Kevään opintoja

Olen viettänyt erityisen mukavan kevään mielenkiintoisten opintojen parissa. Opiskelin tekstiili- ja muotialan perustutkinnosta osatutkinnon nimeltään Kiertotaloustuotteen valmistus (15 osp). Aloitimme maaliskuun alussa perehtymällä ensin tekstiiliteollisuuden ja pikamuodin ongelmiin, tekstiilien kierrätykseen sekä omaan ostokäyttäytymiseen ja vastuullisuuteen. Mietimme myös oman vaatekaapin sisältöä ja vertailimme eri materiaaleja. Teoriaosuus oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä. Käsitykseni kierrätyksen tarpeellisuudesta ja kuluttamisen vähentämisestä vahvistuivat entisestään.

Teoriaosuuden jälkeen aloitimme oman tuotteen suunnittelulla. Pääpaino oli siis kierrätyksessä, eli tarkoituksena oli tehdä vanhasta uutta. Otin käsittelyyn ensimmäiseksi vanhat froteepyyhkeet äitini liinavaatevarastosta. Suunnittelin ihanista retropyyhkeistä hiushuppuja hiustenpesun jälkeen käytettäväksi. Tuotteen suunnittelun jälkeen piirsin saumojen poikkileikkauskuvat ja kirjoitin työjärjestyksen. Tämän jälkeen oli vuorossa kustannuslaskenta ja hinnoittelu. Kirjoitin myös tuotteen hoito-ohjeet ja tuotetiedot. Hiushuppuja valmistui lopulta 14 kappaletta,  joista osan tein ohuemmista kankaista "Bad Hair Day" -käyttöön!

Sain tyylikkäiltä  malleilta luvan tämän kuvan julkaisemiseen:

Opintoihin kuului myös lähiopetusjakso, jonka aikana sain tuntumaa teollisuusompelukoneisiin. Voi, kuinka mahtava niillä oli ommella! Omiin koneisiini verrattuna ne olivat mielettömän tehokkaita ja hiljaisia. En ollut koskaan aiemmin ommellut esim. peitetikkikoneella enkä kanttauskoneella. Näin myös napinläpikoneen sekä koneen, jolla napsautettiin kertaheitolla kangaspinta nappiin. En tiennyt tällaisia koneita olevankaan!

Opintojen aikana ehdin tehdä hiushuppujen lisäksi myös muita tuotteita kierrätysmateriaaleista. Olin vuosia sitten hankkinut kirpparilta kankaan, jonka käytöstä en ollut ehtinyt saada sopivaa ideaa. Nyt löysin Jujunan kivan Lovely Curves-kaavan, joten tein tästä joustamattomasta puuvillakankaasta kesämekon. Kangasta oli juuri ja juuri riittävästi, joten vietin aikamoisen tovin kaavoja kankaalle asetellen! Tämä kaava oli niin hyvä, että tätä voisi käyttää vastaisuudessakin.

Olin myös kauan sitten leikannut ohuesta trikoosta tunikan, joka oli jäänyt ompelematta, koska kangas oli niin "lusua", että en uskonut saavani sitä kauniisti ommeltua. Nyt koulun upeilla koneilla uskalsin yrittää ja se onnistui. Tässä sain käyttää sekä peitetikkikonetta, että kanttauskonetta ensimmäistä kertaa elämässäni!

Koska lähiopintopäivistä jäi aikaa, enkä ollut ottanut edellisten lisäksi muuta omaa ommeltavaa mukaan, sain tehtäväksi ommella muutamia vauvanvaatteita Ukrainaan lähetettäväksi. Nämä olivat koulun kankaista ja heidän kaavoillaan leikattuja. Ehdin tehdä kolme paitaa ja kolmet housut. Mukava, että sain auttaa näiden ompelemisessa.

Lähiopintojakson aikana saimme käydä myös tutustumassa kaupunginteatterin puvustamoon ja nähdä siellä olevat valtavat, upeassa järjestyksessä olevat vaate- ja tarvikevarastot. Siellä en ollut koskaan ennen päässyt käymäänkään. Hienoa, että tämä mahdollisuus järjestyi!

Osatutkinto tuli nyt valmiiksi ja sai kyllä aikaan valtavan innostuksen ja halun oppia lisää!

