Serkkuni käväisi kylässä ja toi ison kassillisen hänelle tarpeettomiksi jääneitä kangasmallipaloja. Voi minkä aarteen sainkaan! Nyt vain hypistelen näitä hetken ja ideoin sitten jotain kivaa!
Löysin mukavan näköisen villasukkamallin Lumi Karmitsan kirjasta "Muhkeat sukat". Tämän kauniin mallin nimi on Perhosvaikutus. Koulun ompelutöiden vastapainoksi on kiva kotioloissa käpertyä sohvannurkkaan neulomaan.
Petroolinväristä 7 -veljestä -lankaa kului hieman toista kerää. Kierretyt oikeat silmukat antavat kuviolle mukavaa twistiä! Nämä sukat löytyvät aikanaan jonkun kiltin henkilön joulupaketista.
Koulussa on tehty pikkutytön mekkoja oikein urakalla. Mekkojen tehtailussa sai harjoitella frillojen tekemistä ja monta muuta pientä yksityiskohtaa. Tein kolme mekkoa samalla mallilla.
Koulun ensimmäinen syyslukukausi alkaa olla puolivälissä ja syysloma on alkamassa. Loman jälkeen koulupäivät pitenevät ja siirrymme näistä pienistä ompelutöistä vähän suurempiin. Syksy jatkuu silloin näytelmäprojektin puvustamisella. Mielenkiintoista siis luvassa!
Innostuin suunnittelemaan kirpparilta hankkimistani retrokankaista liivejä vaatevarastoni piristykseksi. Käytän paljon mustia housuja ja mustia trikoopaitoja, joten nämä liivit antavat toden teolla väriä elämään.
Molempiin liiveihin tein napinlävet koulun hurjalla napinläpikoneella, joka ompelee napinlävet valtavalla vauhdilla, kunhan ensin osaa laittaa asetukset kuntoon. Onnistuin! Punaisen liivin napit päällystin kankaalla ja siihenkin käytin koulun konetta, johon laitetaan napin aihio ja pyöreä kankaanpala. Näppärä kone napsauttaa napin valmiiksi suit sait!
Taas on yksi mukava kouluviikko takanapäin. Tällä viikolla suunnittelin läppärilaukun kirpparilta ostamastani japanilaisesta pöytäliinasta.
Pöytäliinasta riitti kangasta sekä laukun päälliseksi, että vuorikankaaksi. Niiden väliin ompelin todella tykyn vanun, jotta läppäri on suojassa kolhuilta. Pöytäliinasta riitti myös yksivärisiä kohtia laukun sivuihin ja kantohihnaan. Liinassa olleen merkin ompelin vielä laukun somisteeksi. Sain käytettyä kauniin kankaan melkein kokonaan.
Tällä viikolla sain aikaan myös pienen jumpparepun pupunkorvineen ja töpöhäntineen. Tämä työ tehtiin koulun omista malleista.
Puutarhassa syksy alkaa tehdä tuloaan. Keväällä istutin kaksi viimeistä pullokurpitsansiementä. Molemmat taimet tekivät yhden hedelmän. Toinen pärjäsi vähän paremmin, toisesta tuli pikkuruinen.
Jättiauringonkukkia olen kasvattanut jo vuosia, mutta nyt yksi siemen olikin aivan omaa luokkaansa! Siitä tuli jättikokoinen kasvi, johon on aukeamassa jopa kymmenen kukkaa, ellei halla ehdi viimeisiä viedä ennen kukintaa. Kukat ovat pörröisiä palloja!
Tämän kuvan ottamisen jälkeen keskimmäisetkin terälehdet aukenivat ja muuttuivat keltaisiksi, joten koko valtava pallo on nyt terälehtiä täynnä. Upea yksilö!
Kävimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa Juthbackan markkinoilla Uusikaarlepyyssä. Olin kuullut, että markkinat ovat valtavat, mutta ne olivat vielä laajemmat, kuin oletin. Onneksi päivä oli aurinkoinen, pisaraakaan sadetta ei päivän mittaan saatu, joten olimme siellä aamuvarhaisesta siihen saakka, kun myyjät alkoivat pakkaamaan tavaroitaan kotimatkaa varten.
Kotimaisen lasin myyjiä oli valtavasti. Ei ole vanha lasi loppumassa Suomesta! Kaikista upeista esineistä huolimatta hankimme vain yhden suuren maljakon.
Maljakko on Riihimäen Lasin valmistama, mutta mistään emme saaneet selville maljakon suunnittelijaa. Haluaisin veikata Tamara Aladinia, mutta se on pelkkä arvaus. Tyylillisesti tämä sopisi hänen työkseen. Ehkäpä saamme joskus tämän selville. Jos Sinulla on tietoa asiasta, niin olisin kiitollinen kommentista.
