Pasuunakukan kasvatusta

Tilasin keväällä pienen Pasuunakukan taimen. En ole aiemmin Pasuunakukkaa kasvattanut, mutta haaveillut siitä olen. Kuvissa kukkiva Pasuunakukka näyttää aina aivan mielettömän upealta.

Tällä yksilöllä oli valtava kasvuinto. Jossain vaiheessa huomasin, että pitkulaisia kukkanuppujakin alkaa ilmestyä.

Nuppu kasvoi...

...ja kasvoi...

...tässä vaiheessa aloin epäillä hankkineeni keltakukkaisen yksilön pinkin sijaan, mutta sitten väriä alkoi nuppuun ilmestyä!

Kukan pituus oli noin 40 senttiä mitattuna vihreän putkilon alusta alkaen.

Eri kokoisia nuppuja kukassa oli 15 - 20 kappaletta, mutta vain tämä yksi aukesi. Syysmyrsky riepoi muut nuput irti ja muutenkin kasvi näyttää jo syksyisen raasuiselta. Luin hoito-ohjeista, että rungon voi säilyttää jopa pimeässä tilassa talven ajan. Se pudottaa kaikki lehtensä ja keväällä valoon tuotuna alkaa kasvattaa uusia lehtiä. Ehkä saan tälle järjestettyä suotuisat olosuhteet autotallin peränurkkaan, johon pakkanen ei pääse kasvia vahingoittamaan. Jospa ensi kesänä saisin nauttia jo vähän suuremmasta kukkaloistosta!

Mökki by night

Elokuun pimeinä öinä alkoi mökillä tuntua siltä, että tunnelmavalot olisivat tarpeen. Olisi mukavampi yöllä käydä hyysissäkin, kun vähän näkisi, mihin astelee. Olin ostanut 40 metriä pitkän valoketjun jo silloin, kun uusi terassi valmistui, mutta emme olleet sitä vielä koskaan käyttäneet.

Ehkä asetteluun pitää seuraavalla kerralla panostaa hieman enemmän, mutta hyvin tämä näinkin asiansa ajoi.

Mökin pihasta löytyi yllätys! Sinne oli itsestään ilmestynyt upea lumivalkoinen harakankello! Valkoiset yksilöt taitavat olla melko harvinaisia, kun en ole koskaan aiemmin tällaisia nähnyt. Toivottavasti tämä rypäs juurtuu pihaan, jotta saamme nauttia siitä vastaisuudessakin.

Muutakin erikoista löytyi: ihmettelin punaisia pieniä "marjoja" puun lehtien pinnalla, mutta näillekin löytyi selitys googlettamalla. 

Pallot ovat äkämäsääsken munia ja ne olivat tiukasti kiinni haavan lehdissä. Outoa, etten ole tällaisiakaan koskaan ennen huomioinut! Kummallinen kesä!

Loppukesän tunnelmia

Kesä on kulunut vauhdilla, enkä ole paljoakaan kuluttanut aikaa käsitöiden parissa. Ainoastaan yhdet kesäisen ohuet villasukat olen saanut viime viikkoina valmiiksi.

Viime syksyn käsityömessujen kangasostoksista oli vielä yksi vihonviimeinen pala jäänyt kaapin pohjalle muhimaan. Syynä oli lähinnä se, että totesin jo aiemmin tämän kankaan olevan hieman liian ohutta ja turhankin laskeutuvaa. Tekaisin siitä kuitenkin yläosan, mutta luultavasti tämä tulee käyttöön vain yöasuksi. Kukkakuviotkin ovat aika oudot, mutta kankaan väri kyllä miellyttää kovasti.

Viime viikon perjantaina oli Kalevan Navetan upeassa Hugo-salissa vihdoin juhlatilaisuus, jossa jaettiin todistukset kuuden vuoden ahkeroinnista meille AIKU-näppiläisille. Lopputöiden esittelytilaisuus pidettiin jo keväällä pienellä porukalla, mutta juhlaa ei silloin uskallettu ajatellakaan. Hieman on haikea mieli, kun opinnot päättyivät, vaikka toki harrastusta voi jatkaa muulla tavoin.

