Kansallispuvun paita ja pari muuta paitaa

Sain koulussa tehtäväkseni valmistaa miehen kansallispuvun paidan. Asiakas oli hankkinut sitä varten kankaan, mutta kangasta oli aivan liian pieni pala. Onneksi koulun varastosta löytyi kangas, josta sain paidan tehtyä. Kaavat löytyivät opettajan omasta arkistosta.

Paita oli mielenkiintoinen ommeltava. Tavalliseen paitaan verrattuna erikoista oli kainalolaput, niitä en ollut aiemmin tehnyt mihinkään paitaan. Lisäksi paidan saumat ommeltiin "pussiin", jotta sauman sisäpuolikin pysyy siistinä.

Itselleni valmistin kirpparilta ostamastani Paapiin kankaasta lämpimän paidan. Tähän otin kaavan Suuri Käsityö -lehdestä reippaasti muokaten. Alkuperäinen kaava oli pitkään ja korkeakauluksiseen mekkoon. Tässä kaavassa erikoista ovat rintamuotolaskokset, jotka tavallisuudesta poiketen alkavat lähes lanteilta kohti rintaa.

Koululla kävi viime viikolla Eetti ry:n edustaja kertomassa tekstiiliteollisuuden haasteista. Aihe on meille hyvinkin tuttu, koska olemme sitä käsitelleet opinnoissamme. Mielenkiintoista päivässä oli työpaja, jossa valmistimme kantaaottavan paidan parityönä. Otimme parini kanssa paidallamme kantaa julmaan lapsityövoiman käyttöön tehtaissa.

Jouluinen ikkunasomistus

Opintojeni viimeinen näyttö on nyt käsillä. Sain siihen aiheeksi suunnitella ja toteuttaa jouluisen ikkunasomistuksen Kivinavettaan Etelä-Pohjanmaan museolle. Museon ikkunasyvennykset ovat valtavia paksujen kiviseinien vuoksi, joten tilaa ikkunalaudalla on peräti 2 x 1 metriä. Ajatuksenani on esitellä ikkunalla käsityömateriaaleja, -tarvikkeita ja käsitöitä vuosikymmenten, jopa vuosisatojen varrelta. Pyrin asettelussa tunnelmalliseen ja runsaaseen somistukseen, jossa on paljon katsottavaa kaikenikäisille vierailijoille.

Aloitin suunnittelun keräämällä sopivia tavaroita sekä omista, että mieheni kotitalon kätköistä. Löysin kolme silitysrautaa eri vuosisadoilta. Niistä vanhin on niin painava, että silittäminen sillä on ollut varmasti aikamoinen voimainponnistus! Lähes sata vuotta vanha on myös isoisäni 25 vuotiaana tekemä nauhapirta, johon hän on kaivertanut päivämäärän 16.12.1927. Pitkät pitsit ovat isoäitini virkkaamat ja lapaset äitini neulomat. Seinää vasten nojaa joulukorteista tehty lehtikotelo, jonka on tehnyt mieheni äiti. Joulukorteista askarreltiin vuosikymmeniä sitten monenlaisia laatikkoja ja lokerikkoja. Suloisen lasten ompelukoneen sain lainaksi tätä somistusta varten. Ikkunalla on myös kauniita lankoja, jotka löytyivät koulun varastosta. Somistuksen vanhin esine on Kruunupyystä antiikkiliikkeestä ostamani lankarullateline, jonka pohjassa on vuosiluku 1889. 

Koska käsitöiden tekemiseen kuuluu mielestäni tärkeänä osana hidas ja rauhallinen tunnelma, asettelin tuolille mökiltä tuomani matkaradion ja teekupposen piparkakkuineen.

Tähän ja muiden tekemiin ikkunasomistuksiin voi tutustua museolla koko joulukuun ajan.

Juureksia kankaasta

Oppilaitoksemme maatalouspuolella käy silloin tällöin päiväkotiryhmiä vierailemassa. Näitä vierailuja varten meiltä tilattiin erilaisia juureksia, joiden avulla lapsille opetetaan juuresten nimityksiä ja kasvutapoja.

Porkkanoihin ja punajuuriin löysin koululta sopivan väriset samettikankaat. Naatit leikkasin paksusta huovasta ja ompelin naatteihin taakse vihreää nahkapaperia lehtien suoniksi. Suonet pitävät naatit sopivasti pystyasennossa. Täytin juurekset vanulla mahdollisimman koviksi, jotta ne tuntuisivat käteen aidoilta.

