Aloitin tammikuun lopulla Tiinasmokon kymmenen kerran Slow stitching -kurssin. Kurssi toteutetaan etänä joka toisella viikolla ja tähän mennessä meillä on ollut kuusi mielenkiintoista kurssi-iltaa. Ennen koulutuksen alkua sain postitse upean tarvikepaketin, jossa oli kankaat, langat, neulat ym. tarvikkeet jokaiselle kokoontumiskerralle. Itse ei siis tarvinnut haalia kasaan mitään tarvikkeita. Jokaiselle kerralle on laadittu eri kirjomisidea, johon perehdytään. Kyseessä ei ole tavanomainen kirjonta, vaan ideana on avartaa näkemystä kirjontaan, nauttia itse tekemisestä ja hidastaa! Lopputulos ei ole tärkeä, eikä kirjotuista palasista ole tarkoitus tehdä mitään valmista tuotetta.
Omalla kohdallani hidastaminen ei ole vielä toteutunut, koska olen innostunut jokaisesta ideasta niin paljon, että olen pistellyt kurssi-illan aikana vimmatusti ja jatkanut kirjomista senkin jälkeen täydellä tohinalla.
Ensimmäisenä iltana perehdyttiin aseemiseen kirjontaan. Tämä työ vei täysin mennessään ja kirjoin lopulta koko kankaan täyteen pistoja.
Toisena iltana pistelimme kuvioita postikortteihin. Tästä tuli mieleen lapsena tehdyt ompelukuvat. Nyt kuitenkin kirjottiin luovemmin sekä kortin kuvioita, että mitä tahansa muita kuvioita samaan korttiin.
Kolmantena iltana kankaalle kirjottiin koukeroita, joiden risteyskohtia korostettiin erilaisilla pistoilla.
Neljäntenä iltana otimme käsittelyyn ruostevärjätyn kankaan, josta sai etsiä ruosteen tekemiä kuvioita ja lähteä niitä korostamaan kirjailemalla niihin sopivia kuvioita. Lisäksi valmiista työstä sai tehdä haikurunon.
Omassa kankaanpalassani näin aivan selviä lentäviä hyönteisiä, joten haikurunoni kertoo niistä:
Kesäpäivänä
siiveniskujen tahtiin
korret huojuvat.
Eikä kukaan voi tietää
milloin aurinko laskee.
Viidentenä iltana tehtiin ympyröitä TEKEMÄTTÄ ympyröitä!!! Eli ympyröiden reunaviivoja ei kirjottu, vaan erilaisin pistoin tuli saada ympyrät muuten näkyviin. Omassa työssäni on taivaankappaleita kiertoradoillaan.
Kuudennella kerralla kouluttaja luki tarinan, jossa kauan sitten jonkin kylän naiset olivat piilottaneet yhteisölleen arvokkaita esineitä muhkeiden täkkien sisään ja kirjoneet täkit upeiksi peitoiksi. Tämän tarinan innoittamana piilotimme nappeja, paksuja nauhoja ym. pikkutavaraa kahden kankaan väliin samalla idealla.
Vielä on siis neljä kivaa iltaa odotettavissa. Tarvikepaketissa on vielä paljon mielenkiintoisia kankaita ja tarvikkeita, mutta en osaa arvata mitä niistä tehdään, koska vasta jokaisen illan alussa kerrotaan kyseisen illan kirjontaidea.
Tämä koulutus on avartanut ajatustani käsityön tekemisestä, koska nämä kirjonnat on tehty ainoastaan kirjonnan ilosta, ei siis mihinkään tarpeeseen. Tämä on ainakin itselleni ihan uusi ajatus! Myös se, että näitä ei mitenkään jatkojalosteta, vaan nämä ovat mitä ovat, on asia, jota pitää sulatella! Vielä kun oppisin kirjomaan hitaasti nauttien, kuten on tarkoitus, eikä vimmatusti neula suihkien!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti