Saumurin salat

Tällä viikolla on perehdytty koulussa saumurin saloihin. Langoitusta on harjoiteltu vetäisemällä kaikki saumurilangat reippaasti koneesta pois ja opettelemalla langoittamista aivan alusta alkaen. Siinäpä sitten suttautuu hetki jos toinenkin, eli kärsivällisyyttä tarvitaan. Kun langoittamisen jälkeen saa aikaan kauniin tikin, niin onhan se mukavaa!

Aloitimme saumuriompelun helpoista pipoista. Kierrätyksen hengessä saksimme paloiksi vanhoja t-paitoja ja ompelimme pipot niistä. Valmistin seitsemän eri kokoista pipoa.

Pipoista jatkoin liehuvahelmaiseen paitaan, jonka kaavan löysin Kotiliesi Käsityö -lehdestä nro 2/2020.

Yhdet villasukatkin olen saanut valmiiksi. Tämä malli on hieman muunneltuna Merja Ojanperän suunnittelema "Vaiettu rakkaus". Lanka on seiskaveikkaa. 

Vauvaneuleita

 Neuloin pyynnöstä muutamia suloisia vauvaneuleita Dropsin Baby Merino -langasta.

Perinteisen neulemyssyn ohjeen löysin kymmenkunta vuotta sitten ilmestyneestä Novita Ipana -lehdestä. Kuvassa alempana oleva myssy on nimeltään Lillemor ja sen ohje löytyi Klompelompe - neuleita koko perheelle -kirjasta.

Pienokaisen pitsijakun ohje oli Kotiliesi Käsityö -lehdessä nro 6/2022. Tätä ohjetta jouduin muokkaamaan todella paljon, koska ohjeessa käytetty lanka oli täysin erilaista, kuin käyttämäni lanka.

Henkselihousut ovat Klompelompen Lellikki-malli. Jätin pois ohjeessa olevat nurjat kierrokset, muuten housut ovat mallin mukaiset.

Vaatteet on tehty noin puolivuotiaan koolla, mutta varsinkin pitsijakku on todella joustava ja mahtuu lapselle mahdollisesti huomattavasti pidempään.

Etsiessäni näitä ohjeita lukuisista käsityölehdistä ja -kirjoista, totesin jälleen, että norjalainen Klompelompe on uskomaton aarreaitta. Mallit ovat hurmaavia ja ajattomia. Kauniita malleja on sekä pienokaisille, että aikuisille. Klompelompe on pitkästä aikaa ainoa kirja, jonka voisin ajatella hankkivani myös omaan kokoelmaani. 

KlompeLOMPE pipoja

Kirjastosta sattui käteen norjalainen Klompelompe talvilapset -kirja. Vaikka kesä on vielä kauneimmillaan, niin pari pipoa voi aina tikuta aikansa kuluksi.

Kirja oli täynnä mukavia malleja, mutta käsittelyyn pääsi ensiksi tämä malli. Hieman alkuperäistä muuntelin, että sain langat riittämään. Suurempi pipo on koululaisen kokoa, pienempi 3-5 vuotiaan. Suuremmassa lankana seiskaveikkaa, pienemmässä Kirjopirkkaa. Pienemmän pipon kirjavan langan olen aikoinaan purkkivärjännyt ja nyt sain viimeisen keränlopun käytettyä tähän.

Varmasti palaan Klompelompe -kirjojen pariin myöhemminkin, mallit olivat kyllä taidolla suunniteltuja ja ajattomia.

Kunnon pipo

Tytär tilasi netistä pipon, joka oli niin hyvä, että aloin heti kadehtia sitä. Nappasin välittömästi puikot käteeni ja otin mallin tuosta hyvin päähän istuvasta piposta.

Pipoa jonkin aikaa neulottuani tajusin, että tässähän on sama idea kuin "junasukissa", eli hyvä istuvuus tulee resorin ja nurjien kierrosten vaihtelusta. Turkistupsun nappasin vanhasta kittanasta piposta, joka oli jäänyt käyttämättä. Lanka on Dropsin Lima Uni Colour -lankaa, jonka käytin kaksinkertaisena. Langassa on 65 % villaa ja 35 % alpakkaa. 

Tänään pipo olikin tarpeen, kun pakkasmittari näytti -22 astetta!