Sipulista tein ensin lakanakankaasta proton ja meinasin sen myöhemmin heittää pois, mutta muut sanoivat, että sehän näyttää aivan valkosipulilta, joten täytin senkin ja tein sille muutaman lehden. Ehkä se on hieman suuri valkosipuliksi, mutta onhan se voinut saada enemmän ravinteita! Keskimmäinen nauris vaatii vielä hieman miettimistä. Siihen käyttämäni vakosametti oli hyvin purkautuvaista, joten jokin muu kangas olisi siihen parempi valinta.

Näitä juureksia oli tosi mukava suunnitella ja valmistaa. Tehtailen näitä tarpeen vaatiessa mielelläni lisääkin!

Painopupuja

Koululta tilattiin painopehmoeläimiä, joiden avulla lapset pystyvät rauhoittumaan päivä- tai yöunille. Suunnittelin ja valmistin kaksi painopupua ja yhden painokilpikonnan.

Eläinten vatsat on lokeroitu ja ne on täytetty riisillä. Käytin pehmeitä sileitä samettikankaita, jotta eläimen pinta tuntuisi mukavalta käteen ja sitä olisi miellyttävä silittää. Kaikkien eläinten silmät ovat painonappeja, joten ne pysyvät varmasti menossa mukana. Toivottavasti nämä kaverit tuovat rauhaa ja hyvää mieltä lapsille, jotka nämä saavat omakseen.

Liivimekko 1960-luvun tapaan

Kauan sitten kirpparilta ostamani Finlaysonin pöytäliina on odotellut kaapissa sopivaa inspiraatiota. Liinassa oli keskellä pari ikitahraa, joten maltoin hyvin leikata liinan palasiksi. Nyt löysin Ottobresta nro 2/2008 juuri tälle kankaalle sopivan kaavan.

 

Kaavan yläosaan tein muutamia muutoksia ja jätin taskut kokonaan pois. Näin sain kankaan riittämään juuri ja juuri tähän vaatteeseen. Ainoastaan vyön sisäpuolelle jouduin lisäämään palan toista puuvillakangasta. Vyön keltainen muovinen solki löytyi koulun varastosta ja näyttäisi siltä, että se saattaisi jopa olla peräisin aivan oikealta vuosikymmeneltä.

Mekko on kyllä aika räväkän värinen, mutta enköhän sillä uskalla ainakin mökkeillä ensi kesänä! 

Tuftattu taulu ja virkattu helistin

Ostin viimeinkin itselleni tuftausneulan, kun paikallisessa askartelukaupassa oli reippaat alennusmyynnit. Piirsin mallin ja kaivelin sopivat langat varastostani. Neula oli erilainen, mihin olin Aiku-näpissä tottunut, joten sitä piti ensin hieman testailla, ennen kuin sain langan luistamaan neulan sisältä.  En halunnut tällä kertaa käyttää tuftauksen viimeistelyyn sitä kamalalta haisevaa maitoliimaa. Sainkin hyvän vinkin, että seinälle tarkoitetun tuftauksen langat pysyvät aivan mainiosti kiinni pelkällä liimatukikankaalla, koska tuotteeseen ei kosketa, eikä se joudu hankauksen kohteeksi, kuten esim. tyynyt joutuvat.

Tuftauksen taustalle laitoin tukikankaan lisäksi pahvin, jonka päällystin takaa valkoisella kankaalla. Lisäksi laitoin taakse kiinnityskoukun.

Tuftaukseen jää kyllä helposti koukkuun, seuraava työ on jo suunnitteilla!

Kirpparilta löysin kauniin värisiä puuvillalankoja, jotka halusivat tulla virkatuksi amigurumiksi. Virkatut vauvan lelut -kirjassa oli paljon kivoja malleja, joista otin ensimmäiseksi käsittelyyn pienen helistimen. Helistimen sisällä on vienolla äänellä helisevä kulkunen. Puurengas on 7 cm halkaisijaltaan, joten se sopii hyvin pieneen käteen.

Pikkuruisia peittoja

Ykkösbasaari -kirppiksellä tuli vastaan kasa tiiviisti pakattuja tilkkupusseja. Ostin pari pussia ja kun ne kotona avasin, totesin, että palat olivat lähinnä leikkuujätettä, eli todella pieniä. Pusseissa oli sekä trikoota että collegea. 

Lajittelin trikoopaloja summittaisesti värien mukaan ja leikkelin niistä niin pitkiä paloja, kuin kustakin palasta oli mahdollista saada. Lopputuloksena sain aikaan pari erisävyistä tilkkupintaa, joista alkoi muotoutua pehmeitä vauvanpeittoja.

