Olen neulonut todella vähän kirjoneuleita. Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja opetella tämänkin taidon kunnolla. Kauniita kaarrokevillapaidan malleja on tarjolla joka puolella, mutta en löytänyt niistä sellaista, joka olisi tuntunut omalta. Lisäksi totesin, että haluan villatakin, en villapaitaa, jolla tulee yleensä aivan turhan kuuma.
Neulo -lehden numerosta 1/2018 löysin viimein riittävän haastavan mallin. Lehdessä tämäkin malli oli villapaita, mutta sain samalla opetella neuleen aukileikkauksen eli steekkauksen.
Lehdessä mainittuja lankoja en löytänyt, mutta tein neuleen Dropsin Fabel -langasta, jonka olen aiemmin hyväksi ja kestäväksi havainnut. Neuleeseen tarvittiin kuutta eri väriä ja Fabel sattui olemaan vielä tarjouksessa, joten en epäröinyt hetkeäkään lankojen hankintaa.
Nappilistojen kohdalla piti säveltää itse, koska ohjeessa ei niitä ollut. Vasta kolmannella yrittämällä sain niistä mieluiset. Ensin kokeilin monivärisiä nappilistoja, kuten neuleen muut reunat ovat, mutta se ei näyttänyt hyvältä. Sitten poimin reunasta silmukat ja tein yksiväristä listaa samoilla puikoilla, joilla olin neuleen tehnyt. Ei näyttänyt hyvältä sekään. Niinpä otin puoli numeroa pienemmät puikot ja tein erilliset listat alhaalta ylös ja ompelin ne sitten neuleen reunaan. Ne onnistuivat hyvin. Lopuksi kaunistin napinläpipistoilla napinläpien reunat ja ompelin napit.
Olen tähän takkiin tyytyväinen. Neule on kevyt ja sain siitä juuri oikean kokoisen. Koko jännittikin kovasti, koska lanka ei ollut ohjeessa mainittu, enkä sovittanut neuletta tehdessäni sitä.
Vaikka opinnoissani ei sivuttu neulomista, niin koulussa opin, että vaatteen tulee olla kantajansa kokoinen. Itselläni on tunne, että olen usein tehnyt vaatteista hyvältä varaa suuria. Tämä neule on mittatilaustyö itselleni, eli se on tismalleen oikean kokoinen.