Pipo pieneen päähän

Kauan sitten ostin kirpparilta ison nipun jonkun innokkaan värjärin itsevärjäämiä lankavyyhtejä. Kun värjäämisestä oikein innostuu, saattaa käydä juuri niin, että materiaalia tulee ihan liikaa omaan käyttöön. Se oli minun onneni! Melkein kaikki vyyhdit olenkin jo käyttänyt, mutta vielä löytyi yksi iloisenvärinen pieni Novitan Wool -vyyhti. Tein siitä tällä kertaa pienen korvaläpällisen pipon.

Langan värit siirtyvät sopivasti eteenpäin joka kierroksella niin, että raidat näyttävät hauskasti liukuvan vinoon. Tämä uniikki pipo menee lahjakaappiin odottelemaan saajaansa.

Pieniä juttuja

Pidän melko harvoin pipoja. Sen vuoksi niitä ei ole montaakaan kaappiini kertynyt. Nyt kuitenkin tuntui, että tahdon turkistupsupipon! Tässäpä tämä! Turkistupsun hankin Kaarakasta.

Neuloin pipon kaksinkertaisilla jämälangoilla, joten taas sain lankakoriini tilaa.
Pari muutakin pipoa on tullut syksyn mittaan neulottua.

Tässä pipossa on sama palmikkomalli, mutta paksummasta langasta neulottuna lopputulos on huomattavasti muhkeampi.

Viimeinen pipoista onkin vähän rempseämmän värinen. Vihreä lanka on heijastavaa.

Keittiöön olen tehnyt bambulangasta uusia tiskirättejä ja ommellut yhden kierrätyspannunlapun.

Pannunlappu on ommeltu täysin loppuunkulutetusta olkalaukusta! Laukku on ollut lempparini niin kauan, että se kului kovassa käytössä puhki monesta kohtaa. En kuitenkaan malttanut hyvää tikattua kangasta heittää pois. Tuunasin kankaan vielä oranssilla tekstiilitussilla ja samanvärisellä ripustuslenkillä. Joku saattaa tunnistaakin, mistä laukusta kangas on peräisin!

Kaakelit

Aikussa on keskitytty nyt muutama viikko savitöiden tekoon. Voin kertoa, että ei ole mun juttu ollenkaan! En päässyt saven kanssa sinuiksi koko aikana.

Olin ajatellut "tekaista" muiden savitöiden lisäksi muutaman (21 kpl) koristekaakelin, mutta järki palasi päähän kuuden kaakelin jälkeen. Ei ollut helppoa, ei! En saanut kuivatettua kaakeleita niin, että ne olisivat pysyneet suorina. Melkein kaikissa joku nurkka päätti kipristyä. Myös kaakeleiden harmaa pohjamaali olisi pitänyt tuputtaa, ettei siihen olisi jäänyt pensselinjälkiä. Kuviot kaakeleihin painoin Kinder-munista tulleiden yllätysten erilaisilla jaloilla. Muut kaakelit hautaan maahan tulevien sukupolvien löydettäviksi, mutta nämä kaksi säästän muistoksi. Jos joskus meinaan tehdä jotain vastaavaa, niin voin katsoa näitä ja tulla heti järkiini.

Joulun lähestyminen johti pipotehtaan avaamiseen. Olen tehnyt peruspipoja pienille, isoille, tytöille ja pojille. Tässä niistä muutama.

Löytöjäkin olen tehnyt:

Neljä vihreää Grapponia-lasia aiheuttivat taas riemunkiljahduksen! Lisäksi löytyi meidän pienelle perheelle sopivan kokoinen Ultima Thule -kulho salaattiastiaksi. Nämä astiat eivät pääse pölyttymään kaapin perälle. Kaikki ovat jo käytössä!

Hiippapipo

Syksyn toinen aihe Aiku-näpissä oli kuvioneule. Niitä en ole kovinkaan paljon aikaisemmin tehnyt ja sen vuoksi päätin, etten hotkaise kovin suurta palaa, vaan tyydyn pienehköön työhön.

Päätin valita värimaailman sen mukaan, minkä värisiä lankoja kaapistani löytyisi. Päätin myös, että vanhojen lankojen on riitettävä, enkä osta tähän työhön metriäkään uutta lankaa. Kaikki langat ovat täyttä villaa ja joitain ohuempia keriä niistä neuloin kaksinkertaisena. Kirjava lanka on käsin värjätty Sedun opiskelijoiden toimesta, sen olen hankkinut käsityömessuilta jokunen vuosi sitten. Hyvin sainkin pieniä lankanyssyköitä kulumaan tähän työhön!

