivia koivun runkojen kuvia netistä ja hahmottelin rungot lopullisen työn kokoiselle paperille (95cm x 40 cm). Kun olin tyytyväinen runkojen asetteluun, piirsin kuvan permanenttitussilla pohjakankaan takapuolelle. Pingotin kankaan tiukasti puukehykseen ja aloitin "värittämään" kuvioita langoilla.

Tähän työhön sain käytettyä valtavan määrän pieniä langanloppuja. Jonkin verran jouduin ostamaan uusiakin lankoja, lähinnä eri sävyisiä vihreitä. Olen tyytyväinen, että sain kuvaan syvyyttä ja kolmiulotteisuutta.

Ennen lankalenkkien leikkaamista työ näytti tältä:

Ja tässä työ aivan alkuvaiheessa:

Laskin, että koko työn tekemiseen meni noin 20 tuntia. Tuftaamiseen meni puolet ajasta ja lankalenkkien leikkaamiseen puolet. Leikkaaminen oli yllättävän hidasta ja tuntui, että koko ajan löytyi nukkien seasta lisää leikattavaa, vaikka luulin leikanneeni jo kaikki!

Innostuin tästä työstä niin paljon, että saatan hankkia joskus oman tuftausneulan ja kehikon! Tällä työtavalla voi seinätekstiilin lisäksi tehdä tyynynpäällisiä tai vaikka maton. Matto kestää paremmin, kun jättää lankalenkit leikkaamatta auki. Maitoliima tekee työn taustasta jonkin verran kumimaisen, joten tällä tavalla tehty matto pysyy hyvin paikallaan, eikä luista esim. kaakelilattian päällä. Tekisinkö seuraavaksi kylppärinmaton?

Äitini

Vuoden 2018 käsityötekniikaksi on valittu kirjonta. Sen kunniaksi saimme Kaarakasta tehtäväksi oman palamme yhteisölliseen kirjontatyöhön, jonka aiheena on Äitini-Äitinä. Pellavakankaalle sai aihetta käsitellä kirjonnan lisäksi painamalla tai lisäämällä työhön muita materiaaleja. Päätin pysytellä pelkässä kirjonnassa.

Halusin tuoda esiin äitini monipuolisia harrastuksia. Toinen toistaan upeampia kirjoneulelapasia äitini on tehnyt satoja. Tähän halusin kirjoa "ikkunalapasen" joita äiti on tehnyt kymmeniä. Muistan mallin jo yli 40 vuoden takaa. Musiikki on ollut äidin elämässä aina. Hän on kuulunut useisiin kuoroihin ja vieläkin kuorolaulu on hänelle rakas harrastus. Nuoruudestaan saakka äiti on ollut "lapinhullu". Jokatalvinen lapinreissu oli kalenterissa kymmeniä vuosia. Siksi kirjontatyössä nuottiviivasto piirtää kuvaa tunturista ja nuoteista voit lukea Lapin tangon. Suksisauvat halusin kirjoa esittämään sitä innokasta liikuntaharrastusta, joka on kulkenut äidin mukana aina. Nuoruudessaan äiti osallistui myös lukuisiin hiihtokilpailuihin. Pieni hopeinen koru sinisine keskustoineen esittää pikkulotta-korua. Sodan aikana äitini kuului pikkulottiin ja neuloi jo silloin lukuisia villasukkia ja sormettomia villakäsineitä tuntemattomille sotilaille.

Äitini täyttää tänä vuonna 90 vuotta. ❤

Kevättä odotellessa

Parin vuoden tauon jälkeen maksoin Suomen Jättikasvisyhdistyksen jäsenmaksun ja jäin odottelemaan postia yhdistykseltä. Loppuviikosta postilaatikkoon tupsahtikin odotettu kirje.

Kirjeestä löytyi taas upea lajitelma erilaisia jättikasvisten siemeniä! Eksoottisinta tällä kertaa olivat pienen pienet Amarantin siemenet. Nimi ei sanonut yhtään mitään, joten googlettamalla selvisi miltä kasvi näyttää, ja että kyseessä on meksikonrevonhäntä. Pussissa oli 16 amarantin siementä, joten muutaman aion ilman muuta laittaa kasvamaan tänä keväänä. Muut siemenet olivat tuttuja aiemmilta vuosilta. En ole tosiaan pariin vuoteen jäsenmaksua maksanut, koska siemeniä on ollut niin runsaasti, etten ole vieläkään kaikkia vanhoja saanut käytettyä. Yksinkertaisesti tila ei riitä. Nytkin aion kotipihassa kasvattaa paremminkin ylöspäin kasvavia, kuin maata pitkin luikertelevia kasveja. Jättikurpitsoille yritän jälleen neuvotella paikkaa isännän pellon reunasta, ellei sitten EU puutu asiaan!

Ruuturitarit

Viime vuoden viimeisenä hankintana kotiutin meille neljä Kaj Frankin Ruuturitari-juomalasia. Tämän lasisarjan nimestä näyttää olevan jonkin verran erimielisyyttä netin syövereissä. Mikäli Sinulla on parempaa tietoa asiasta, niin olisi kiva, jos kommentoisit!

Lasien kaunis sininen sävy lumosi minut täysin! 

Vuodenvaihteen tienoilla käsityöt jäivät vähiin. Sain kuitenkin valmiiksi yhdet perusvillasukat. Lankana näissä on Drops Fabel Long Print. Varren raidoissa on muutama kierros muuta Fabelia.

Huomenna alkaa Aiku-näpin perusopintojen viimeinen kevätkausi. Aiheena on tuftaus, jota en ole koskaan ennen harrastanut. Opintojen paras puoli onkin juuri se, että saan oppia sellaisia käsityömenetelmiä, joihin en muuten tutustuisi!