Värjäystä ja ompelua

Aloitimme Aiku-näpin kevään ompeluosuuden värjäämällä pussivärjäystekniikalla puolentoista metrin palan valkoista trikookangasta. Pussivärjäys oli todella siisti ja kätevä menetelmä! Ennen värjäystä kuvioin kankaan solmimalla kankaaseen sinne tänne kalalankaa 70-luvun tyyliin. Sitten märkä kangas laitettiin muovipussiin, väriaineet perään ja pussi kiinni! Seuraavana päivänä kangas huuhdeltiin ja pestiin vielä pesukoneessa. Tässä lopputulos:

Kankaasta oli määrä tehdä mikä tahansa yläosa. Vannoutuneena tunikafanina käytin jälleen vanhaa luottokaavaani.

Ja kun koneet nostin pöydälle, niin tein samalla toisenkin tunikan Kauhavan Kilokankaasta ostamastani palasta.

Kun on sopivan kaavan löytänyt, niin mitäpä sitä vaihtamaan! :-)

Arabian Luumu-sarjaa

Ihana Luumu-sarjani täydentyi tällä viikolla suurehkolla, halkaisijaltaan 18 cm:n kokoisella kulholla.

On upeaa löytää kirpputorilta edulliseen hintaan 50 vuotta vanha täysin priimakuntoinen astia. Kulhossa ei näy pienintäkään käytön jälkeä! Toisaalta taas surullisena mietin, että tämäkin kulho on ollut jollain käyttämättömänä kaapin perällä vuosikymmeniä. Olisipa hän osannut nauttia tästä kauniista astiastaan käytössä!

Green craft -kori

Aiku-näpin punontaosiossa saimme valita materiaaliksi minkä tahansa punontaan soveltuvan materiaalin. Green craft -kierrätyshuopa houkutteli kokeilemaan, mitä uutta siitä voisin saada aikaan.

Ompelin huopanauhaa ensin käsin pienin pistoin hiirenhännäksi, jonka sisään laitoin kaksinkertaista trikoomatonkudetta, jotta sain hännästä pullean. Aloitin punomalla ensin korille pohjakappaleen.

Korin reunoissa yhdistin uuden kerroksen aina edelliseen Molla-kalalangalla. 

Tässä vihdoin valmis korini! Työtapa oli erittäin hidas, mutta mukava tätä oli tehdä, ja luulen, että mukava myös käyttää!

Keltaista Riikinkukkoa

Viikonlopun antiikkimessuilla tuli vastaan muutama tutun näköinen lautanen:

Kuinka ollakaan, Riikinkukkoja näyttää nyt kerääntyvän meille enemmänkin! Tällä kertaa ei haitannut edes se, että väri ei ollut sama kuin aiemmin hankkimissani jälkiruokakulhoissa. Kirkkaan ja keltaisen lisäksi tätä mallia on valmistettu myös sinisenä. Toivottavasti löydän joskus täydennystä tähän söpöön sarjaan!

Omakuva

Aiku-näpin uusi vuosi aloitettiin vääntämällä rautalangasta omakuva. 

Olin tähän aluksi ihan tyytyväinen, kunnes huomasin, että näytän aika tyhjäpäältä! :-) 

Pikkuiset sukat

Neuloin pikkupirpanalle villasukat aiemmin ostamastani käsinvärjätystä langasta. Tein sukista "hyvältä varaa" suuret käytettäväksi myöhemmin vaikka loskakeleissä kumpparisukkina! Käsinvärjätyssä langassa on aina oma viehätyksensä, kun sukista tulee uniikit, eikä sellaiset, joista jokainen neuloja tunnistaa jo kaukaa, mistä "kukkakedosta" sukat on tehty!

Sain äskettäin ihanan kukkakimpun, jossa oli upeita Strelitzioita. Näiden upeiden kukkien kera toivotan kaikille mukavaa ystävänpäivää!

Nannyn Riikinkukkoa

Ajelimme aamupäivällä lumituiskussa naapurikunnan antiikkiliikkeeseen. Tällä kertaa mukaan lähti kuusi Riikinkukko -jälkiruokakulhoa.