Päätin siis tehdä pipon itselleni. Kukkakuvion löysin jostain ikivanhasta neulekirjasta. En tiedä, johtuuko pipon malli joulun odotuksesta, vai mistä, mutta tässä hiippapipossa aion hiippailla iltakävelylenkkini tästä lähtien! :-)

Pääasiaa

Ilmat viilenevät päivä päivältä, joten pipokausi on kohta käsillä. Tein pikaisesti muutaman peruspipon Red Heart Soft -langasta.

Lanka on ihanan pehmeää akryylilankaa, joten nämä pipot eivät taatusti kutita! Ostin kaksi kerää, yhden sinisen ja yhden kirjavan kerän. Niitä yhdistelemällä sain langat riittämään näihin neljään pipoon. Kolmessa suuremmassa on 80 silmukkaa, pienessä 72. Joustinneuleen ansiosta pipot istuvat mukavasti, oli pää sitten vähän isompi tai pienempi!

Pikkuneidin villatakki

Innostuin kesällä neulomaan kummityttären pikkupirpanalle villatakkia. Valitsin 9-12 kk:n ikäisen koon, että takki varmasti mahtuu neidille. Viime viikolla huomasin, että kiirehän tässä tuli, neiti oli nimittäin jo täyttänyt 9 kk.

Malli on Moda-lehden numerosta 1/2008. Ohjetta muutin puserosta villatakiksi, kun ajattelin villatakin olevan käyttökelpoisempi. Lanka on HjerteGarnin vauvalanka Ciao Trunte, joka on 100 % merinovillaa. Hihoihin käytin sukkalanganlopun, joka sopi väriltään tähän mukavasti. Alkuperäisessä mallissakin hihat olivat kirjavat. Oikean värisiä nappeja ei etsinnöistä huolimatta löytynyt nappivarastostani, joten hain violetit napit Ompelutista. Rullareunapipoon en etsinyt mallia, vaan neuloin niin kauan, kun lankaa riitti. Koko tuli sattumalta juuri sopiva pieneen päähän.

Pieniä pipoja

Käväisin tänään moikkaamassa suvun nuorinta pikkupirpanaa ja vein mukanani sammakon ja tipun!

Olipa vaikeaa miettiä, minkä kokoinen päänympärys on vajaat neljä kuukautta vanhalla neidillä. Kaivoin jo laatikosta vanhat neuvolakortitkin avuksi. Päädyin sitten tekemään kaksi eri kokoista pipoa, että ainakin toinen on sopiva.

Tipun malli on sama " Kana Kot", jota olen tehnyt aiemminkin. Sammakolle en löytänyt äkkiseltään mistään mitään mallia, mutta saman tyylisiä muistelen jossain nähneeni. Sammakko rupesi näyttämään jotenkin pojan pipolta, joten tein sille punaisen rusetin. Lankana on Myboshi ja näin pieniin pipoihin sitä kuluu yksi kerällinen.

Toivottavasti pipoille on käyttöä vielä viileissä kevätsäissä!

Tipupipot

Lainasin kirjastosta Fiona Goblen kirjan "Neulo hauskat eläinmyssyt". Kirjassa oli paljon mukavia pipomalleja eri ikäisille lapsille. Koska lähipiirissä on muutamia ihania pieniä pimuja, en voinut vastustaa kiusausta neuloa heille tipupipoja.

Kaksi suurempaa pipoa lennähtivät jo synttäripäiväksi vuoden vanhoille kaksosille, pienin odottelee vielä saajaansa. Lankana on paksuhko Myboshi, jota kului yhteen pipoon vajaa kerällinen. Kirjassa tämän mallin nimi on "Kana Kot", mutta tipujahan nämä ovat ilman muuta!

Takatalvipipo

Aloitin tämän pipon neulomista jo pakkasilla. Neule oli melkein valmis, kun huomasin, että siitä tulee aivan liian pieni aikuisen päähän. Purkamisen jälkeen ei huvittanut aloittaa työtä alusta, joten se jäi odottamaan uutta innostusta laatikon perukoille. Nyt sain pipon viimein valmiiksi. En tiedä onko takatalvea enää odotettavissa, mutta odotelkoon tämä myssy sitten ensi talvea!