Neljäs Nurmilintu

En tiedä, miksi Heidi Alanderin suunnittelema Nurmilintu-huivi päätyy edelleen puikoilleni, vaikka en yleensä tee samoja malleja useita kertoja. Tämän mallin neulomisessa on kuitenkin jotain niin mukavan rentouttavaa, kun joka riviä ei tarvitse tarkkailla ohjeesta. Lisäksi olen todennut huivin muodon todella käyttökelpoiseksi.  Vanha Nurmilintuni on ollut koko talven päivittäisessä käytössäni.

Tällä kertaa tein huivin Drops Delight Print -langasta. Värin numero on 11. Jälleen kerran olin langan valmistajan kanssa eri mieltä värien yhdistämisestä. Halusin huivista puna-violettisävyisen, joten pätkäisin pois langan keltaiset ja vihreät osuudet. Tämän vuoksi keriä kului kolme kappaletta ja jäljelle jäi todella oudon värisiä lankanyssyköitä.

Mihin ihmeeseen käytän näin kamalan väriset langanloput?

Peipponen -pitsihuivi

Selailin Ravelrystä Heidi Alanderin suunnittelemia pitsihuiveja ja löysin jälleen monta mielenkiintoista mallia. Tällä kertaa puikoille valikoitui Heidin vuonna 2015 suunnittelema Peipponen.

Lanka on tummansinistä Drops Alpaca Mix -lankaa, jota huiviin kului yhtä metriä vaille kaksi kerää. Huivin koko on 142 cm x 38 cm. Tämän huivin pitsikuviota oli miellyttävä neuloa. Kuvio oli selkeä, joten mahdollisen ajatuksen harhailun huomasi heti, eikä virheitä tarvinnut noukkia kaukaa! Tämä neule matkaa joulupukin mukana tulevalle omistajalleen. 

Nurmilintu

Olen aiemmin neulonut kaksi Heidi Alanderin suunnittelemaa Nurmilintu-huivia. Molemmat ovat menneet lahjoiksi, joten nyt päätin tehdä itsellenikin yhden.

Lanka on Dropsin Lace Mix. Ihana lanka, jossa on 30 % silkkiä ja 70 % alpakkaa. Tämä lanka ei kutita hiukkaakaan! Tähän työhön käytin langan kaksinkertaisena. Se hieman hidasti neulomista, mutta malli on muuten niin nopeatekoinen, ettei haitannut.

Huivi on upean vihreä, vaikkakin talviaurinko päätti nyt hieman vaikuttaa näiden kuvien värityksiin. Langan värinumero on 7238.

Väriterapiaa

Lankakorissani on vuosia pyörinyt muutamia käsinvärjättyjä ihania lankoja, jotka olen useasti ottanut korista esiin, ihaillut ja miettinyt, mitä niistä tekisin. Joitain sävyjä oli vain yksi vyyhti, joitain enemmän. Upeudestaan huolimatta nämä langat eivät kuitenkaan koskaan ole päässeet puikoille. Nyt päätin kerätä kaikki saman vahvuiset langat yhteen ja upottaa ne huiviin.

Malli on nimeltään "Pelto" ja löysin sen Johanna Meriläisen kirjasta Virkatut huivit. Malli oli nopeatekoinen siinä käytettyjen venytettyjen silmukoiden vuoksi. Valmista tuli ihan huomaamatta.

Lisää väriloistoa löytyi käsityömessuilta:

Kaikki Näppi-koululaiset, sekä aikuiset, että lapset saivat valmistaa yhden onnittelukukan 30 vuotiaalle Näpille. Kukkia oli mahtavassa kukkameressä yli 300 kappaletta. Joukossa myös oma kierrätyshuovasta tekemäni kukka.

Ihana syksyn ruska on vielä hetken ilonamme. Nautitaan siitä täysin siemauksin!

Huivi neulekoneella

Pari päivää sitten uutisissa kerrottiin, että neulekoneharrastus on jälleen muotia ja retroja koneita kaivetaan nyt vinteiltä ja sänkyjen alta uudelleen käyttöön. Kaarakassa neulekoneet ovat kyllä olleet käytössä ihan koko ajan. Itse en ole aiemmin neulekonekurssille osallistunut, mutta nyt saan oppia tämänkin taidon. Aloitimme ensin helpolla kolmiohuivilla, jota tehdessä tuli selväksi silmukoiden lisäykset ja kavennukset.