Kulhot ovat Riihimäen Lasin tuotantoa ja Nanny Stillin suunnittelemia. Tämä malli on ollut tuotannossa vain vuosina 1969 - 1971. En tiedä, eikö myyjä itse arvostanut tätä mallia, vai eikö tunnistanut kotimaiseksi, mutta hinta oli olematon. Sain koko puolentusinan sarjan yhden kulhon hinnalla. Hyvä löytö!

Myyjä esitteli meille myös vyyhdinpuita. Sanoin, etten tarvitse, kun mies on vielä ihan mukisematta pidellyt vyyhtiä, kun kerin. Mutta kuinkas kävikään:

Olen nyt sitten onnellinen vyyhdinpuiden omistaja ja mies pääsee vähemmällä! :-)

Lämmikettä käsille

Jokin aika sitten satuin paikalle, kun joku ihana ihminen oli päättänyt vähentää lankavarastoaan ja vienyt kirppikselle ison kasan käsinvärjättyjä lankoja. Koska hinta oli enemmän kuin kohtuullinen, ostin aika monta vyyhtiä...

Tein yhdestä n. 50 gramman Novitan Wool-vyyhdistä nämä yksinkertaiset kämmekkäät. Koska tätä väriä oli vain yksi vyyhti, tein näitä vuorotellen ja punnitsin jäljelläolevaa lankaa useamman kerran neulomisen lomassa, että sain koko vyyhdin käytettyä. Yritän kovasti välttää lankakorin pohjalle jääviä pikkukeriä, joita en kuitenkaan koskaan käytä. Jämälankaprojektit eivät ole minua varten!

Pieniä koristeita

Löysin Neanomat -blogista hyvät ohjeet valopallon virkkaamiseen. Valmiin virkkauksen sisään puhalletaan pieni ilmapallo ja työ kovetetaan Erikeeperin ja veden sekoituksella. Pallon virkkaamiseen ei mene paljoa aikaa, mutta kuivuminen onkin sitten huomattavasti hitaampaa! Näitä voisi käyttää myös joulukuusen palloina, mikäli kuusi olisi vähän suurempi, kuin meillä tänä vuonna!

Vuoden viimeisellä kerralla Näppi-koulussa tein himmeli-kirjan ohjeella 5 cm pitkistä lasiputkista tähden. Putkien päät olivat tosi teräviä ja siima katkesikin pariin otteeseen, mutta valmiiksi tuli tämäkin työ!

Tässä vielä luonnon muovaamaa jäätaidetta päiväkävelypolkuni varrelta. Oli muuten aikamoinen viima tänään, kädet jäässä nappasin vikkelästi muutaman kuvan!

Mukavaa alkanutta vuotta 2016!

Hyvää joulua!

Olin ajatellut, että tänä vuonna meille ei tule joulukuusta lainkaan. Nyt tilanne on kuitenkin sellainen, että joulun ajan keittiömme nurkassa nököttää lasipurkissa pikkuriikkinen hömppäkuusi, johon liimasin kuumaliimalla punaisia puuhelmiä. Olohuoneen kuusi ei ole kovinkaan paljon isompi, mutta koristeluiltaan hieman perinteisempi! Tässä sitä ollaan kahden kuusen loukussa! :-)

Nyt on joulu niin lähellä, että laskeutuminen joulurauhaan on ajankohtaista.
Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta ja kommenteistanne! Erityiskiitos Marlelle!

Piirakkasukat

Ostin kirpparilta yhden kerän vanhaa Helsingin Villakehräämön lankaa nimeltään "Impivaara ja seitsemän veljestä". Kerässä oli nostalginen vyöte ajalta ennen Novitaa. Ystäväni innoittamana tartuin ensimmäistä kertaa piirakkasukkien ohjeeseen. Jaoin aluksi kerän kahtia ihan puntarin kanssa, jotta sain langan käytettyä viimeistä metriä myöten.

Hennon vaaleanpunainen ei ole lempivärini, mutta päätin antaa nämä itselleni joululahjaksi. Käytän sitten vaikka unisukkina! Täytynee laittaa heti pakettiin, yrittää unohtaa koko sukat ja yllättyä sitten iloisesti jouluaattona!

Keppari

Aiku-näpissä vuoden viimeisen osion aiheena oli huovutus. Työn piti olla kolmiulotteinen, joten järkevästi ajatellen olisi voinut tehdä vaikka tossut, mutta halusin tehdä keppihevosen!