Varmaan arvasitkin, että lopputyöni aihe oli tietenkin tallukkaat!

Sadepäivän ratoksi

Viime syksynä kaivoin kymmeniä vuosia vanhat narsissit maasta ja istutin ne väljemmästi. Raukat eivät enää jaksaneet kukkia, sillä sipulit olivat aivan vierivieressä. Tänä keväänä ne kukkivat vielä melko vähän, mutta olivat selvästi hyvillään uudesta tilanteesta. Koska varsien on hyvä antaa kellastua rauhassa, jotta sipulit saavat kasvupontta ensi vuodelle, tapaan letittää varret odottelemaan kuihtumista. Tänä vuonna puutarhassa kiemurtelee peräti kahdeksan metriä pitkä letti!

Ihanien hellepäivien jälkeen saimme vihdoin sadetta. Käytin sadepäivän pitkästä aikaa ompeluun.

Olin hankkinut tätä kesäistä kangasta naftisti 75 cm, joten jouduin leikkaamaan hihat pystysuuntaan. Vasta tämän kuvan nähtyäni huomasin, että se ei ollut ollenkaan huono juttu. Kangas joustaa molempiin suuntiin, joten leikkuusuunta ei aiheuta mitään ongelmaa käytössä. Mikäli oikein muistan, niin kangas on ostettu Ommelliselta.

Etätyön aikana kotivaatteet ovat päässeet kulahtamaan aika pahasti ja legginsseistä suurimmassa osassa alkaa jo olla reikiä saumoissa. Kangasvarastostani löytyi yksi tummempi kangas, josta saatoin kuvitella tekeväni legginssit. En jostain kumman syystä osaa käyttää vaaleita tai kovin kirjavia alaosia!

Legginssien kaava löytyi Suuri Käsityö -lehden numerosta 9/2019. Kangas on Poppanavakalta. Tämän verran kirjavuutta housukankaassa voin juuri ja juuri sulattaa! :)

Saisiko olla tunika?

Ompeluni on viime aikoina ollut melko yksipuolista. Olenko miesmuistiin tehnyt muuta kuin tunikoita?

Mallikin on joka kerta lähes sama, vain väri ja kuvio vaihtuu... ehkä pitäisi panostaa hieman enemmän! Tällä kertaa kankaana on Poppanavakan kaunis kotimainen trikoo. Ostin kankaan viime syksynä käsityömessuilta. Kaulus on irrallinen tuubihuivi.

Aiemmin valmistui värikkäämpi versio:

Tämänkin kankaan hankin syksyn messuilta. Kangas on Verson Puodin napakka ja erittäin hyvälaatuinen trikoo. Tätä olen pitänyt ja pessyt useasti. Ei näytä haalistuvan pesussa hiukkaakaan. Näillä mennään taas kauan!

Junasukat aikuiselle

Purkissa värjäämäni lanka odotti hetken aikaa inspiraatiota. Lopulta löysin kivan mallin ja neuloin sukanvartta jonkin matkaa, kunnes tajusin jälleen kerran sen, että monivärinen lanka ja monimutkainen malli ovat huono yhdistelmä. Aikaa vievä työ menee hukkaan, kun kuviot hukkuvat kirjavaan pintaan.

Niinpä päätin käyttää tämän langan junasukkiin. En ole koskaan aiemmin tehnytkään aikuisen kokoisia junasukkia. Junasukissa ei ole mitään turhia krumeluureja, joten pääosassa on vain uniikki itsevärjätty Kirjopirkka-lanka. Lopputuloksena siis mukavat, ohuet, kenkiin mahtuvat villasukat!

Sisätallukkaat

Kolmannet tallukkaani ovat valmistuneet. Tällä kertaa valmistin varrettomat tossut sisäkäyttöön.