Huiviin kului neljä kerää turkkilaista teetee Rainbow Sock -lankaa ja koko huivin tekemiseen meni vain noin kaksi tuntia. Langanpäitä piti päätellä vähän ylimääräisiäkin, koska yksi keristä oli maanantaikappale ja siinä oli useampi solmu!  Argh!

Huivin jälkeen jatkamme vähän haastavammalla työllä. Yritän saada aikaan villatakin. Katsotaan kuinka käy!

Mukavaa viikonloppua! Nautitaan upeista lumisista maisemista!

Huiveja aurinkoon

Ystävä oli hankkinut henkkamaukalta kauan sitten huivin, johon oli erityisesti tykästynyt. Huivi oli jo rispaantunut kovassa käytössä, mutta koska malli oli hyväksi havaittu ja ystävän aurinkoloma oli alkamassa, lupauduin ompelemaan hänelle muutaman uuden huivin samalla kaavalla.

Sain mallihuivin lisäksi turkoosin pitkän huivin, josta riitti materiaalia kolmeen uuteen huiviin. Vanha malli kuvassa alimpana.

Huivin keskiosan koko on 45cm x 27cm. Solmiamisnauhoiksi leikkasin 7cm x 30 cm palat, jotka ompelin putkiksi. Laskostin keskimmäisen palan reunoistaan n. 3 cm kapeiksi, jotta sain ne ommeltua nauhojen sisään. Huivit valmistuivat tuossa tuokiossa ja kokeiltuani niitä totesin, että ehdottomasti tekaisen tällaisen itsellenikin ensi kesäksi!

Kolmiokudontaa

Syksyn toisena aiheena Aiku-näpissä perehdyimme kolmiokudontaan. En aluksi innostunut tästä aiheesta ollenkaan. Tein muutamia kokeiluja eri langoilla, mutta innostuin vasta, kun se oikea lanka sattui kohdalle.

Huivini koostuu neljästätoista kolmiosta. Tein kaksi palaa kerrallaan ja yhdistin ne kehikossa virkkaamalla. Näin syntyneet salmiakin muotoiset palat levittelin pöydälle ja aloin miettiä huivin lopullista muotoa. Lankaa oli rajallinen määrä, eikä sitä ollut mahdollista saada lisää. Tummemman vihreään reunaan löytyi samaa Sandnes Garnin Easy-lankaa yksi kerä kässäkaverilta. Ilman sitä huivi olisikin jäänyt jotenkin kesken. Kiitos, Irma!

Kolmiokudonnassa ei kummempia työvälineitä tarvita, vain kasa nauloja, jotka on lyöty puulevyyn kolmion muotoon ja pitkä virkkuukoukku, jolla työ tehdään. Tämän työn tehtyäni sainkin jäädä joululomalle, Näppi jatkuu vasta tammikuun puolivälissä. Silloin tutustumme neulekoneeseen! 

Liito-huivi

Menneen kesän kesäkäsityönäni oli Veera Välimäen suunnittelema Liito-huivi. Huivin ohje löytyy Veeran Huivileikki-kirjasta. Työ oli mukana jokaisella mökkireissulla, mutta silti sain huivin valmiiksi vasta nyt. Lanka on Novitan Rulla -nimistä ja sitä kului kaksi ja puoli kerää, eli noin 250 grammaa. Kolmionmallisen huivin koko on valtava, 200 cm x 150 cm.

Kuva: Hannele Norja

Huivi on kuvattu upeana syyspäivänä kauniissa Orisbergissa. En ollut koskaan käynytkään koko paikassa! Täytyy ehdottomasti tehdä uusi retki joskus kesäkelillä!

Nurmilintu

Neuloin pari vuotta sitten ensimmäisen Nurmilintu-huivini. Nyt otin mallin uudelleen käsittelyyn. Nurmilinnun on suunnitellut vuonna 2014 Heidi Alander ja ohje on saatavana ilmaiseksi Ravelrystä.