Kepparin teossa vastusti oikeastaan vain pilkut, jotka eivät meinanneet kovasta yrityksestä huolimatta millään huopua kiinni. Jouduinkin huovuttamaan muutaman pilkun jälkikäteen neulahuovutuksella kiinni hepan kaulalle. Kepiksi maalasin askartelumaalilla vanhan keppijumppakeppini. Hepan harjaan käytin valmista fantti-lankaa. Oikeaan hevoseen en ikinä uskaltaisi koskea, mutta tällä voisin karauttaa pihamaata ympäri naapurien iloksi koska vain!

Ennen kolmiulotteisen työn tekemistä harjoittelimme tasohuovuttamista. Siinä aiheena oli maisema nähtynä ja tehtynä. Omassa maisemassani on rantakiviä, vesikuplia ja rantakasveja.

Tätä työtä ei kyllä kärsi katsoa läheltä. Tässäkin osa kuvioista kiivaasti yritti olla tarttumatta taustaan. Nyt ne ovat kiinni joten kuten. Tästä taitaa tulla pyllynalusta kylmälle penkille, joten saa kelvata näin. Kuuma vesi, saippua ja armoton hinkkaaminen ei ole yhdistelmä, josta kovasti pitäisin, joten kotioloissa en taida innostua huovuttamaan. Mutta keppari on mun lemppari!

Titanium-huivi

Ensimmäinen pukinkonttiin menevä neule on valmis. Uskallan sen täällä jo esitellä, koska huivin saaja ei pahemmin blogeissa liiku.

Tätä samaa mallia olen tehnyt aiemminkin. Malli on Ullasta nro 3/13 ja lankana käytin tällä kertaa Novitan Huurretta, jota kului vain 71 grammaa. Jonkin verran häiritsee värien vaihtumiset ja eri paksuiset väriraidat, joten seuraavan teen joko aivan yksivärisestä tai ainakin lähes yksivärisestä langasta. Voisin kuvitella, että pitsiosio tulisi silloin paremmin esiin.

Lampunvarjostimia

Koko alkusyksyn keskityimme Näppi-koulussa lampunvarjostimien valmistamiseen. Varjostimiin sai käyttää paperia missä muodossa halusi.

Tämän varjostimen kehikon olen hankkinut vuosikymmeniä sitten kierrätyskeskuksesta. Kehikko on odottanut ullakolla uutta tulemistaan. Nyt tämä kaaospunonnalla tehty retrovarjostin koristaa keittiötämme.

Toisen vanhan varjostimen päällystin ensin myyräverkolla ja dippasin sen sitten kahteen kertaan paperimössöön, jota valmistimme monen hengen voimalla tehosekoittimia huudattaen! Taisipa yksi sekoittimista jossain vaiheessa ottaa vähän nokkiinsa ja kärähtääkin, mutta niin vaan saatiin kaikille dippaajille riittävästi mössöä aikaiseksi!

Tämä varjostin on aikoinaan ollut olohuoneemme jalkalampussa, joten siihen tämä päätyy jossain vaiheessa tässä uudessa asussaankin.

Arabian Sininen keittiö

Sain 1980 -luvulla ystävältäni vuosittain synttärilahjaksi ihania Arabian Sininen keittiö maustepurkkeja. Sinivalkoisen kuvion purkkeihin on suunnitellut Raija Uosikkinen. Näitä purkkeja tulee silloin tällöin vastaan kirppiksillä, mutta en ole niitä vielä hankkinut lisää, koska alahylly on nyt sopivasti täynnä.

Muilla hyllyillä olevat Pomonat olen aiemmin esitellytkin, mutta esittelemättä on jäänyt keskihyllyllä oleva Arabian Valmu teekuppi. Tähän kuppiin olisi mukava löytää aluslautanen ja mikä ettei lisää kuppejakin! Malliin kuuluvassa lautasessa on kupin alle jäävä kukkakuvio, muuten lautanen on valkoinen. Upea kuvio on Esteri Tomulan käsialaa. Valmu on ollut tuotannossa vain vuosina 1965-1970.