Malli on Novita -lehden numerosta "kevät 2014", lankana Novitan Naava. Mallin mukaan pipoon olisi kuulunut valkoinen turkistupsu, mutta sellaista en tähän hätään löytänyt, joten tein tavallisen tupsun. Pipoon kuluikin sitten yksi kokonainen kerä Naavaa.

Kirpparilta löytyi Tapio Wirkkalan Lunaria -vati. Tästä vadista on olemassa suurempikin koko, jonka ostan tälle kaveriksi, kun vastaan tulee! Jännää, kuinka nämä 70-luvun paksua lasia olevat esineet alkavat pikkuhiljaa näyttää hyviltä, vaikka en hetki sitten olisi tällaista missään nimessä itselleni ostanut! Ettei vain olisi syynä ikä? Siis esineen ikä! :)

Vaihteeksi baskeri

Nyt näyttää siltä, että alan pikkuhiljaa innostua kirjoneuleistakin, vaikka en niitä ole kovinkaan paljon aiemmin harrastanut. Uudet Pohjoismaiset kirjoneuleet -kirjasta löysin tämän baskerimallin, jonka tein kokonaan lankakorin pohjalta löytyneistä jämälangoista.

   
Mallin nimi on Yhdeksänsakarainen myssy. Baskerin kairaosa on mielenkiintoinen. Vaikka kyseessä on kaksi oikein, kaksi nurin -kaira, ovat nurjat ja oikeat silmukat eri värisiä. Kaira ei tällaisenaan jousta ihan yhtä hyvin, kuin yhdellä värillä tehtäessä, mutta riittävästi kuitenkin.

Maaliskuussa on odotettavissa useita nimi- ja syntymäpäiviä lähipiirissä, joten tein muutamia onnittelukortteja valmiiksi. Tarrakuvioilla kortit valmistuivat näppärästi.

En ole aiemmin huomannut käyttää nurkkapalatarroja korttien etureunassa tällä tavoin. Tämä helppo ja näyttävä idea löytyi korttiaskartelukirjasta, jonka ehdin jo palauttaa kirjastoon, mutta en huomannut ottaa kirjan nimeä muistiin.

Tupsuja ja palmikoita

Serkku lähetti paketin, josta löytyi kaksi kerää Novitan Kelo-lankaa. Hetken mietittyäni päätin palauttaa kerät takaisin lähettäjälle tupsupipon muodossa.

 

Lanka oli mukavan tuntuista, pehmeää ja toivottavasti myös lämmintä. Pipo oli saajalle mieluisa ja kokokin kuulemma juuri sopiva.

Käsitöiden lisäksi viikonloppuna ehdin käväistä vilkaisemassa kirppisten tarjontaa. Viisi- ja kahdeksansolmuiset Festivot löytyivät sopuhintaan.

Mukava löytö oli myös tämä ihana, sisältäkin täysin virheetön emalipannu. Kukkakuvio on Raija Uosikkisen käsialaa.

 

 

Eikö olekin tosi söpöliini! Tämän vien mökille sulostuttamaan kesäaamujamme!

Pipokausi jatkuu

Tein vaihteeksi itselleni kevyen kevätpipon ohuesta käsinvärjätystä alpakanvillasta. Malli on hyväksi havaittu Patalakki. Molemmat langat olen hankkinut aikanaan käsityömessuilta. Aikaisemmin tekemistäni poiketen virkkasin korvallista koristamaan vielä kukan ja muutaman lehden.

Kevääksi ompelin myös muutamia trikoomyssyjä. Kankaat näihin löytyivät Eurokankaasta. Peruspipon lisäsi tein pitkiä "lörppäpipoja", joita voi asetella päähän useammalla tavalla. 

 

 

Pipoja ommellessani saumurini teki tenän! Omat konstit eivät enää auttaneet, joten taitaa olla huollon paikka! Edellisestä onkin kulunut vähintään 10 vuotta! Onneksi vanha ompelukoneeni pelaa kuin ajatus ja se pelasti tilanteen tälläkin kertaa!



Pipoja ja Stella

Turkoosi kukkamyssy syntyi ohjeella, jonka löysin Seijasiskon käsityöblogista. Kukka vain on hieman kohtuullisemman kokoinen kuin mallissa. Kukan keskelle ompelin kimaltamaan pienen pieniä helmiä. Lankana on Hjerte Garnin vauvalanka Ciao Trunte.