Neuloin huivin tällä kertaa Novitan Elegia -langasta (sesonkiväri 870) 4 numeron pyöröpuikolla. 150 gramman kerästä jäi jäljelle vain 7 grammaa, joten loppusuoralla vähän jännitti, joudunko soveltamaan viimeisen pitsiosuuden ohuemmaksi. Onneksi ei tarvinnut! Nyt kuvasta huomaan, että jonkin verran pitsit häviävät kirjavaan lankaan, mutta lähempää katsottuna erottuvat kyllä hyvin.

Eipä tällaisilla helteillä huivia kaipaa. Laitan tämän jälleen sinne "lahjakaappiini" odottamaan syksyä ja sopivaa saajaa.

Rainbow-pitsihuivi

Ostin alkusyksystä teeteen Rainbow-langan, jonka mukana tuli juuri tälle langalle suunniteltu huivin ohje. Huivin teko vei todella kauan, mutta se valmistui sopivasti ennen joulutohinoita!

Lanka osoittautui todella haastavaksi neuloa, koska siinä on neljä säiettä, mutta ei ollenkaan kierrettä! Joka silmukan kohdalla oli oltava tarkkana, että kaikki säikeet tulevat varmasti mukaan. Tämä hidasti työtä aika lailla. Lanka myytiin laatikossa, joka olikin aivan välttämätön juttu. Laatikon keskellä olevasta reiästä lanka soljui ulos mukavasti, eikä takkuuntunut koko aikana yhtään. Lanka näyttää liukuvärjätyltä, mutta ei sitä ole. Liukuva väri on saatu aikaan vaihtamalla vuorotellen yhden säikeen väri uuteen. Tämä on toteutettu kylmästi katkaisemalla kaikki säikeet ja tekemällä solmu värinvaihtokohtaan. Näitä solmujahan langassa olikin sitten 7 - 8 kappaletta.

Huivin ohje oli selkeä, mutta parissa kohdassa olin ohjeen tekijän kanssa eri mieltä. Kakkoskaaviossa rivi 14 ei ollut mieleeni, joten sitä muutin parilla viimeisellä kerralla. Siinä ylimääräiset reiät asettuvat ohi muista reikäriveistä, joten minun silmääni rivi näyttää virheelliseltä. Voi toki olla makuasiakin!

Muuten on kyllä pehmoinen ja mukavan tuntuinen lanka ja lopputulos näyttää ihan käyttökelpoiselta. Taidankin pitää tämän itse!

Virkattu huivi

Kävin muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa elämässäni Kauhajoen Päntäneellä Tapion kaupassa. Lankakeriä ja -vyyhtejä oli silmänkantamattomiin! Palasin sieltä kotiin muovipussi täynnä toinen toistaan ihanampia lankoja. Yritin pitää järjen mukana ostoksilla, mutta vaikeaa se oli. Houkutuksia oli niin paljon!

Ensimmäiseksi otin käsittelyyn Drops Alpaca Silk -langat, joihin löysin mukavan huivimallin Kotiliesi Käsityö -lehden numerosta 7/2016.

Virkkasin mallin mukaan yksitoista palaa, jotka reunustin lopuksi kiinteillä silmukoilla. Alkuperäisessä mallissa oli paloja huomattavasti enemmän. Neljästä 25 gramman kerästä jäi jäljelle vain yksi gramma lankaa. Huivin koko kevyesti pingotettuna on 145 cm x 50 cm. Käytin nro 3 virkkuukoukkua.

Tästä huivista tuli mukava fiilis! Malli oli riittävän yksinkertainen, ettei ohjetta tarvinnut seurata enää muutaman palan jälkeen. Virkkaus oli muutenkin kivaa monen neulotun huivin jälkeen. Tätä mallia voisin testata vielä jollain muullakin langalla!

Nurmilintu

Viisi viikkoa kesälomaa on takana. Tikuttelin kesäloman aikana huivin Louhittaren Luolan Väinämöisestä. Langan värin nimi on komeasti Kuningatar.

Mallin on suunnitellut Heidi Alander ja se on nimeltään Nurmilintu. Sain jännittää loppuun asti, riittääkö yksi vyyhti tähän huiviin. Lopuksi sadan gramman vyyhdistä ja 400 metristä jäi jäljelle vain viisi senttimetriä lankaa, kun käytin myös molemmat pasmalangat, joilla vyyhti oli sidottu! Malli oli helppo ja nopeatekoinen. Huivin kokonaispituudeksi tuli pingotuksen jälkeen 198 cm.

