Pehmeä katselukirja ja suloisia vaatteita

Keväällä muiden ompelutöiden välissä innostuin suunnittelemaan tilkuista pehmokirjaa. Ompelin kirjaan vain muutamia sivuja ja selkeitä kuvia.

Kirjaa on hankala kuvata, joten nappasin sivuista kuvan myös ennen kirjaksi ompelua.

Ostin luokkakaverilta pätkän ihanaa haalean pinkkiä pupukangasta, jonka käytin viimeistä palaa myöten näihin pieniin vaatteisiin. Metrin pätkä riittikin yllättävän moneen vaatekappaleeseen. Haalari on kokoa 74 cm, muut kokoa 68 cm. Kaava haalariin löytyi Ottobre -lehdestä ja muut kaavat koululta.

Farkkumekko

Koululla oli jaossa isot kasat farkkuja ja farkkukankaanpaloja, joita jokainen sai ottaa omaan käyttöönsä. Valitsin muutamia farkkuja ja kankaanpaloja sinisen eri sävyissä ja suunnittelin niistä liivimekon. Palat olivat niin pieniä, että mekon pituudeksi ne eivät riittäneet, joten tein helmaan kaupunkimaiseman "by night". 

Edessä olevan vetoketjun ratkoin farkkujen lahkeen saumasta. Mekon sivuun lisäsin pidemmän vetoketjun pukemisen helpottamiseksi.

Mekon takana jatkuu sama kaupunkikuvio ja lisäsin taakse vielä täysikuun mollottamaan taivaalle.

Kankaanpaloja jäi paljon jäljelle, joten niistä riittää materiaalia vielä moneen muuhunkin mukavaan työhön!  

Puutarhaessu

Olen pärjännyt tähän saakka ilman puutarhaessua, mutta kun vierailin "Kotona Annin kanssa" -nimisessä blogissa ja näin hänen tekemänsä essun, tajusin, että puutarhaessu on aivan välttämätön asuste!

Tein essun vanhasta farkkuhameesta, jonka takaosasta tuli essun etupuoli. Hameen etutaskut asettuivat sopivasti tässä sivutaskuiksi. Ruohokangas sopi hyvin aplikoitujen kukkien kasvualustaksi.

Kyllä nyt kelpaa leikkiä hortonomia!

- - - - - 

Löysin askartelulehdestä hauskan idean:

Ohuesta kankaasta leikataan varjostimen muotoinen pala, johon silitetään taakse tukikangas. Pala sovitetaan omien viinilasien kokoon sopivaksi ja ommellaan kiinni. Itse oikaisin tässä kohdassa ja käytin kaksipuoleista teippiä. Sitten vain varjostin paikoilleen ja led-tuikku lasiin. Tunnelmavalo on valmis!

Koiruuksia

Kummityttären söpön Kidi-koiran häkin suojaksi kaivattiin jotain sisustukseen sopivaa. Tähän saakka häkin päällä on ollut filtti, mutta tästä eteenpäin nuorekkaasti farkkuasu:

Sain toteutukseen täysin vapaat kädet ja se olikin mielenkiintoista, koska en ole koskaan tutustunut vastaaviin häkinsuojuksiin. Mietin monenlaista nauhasysteemiä luukkujen aukipitämiseksi, mutta lopulta päädyin leveään kangaskaistaleeseen ja katolla olevaan tarranauhaan. Etu- ja sivuluukut saa kiinni alareunassa olevilla tarranauhoilla. Tereeseen ja tassunjälkeen käytin samaa farkkukangasta nurin päin. Toivottavasti Kidi hyväksyy uuden suojuksen, nukkuu yönsä makoisasti ja matkustelee häkissä leppoisin mielin!

Kirjailua villalangoilla

Olen aina ihaillut rekipeittoja ja muita vastaavia töitä, joissa villakankaalle on kirjottu kuvioita villalangalla. Peiton kokoista kirjailutyötä en silti ole uskaltanut ajatellakaan aloittaa, vaan olen kaivannut jotain pienimuotoisempaa mallia. Nyt löysin Clare Youngsin kirjasta "Kirjo ja ompele tyylikästä" pienen laukkumallin, johon ihastuin.

Kuvio on tehty kirjan ohjeella muuten, mutta voikukan yhden keskiosion jätin avoimeksi, kun kuvio tuntui menevän jotenkin tukkoon, mikäli sen olisi kokonaan kirjaillut. Tein laukusta tilavamman, eli siinä on nyt myös sivut ja pohjaosa, joita alkuperäisessä ei ollut. Malliin kuului tuo pieni oranssi kirjailtu merkki. Vähän kuitenkin mietin, ottaisinko sen vielä pois. Laukku on vuoritettu ja sisällä on pienellä kukkakuviolla kirjailtu kännykkätasku. Hihnat ovat nahkanauhaa. Tein hinnat niin pitkiksi, että laukkua on helppo kantaa olalla. Tyylikkyydestä en tiedä, mutta tämä laukku tulee varmasti käyttöön!

