Aurinkojakku tyttärelle

Koulun kevätlukukauden päätteeksi olleen näyttötutkinnon aiheena oli vuoritettu vaate asiakkaalle. Asiakkaakseni valikoitui tyttäreni, jonka toiveena oli fiksu monikäyttöinen jakku. Esittelin hänelle useita erilaisia jakkumalleja, joista hän valitsi mieluisimmaksi erikoisin leikkauksin koristellun jakun.

Kävimme yhdessä valitsemassa tarvikkeet Eurokankaasta. Löysimme ruskean rouhean kankaan, joka sopii hienosti tyttären hiusten ja silmien väriin. Sopivan pituista avovetoketjua ei tarjolla ollut, joten ostin liian pitkän ketjun, jonka lyhentäminen oli melkoisen jännittävä operaatio, mutta onnistui!

Jakun vuorikankaaksi valitsimme ruskean Oslo-satiinin, joka osoittautui hyvin haastavaksi ommeltavaksi varsinkin jakun sivussa olevien pyöreiden kappaleiden osalta. Kappaleet leikattiin täysvinoon ja satiini päätti tehdä tinkiä venymällä todella paljon. Jouduin tekemään todella töitä, että sain vuorin istumaan siististi.

Olin nähnyt aiemmin jossain laadukkaassa jakussa yksinkertaiset, mutta näyttävät koristetikkaukset jakun sisäosassa, joten tein tähän jakkuun vastaavat punaisella merkkauslangalla.

Jakku onnistui hyvin ja on käyttäjälleen mieluisa. Sitä voi käyttää kesällä takkina ja talvella sisävaatteena ja se sopii moniin tilanteisiin. Tästä näytöstä tehtiin myös kaikki kirjalliset työt, eli työohje, saumojen poikkileikkauskuvat, hoito-ohje ja hintalaskelma. Jakun tarvikkeet maksoivat 66 euroa, mutta kaikkien kulujen ja työtuntien jälkeen jakun laskennalliseksi hinnaksi tuli 386 euroa! Käsityö on arvokasta!

Robin Hood -näytelmän puvustus

Kevätkauden iso projektimme oli kansalaisopiston alaisuudessa toimivan nuorisoteatterin Robin Hood -näytelmän puvustus. Työ alkoi jo tammikuun puolella ja jatkui kevääseen saakka. Saimme suunnitella ja toteuttaa asut täysin oman mielemme mukaan. Meillä oli vain näyttelijöiden mitat ja joitain pieniä yksittäisiä toiveita asujen suhteen.

Ensimmäiseksi sain valmiiksi kahden hovineidon mekot.

Kolmannen hovineidon asun etumukseen otin kaavan vanhasta Burdasta ja tummanpuna-kultaisen mekon suunnitteli opiskelukaverini, jonka suunnitelmaa pyrin tarkasti noudattamaan.

Näyttävämpi mekko kuuluu herttuatar Agnes von Tryffeldomille, jonka asuun suunnittelin vielä siihen sopivan hatun.

Sain myös kunnian puvustaa itse päähenkilön Robin Hoodin. Hänelle suunnittelin ja toteutin pykäreunaisen paidan, hupullisen viitan, vyön, käsineet, kengänpäällykset ja nuoliviinin.

Lopuksi tein vielä neljälle sotilaalle kypärät.

Näyttelijöitä oli yhteensä yli 20, joten muut opiskelijat toteuttivat asut muille näyttelijöille.

Saimme iloksemme olla katsomassa nuorten esiintyjien upeaa suoritusta Nuorisotalon näyttämöllä pari viikkoa sitten. Esitys oli hienosti suunniteltu ja toteutettu. Onnittelut vielä kaikille upeille näyttelijöille!

Vanhasta uutta

Muutamia pieniä ompeluksia on syntynyt isompien töiden lomassa viime viikkoina:

Kaipasin itselleni pientä laukkua, johon mahtuisi vain aivan välttämättömin, eli puhelin, lompakko ja avaimet. Käytin tämän laukun ompeluun ainoastaan kierrätysmateriaalia. Musta kangas on tyttären käytöstä poistamista Stradivariuksen housuista, helat vanhasta laukusta ja vuorikankaana on muusta työstä jäänyt kirjava kangaspalanen. Koristeeksi laukun sivulle tein taskun, jonka malliin ihastuin, kun teimme koululla aiemmin monia erilaisia taskuharjoituksia.

Ostin vuonna 2010 Kreikan matkalta itselleni pitkän hihattoman intianpuuvillaisen mekon, jota oletin pitäväni kesällä hellepäivinä myös kotimaassa. No, 15 vuotta on kulunut, enkä ole sitä käyttänyt. Niinpä päätin tuunata kankaasta käyttökelpoisemman asun. Löysin sopivan kaavan Burda-lehdestä 7/2019. Oletan, että tämä kevyt, mutta auringolta paremmin suojaava pitkähihainen pusero on käyttökelpoisempi.