Samoilla markkinoilla oli kangaskauppias, jolta ostin laskosverhon, jonka kuosi miellytti. En ajatellut sitä verhoksi, vaan ajatus oli käyttää kaunis kangas johonkin koulun ompelutyöhön. Mahdollisuus tulikin heti vastaan, kun ompelimme tyynynpäällisiä heti seuraavalla viikolla.
Koska kangasta jäi vielä jäljelle, ompelin siitä topatun sisätaskullisen pullean meikkipussukan.
Koulupäivät ovat olleet melko lyhyitä näin alkusyksystä, mutta paljon on jo saatu aikaan. Viime viikolla valmistui ensimmäiseksi saksikotelo. Kätevään koteloon mahtuu kolmet sakset.
Mukava kesäloma on nyt vietetty ja koulu on alkanut. Opiskelin keväällä etänä yhden osatutkinnon tekstiili- ja muotialan perustutkinnosta, mutta nyt opinnot jatkuvat lähiopintoina.
Aloitimme ensin tutustumalla eri merkkisten koneiden toimintaan. Sen jälkeen jatkoimme tekemällä harjoitustöinä tuotteita, joita tarvitsemme opintojen kuluessa. Ensimmäisenä valmistui pussukka työvälineille.
Pussukka tehtiin kahdesta kankaasta, jotka ommeltiin yhteen mahdollisimman suorilla ompeleilla. Tässä pitikin olla kieli keskellä suuta, jotta sai ompeleet osumaan siististi sekä pystyyn, että vaakaan.
Seuraavaksi valmistettiin käsivarressa pidettävä kätevä nuppineulatyyny, joka täytettiin aidoilla hiuksilla. En napsinut hiuksia omasta päästäni, vaan koulun kampaajaopiskelijat olivat keränneet hiuksia aivan tätä varten. Opin nyt, että hiukset ovat parasta materiaalia tähän, koska ne eivät tylsytä neuloja!
Ensi viikolla jatkamme ainakin saksikotelon valmistamisella.
😍
Puutarha alkaa valmistautua syksyyn. Huomasin, että kuunliljojen lehtiin oli ilmestynyt valtavia reikiä. Tarkemmin katsottuani löysin syyllisen. Ötökkä on noin 3 cm pitkä ja upean kiiltävän vihertävä. Kaunis on, mutta todella nälkäinen!
Käväisin kaupunkiin avatussa uudessa askartelukaupassa, joka on nimeltään Made in Uppa. Olipa mukava kokemus! Hankin sieltä pari pakettia askartelumassaa ja pullon lakkaa. Päätin laittaa kukkapenkissä kukkimaan nekin kohdat, joissa kukat eivät tällä hetkellä muuten kuki.
Tein laakeita maljamaisia kukkia, joiden pohjiin pistelin reiät, jottei niistä puutarhassa tule lintujen juoma-altaita, vaan sadevesi pääsee valumaan kukista läpi. Maalasin kukat akryylimaaleilla ja lakkasin ne, jotta kestäisivät ulkona kauemmin. Lakka oli mahdottoman hitaasti kuivuvaa! Lakkaus kuivui lopulta lähes viikon. En tiedä, laitoinko lakkaa liian paksun kerroksen, vai mitä tapahtui, mutta onneksi lopulta sain vietyä kukat puutarhaan.
Lakan kuivumista odotellessa valmistui muutamat lasten sukat tulevia lahjapaketteja varten.
Vietimme mökillä muutaman upean lomapäivän. Yleensä järveltä tuulee, mutta nyt saimme nauttia lämpimistä ja tuulettomista kesäsäistä. Näitä on mukava muistella talvipakkasella!
Mökkipiha hämähäkinverkon läpi kuvattuna.
Onneksi kesää on vielä jäljellä!
Kesä on kauneimmillaan ja mikäs sen mukavampaa, kuin nauttia lämpimistä ilmoista ja neuloa pieniä lomakassiin mukaan mahtuvia neuleita. Sain jälleen valmiiksi nutun ja lakin, jotka menevät myyntiin hyvän asian puolesta. Malli on sama, jonka tein keväällä ja lankana edelleen Baby Merino. Nappilaatikostani ei löytynyt sopivan kokoisia valkoisia nappeja, joten pinkit napit somistavat tätä nuttua.
Ompelin äskettäin vielä neljä uutta hiushuppua vanhoista pyyhkeistä. Nämä hiushuput annoin rakkaalle sukulaiselle, joka varmaankin arvostaa kankaiden alkuperää ja saa niistä mukavia nostalgisia fiiliksiä!
Mökillä on hauska tehdä ihan jotain hömppää ajankuluksi. Mökkirannan järviruokokasvustoja pitää välillä kurittaa, ettei ranta kasva ihan umpeen. Nappasin kasan ruokoja ja letitin niistä metriset letit kesätuuleen heilumaan.
