Villatakki

Olen neulonut todella vähän kirjoneuleita. Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja opetella tämänkin taidon kunnolla. Kauniita kaarrokevillapaidan malleja on tarjolla joka puolella, mutta en löytänyt niistä sellaista, joka olisi tuntunut omalta. Lisäksi totesin, että haluan villatakin, en villapaitaa, jolla tulee yleensä aivan turhan kuuma. 

Neulo -lehden numerosta 1/2018 löysin viimein riittävän haastavan mallin. Lehdessä tämäkin malli oli villapaita, mutta sain samalla opetella neuleen aukileikkauksen eli steekkauksen.

Lehdessä mainittuja lankoja en löytänyt, mutta tein neuleen Dropsin Fabel -langasta, jonka olen aiemmin hyväksi ja kestäväksi havainnut. Neuleeseen tarvittiin kuutta eri väriä ja Fabel sattui olemaan vielä tarjouksessa, joten en epäröinyt hetkeäkään lankojen hankintaa.

Nappilistojen kohdalla piti säveltää itse, koska ohjeessa ei niitä ollut. Vasta kolmannella yrittämällä sain niistä mieluiset. Ensin kokeilin monivärisiä nappilistoja, kuten neuleen muut reunat ovat, mutta se ei näyttänyt hyvältä. Sitten poimin reunasta silmukat ja tein yksiväristä listaa samoilla puikoilla, joilla olin neuleen tehnyt. Ei näyttänyt hyvältä sekään. Niinpä otin puoli numeroa pienemmät puikot ja tein erilliset listat alhaalta ylös ja ompelin ne sitten neuleen reunaan. Ne onnistuivat hyvin. Lopuksi kaunistin napinläpipistoilla napinläpien reunat ja ompelin napit.

Olen tähän takkiin tyytyväinen. Neule on kevyt ja sain siitä juuri oikean kokoisen. Koko jännittikin kovasti, koska lanka ei ollut ohjeessa mainittu, enkä sovittanut neuletta tehdessäni sitä.

Vaikka opinnoissani ei sivuttu neulomista, niin koulussa opin, että vaatteen tulee olla kantajansa kokoinen. Itselläni on tunne, että olen usein tehnyt vaatteista hyvältä varaa suuria. Tämä neule on mittatilaustyö itselleni, eli se on tismalleen oikean kokoinen.

Tutkinto valmiina

Sain eilen lähes kolmivuotiset opintoni valmiiksi. Opiskeluaika on ollut todella mahtavaa ja antoisaa. En olisi millään malttanut lähteä koulusta, mutta käytin opinto-oikeuteni loppuun, joten pakko oli sanoa heipat ja ottaa todistus vastaan. Olen todella kiitollinen, että sain mahdollisuuden opiskella myös näin vanhemmalla ikää.

Viimeisinä koulupäivinä tein muutamien pienten korjausompelujen lisäksi mm. tyttärelle uuden meikkipussin.

Pussiin käyttämäni kankaanpalan löysin kierrätyskeskuksesta. Kangas on Marjatta Metsovaaran Valmu -kuosia ja valmistettu aikanaan Tampellalla. 

Vaaleanlilasta pehmopaidasta ja saman sävyisestä kirppikseltä löytyneestä miesten paidasta yhdistin kotipaidan itselleni. Poistin pehmopaidan kauluksen, tein paitakankaasta reunukset, taskun, helman ja nyörikujan. Käytin tähän paitaan molemmat kankaat lähes viimeistä palaa myöten.

Nopeita ompeluksia

Löysin kirpparilta valtavan kokoisen upean värikkään kankaan. Kangas oli mahdollisesti painettu käsin, koska painojälki ei ollut joka kohdasta tasalaatuista. Kuvio oli kuitenkin niin hieno, että päätin kotiuttaa tämän edullisen kangaspalan.

Kangas oli riittävän suuri parisängyn päälle, mutta reunustin sen vielä mustalla kankaalla, jotta sain peitteestä viimeistellymmän näköisen.

Tein nurkkiin hieman enemmän työtä vaativat vinot kulmat eli "jiirit".

Farkkukankaan paloista tein pari tyynynpäällistä, kuvassa nämä ovat vielä tilkkupintana, mutta viikolla ehdin jo ommella ne tyynyiksi.

 Kauniista kangaskaupan mallipalasta ompelin tarpeellisen kauppakassin.

Koululle tarvittiin patalappuja ystävänpäivämyyntiin, joten ompelin niitäkin tilkkulaarin jämäpaloista.

Muutamat perussukat sain myös valmiiksi alkuvuodesta telkkarin ääressä istuen.

Nahkaliivi miehelle

Opintoni ovat loppusuoralla ja huomasin, että nahkatöitä en ole vielä tehnyt ollenkaan. Niinpä päätin näin vuoden aluksi perehtyä nahan ompeluun. Käväisin lähikirppikset läpi etsien nahkatakkeja, joita olisin voinut käyttää tähän työhön, mutta löytämäni takit olivat joko todella kuluneita tai jopa likaisia. Ne eivät houkutelleet ollenkaan. Päädyin siis ostamaan koululta kokonaisen nahkavuodan.

Koska en itselleni halunnut mitään nahkavaatetta, sain mieheni ylipuhutuksi "asiakkaakseni". Hänkään ei toki ole nahkavaatteita aiemmin omistanut. Vuodan pienuuden vuoksi päädyin valmistamaan liivin, jossa nahkaa on vain vaatteen etukappaleet. Takaosat ovat samaa kangasta, kuin vaatteen vuori.

En kuitenkaan uskaltanut ensimmäiseksi leikata kappaleita nahasta, vaan tein proton aluksi vanhasta kirpparilta löytämästäni pikkutakista. Mallikappaleen teko oli nopeaa, koska takissa oli jo valmiina napit, napinreiät ja taskut. Tällä sain kuitenkin liivin hiottua istuvaksi ja tehtyä kaavaan tarvittavat muutokset. Alkuperäinen kaava oli Suuri Käsityö -lehden numerosta 4/2019. Usein protot tehdään lakanakankaasta, mutta tässä tapauksessa protokaan ei mene hukkaan, koska siitäkin tuli täysin pidettävä vaate.

Kun kaava oli saatu kuntoon, uskaltauduin iskemään sakseni vuotaan. Muutaman kerran piti hengittää syvään, ennen kuin sen saatoin tehdä. Nahan ompelu oli aluksi henkeäsalpaavaa, ompeleet pitää saada kertaheitolla oikein, koska nahka ei anna anteeksi virhepistoja.

Tein liiviin valetaskut ja ylimääräiset koristetikkaukset kädenteiltä helmaan. Napinreikien kanssa meinasi tulla tenkkapoo, kun vaatturinnapinläpikone meinasi repiä nahkaa. Jouduin korjaamaan alinta napinläpeä jonkin verran käsin.

Nyt on siis kokemusta myös nahan ompelusta. Ehkä jommallekummalle liiville joskus löytyy käyttöä.