Punainen kukkapipo on neulottu Dropsin Alpaca-langasta. Tässä pipossa mukailin aiemmin tekemäni Merivuokkopipon neulosta. 

Näin kirpparilla suuren Stella- tarjoilulautasen. Pitihän se hankkia! On niin ajaton ja moneen kattaukseen sopiva! Stella on ollut Arabian tuotannossa vuosina 1961-1969. Tämä saisi mielestäni tulla uudelleen tuotantoon. Kuvio on yhtä aikaa sekä nostalginen, että moderni!

Pikkuruiset tonttupipot

 

Ompelin kahdelle ihanalle pikkuneidille jouluiset "monitoimilakit" punaisesta puputrikoosta.

Lakkeihin sopivan kankaanpalan hankin syksyllä käsityömessuilta.

Lakit on tehty 3 kk:n ikäisen koolla, mutta oletan, että ne ovat vielä hieman väljiä joulun aikaan, joten saattavat mahtua neideille vielä ensi keväänä solmupipoina. Idean löysin selaillessani muutaman vuoden takaista Suuri Käsityö -lehteä.

Viime viikonlopun kirppiskierrokselta löytyi myös jotain jouluista:

 

 

Nanny Stillin Pompadour-vaasi on hienostunut ja siro muodoltaan ja todella upean punainen. Tykkään kovasti! 

Merivuokkopipo

Halusin kokeilla ontelonyörin tekoa uudella "koneellani" ja kylläpä olikin mukava masiina!

Onnekseni satuin vielä löytämään pelagia.vuodatus.net -blogista sopivan idean, johon voin näitä nyörejä käyttää. Oma versioni Pelagian merivuokkopiposta näyttää nyt tältä:

Pipo on alakoululaisen kokoa ja lähtee aikanaan joulukeräykseen. Näitä täytyy tehdä lisää!

Kesäpipo

Vuosisadan lumimyrskystä ja paukkupakkasesta huolimatta ajatukseni ovat jo tulevassa kesässä. Pipoa saattaa tarvita kesälläkin, jos aurinko liiaksi porottaa! Myös reissussa pipo on omiaan, mikäli sattuu olemaan "bad hair day"!

Tein tämän pipon Dropsin Fabelista. Malli on jostain kirjaston kirjasta, jonka vein jo takaisin, mutta valitettavasti unohdin laittaa kirjan nimen muistiin! Pipoon kului vajaa kerä Fabelia. Kiva malli, taidan kokeilla tätä samaa vielä jostain kesäisemmästäkin langasta!

Sitten nostalgiapläjäys 1970 ja 1980 -luvuilta:

Yläasteen kässätunneilla tehtiin kylpypyyhe, johon aplikoitiin kuviot molempiin päihin. Froteeta oli valittavana muutamia värejä ja jostain syystä jouduin tekemään oman pyyhkeeni ruskeasta kankaasta. Se oli mielestäni kauhean ruman väristä, eikä asiaa auttanut edes iloisen väriset kirsikka-aplikoinnit! Pyyhe joutui valmistuttuaan saman tien kaapin viimeiseen peränurkkaan ja on ollut siellä nyt noin 33 vuotta!!! Viime viikolla kaappia siivotessani tämä osui silmiini ja päätin ottaa pyyhkeen ensimmäistä kertaa käyttöön. Pyyhehän on tosi retro! :)

Noin 10 vuotta edellistä nuorempia ovat seuraavat käyttämättömät käsityöni:

Kävin 80 -luvulla innokkaasti paikallisessa käsityökeskuksessa paukuttelemassa kangaspuita. Tuli tehtyä poppanaa, mattoa, seinävaatetta, pöytäliinaa, ikkunaverhoa ja sitten nämä pellavapyyhkeet... Pyyhkeiden kangas on niin kovaa, että ei ole koskaan tehnyt mieli ottaa niitä käyttöön. Juu, juu, tiedän, että ne pehmenevät käytössä, mutta en voi! Nämä ovat siis marinoituneet kaapissa sellaiset parikymmentä vuotta ja rapiat päälle. Laudeliinoina ehkä voisin näitä joskus käyttää, kun poiskaan en malta heittää. Onneksi muut tekeleeni ovat päätyneet oikeasti käyttöön!