Liivihame kansallispukukankaasta

Lähes kaksi vuosikymmentä on kulunut siitä, kun nyt jo edesmennyt anoppini antoi minulle vintiltä löytämänsä villakangaspalan. Kangas oli tuntemattoman kansallispuvun hameen riekale. Hame oli vuosikymmenten kuluessa kokenut kovia. Jossain vaiheessa oli kai tarvittu kangasta ja hameesta oli leikattu pois pyöreitä paloja, mahdollisesti tuolinpäällisiin tai muuhun tarpeelliseen. Lisäksi kankaassa oli ajan patinaa, eli reikiä siellä täällä.

Sain selville, että hame on kuulunut Keski-Karjalan pukuun. Tästä päättelimme, että hame on sotavuosina unohtunut vintille talossa jonkin aikaa majoittuneilta evakoilta.

Vuosien mittaan hypistelin kangasta silloin tällöin, mutta en uskaltanut edes ajatella, että käyttäisin sitä mihinkään. Kansallispuvun arvostus, vaikkakin tässä tapauksessa pelkän riekaleen, oli mielessäni niin suurta. Kun vuosia kului, alkoi siellä täällä näkyä kansallispukukankaista tehtyjä koruja, laukkuja, lasten nimiäisasuja yms. Myös kansallispukujen tuuletuspäivät toivat pukuja nykypäivään, kun säännöt pukujen käytöstä muuttuivat sallivammiksi. Lopullisesti ymmärsin, että voin tätä kangasta käyttää, kun pääsin käymään Jyväskylässä Suomen käsityön museossa, jossa toimii myös Suomen kansallispukukeskus. Siellä sattui juuri silloin olemaan käsityöopiskelijoiden näyttely fantasiavaatteista, jotka kaikki oli tehty kansallispukukankaista.

Silti meni vielä vuosia, ennenkuin todella aloin suunnitella kankaan käyttöä. Mittailin riekaletta useaan otteeseen ja tulin siihen tulokseen, että saan siitä juuri ja juuri tehtyä liivihameen metrinmittaiselle tytölle. 

Tiedostin erittäin hyvin, että en tee kansallispukua, mutta halusin silti hameesta kansallispukumaisen. Niinpä päätin tehdä pukuun taskun. Aloitin purkamalla kangasta, jotta sain taskun kirjontakuvioon oikean väriset langat. Pienen sopivan kukkakuvion löysin jostain kirjaston vanhasta kirjontakirjasta, jonka nimen olen jo unohtanut. Tasku valmistui siis jo vuosia sitten...

Seuraavaksi jatkoin liivihameen kappaleiden leikkaamisella. Koska kankaassa oli reikiä, purin jälleen kangasta, jotta pystyin korjaamaan reiät oikeilla väreillä. Tämän jälkeen työ unohtui muiden käsitöiden vuoksi pitkäksi aikaa kaappiin.

Viime vuoden puolella otin työn jälleen esiin. Tein hameeseen kokovuorin ja ompelin hameen viimeistelyä vaille valmiiksi. Nyt lopulta sain tehtyä myös nyörin ja ommeltua selkäpuolelle lenkkinauhan nyöriä varten.

Tiedän, että kansallispukukankaan käyttö muuhun kuin perinteiseen kansallispukuun aiheuttaa edelleen mielipiteitä puolesta ja vastaan. Toivon kuitenkin kovasti, että kukaan ei pahastu tästä työstäni! Olen ehdottomasti tehnyt tämän siksi, että halusin kunnioittaa vanhaa ullakolta löytynyttä kangasta. Tälle hameelle ei ole käyttäjää tiedossa. Suvun pari nuorintakin ehti pitkän ompeluprosessin kuluessa kasvaa ohi tästä hameesta. Toivottavasti joskus joku pikkuneiti saa käyttöönsä tämän historian havinaa henkivän hameen...