Sitten ihan jotain muuta asiaa: Meidän asuntoalueellamme majailee suuri joukko fasaaneja. Olen pärjännyt niiden kanssa tähän saakka oikein hyvin. Kasvimaalta olen saanut ne pysymään poissa matalalla aitauksella ja kukkapenkeistä silloin tällöin löytyviä kylpemiskuoppia olen katsonut aina läpi sormien. Muutenkin olen suhtautunut kauniisiin lintuihin kaikella tavalla positiivisesti. Nyt tilanne kuitenkin muuttui:

Kuvissa on takkahuoneemme ikkuna kuvattuna keskiviikkona. Räsähdys oli melkoinen. Onneksi en sattunut olemaan aivan ikkunan vieressä. Fasaani ei ollut moksiskaan, lensi vain muina miehinä pois. Ikkuna on nyt korjattu ja odottelen lasifirman laskua. En taida olla enää fasaanien ystävä, ainakaan hetkeen aikaan....

Ommellen

Vauvakassiyhdistys Vaaka ry:n tämän vuotiseen keräykseen voi osallistua neulomalla villasukkia tai ompelemalla toalettipussukoita ja penaaleja. Olen osallistunut jo yhdistyksen alkuaikoina heidän järjestämiinsä vauvakassi- ja taaperokassikeräyksiin. Tämän yhdistyksen auttamistapa tuntuu jotenkin mukavalla tavalla omalta. Nyt tein kangaskasoistani löytyneistä palakankaista neljä erilaista vetoketjullista vuoritettua pussukkaa tähän keräykseen.

Pussukoiden teko on mukavaa ja valmista tulee nopeasti. Näitä aion tehdä vuoden mittaan enemmänkin!
Jos haluat osallistua tähän keräykseen, löydät tarkempia tietoja Vaaka ry:n omilta sivuilta.

Kesäpipo

Vuosisadan lumimyrskystä ja paukkupakkasesta huolimatta ajatukseni ovat jo tulevassa kesässä. Pipoa saattaa tarvita kesälläkin, jos aurinko liiaksi porottaa! Myös reissussa pipo on omiaan, mikäli sattuu olemaan "bad hair day"!

Tein tämän pipon Dropsin Fabelista. Malli on jostain kirjaston kirjasta, jonka vein jo takaisin, mutta valitettavasti unohdin laittaa kirjan nimen muistiin! Pipoon kului vajaa kerä Fabelia. Kiva malli, taidan kokeilla tätä samaa vielä jostain kesäisemmästäkin langasta!

Sitten nostalgiapläjäys 1970 ja 1980 -luvuilta:

Yläasteen kässätunneilla tehtiin kylpypyyhe, johon aplikoitiin kuviot molempiin päihin. Froteeta oli valittavana muutamia värejä ja jostain syystä jouduin tekemään oman pyyhkeeni ruskeasta kankaasta. Se oli mielestäni kauhean ruman väristä, eikä asiaa auttanut edes iloisen väriset kirsikka-aplikoinnit! Pyyhe joutui valmistuttuaan saman tien kaapin viimeiseen peränurkkaan ja on ollut siellä nyt noin 33 vuotta!!! Viime viikolla kaappia siivotessani tämä osui silmiini ja päätin ottaa pyyhkeen ensimmäistä kertaa käyttöön. Pyyhehän on tosi retro! :)

Noin 10 vuotta edellistä nuorempia ovat seuraavat käyttämättömät käsityöni:

Kävin 80 -luvulla innokkaasti paikallisessa käsityökeskuksessa paukuttelemassa kangaspuita. Tuli tehtyä poppanaa, mattoa, seinävaatetta, pöytäliinaa, ikkunaverhoa ja sitten nämä pellavapyyhkeet... Pyyhkeiden kangas on niin kovaa, että ei ole koskaan tehnyt mieli ottaa niitä käyttöön. Juu, juu, tiedän, että ne pehmenevät käytössä, mutta en voi! Nämä ovat siis marinoituneet kaapissa sellaiset parikymmentä vuotta ja rapiat päälle. Laudeliinoina ehkä voisin näitä joskus käyttää, kun poiskaan en malta heittää. Onneksi muut tekeleeni ovat päätyneet oikeasti käyttöön!

Sukupuu

Sukupuun voi toteuttaa monella tavalla. Itse päätin käyttää tähän projektiin sukujemme vanhojen taitajien valmistamia tekstiilejä. Pohjakankaana on vuosikymmeniä käytössä palvellut pellavapyyhe ja myös alareunan pitsi on yli puoli vuosisataa vanha.

Komeroistani löytyy muitakin vanhoja tekstiilejä, mutta maltan käyttää niistä vain kuluneimpia näihin omiin töihini.