Sivuhyllyillä olevat valkoiset mukit ovat Amforasta. Niiden suunnittelija on Päivi Rintaniemi. Seinäjokisen Amforan astioita kaapeistani löytyy enemmänkin ja niistä tykkään tosi paljon. Täytyypä joskus kasata ne kaikki yhteiskuvaan!

Uudet tunikat

Hankin käsityömessuilta pari mukavaa tunikakangasta. Kuviollisille kankaille tykkään aina valita mahdollisimman yksinkertaisen kaavan ja sellaisen löysin tällä kertaa Ottobresta nro 5/2013. Kaavaa muutin vain sen verran, että lyhensin hihat 3/4 mittaisiksi.

Tästä mustavalkoisesta tunikasta tein lähes mekkomittaisen, joten ainakin kotioloissa sitä voi käyttää sukkiksien kanssa. Ihmisten ilmoille on silti paras laittaa alle legginssit ja muutenkin asustaa se niin, ettei näytä ihan yökkäriltä! :-)

Toinen kangas on ihan lempparini! Kankaan pinta on ihanan samettinen ja väritys superhyvä!

Tätä pidin jo viikolla töissä ja totesin käyttökelpoiseksi. Yleensä en voipaperikaavojani pahemmin viitsi säilyttää, mutta tämä kaava tuntui niin sopivalta, että taidanpa laittaa talteen!

Pikkuneidin villatakki

Innostuin kesällä neulomaan kummityttären pikkupirpanalle villatakkia. Valitsin 9-12 kk:n ikäisen koon, että takki varmasti mahtuu neidille. Viime viikolla huomasin, että kiirehän tässä tuli, neiti oli nimittäin jo täyttänyt 9 kk.

Malli on Moda-lehden numerosta 1/2008. Ohjetta muutin puserosta villatakiksi, kun ajattelin villatakin olevan käyttökelpoisempi. Lanka on HjerteGarnin vauvalanka Ciao Trunte, joka on 100 % merinovillaa. Hihoihin käytin sukkalanganlopun, joka sopi väriltään tähän mukavasti. Alkuperäisessä mallissakin hihat olivat kirjavat. Oikean värisiä nappeja ei etsinnöistä huolimatta löytynyt nappivarastostani, joten hain violetit napit Ompelutista. Rullareunapipoon en etsinyt mallia, vaan neuloin niin kauan, kun lankaa riitti. Koko tuli sattumalta juuri sopiva pieneen päähän.

Paperipitsiä

Aiku-näpissä on alkusyksyn ajan ollut aiheena paperista tehdyt lampunvarjostimet. Innostuin tekemään kaksi varjostinta, jotka sain valmiiksi viime viikolla. Esittelen ne, kunhan saan varjostimet kuvattua. Paperinarua jäi vielä sen verran, että virkkasin aikani kuluksi metallirenkaaseen pitsisen ikkunakoristeen.

Kaarakasta saamaani ohjetta jouduin vähän soveltamaan, kun vanha rengas ei ollutkaan aivan oikean kokoinen. Ikkunakoristeeksi tarkoitettu pitsi päätyi meillä seinäkoristeeksi!

Viikonloppuna oli jälleen antiikkimessut. Tiedätte kyllä, kuinka siinä taas kävi... Tällä kertaa ostin kyllä vaan ihan edullisia juttuja... :-)

Hankin pienen Kuningattaren kruunun. En ollut koskaan aiemmin nähnyt tätä kokoa. Meillä on siis ennestään samanlainen keltainen ja vihreä suuri kulho.

Samalla myyjällä oli muutakin silmääni miellyttävää:

Näitä vanhoja tarjoilulautasia voisin hankkia vaikka kuinka monta! Tämä yksilö oli täydellinen!

Näiden lisäksi saman myyjän pöydästä meille lähti vielä neljä Pioni-sarjan juomalasia. Paljon hyvää tavaraa oli jälleen myynnissä, mutta muuhun en tällä kertaa sortunut!

Villakangashuivi

Pakkasaamujen iloksi ompelin kierrätetyistä  villakangaspaloista itselleni huivin. Osa kankaista on aikansa palvellut tunikoina ja mekkoina, osa on muuten vaan pienehköjä jämäpaloja, joista en ole keksinyt aiemmin mitään järkevää ommeltavaa. Kaikki kankaat ovat Kaarakan kirppiksiltä viime vuosina ostettuja. Oranssi pala oli jo sen hankkiessani valmiiksi kirjottu villalangoilla, kirjontaa en siis ole itse tehnyt.