Olen saanut käsiini lukuisia neulanpistoja, kun käytössäni olevaan neulatyynyyn sisälle sukeltaneet silmäneulat ovat osuneet sormiini. Niinpä kaivoin kaikki ompeluneulat tyynystä ja tein niille oman "neulakirjan". Tämänkin työn materiaalit ovat jämätilkkuja ja kannen kuvion olen merkannut vuosia  sitten huvikseni kokeilumielessä.  Nyt löysin sen tilkkulaatikosta koristamaan kotelon kantta.

Mekko kesäiseen juhlaan

Asiakas toi koululle todella kauniin kukallisen mekkokankaan ja vanhan rakkaan mekkonsa. Hän toivoi saavansa kankaasta uuden mekon samalla kaavalla. Kankaan hän oli ostanut Tuurista Keskiseltä.

Aloitin työn etsimällä lehdistä saman tyylistä kaavaa, josta lähdin muokkaamaan mahdollisimman hyvin vanhaa mekkoa vastaavaa mallia. Sopiva kaava löytyi vanhasta Burdasta. Kaavassa oli muotolaskokset rinnan alapuolella vinottain, joten sain mekon nauhat ommeltua sopivasti alkamaan muotolaskoksen kohdalta. 

Asiakas kävi kerran välisovituksella ja sen jälkeen lyhensin vielä helmaa muutamalla sentillä. Muuten mekko sopi hänelle todella hienosti. Kukallinen ihana kangas aiheutti koulullakin ihastusta ja useampikin sanoi suuntaavansa seuraavaksi Tuuriin kangasostoksille!

 

Pääsiäismuna-asu lapselle

 Asiakas tilasi lapselleen koululta Kinder-muna-asun. Ilokseni sain tämän työn tehtäväkseni.

Munan leikkasin paksusta valkoisesta huovasta. Oranssit alueet sekä Kinder-sanan ompelin ohuemmasta huopamaisesta kankaasta. Surprise-tekstiin käytin minulle aiemmin tuntematonta menetelmää, jossa ensin leikattiin sabluuna kirjaimista, sen jälkeen liimamassaa painettiin seulan läpi kankaalle ja aktivoitiin silittämällä. Kirjaimia varten leikattiin palat oikean värisiä folioita ja jotka sitten  silitettiin kiinni liimaan.

Koulun kovia kokenut mallinukke on liian pieni tähän asuun. Munankuori ei tulevalla käyttäjällä ylety maahan saakka, joten sillä on helppo kävellä. Munan pituus on 70 cm ja leveys n. 50 cm, joten sisään mahtuu talvitakki tarvittaessa.

Mukavaa pääsiäislauantaita ja aurinkoista kevättä!

Lapsen hupullinen villatakki

Sain vihdoin valmiiksi tammikuulla aloittamani villatakin suvun uusimmalle jäsenelle. Malli oli yllättävän hidastekoinen, joten olikin onni, että aloitin tekemään 74 cm kokoista takkia, joka on hänelle sopiva varmaankin vasta kesän mittaan. 

Hidastekoisuus johtui siitä, että käytin lankana Baby Merinoa, joka ei ollut ohjeen mukainen lanka. Näin ollen jouduin laskemaan lykyt moneen kertaan, että sain kaikki palat täsmäämään oikeisiin mittoihin. Hupun kanssa kävi joku laskuvirhe ja sen jouduin kokonaan purkamaan ja neulomaan uudelleen. Neuloin koko ajan kahta palaa yhtä aikaa: toista tv:n katseluneuleena ja palmikkopaloja yksikseni peräkamarissa. Etukappaleiden palmikkopaloissa oli haasteena se, että lehden mallissa palmikot olivat eri kuvioissa, eli piti tietää koko ajan, millä rivillä missäkin palmikossa mennään. Yksi yhteinen ruudukko olisi ollut helpompi neulojalle, mutta tietenkin haastavampi mallin tekijälle.

Malli on Kauneimmat Käsityöt -lehdestä nro 1/2017. Laitoin läpinäkyvään pakettiin mukaan yhden vyötteen, josta pienokaisen äiti näkee neuleen pesuohjeen.

Viime viikolla ompelin tyttärelle peruspaitapuseron. 

Mallissa oli käsittämättömän kapeat rannekkeet. Koska kangasta ei ollut yhtään liikaa,  päätin sovituksen jälkeen lisätä rannekkeisiin pienet lisäpalat. joita ei huomaa, kun ranneke on suljettuna. Taas tuli todetuksi, että KAIKKI mitat on tarkistettava ennen palojen leikkaamista.