Vihreäsävyiseen peittoon lisäsin ohuen vanun lisäksi harmaan trikoon taustakankaaksi ja "raameiksi".

Punaisen peiton taustakangas on collegea. Molemmat taustakankaat ostin koulun varastosta.

Näihin peittoihin kului vain murto-osa tilkkupussien sisällöstä, joten nyt vain ideamyssy päähän ja miettimään, mitä muuta trikootilkuista voisi saada aikaan! 

Retroliivi

Löysin Lapualta Muru -kirppikseltä Tampellan vanhan kankaan, joka oli selvästi ollut vuosikausia ikkunaverhona. Kangaspala oli leikattu keskeltä kahtia, jotta oli saatu verho molemmille puolille ikkunaa. Vuosikymmenten auringonpaiste oli tehnyt tehtävänsä ja haalistanut verhon kääntöpuolen, mutta laadukas kotimainen kangas oli kestänyt muuten erittäin hyvin. Koska kuvio oli niin ihana, ostin kankaan, vaikka myyjä oli hinnoitellut sen melkoisen yläkanttiin.

Käytin liiviin samaa kaavaa, jonka tein koulussa toissavuonna. Tähän liiviin valmistin tavalliset paikkataskut, koska kangasta ei muuhun riittänyt. Kuvioita en enää niihin pystynyt kohdistamaan, mutta kirjavassa edustassa se ei mielestäni haittaa. Siniset napit napsautin nappikoneella samasta kankaasta.

Koulussa on alkamassa kuuden viikon työharjoittelu, joten taidanpa ottaa tämän liivin harjoitteluajan työvaatteekseni. 😊

Farkkuasu

Koulun syyslukukauden alkajaisiksi otin käsittelyyn aiemmin koululta saamiani farkkuja ja farkkutehtaan näytepaloja. Avasin farkkujen sivusaumat ja levensin lahkeita kolmiomaisilla kiilapaloilla, jotka tein tilkkutyönä kahdesta erivärisestä farkusta. Lisäksi tein asuun sopivan liivin, jonka selkäosaan tein samanlaisen kaksivärisen tilkkupinnan.

Liivin metalliset napit löytyivät omasta ikivanhasta nappilaatikostani ja tähän liiviin ne sopivat kuin nenä päähän! Asusta tuli leveiden lahkeiden ansiosta mukavan nostalginen fiilis! Harmi, ettei asu ole itselleni sopivan kokoinen, ottaisin kyllä käyttöön!

Kesäötököitä

Tänä kesänä hyttysiä ei ole näkynyt ollenkaan. Sen sijaan paarmat ovat kiusanneet senkin edestä. Netissä oli mielenkiintoinen ohje paarmojen karkottamiseksi: TEKOSUDENKORENTO!!! Uskokoon ken haluaa. :)

Väänsin tämän sudenkorennon rautalangasta, runkona on risunpätkä. Siipiin solmeilin eri värisiä metallilankoja. Tehoa en ole vielä testannut!

Mökillä tuli vastaan noin 10 cm pitkä pulleahko kaveri, joka etsi terassiltamme koteloitumispaikkaa.

Tämä toukka on isohangokas. Perhosena harmaan mitäänsanomaton, mutta tämä toukkavaihe on hauska! En jäänyt kaveria enempää seurailemaan, joten toivottavasti sopiva koteloitumisnurkka lopulta löytyi!

Maanantai-ilta maalauspajassa

Osallistuin helteisenä maanantai-iltana MadeinUpan järjestämään maalauspajaan. Maalauspajan vetäjänä toimi kalligrafiavuosiltani tuttu Marika-ope.

Oli pienoinen kynnys osallistua tähän pajaan, kun maalaaminen ei ole ennestään kovinkaan tuttua. Uskaltauduin kuitenkin mukaan ja olipa todella kiva ilta! Kaikki maalit ja tarvikkeet olivat paikanpäällä käytettävissä, joten pajaan sai mennä "kahta kättä heittäen".

Pajassa oli aluksi pieni teoriaosuus, jonka jälkeen sekoiteltiin itselle mieluisia värejä paletille. Oman taulun maalaaminen aloitettiin vasta sen jälkeen.

Vaikeinta oli vain antaa mennä ja uskaltaa! Oma abstrakti teokseni syntyi kukkapenkkini värejä muistellen.

