Olipa hankala saada kirja kuvattua niin, että kaikki oleellinen näkyy yhdessä kuvassa! Kansikankaan värjäsin syksyllä ja sen olenkin jo esitellyt täällä blogissa. Kankaan värien innoittamana valitsin sivujen, esilehtien, kapiteelinauhan ja kirjanmerkin värit. Kannet avautuvat hyvin, joten kirjasta tuli käyttökelpoinen. Toinenkin kirjani on lähes valmis. Sen jätin vielä kuivumaan painon alle. Kirjansidonta on mielenkiintoista ja jotenkin tosi nostalgista. Pappani harrasti kirjansidontaa aikanaan ja hän sitoi mm. äidilleni 1930 - luvulla tulleiden lastenlehtien vuosikertoja kirjaksi.
Huomasin, että pari viime syksynä tehtyä hankintaa on jäänyt kuvaamatta tänne. Strutsinnahkalaukkukokoelmani (järkyttävän pitkä sana) kasvoi jälleen yhdellä pikkulaukulla. Tämä oli edullinen heräteostos innokkaalta markkinamyyjältä.
Pienen espanjalaisen kylän pikkuruisesta antiikkiliikkeestä hankin vanhan matalareunaisen kulhon, joka myyjän mukaan oli 1950 - luvun tuotantoa.
Pohjaleimassa lukee La Cartuja de Sevilla Pickman, S.A. Tätä kulhoa en käytä keittiössä, vaan säilytän siinä pikkutavaraa eteisen lipaston päällä. Näin saan ihailla sitä päivittäin ja muistella mukavaa syyslomamatkaa!
Kirjansidonta taitaa olla aika tarkkaa hommaa. Kauniit värit kirjassasi. Laitatko sinne salaisuuksia vai mihin tarkoitukseen se on? Kulho on kaunis ja laukku ihana!
VastaaPoistaJaa-a, en vielä tiedä. Kirjansidonta olisi pitänyt olla ensimmäisenä aiheena viime syksynä alkaneissa opinnoissa, silloin olisin käyttänyt tätä aiku-näpin päiväkirjana. Nyt olen puoli vuotta kirjoitellut muistiinpanoja jo toiseen kirjaan, joten en viitsi enää vaihtaa! Ehkä tämä on sitten niille salaisuuksille! :-)
Poista