Innostuin lomalla myös pitsikivistä, joita on näkynyt useammassakin blogissa.

Pitsikivien maalaaminen on todella kätevää mökkiaskartelua, kun kiviä löytyy tontilta kokonaisen kiviaidan verran ja maalaamiseen tarvitaan vain pieni purkki askartelumaalia ja hammastikku!

Titanium-huivi

Ensimmäinen pukinkonttiin menevä neule on valmis. Uskallan sen täällä jo esitellä, koska huivin saaja ei pahemmin blogeissa liiku.

Tätä samaa mallia olen tehnyt aiemminkin. Malli on Ullasta nro 3/13 ja lankana käytin tällä kertaa Novitan Huurretta, jota kului vain 71 grammaa. Jonkin verran häiritsee värien vaihtumiset ja eri paksuiset väriraidat, joten seuraavan teen joko aivan yksivärisestä tai ainakin lähes yksivärisestä langasta. Voisin kuvitella, että pitsiosio tulisi silloin paremmin esiin.

Villakangashuivi

Pakkasaamujen iloksi ompelin kierrätetyistä  villakangaspaloista itselleni huivin. Osa kankaista on aikansa palvellut tunikoina ja mekkoina, osa on muuten vaan pienehköjä jämäpaloja, joista en ole keksinyt aiemmin mitään järkevää ommeltavaa. Kaikki kankaat ovat Kaarakan kirppiksiltä viime vuosina ostettuja. Oranssi pala oli jo sen hankkiessani valmiiksi kirjottu villalangoilla, kirjontaa en siis ole itse tehnyt.

Tämä hömppähuivi tuntuu jo nyt syksyn ilopilleriltä!

French Riviera -huivi

Juhannusaaton sateisen sään ansiosta sain viimeinkin valmiiksi unelmankevyen huivin, jota olen tehnyt pitkään ja hartaasti. Malli on Dropsin "French Riviera".

Huivin pitsikuvio oli haastava siksi, että en koko aikana oppinut kuviota ulkoa, vaan jouduin koko ajan seuraamaan tarkasti piirrosta. Vain reunapitsi oli jotenkin järkeenkäypä, sitä tehdessä saatoin jopa keskustella!

Dropsin Lace -lankaa kului 75 grammaa ja käytin 3,5 numeron pyöröpuikkoa. Huivin mitat ovat 45 x 195 cm. Nyt pitäisi vielä hankkia kotelomekko, johon huivin väri sointuisi...


Puutarhaani terrorisoi tällä hetkellä viiden harakan jengi. Ne pommittavat terassia, sotkevat kalusteet ja nyppivät jopa ruukuista kukkia irti. Olen yrittänyt pelotella niitä leikkikäärmeillä ja liskoilla, mutta huonolla menestyksellä. Miten ihmeessä saisin ne muuttamaan muualle?

Dreambird

Sain vihdoin valmiiksi Unelmalintuhuivini! Olen tehnyt tätä huivia huhtikuun loppupuolelta saakka, sulka sulalta, pikkuhiljaa. Dreambird on ensimmäinen maksullinen malli, jonka olen hankkinut Ravelrystä. Ja myös ensimmäinen malli, jonka olen neulonut englanniksi! Neulesanasto oli ensin opeteltava sanakirjan kanssa, mutta muutaman sulan jälkeen pystyin jo jatkamaan neuletta pelkän kaaviokuvan perusteella ja se helpotti tilannetta kovasti!

Langat tähän huiviin hankin ihanasta Titityy -lankakaupasta Jyväskylästä. Pohjalankana on musta Isager Alpaca 2 ja sulkalankoina Zauberball -langasta värit 2083 ja 2134. Suurin haaste tässä huivissa oli se, että lähes jokainen kierros on lyhennetty, eli silmukat oli laskettava. Silmukkamerkkien käyttöä yritin aluksi, mutta koin ne lähinnä työtä hankaloittaviksi, en helpottaviksi. Sulkalankojen värit liukuvat mukavasti sävystä toiseen. Vaihdoin sini- ja vihreäsävyisen kerän aina kolmen sulan jälkeen. Huivin lopullinen pituus on noin 160 cm. Suuritöinen huivi, mutta olen lopputulokseen todella tyytyväinen!