Tämä hömppähuivi tuntuu jo nyt syksyn ilopilleriltä!

Messuostoksia

Olipa mukava taas viettää päivä Käsityömessuilla! Käsilaukun kanssa menin, mutta kassialmana tulin takaisin! Mukaan lähti vaatetuskankaita, lankoja, tilkkutyökankaita, poronnahkapaloja, vetoketjuja ja muita tarvikkeita. Niistä riittää taas joksikin aikaa tekemistä! Käsityölehdenkin tilasin messutarjouksesta, vaikka saatan sitä kyllä katua, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää. Toivottavasti tulevan vuoden lehdissä on edes jotain sellaisia malleja, joita oikeasti tulee tehtyä.

Kiitos vielä Sirpalle ja Raijalle mukavasta messukahviseurasta!

PS. Luumupuu oli heittäytynyt todella sydämelliseksi!

Riihimäen lasia

Viikonloppuna suuntasimme sunnuntain ratoksi huutokauppaan, jota meklasi itse Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki. Myynnissä oli runsaasti huonekaluja, mutta vain kourallinen pienesineistöä. Yhtä lasikulhoa vähän havittelin, mutta sen hinta nousi yli budjettini. Huutokauppa pidettiin ulkona ja sateen uhka oli koko ajan käsillä, joten ensimmäisten pisaroiden jälkeen päätimme jatkaa päivää kirppiskierroksella.

Tamara Aladinin Taalari-kulho pääsi meille ihan vain värinsä ansiosta.

Nanny Stillin suunnittelema Flindari-pullo puolestaan ostettiin hauskan tarinansa vuoksi. Näitä pulloja oli kuulemma myyty 1970-luvulla Keihäsmatkoilla lentokoneessa. Etiketissä lukee "Kiteen kirkas". Molemmat lasiesineet ovat Riihimäen lasin tuotantoa.

Puutarhakuulumisia vielä sen verran, että toinen auringonkukkani rojahti maahan pari viikkoa sitten pitkin pituuttaan, kun tukilangat pettivät. Mittasin varren pituudeksi reippaat 3 metriä 77 senttiä. Itse kukkaosa ei ollut kovin suuri, koska kyseinen yksilö kasvatti montaa kukkaa ja nuppua samaan varteen. Toinen auringonkukkani on edelleen pystyssä, joskin kukkaosa katselee maata kohti kauneimmat päivänsä nähneenä. Tässä yksilössä kukka onkin sitten valtava! Mittaustuloksen kerron sitten, kun maltan sen kaataa. Olisi mukava saada tästä siemenet talteen, kun viime kesän siemenet eivät kehittyneet riittävästi ja silloin koko kukka pääsi homehtumaan kosteassa syyssäässä.

Silmämääräisesti arvioisin, että tämän kukan siemenosan halkaisija on hyvin lähellä puolta metriä!

Kirsikkasatoa

Tänä vuonna linnut jättivät kirsikkapuumme täysin rauhaan, joten koko valtava sato jäi ihan omaan käyttöömme!

Keitin ensimmäistä kertaa elämässäni kirsikkahilloa. Kirsikkojen kivien poistaminen on hidasta puuhaa ja ensimmäisen hillosatsin sadannen kirsikan kohdalla sain hepulin ja päätin keittää kirsikat sellaisinaan. Siivilään jäi lopuksi kivien lisäksi harmittavan paljon myös marjaa. Hillosta tuli kuitenkin hyvää ja marjoja on puussa vielä jäljellä, joten perkaan vielä jonkun satsin ja kokeilen uudelleen! Ehkä kivien poistamiseen on joku keksinyt jonkun niksin! Onko?


Näppi-koulusta saimme kesäksi läksyä. Aiheena oli kuvata valoa. Olen kuvannut kimallusta, häikäisyä, valon siivilöitymistä, varjoja ja kaikkea mahdollista. Koska kuvista piti saada aikaan kuvatarina, jouduin jättämään lopullisesta työstäni pois paljon kuvia, joita en saanut istumaan tarinaan. Päädyin lopuksi liimaamaan kuvat haitarille taiteltuun pahviin.