Näiden tossujen teko oli huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin pitkävartisten tallukoiden tekeminen. Nauhanreikien näprääminen pitkävartisiin on se hitain osio koko hommassa. Halusin näistä vielä edellisiäkin tallukoita pienemmät, joten valmistin sisäpohjat kuten edellisissäkin, mutta ompelin ne tossujen sisälle vasta pinkomisen jälkeen. Nyt tossuja voi pitää vaikka aamutossuina paljaissa jaloissa. Ulkopohjana on jälleen huopatossun varsiosaa.

Kuten aiemmin kerroin, tallukoiden materiaalit ovat perinteisesti olleet kierrätettyjä. Poikkesin tästä periaatteesta nyt vuorikankaan osalta. Kangas on ihanaa Almandiinin japanilaista kukkakangasta! Kaunis sisäosa saa hymyn huulille joka aamu!

Lankojen purkkivärjäystä

Käväisin yhden illan kurssilla opettelemassa villalankojen kasvivärjäystä purkissa.
Otin käsittelyyn yhden vyyhdin valkoista Kirjopirkka-lankaa. Langassa on 75 % villaa ja 25 % polyamidia, eli hyvä sukka- ja lapaslanka. Langan ja ison lasipurkin lisäksi tarvitaan alunaa puretukseen sekä toivottujen värien mukaan valittuja kasvivärejä.

Tunnin puretuksen jälkeen lanka purkitettiin värien kanssa. Pohjalle laitoin kokenillia, puoliväliin krappia ja kaiken päälle sinipuuta. Sen jälkeen purkki täytettiin kuumalla vedellä ja suljettiin.

Purkin oli määrä muhia kahdesta neljään viikkoa, mutta jo kahden viikon päästä totesin, että on paras ottaa lanka purkista, sillä kannen alapuolella näkyi hometta. Ensin ajattelin, että lanka on pilalla, mutta lukuisten huuhteluiden jälkeen sain langan puhdistettua väriaineiden palasista ja onneksi vielä hyvän tuoksuiseksikin. Väreistä tuli voimakkaita ja mieluisia. Nyt pitää vain etsiä mukava malli, johon maltan tämän langan käyttää.

Sinistä ja valkoista

Tytär osti syksyllä Areenan antiikkimessuilta upean suuren Arabian Pastoraali-lautasen. Kuinka ollakaan, lautanen löytyi joulupaketistani! Lautasen koko on 20 x 20 cm.

Saman sarjan pienemmän 13 x 13 cm kokoisen lautasen olen saanut äidiltäni ja esitellytkin sen täällä jo aiemmin. Mukavaa, että nämä alkuperäiset neliön muotoiset lautaset eivät ole ainakaan vielä päässeet uustuotantoon, vaikka muita Pastoraalin osia tehdäänkin jälleen. Kaikkea ei tarvitse tehdä uudelleen!

Kirpparilla tuli vastaan ruotsalaista sinivalkoista keramiikkaa.

Tämä painava vati on Rörstrandin Sarek -sarjaa. Sarjan on suunnitellut Olle Alberius ja se on ollut tuotannossa vuosina 1963 - 1971. Sarjaan kuuluu eri kokoisia vateja, kukkavaaseja ja pöytälampun jalka. Sinisen lisäksi osia on tehty ainakin punaisena, vihreänä ja ruskeana. En ollut koskaan ennemmin nähnyt tämän sarjan osia, mutta jollain kummalla tavalla tämä rouhea esine puhutteli, joten se pääsi kokoelmiini.

Palmikkosukat

Selailin Niina Laitisen Satumaiset silmukat -kirjaa ja innostuin kokeilemaan pitkästä aikaa palmikkosukkien neulomista. Valitsin kirjasta lempparipalmikon jota käytin sukan etuosassa. Mallisukan sivukuviot eivät innostaneet, joten niiltä osin en mallia seurannut. Mielestäni tämä palmikko on riittävän näyttävä yksinäänkin. Lanka on Seitsemää veljestä.

Kävimme viime viikolla Reflassa Huutokauppakeisarin huutokaupassa. Väkeä oli paikka ihan täynnä, mutta melko laiskoja olivat huutamaan. Tämän huutokaupan tuotosta osa lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. Yksi muumimuki ja Tutti Frutti -purkki tuli huudettua kotiin viemisiksi.