Kesää odotellessa

Viime vuonna ompelin itselleni kalastajanlakin, josta tuli mieluinen, mutta lakin kapeahkot lierit eivät mielestäni anna ihan riittävää suojaa auringon polttavilta säteiltä. Niinpä päätin ommella TODELLA leveälierisen lakin ensi kesää varten. Aikaisemmin käyttämistäni Vallilan verhokankaista oli vielä muutamia kaistaleita jäljellä, joten ne riittivät hyvin vielä tähän lakkiin.

Nyt on liereissä riittävästi leveyttä! Lakin kaava on Ottobresta 2/2019.

Viime viikkoina on valmistunut myös uusi yöpaita, jonka kangas löytyi Eurokankaan palalaarista. Viidakkokuvioisessa yöpaidassa on jo muutamana yönä nukuttanut oikein makoisasti.

Ostin jokin aika sitten kirpparilta käyttämättömän Voglian tunikan, jonka malli oli niin mieluinen, että otin siitä saman tien mitat uuteen tunikaan. Myös tämä kangas on Eurokankaan palapuolelta. Tässä vaatteessa on vetoketju edessä ja taskut sivusaumoissa. Ketjun ompelu olikin mielenkiintoista, vaikka ajattelisi, että mitäs tuossa on ihmeellistä. Oikein piti miettiä, miten vetoketju saadaan kätevästi alavarojen ja miehustan väliin. Tässäkin työssä tuli yllättävästi uutta oppia!

Pienokaiselle

Sukuun on saatu ihana pieni poikavauva. Ompelin hänelle paidan ja housut koulusta saamillani kaavoilla.

Kangasta jäi vielä pieni kaistale, joten käytin sen unileluun. Tein unirievulle pupun pään ja unisen ilmeen.

Pääsimme tällä viikolla tutustumaan pienokaiseen ensimmäistä kertaa ja olihan hän aivan valloittava tapaus! 

 💙 Paljon onnea koko perheelle! 💙

Kastemekko

Sain kunnian viipaloida 1990 -luvun alun hääpuvun asiakkaan lapsenlapsen kastemekkoa varten. Piirsin kaksi vaihtoehtoista mallia, joista asiakas valitsi itselleen mieluisemman. Otin puvun yläosaan 62 senttisen mekon kaavasta osviittaa, että sain puvun oikean kokoiseksi. Hääpuvussa oli runsaat koristelut sekä yläosassa, että helmassa, mutta käytin mekkoon vain helmaosan. Puku oli kellastunut ja siinä oli yli 30 vuotta vanhoja tahroja, joten työ alkoi kankaan pesulla. Onneksi liat lähtivät mekon helmasta lähes täysin.

Hääpuvun yläosasta ratkoin muutamia helmiä koristamaan puvun etumusta ja hihoja.

Puvusta tuli mielestäni ajaton ja hillitty. Vanha hääpuku sai näin arvoisensa jatkoajan uuden sukupolven juhla-asuna.

Paita rättisitikkaharrastajalle

Asiakas oli tuonut koululle vekkulin rättisitikkakankaan, josta hän halusi itselleen kauluspaidan. Sain tämän mukavan työn tehtäväkseni viime vuoden loppupuolella. Löysin isolle miehelle sopivan paidan kaavan Suuri Käsityö -lehdestä.

Hetken mietin ompelevani paitaan vuorotellen sinisiä ja punaisia nappeja, mutta päädyin sinisiin. Myös kaikki tikkaukset tein paitaan sinisellä.

En itse tavannut asiakasta, mutta toivon, että hän on tyytyväinen paitaan ja saa ylpeänä mennä rättisitikkaharrastajien kokoontumisajoihin tämä paita päällään! 

🚗🚗🚗🚗🚗🚗

Oma tunikavarastoni lisääntyy hieman liiankin nopeasti. Olen ihastellut Kaisa Turtiaisen värikkäitä kankaita ja kun Made in Uppa -kaupassa oli muuttomyynti ja kangasta myytiin puoleen hintaan, niin pakkohan sitä oli ostaa. Tähän tunikaan oli tarkoitus tulla eteen taskut, mutta en malttanutkaan niitä ommella, ettei kankaan kaunis kuvio turmellu.

Kangasta jäi tästä työstä sen verran jäljelle, että sain siitä vielä 122 cm kokoisen lapsen paidan, kun yhdistin siihen farkkukankaan paloja taakse ja raglanhihoihin. Tämä kaava on Ottobre -lehdestä 4/2008.

Viime vuonna Vallilan verhokankaasta tekemäni farkkutakista jäi myös kangasta jäljelle. Poishan en mitään heitä, joten loppupaloista ompelin pari tarpeellista kauppakassia.

Neulominen on jäänyt nyt vähän vähemmälle, kun ompeluhommat vievät kaiken ajan, mutta yhdet sukat olen saanut aikaan vuodenvaihteen tienoilla. Mies sai sukat vasta uudenvuodenlahjaksi, kun eivät ehtineet pukinkonttiin!