Odotan innolla Näpin toista lukuvuotta, uuden oppimista ja mukavia iltoja hyvässä porukassa!

Kiviä ja kivikkokasveja

Viimeisen lomaviikon innoittamana päätin aloittaa viimeinkin rakentamaan kauan suunnittelemaani kivikkopuutarhaa. Olisi hienoa, jos omalla tontilla olisi todella isoja kiviä tai jopa kalliota, mutta tonttimme on entistä peltoa, joten kiviä nyt ei vaan ole.

Niinpä olen pikkuhiljaa kerännyt pienempiä kiviä ja joitain kivikkokasvien alkuja tätä projektia varten. Nyt kun sain vielä etualalla olevan erikoisen neliömäisen kiven tuotua auton peräkärryllä pihaan, niin tästähän tämä alkaa!

Tein tähän viisi pientä istutusaluetta ja niihin valitsin kelta- ja vaaleanpunakukkaisia kivikkokasveja. Kuorikatealuetta pienennän sitä mukaa, kun saan lisää kiviä. Koko alueen alla on maisemointikangas ja ruohonleikkuuta helpottamaan asettelin reunoille liuskekiviä. Monenlaisia kysymyksiä tätä tehdessä kuitenkin heräsi. Onko 10 senttimetrin multakerros riittävä kivikkokasveille? Oliko väärin tehdä alue kirsikkapuun ympärille? Kärsiikö puu? Entä saanko pidettyä alueen siistinä syksyllä, kun puu ja hanhikit pudottavat lehtensä? Kunhan uudet taimet juurtuvat ja saan kerättyä lisää kiviä, niin eiköhän tästä joskus tule ihan oikea kivikkopuutarha! :-)

Saisiko olla salaattia?

Tästä talosta eivät salaatit tänä kesänä lopu kesken!

Lavankaulusviljelmäni ovat onnistuneet paremmin kuin hyvin. Salaattia kasvaa runsaasti yli oman tarpeen, herneet viihtyvät erinomaisesti ja kesäkurpitsasato on kohta parhaimmillaan. Uudet mansikantaimetkin tekevät jo kiitettävästi marjoja. Ensimmäiset kypsyneet mansikat menivät verkosta huolimatta lintujen suihin, joten jouduin kehittelemään kuvassa näkyvän kaarisysteemin. Linnut nimittäin uskalsivat laskeutua verkon päälle ja verkko antoi sen verran periksi, että ne ylettyivät nokallaan marjoihin. Nyt se ei enää onnistu! Olen tosi tyytyväinen, että siirsin kasvimaani näihin lavankauluksiin. Vaikka viljelypinta-alaa ei ole kovin paljon, niin tämä sato riittää meidän perheelle oikein hyvin.

Myös kirsikkapuuni tekee tänä kesänä ensimmäistä kertaa kunnolla marjoja. Aiemminhan marjoja on kypsynyt vain muutamia vuodessa. Nyt niitä on tulossa niin paljon, että olen suunnitellut jonkinmoisen verkon virittämistä puun ylle. Puu on vielä kohtuullisen kokoinen, joten verkotus on vielä jotenkin mahdollista.

Jättikurpitsoista en saa satoa tänäkään vuonna. Tällä hetkellä kaksi taimiressukkaa kituuttaa henkihieverissä vanhalla kasvimaallani. Kylmä alkukesä hyydytti niiden kasvun lähes kokonaan, eikä niissä ole vielä ensimmäistäkään kukkaa. Lämmin ja pitkä syksy voisi jotenkin parantaa tilannetta, mutta pahalta silti näyttää. Olisin niin mielelläni tänä kesänä kasvattanut edes sen rantapallon kokoisen kurpitsan! :-)

Tangomarkkinatunnelmissa

Sain lahjaksi vyyhdin valkoista mini-ontelokudetta. Kuteen mukana tuli myös maton ohje, mutta ohjeessa ei ollut ollenkaan kuvaa siitä, minkälainen matto on kyseessä. Niinpä aloin vain virkata! Hyvin pian selvisi, että kyseessä on muunnelma tutusta Juhannusruusu-matosta.