Paperikasseja

Viimeinen kevätkausi Aiku-näpissä alkoi tällä viikolla. Vaikka koko kevät käytetäänkin lopputyön tekemiseen, oli ensimmäisellä kerralla alkulämmittelyksi paperikassien taittelua.

Painoimme aluksi kuvioita papereille ja niiden kuivuttua aloimme taitella kasseja ohjeen mukaan. Nyt kun taito on hallussa, voi näitä lahjakasseja tehdä tarvittaessa vaikka tapetinpaloista tai vanhoista julisteista.

Pyhätallukkaat

Olen kuluneen syksyn aikana saanut valmiiksi toiset tallukkaani.

Tallukoiden valmistaminen alkoi jälleen materiaalien keräämisellä ja päällisen suunnittelulla. Materiaalit olivat kaikki vanhoja kierrätettyjä, kuten tallukoiden ideaan kuuluukin. Vain nauhat ostin uutena.

Päällyskangas on omasta vanhasta villakangastakistani, välivuori kirppikseltä hankittua villakangasta ja vuorikangas vanhaa flanellipaitaa.

Päällisen koristeeksi suunnittelin villalankakirjonnan. Käytin kirjonnassa Louhittaren Luolan blokkivärjättyä Väinämöistä, värinä Lasimaalaus.

Kangaskerrokset tikkasin toisiinsa kiinni muutamilla kaarikuvioilla ja pingoin päällisen lestille. Edellisistä tallukoista viisastuneena poistin ensin lestien päältä lisukkeet, koska uskoin vihdoin, että lestit ovat minulle sopivan kokoiset!

Pohjien kanssa olikin sitten omat haasteensa. Halusin pohjista mustat, joten kokeilin värjätä koneremmiä ensin akryyliväreillä. Pohjasta tuli erittäin liukas, joten hylkäsin ajatuksen. Seuraavaksi värjäsin remmiä Semitone-väreillä. Sain remmistä todella hyvän mustaa ja olin siihen tyytyväinen. Liimasin pohjat kiinni maitoliimalla. Kaikki oli hyvin siihen saakka, kunnes satuin astumaan tallukoillani kostealle terassille. Katastrofi oli valmis! Pohjat päästivät väriä tajuttomasti! Niitä ei olisi voinut sellaisena käyttää lainkaan. Niinpä ei auttanut muu, kuin ottaa sakset käteen ja leikata liimatut pohjat kokonaan pois. Tässä vaiheessa meinasi usko loppua!

Alkujärkytyksen jälkeen ei auttanut muu, kuin käydä pohjien kimppuun uudelleen. Ompelin pohjiin uudet kankaat ja korjasin vauriot. Perinteisesti tallukoiden pohjiin on käytetty koneremmin asemesta myös huopaa, joten päätin lähteä kirppiskierrokselle etsimään vanhoja huopatossuja, joista saisin leikattua uudet pohjat.

Kiersin kaikki paikkakunnan kirppikset, mutta mustia huopatossuja ei tullut vastaan. Pieniä lasten punaisia ja sinisiä tossuja oli kyllä tarjolla. Niinpä päädyin sinisiin.

Vahingosta viisastuneena en liimannut näitä pohjia tallukkaisiin, vaan ompelin ne paikoilleen. Näin voin helposti joskus vaihtaa pohjat, mikäli kirppiksellä sattuu tulemaan vastaan mustat huopatossut.

Tallukkaista tuli jälleen mukavat ja lämpimät jalkineet, lisäksi huopapohjan ansiosta täysin äänettömät. Nämä olisivat kelvanneet vaikka joulutonttujen hiippailuihin!

Pieniä juttuja

Pidän melko harvoin pipoja. Sen vuoksi niitä ei ole montaakaan kaappiini kertynyt. Nyt kuitenkin tuntui, että tahdon turkistupsupipon! Tässäpä tämä! Turkistupsun hankin Kaarakasta.

Neuloin pipon kaksinkertaisilla jämälangoilla, joten taas sain lankakoriini tilaa.
Pari muutakin pipoa on tullut syksyn mittaan neulottua.

