Opintoni ovat loppusuoralla ja huomasin, että nahkatöitä en ole vielä tehnyt ollenkaan. Niinpä päätin näin vuoden aluksi perehtyä nahan ompeluun. Käväisin lähikirppikset läpi etsien nahkatakkeja, joita olisin voinut käyttää tähän työhön, mutta löytämäni takit olivat joko todella kuluneita tai jopa likaisia. Ne eivät houkutelleet ollenkaan. Päädyin siis ostamaan koululta kokonaisen nahkavuodan.
Koska en itselleni halunnut mitään nahkavaatetta, sain mieheni ylipuhutuksi "asiakkaakseni". Hänkään ei toki ole nahkavaatteita aiemmin omistanut. Vuodan pienuuden vuoksi päädyin valmistamaan liivin, jossa nahkaa on vain vaatteen etukappaleet. Takaosat ovat samaa kangasta, kuin vaatteen vuori.
En kuitenkaan uskaltanut ensimmäiseksi leikata kappaleita nahasta, vaan tein proton aluksi vanhasta kirpparilta löytämästäni pikkutakista. Mallikappaleen teko oli nopeaa, koska takissa oli jo valmiina napit, napinreiät ja taskut. Tällä sain kuitenkin liivin hiottua istuvaksi ja tehtyä kaavaan tarvittavat muutokset. Alkuperäinen kaava oli Suuri Käsityö -lehden numerosta 4/2019. Usein protot tehdään lakanakankaasta, mutta tässä tapauksessa protokaan ei mene hukkaan, koska siitäkin tuli täysin pidettävä vaate.
Kun kaava oli saatu kuntoon, uskaltauduin iskemään sakseni vuotaan. Muutaman kerran piti hengittää syvään, ennen kuin sen saatoin tehdä. Nahan ompelu oli aluksi henkeäsalpaavaa, ompeleet pitää saada kertaheitolla oikein, koska nahka ei anna anteeksi virhepistoja.
Tein liiviin valetaskut ja ylimääräiset koristetikkaukset kädenteiltä helmaan. Napinreikien kanssa meinasi tulla tenkkapoo, kun vaatturinnapinläpikone meinasi repiä nahkaa. Jouduin korjaamaan alinta napinläpeä jonkin verran käsin.
Nyt on siis kokemusta myös nahan ompelusta. Ehkä jommallekummalle liiville joskus löytyy käyttöä.
