Raskasta käsityötä

Juhannussateiden tauottua lähdimme mökille muutamaksi päiväksi. Terassiremontin jäljiltä mökistä aittaan vievä polku oli jäänyt maamassojen alle ja osittain vinoon nykyisestä kulkureitistä. Niinpä ei auttanut muu, kuin ryhtyä kivihommiin. Uusien puuportaiden alle oli jäänyt upeita isoja laattakiviä, jotka kaivettiin esiin ja aseteltiin loivaan kaareen kohti aitan ovea. Aitan porraskiven eteen löytyi vielä sopiva pienempi kiviporras, joka asettui paikalleen kuin valettu.

Meikäläisen voimilla ei suuria laattakiviä siirrelty senttiäkään, mutta pienempiä sain pyöriteltyä ihan hyvin. Maa on polun kohdalla vuosikymmenten aikana tiivistynyt niin kovaksi, että mitään syviä pohjustuksia ei tarvittu, mutta silti laattojen asetteluun meni aikaa. Juuri kun tuntui, että nyt on valmista, niin eiköhän joku laatoista kumminkin vielä keikkunut askelten alla. Onneksi rakennusmiehiltä oli jäänyt pieni sorakasa, josta saatiin täytettä laattojen alle. Nyt ei yksikään laatta enää keiku!

Kyllä tuntui seuraavana päivänä hartioissa, että oli tehty vähän raskaampia käsitöitä tällä kertaa!