Tässä pipossa on sama palmikkomalli, mutta paksummasta langasta neulottuna lopputulos on huomattavasti muhkeampi.

Viimeinen pipoista onkin vähän rempseämmän värinen. Vihreä lanka on heijastavaa.

Keittiöön olen tehnyt bambulangasta uusia tiskirättejä ja ommellut yhden kierrätyspannunlapun.

Pannunlappu on ommeltu täysin loppuunkulutetusta olkalaukusta! Laukku on ollut lempparini niin kauan, että se kului kovassa käytössä puhki monesta kohtaa. En kuitenkaan malttanut hyvää tikattua kangasta heittää pois. Tuunasin kankaan vielä oranssilla tekstiilitussilla ja samanvärisellä ripustuslenkillä. Joku saattaa tunnistaakin, mistä laukusta kangas on peräisin!

Sashikon koukuttama

Kun näin Marlen blogissa boro-tekniikalla tehdyn olkalaukun, olin samantien aivan myyty! Googlasin aikani boroa ja sashikoa, tein tilkkupohjan ja aloin pistelemään. Oletan, että oma tuotokseni on sashikoa, vaikka en aivan käsittänytkään näiden kahden tekniikan eroa.

Tasaisten viivojen teossa aiemmin esittelemäni Prymin liitukynä oli aivan ehdoton apuväline!

Tässä laukun molemmat puolet pistelemisen jälkeen. Tuskin maltoin lopettaa kirjomista. Tätä täytyy saada lisää!

Kirjontaa

Selailin Nancy Nicholsonin kirjaa "Kodikasta kirjontaa" ja innostuin suunnittelemaan sen innoittamana muutamia kirjontakuvioita.

Ympyröiden piirtäminen mustalle villakankaalle sujui sutjakkaasti kässämessuilta ostamani Prymin kynän ansiosta. Kokeilin samanlaista kynää aiemmin Kaarakassa ja totesin sen tosi käteväksi. Kynällä saa tarkkaa viivaa ja piirretyt viivat näkyvät hetken, kunnes pikkuhiljaa häviävät kangasta käsiteltäessä.

Tästä kynästä on iloa pitkäksi aikaa. Hankin samalla myös täyttöpakkauksen, ettei lisäliituja tarvitse metsästää mistään myöhemmin.

Väriterapiaa

Lankakorissani on vuosia pyörinyt muutamia käsinvärjättyjä ihania lankoja, jotka olen useasti ottanut korista esiin, ihaillut ja miettinyt, mitä niistä tekisin. Joitain sävyjä oli vain yksi vyyhti, joitain enemmän. Upeudestaan huolimatta nämä langat eivät kuitenkaan koskaan ole päässeet puikoille. Nyt päätin kerätä kaikki saman vahvuiset langat yhteen ja upottaa ne huiviin.

Malli on nimeltään "Pelto" ja löysin sen Johanna Meriläisen kirjasta Virkatut huivit. Malli oli nopeatekoinen siinä käytettyjen venytettyjen silmukoiden vuoksi. Valmista tuli ihan huomaamatta.

Lisää väriloistoa löytyi käsityömessuilta:

Kaikki Näppi-koululaiset, sekä aikuiset, että lapset saivat valmistaa yhden onnittelukukan 30 vuotiaalle Näpille. Kukkia oli mahtavassa kukkameressä yli 300 kappaletta. Joukossa myös oma kierrätyshuovasta tekemäni kukka.

Ihana syksyn ruska on vielä hetken ilonamme. Nautitaan siitä täysin siemauksin!

Uusi huppari

Paikkakunnallamme oli jokin aika sitten pienimuotoinen Ommel-tapahtuma. Lähdin sinne vartavasten hankkimaan iloisen kirjavaa hupparikangasta. Myyjillä oli toinen toistaan ihanampia kuviollisia kankaita, mutta kuinka ollakaan, palasin kotiin YKSIVÄRISEN kankaan kanssa!