Mukavaa alkanutta heinäkuuta!
Etsin pitkään kesäpuseron mallia, jossa olisi "sitä jotakin". Kallaveet -mallissa sitä todella on! Ohjeessa malli on pitkähihainen talvipusero, joten jouduin kehittelemään puseroon uuden kesäisemmän pääntien sekä siihen sopivat hihansuut lyhyttä hihaa varten. Puseron suoran alaosan tein ohjeen mukaan.
Ohje löytyi Minna Metsäsen kirjasta "Siskoni mun". Mallit kirjaan on ideoitu Niina Laitisen mallien mukaan. Lankana on Katian Tencel-Cotton, jota kului seitsemän kerää, eli noin 350 grammaa.
Puserosta tuli mieluisa ja sattumalta onnistuin jopa valitsemaan ohjeesta tismalleen itselleni sopivan koon. Mallitilkku jäi nytkin neulomatta, vaikka sillähän sen koon saisi ihan varmasti osumaan oikeaan, eikä tarvitsisi jännittää mahtuuko valmis neule vai pitääkö ottaa uusiksi! No, nyt ei tarvitse!
Kevään opintojen innoittamana päätin antaa uuden mahdollisuuden parille vanhalle neuleelle. Nappasin kierrätyskasasta kaksi eriväristä Henkkamaukan ohutta neuletakkia. Molemmat takit olivat käyttökelvottomia, koska takkien hihat olivat niin kapeat, että normikokoinen käsivarsi ei niihin mahtunut.
Punertavan neuleen takakappaleesta tuli uuden vaatteen etupuoli ja saman neuleen etukappaleista leikkasin hihojen etuosat. Toisen neuleen käytin vaatteen ja hihojen takakappaleiksi. Molempien neuleiden kittanat hihat jätin kokonaan käyttämättä. Ne olivat neuleiden kuluneimmat ja nyppyisimmät osat.
Neuleiden kaula-aukot ja helmojen päärmeet käytin sellaisenaan, joten uusi vaate valmistui muitta mutkitta!
Olen viettänyt erityisen mukavan kevään mielenkiintoisten opintojen parissa. Opiskelin tekstiili- ja muotialan perustutkinnosta osatutkinnon nimeltään Kiertotaloustuotteen valmistus (15 osp). Aloitimme maaliskuun alussa perehtymällä ensin tekstiiliteollisuuden ja pikamuodin ongelmiin, tekstiilien kierrätykseen sekä omaan ostokäyttäytymiseen ja vastuullisuuteen. Mietimme myös oman vaatekaapin sisältöä ja vertailimme eri materiaaleja. Teoriaosuus oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä. Käsitykseni kierrätyksen tarpeellisuudesta ja kuluttamisen vähentämisestä vahvistuivat entisestään.
Teoriaosuuden jälkeen aloitimme oman tuotteen suunnittelulla. Pääpaino oli siis kierrätyksessä, eli tarkoituksena oli tehdä vanhasta uutta. Otin käsittelyyn ensimmäiseksi vanhat froteepyyhkeet äitini liinavaatevarastosta. Suunnittelin ihanista retropyyhkeistä hiushuppuja hiustenpesun jälkeen käytettäväksi. Tuotteen suunnittelun jälkeen piirsin saumojen poikkileikkauskuvat ja kirjoitin työjärjestyksen. Tämän jälkeen oli vuorossa kustannuslaskenta ja hinnoittelu. Kirjoitin myös tuotteen hoito-ohjeet ja tuotetiedot. Hiushuppuja valmistui lopulta 14 kappaletta, joista osan tein ohuemmista kankaista "Bad Hair Day" -käyttöön!
Viime kuussa Vaasassa näkemäni tekstiilitaidenäyttely innosti kokeilemaan, mitä saisin aikaiseksi samalla tekniikalla. Innostuin tämän työn tekemisestä niin paljon, että työstin teosta kolme viikkoa päivittäin. Nyt se on vihdoin valmis ja löysi paikkansa olohuoneen seinältä! Annoin työlle nimeksi "Liaanit".
 |
| Kuva Hannele Norja |
Teokseen käytin valmista rautakehikkoa, rautalankaa, eri paksuisia köydenpätkiä ja Lankavan Sulo-sukkalankaa.
 |
| Kuva Hannele Norja |
Aloitin kiertämällä erivärisillä villalangoilla rautakehikon kauttaaltaan. Sen jälkeen virkkasin lehtiä ja kukan terälehtiä valmiiksi. Kaikkien lehtien ulommaisella kierroksella virkkasin sisälle rautalangan, jotta lehtiä ja terälehtiä voi muotoilla. Köysien päällystäminen langalla vei reippaasti aikaa. Köysien päihin lisäsin yhden tai pari pidempää lehteä.