Pehmeä katselukirja ja suloisia vaatteita

Keväällä muiden ompelutöiden välissä innostuin suunnittelemaan tilkuista pehmokirjaa. Ompelin kirjaan vain muutamia sivuja ja selkeitä kuvia.

Kirjaa on hankala kuvata, joten nappasin sivuista kuvan myös ennen kirjaksi ompelua.

Ostin luokkakaverilta pätkän ihanaa haalean pinkkiä pupukangasta, jonka käytin viimeistä palaa myöten näihin pieniin vaatteisiin. Metrin pätkä riittikin yllättävän moneen vaatekappaleeseen. Haalari on kokoa 74 cm, muut kokoa 68 cm. Kaava haalariin löytyi Ottobre -lehdestä ja muut kaavat koululta.

Juhannusta!

Kesä on kauneimmillaan näin juhannuksen tienoilla. Onneksi saimme sateiden jälkeen myös auringonpaistetta aattopäivään! Levisiat, keijunkukat ja akileijat ilostuttavat kukinnallaan tällä hetkellä.

Muutama vuosi sitten Kortesjärven Fräntilästä hankkimani sininen alppikärhö on innostunut tänä vuonna erityisen runsaaseen kukintaan.

Elävien kukkien lisäksi puutarhassa kukkii DAS-massasta muovailemani jättikukka.

Aurinkoista keskikesän juhlaa!

Aurinkojakku tyttärelle

Koulun kevätlukukauden päätteeksi olleen näyttötutkinnon aiheena oli vuoritettu vaate asiakkaalle. Asiakkaakseni valikoitui tyttäreni, jonka toiveena oli fiksu monikäyttöinen jakku. Esittelin hänelle useita erilaisia jakkumalleja, joista hän valitsi mieluisimmaksi erikoisin leikkauksin koristellun jakun.

Kävimme yhdessä valitsemassa tarvikkeet Eurokankaasta. Löysimme ruskean rouhean kankaan, joka sopii hienosti tyttären hiusten ja silmien väriin. Sopivan pituista avovetoketjua ei tarjolla ollut, joten ostin liian pitkän ketjun, jonka lyhentäminen oli melkoisen jännittävä operaatio, mutta onnistui!

Jakun vuorikankaaksi valitsimme ruskean Oslo-satiinin, joka osoittautui hyvin haastavaksi ommeltavaksi varsinkin jakun sivussa olevien pyöreiden kappaleiden osalta. Kappaleet leikattiin täysvinoon ja satiini päätti tehdä tinkiä venymällä todella paljon. Jouduin tekemään todella töitä, että sain vuorin istumaan siististi.

Olin nähnyt aiemmin jossain laadukkaassa jakussa yksinkertaiset, mutta näyttävät koristetikkaukset jakun sisäosassa, joten tein tähän jakkuun vastaavat punaisella merkkauslangalla.

Jakku onnistui hyvin ja on käyttäjälleen mieluisa. Sitä voi käyttää kesällä takkina ja talvella sisävaatteena ja se sopii moniin tilanteisiin. Tästä näytöstä tehtiin myös kaikki kirjalliset työt, eli työohje, saumojen poikkileikkauskuvat, hoito-ohje ja hintalaskelma. Jakun tarvikkeet maksoivat 66 euroa, mutta kaikkien kulujen ja työtuntien jälkeen jakun laskennalliseksi hinnaksi tuli 386 euroa! Käsityö on arvokasta!

Robin Hood -näytelmän puvustus

Kevätkauden iso projektimme oli kansalaisopiston alaisuudessa toimivan nuorisoteatterin Robin Hood -näytelmän puvustus. Työ alkoi jo tammikuun puolella ja jatkui kevääseen saakka. Saimme suunnitella ja toteuttaa asut täysin oman mielemme mukaan. Meillä oli vain näyttelijöiden mitat ja joitain pieniä yksittäisiä toiveita asujen suhteen.

Ensimmäiseksi sain valmiiksi kahden hovineidon mekot.

Kolmannen hovineidon asun etumukseen otin kaavan vanhasta Burdasta ja tummanpuna-kultaisen mekon suunnitteli opiskelukaverini, jonka suunnitelmaa pyrin tarkasti noudattamaan.

Näyttävämpi mekko kuuluu herttuatar Agnes von Tryffeldomille, jonka asuun suunnittelin vielä siihen sopivan hatun.

Sain myös kunnian puvustaa itse päähenkilön Robin Hoodin. Hänelle suunnittelin ja toteutin pykäreunaisen paidan, hupullisen viitan, vyön, käsineet, kengänpäällykset ja nuoliviinin.