Olen aina virkannut matot trikookuteesta, mutta nyt totesin, että ontelokude on valtavan paljon kevyempää virkata. Tätä käytän jatkossakin, vaikka ontelokude onkin hinnaltaan paljon trikookudetta kalliimpaa. Olen sitä mieltä, että maton pitää olla tykky. Ontelokuteesta virkaten lopputulos on jotenkin löysempää, joten kannattaa käyttää tavallista pienempää koukkua.

Käväisin pari viikkoa sitten pääkaupungissa. Hakaniemen torin ihanan aurinkoisella kirppiksellä vastaan tuli Pertti Palmrothin strutsinnahkalaukku. Myyjä luopui siitä aivan pilkkahintaan! Tästä tuli heti lempparilaukkuni!

Kirpparilta löysin myös hienon kruunun Tangomarkkinoiden kunniaksi:

No, en sentään tarkoittanut sovittaa tätä omaan päähäni. Olen suunnitellut kivikkopuutarhan rakentamista ja ajattelin sijoittaa kruunun ison kiven päälle kukkameren keskelle. Oletan, että tämä vaalea kruunu saa rustiikin ruosteen yllensä, kun pidän sitä jonkin aikaa sateessa. Ruosteisena se istuu mielestäni paremmin puutarhaan.

French Riviera -huivi

Juhannusaaton sateisen sään ansiosta sain viimeinkin valmiiksi unelmankevyen huivin, jota olen tehnyt pitkään ja hartaasti. Malli on Dropsin "French Riviera".

Huivin pitsikuvio oli haastava siksi, että en koko aikana oppinut kuviota ulkoa, vaan jouduin koko ajan seuraamaan tarkasti piirrosta. Vain reunapitsi oli jotenkin järkeenkäypä, sitä tehdessä saatoin jopa keskustella!

Dropsin Lace -lankaa kului 75 grammaa ja käytin 3,5 numeron pyöröpuikkoa. Huivin mitat ovat 45 x 195 cm. Nyt pitäisi vielä hankkia kotelomekko, johon huivin väri sointuisi...


Puutarhaani terrorisoi tällä hetkellä viiden harakan jengi. Ne pommittavat terassia, sotkevat kalusteet ja nyppivät jopa ruukuista kukkia irti. Olen yrittänyt pelotella niitä leikkikäärmeillä ja liskoilla, mutta huonolla menestyksellä. Miten ihmeessä saisin ne muuttamaan muualle?

Tästä se alkaa!

Tarvitaan neljä lavankaulusta ja jonkin verran vanhaa terassinlaudoitusta...

...lisäksi juurikangasta ja vanhoja sanomalehtiä sekä innokkaita apureita kärräämään multaa. Ja simsalabim, siinä se on: uusi kasvimaani!

Lehtisalaatin, persiljan, kehäkukkien ja porkkanoiden siemenet ovat jo maassa. Ruohosipulin ja kiinansipulin alut otin vanhalta kasvimaalta tarkasti niin, ettei palaakaan villiheinän juurakkoa tullut mukaan. Porkkanoille lava on ehkä liian matala, mutta yritän silti niitäkin viljellä, kasvakoot vaikka lyhyiksi ja pulleiksi! Hankin myös uudet mansikantaimet, Polkaa ja Lumotarta, joka olikin ihan uusi tuttavuus. Lavoissa on tilaa vielä kesäkurpitsoille ja avomaankurkuille. Muuta näihin ei sitten mahdukaan.


Käväisin eilen Kauhavalla pitkästä aikaa. Kilokankaan mahtavista kangasvalikoimista lähes pökertyneenä hankin tunikakankaan, johon pitäisi nyt löytää sopiva kaava. Kävin myös Tuulia design -myymälässä ja ostin Esteri-kaulakorun tarvikepaketin. Korussa olisi tarkoitus pujottaa puuhelmiä Esteri -ontelokuteen sisään ja kiiltävät välihelmet kuteen päälle. No, tämähän ei kertakaikkiaan meikäläiseltä onnistunut, en saanut millään puuhelmiä mahtumaan ontelokuteeseen, joten lopulta pujotin kaikki helmet kuteen päälle. Hetken tuumattuani tulin siihen tulokseen, että tämähän on ihan hyvä näinkin!