Olen tehnyt tällä viikolla elämäni ensimmäisen voileipäkakun! Ohje löytyi K-kaupan Ruoka Pirkka -lehdestä 2/2014. Broilerivoileipäkakun ohje on Kääpiölinnan köökissä -blogia pitävän Anun ideoima. Meillä vieraat kehuivat kakun maasta taivaaseen, joten taidanpa tehdä samalla ohjeella toistekin!

Hartiahuivi

Vuodenvaihteen ajankuluni ja tämän vuoden ensimmäinen valmistunut käsityöni on Titanium-hartiahuivi, jonka tein lahjaksi tänään 80 vuotta täyttävälle anopilleni. Huivin ohje on Ullasta nro 3/2013. Drops Delight -lankaa kului työhön 88 grammaa, eli kaksi kerää riitti mainiosti. Pingotuksen jälkeen huivin koko on 55 cm x 160 cm.

 

Malli aloitetaan keskeltä niskasta ja edetään kohti pitsikuviota. Tykkään tehdä huiveja nimenomaan näin päin. Monta kivannäköistä mallia on jäänyt tekemättä siksi, kun aloitus olisi ollut alareunasta ja silmukoita olisi pitänyt luoda satamäärin! Toivottavasti tämä huivi lämmittää ja tuo hyvää mieltä pitkäksi aikaa!

My favourite things -huivi

Joulu lähestyy ja ensimmäinen joululahja on valmistunut. Uskallan sen jo julkaista, koska saaja tuskin ehtii täällä blogissa käymään ja jos nyt sattuisikin vilkaisemaan, niin luulen, että ei pane pahakseen...

Huivin jokaiseen raitaan neulottiin joku saajan lemppariasia tai muuten saajalle tärkeä juttu. Ideoita raidoiksi olisi ollut enemmänkin, mutta en halunnut tehdä huivista ylipitkää. Olen neulonut hyvin vähän kuvioneuleita, joten aluksi tihkaisi oikein kunnolla. Langat olivat koko ajan kierteellä, eikä laatukaan ollut paras mahdollinen. Lopuksi homma kuitenkin alkoi jo sujua! Tässä vielä kuva huivista ennen tuubiksi neulomista:

Itse tykkään eniten Late Lammas ja Jasu-kissa -raidoista. Silmät ja nenät kirjoin niihin jälkikäteen. Idean tähän huiviin löysin Hupsistarallaa -blogista ja Ravelrystä löytyy paljon hienoja tällä idealla toteutettuja huiveja. Enpä ole aiemmin törmännyt mihinkään neulemalliin, joka olisi saajalleen näin henkilökohtainen. Toivottavasti neiti tykkää!

Karius-huivi

Ostin Isonkyrön 1700-luvun markkinoilta käsinvärjättyä villalankaa, joka näytti vyyhdillä niin herkulliselta! Aloitin langasta Wingspan-huivia, mutta se ei näyttänyt ollenkaan hyvältä. Purkuun meni. Sitten aloitin Karius-huivia, mutta vieläkään en ollut tyytyväinen. Tein huivin kuitenkin puoliväkisin valmiiksi.

Ongelmana tässä on se, että langan räikeät värit vaihtuvat äkkiarvaamatta. Värin vaihtumiskohdassa ei ole juurikaan liukumaa. Ehkä tähän pitää silmän hieman tottua... Olen tehnyt aiemminkin huivin tällä mallilla ja luulin silloin tekeväni Baktus-huivia. Sittemmin olen oppinut, että Baktus on vastaavan mallinen huivi ainaoikealla neuleella. Tässä on kyseessä siis Karius.

Löysin kirjakaupasta houkuttelevan Emily Hogarthin paperileikkauskirjan. Tein kirjan kannessa olevan Kyyhkyläiset -mallin kihlakortiksi ihanalle kummitytöllemme ja hänen kihlatulleen.

Kirjassa on runsaasti erilaisia malleja ja ideoita kortteihin ja koristeisiin. Suosittelen!