Kangas on PaaPiin ja hupparin kaavan löysin Suuri Käsityö -lehden numerosta 1/2012. Kaava oli lyhyelle hupparille, joten pidensin kaavaa reippaasti. Ehkäpä seuraavaksi on sitten sen kuviollisen vuoro!

Taas testaan ötökkätietämystänne, kun vastaan tuli ennennäkemätön hörhiäinen. Ötökän pituus on noin neljä senttiä. Mikä ihme tämä on?

Puutarhassa

Puutarhassamme on tänä kesänä tapahtunut enemmän kuin vuosiin. Uusien naapureidemme kanssa päätimme hävittää yhteisen yli 30 vuotta vanhan, osittain lahon terijoensalava-aitamme. Aitapensaat ja niiden juurakot olivat valtavan kokoisia, joten päädyimme tilaamaan paikallisen pihapalvelun avuksemme. Konevoimin aidan hävittäminen sujuikin tosi sukkelasti.

Olimme suunnitelleet hankkivamme uusiksi aitataimiksi kiiltotuhkapensaat, mutta käytyämme puutarhalla asiasta keskustelemassa, saimme uusia ideoita ja lopulta päädyimme aivan uusiin ajatuksiin! Puutarhuri ehdotti meille Lännenheisiangervon ja Purppuraheisiangervon liittoa ja innostuimme siitä samantien.

Kaksivärinen aita on mielestämme erikoisen raikkaan ja kivan näköinen. Olemme siihen todella tyytyväisiä! Heisiangervot voi kasvattaa joko aidanteeksi tai leikata niitä muotoon. Ne kestävät myös alasleikkauksen tarvittaessa. Nyt vain odotellaan kasvua ja ensi vuonna kaunista kukintaa!

Muutakin puutarhassa on tapahtunut. Muutamia vuosia sitten aloittelin kokoamaan pientä kivikkopuutarhaa pihan keskellä olevan kirsikkapuun ympärille. Alueen perustaminen ei mennyt silloin ihan nappiin ja alue oli vuosien mittaan rikkaruohottunut ja kivet olivat uponneet kasvillisuuden alle. Sain alueen suunnitteluun apua "puutarhaguru" Katilta, joka lupautui auttamaan suunnittelun lisäksi myös lihasvoimillaan! Lopuksi kävi niin, että Kati huhki lähes yksin alueen valmiiksi asti! Suurkiitos Katille!

Aluksi alue tyhjättiin kokonaan kivistä ja kasveista. Punaisena lankana ajatuksissa pidettiin selkeyttä, joten suurin osa vanhoista kasveista hävitettiin. Vain mieluisimmat niistä käytettiin uudelleen. Lukuisia säkillisiä multaa, kivituhkaa ja kuorikatetta löysi paikkansa ja pari uutta isompaa kiveäkin tuotiin alueelle.

Kirsikkapuun ympärille hankin penkin, joka tehtiin työpajalla antamieni mittojen mukaan. Käsittelin sen vielä säänkestäväksi ja kuorikatteen väreihin sopivaksi. Syksyn pimenevinä iltoina valaisen puun lyhdyin ja nautin näkymästä!

Kesäompeluksia

Käsityörintamalla kuluva kesä on ollut melko hiljainen. Vain pari nopeaa ompelusta on tullut tehtyä.

Vihreäpohjaisen kankaan ostin Tuurista Keskiseltä, siitä valmistui iloinen tunika kotikäyttöön. Pinkki kangas on kirpparilta. Samassa pöydässä oli myynnissä myös väriin sopivaa resoria, joten ostin ilman muuta sitäkin. Tähän lyhythihaiseen tunikaan otin pitkästä aikaa uuden kaavan Ottobresta nro 2/2017. Hyvä kaava olikin, joten pistän talteen!


Sain ystävältäni jokin aika sitten oksia viherkasvista. Oksat juurtuivat hyvin ja innostuivat kasvamaan vinhaa vauhtia. Ystäväni ei tiennyt kasvin nimeä, enkä löytänyt googlettamallakaan apua tämän nimeämiseen. Tiedätkö sinä kasvin nimen?