Lopuksi tein vielä neljälle sotilaalle kypärät.

Näyttelijöitä oli yhteensä yli 20, joten muut opiskelijat toteuttivat asut muille näyttelijöille.

Saimme iloksemme olla katsomassa nuorten esiintyjien upeaa suoritusta Nuorisotalon näyttämöllä pari viikkoa sitten. Esitys oli hienosti suunniteltu ja toteutettu. Onnittelut vielä kaikille upeille näyttelijöille!

Vanhasta uutta

Muutamia pieniä ompeluksia on syntynyt isompien töiden lomassa viime viikkoina:

Kaipasin itselleni pientä laukkua, johon mahtuisi vain aivan välttämättömin, eli puhelin, lompakko ja avaimet. Käytin tämän laukun ompeluun ainoastaan kierrätysmateriaalia. Musta kangas on tyttären käytöstä poistamista Stradivariuksen housuista, helat vanhasta laukusta ja vuorikankaana on muusta työstä jäänyt kirjava kangaspalanen. Koristeeksi laukun sivulle tein taskun, jonka malliin ihastuin, kun teimme koululla aiemmin monia erilaisia taskuharjoituksia.

Ostin vuonna 2010 Kreikan matkalta itselleni pitkän hihattoman intianpuuvillaisen mekon, jota oletin pitäväni kesällä hellepäivinä myös kotimaassa. No, 15 vuotta on kulunut, enkä ole sitä käyttänyt. Niinpä päätin tuunata kankaasta käyttökelpoisemman asun. Löysin sopivan kaavan Burda-lehdestä 7/2019. Oletan, että tämä kevyt, mutta auringolta paremmin suojaava pitkähihainen pusero on käyttökelpoisempi.

Olen saanut käsiini lukuisia neulanpistoja, kun käytössäni olevaan neulatyynyyn sisälle sukeltaneet silmäneulat ovat osuneet sormiini. Niinpä kaivoin kaikki ompeluneulat tyynystä ja tein niille oman "neulakirjan". Tämänkin työn materiaalit ovat jämätilkkuja ja kannen kuvion olen merkannut vuosia  sitten huvikseni kokeilumielessä.  Nyt löysin sen tilkkulaatikosta koristamaan kotelon kantta.

Mekko kesäiseen juhlaan

Asiakas toi koululle todella kauniin kukallisen mekkokankaan ja vanhan rakkaan mekkonsa. Hän toivoi saavansa kankaasta uuden mekon samalla kaavalla. Kankaan hän oli ostanut Tuurista Keskiseltä.

Aloitin työn etsimällä lehdistä saman tyylistä kaavaa, josta lähdin muokkaamaan mahdollisimman hyvin vanhaa mekkoa vastaavaa mallia. Sopiva kaava löytyi vanhasta Burdasta. Kaavassa oli muotolaskokset rinnan alapuolella vinottain, joten sain mekon nauhat ommeltua sopivasti alkamaan muotolaskoksen kohdalta. 

Asiakas kävi kerran välisovituksella ja sen jälkeen lyhensin vielä helmaa muutamalla sentillä. Muuten mekko sopi hänelle todella hienosti. Kukallinen ihana kangas aiheutti koulullakin ihastusta ja useampikin sanoi suuntaavansa seuraavaksi Tuuriin kangasostoksille!

 

Pääsiäismuna-asu lapselle

 Asiakas tilasi lapselleen koululta Kinder-muna-asun. Ilokseni sain tämän työn tehtäväkseni.

Munan leikkasin paksusta valkoisesta huovasta. Oranssit alueet sekä Kinder-sanan ompelin ohuemmasta huopamaisesta kankaasta. Surprise-tekstiin käytin minulle aiemmin tuntematonta menetelmää, jossa ensin leikattiin sabluuna kirjaimista, sen jälkeen liimamassaa painettiin seulan läpi kankaalle ja aktivoitiin silittämällä. Kirjaimia varten leikattiin palat oikean värisiä folioita ja jotka sitten  silitettiin kiinni liimaan.

Koulun kovia kokenut mallinukke on liian pieni tähän asuun. Munankuori ei tulevalla käyttäjällä ylety maahan saakka, joten sillä on helppo kävellä. Munan pituus on 70 cm ja leveys n. 50 cm, joten sisään mahtuu talvitakki tarvittaessa.

Mukavaa pääsiäislauantaita ja aurinkoista kevättä!