Tällaisen työn pienenä ongelmana on se, että pitää jossain vaiheessa päättää, että työ on valmis! Työhön voisi nimittäin kuluttaa aikaa ja materiaalia vielä paljon enemmän. Pidän kuitenkin käyttämästäni kehikosta niin paljon, että en halunnut sitä täydellisesti peittää "liaaneilla". En myöskään halunnut liaanien muodostavan säkkärää solmua, joten jätin työn ilmavaksi. Pujottelin kaikki osat rautakehikon pinnojen väleihin, eli ne ovat irti ja näkymä on muunneltavissa.
Kehikko on vanha koriste-esine, jonka ostin aikanaan sisustusliikkeestä Lapualta. Kehikko oli peitetty vesihyasintilla niin, että en edes tiennyt sisällä olevan kehikon olevan noin hieno. Vesihyasintin purkaminen oli oma juttunsa, se oli nimittäin todella tiukassa rautojen ympärillä. Tarvittiin saksia, puukkoa ja etenkin voimaa, ennenkuin sain sen purettua.
Harvoin mikään taidenäyttely tekee niin suuren vaikutuksen, että haluan heti kokeilla omaa versiota aiheesta. Tikanojan taidekodin näyttely aiheutti tämän! Kiitos siitä!
Sain reippaasti etuajassa valmiiksi sukat, jotka annan äidilleni toukokuun toisena sunnuntaina.
Näin tällä mallilla tehdyt sukat muutama viikko sitten. Piti oikein ottaa sukat käteen ja katsoa tarkemmin neuletta. Se oli ihmeellisen yksinkertainen! Miten ihmeessä en ole nähnyt missään tätä helppoa ja hauskaa kuviota aikaisemmin!
Tein viime viikolla kulttuuriretken Vaasaan. Kävin Tikanojan taidekodissa katsomassa Kaarina Heikinheimon tekstiilitaidenäyttelyä. Hurmaannuin näyttelystä ikihyviksi! En olisi malttanut millään lähteä sieltä pois. Suosittelen, mikäli tiesi vie Vaasaan kesän mittaan. Näyttely on avoinna syyskuulle saakka. Välittömästi sieltä palattuani oli pakko ottaa virkkuukoukku käteen inspiraation huumassa!
Neuloin kevään kunniaksi Niina Laitisen "Olipa kerran" -nimiset sukat vaaleanvihreästä Seitsemän Veljestä -langasta.
Sukkamalli löytyi Rakkaat Villasukat -lehdestä, joka on ilmestynyt jo vuonna 2019. Tämä olikin ensimmäinen malli, jonka kyseisestä lehdestä innostuin neulomaan.
Näihin sukkiin jouduin ostamaan toisenkin kerän lankaa, koska ensimmäinen kerä loppui juuri ennen kärkikavennusta. Toki oli tiedossakin, että malliin kuluu 105 grammaa lankaa. Taidan tekaista toiset sukat hitusen pienemmässä koossa ja yhtä kuviota lyhyemmällä varrella, niin saan langan käytettyä loppuun.
"Kangaskorjaamolla"-blogissa oli mukava ja helppo kaulurin ohje. Kaapistani löytyi juuri yksi sopivan värinen kerä ohjeen mukaista lankaa, joten ei muuta kuin puikot heilumaan!
Lanka on Dropsin Baby Alpaca Silk -lankaa, jossa on 70 % alpakkaa ja 30 % silkkiä. Kauluriin kului tasan yksi kerä, joten turhaa jämälankaa ei tästä työstä jäänyt. Vyötteessä ehdotetaan puikoiksi kokoa 3,5, mutta kauluri tehtiin koon 2,5 puikoilla. Tämän langan pitäisi olla melko kutittamatonta. Käytössä selviää, onko näin!
Kävin viime syksynä Kauhavan Lankavassa. Siellä oli esillä kaunis virkattu Tähkä-tyyny, johon ihastuin. Olen virkannut tyynyä "välipalaksi" muiden töiden ohessa, joten tämän valmistuminen kesti aivan turhan kauan.
Neuloin pyynnöstä muutamia suloisia vauvaneuleita Dropsin Baby Merino -langasta.
Perinteisen neulemyssyn ohjeen löysin kymmenkunta vuotta sitten ilmestyneestä Novita Ipana -lehdestä. Kuvassa alempana oleva myssy on nimeltään Lillemor ja sen ohje löytyi Klompelompe - neuleita koko perheelle -kirjasta.
Pienokaisen pitsijakun ohje oli Kotiliesi Käsityö -lehdessä nro 6/2022. Tätä ohjetta jouduin muokkaamaan todella paljon, koska ohjeessa käytetty lanka oli täysin erilaista, kuin käyttämäni lanka.
Henkselihousut ovat Klompelompen Lellikki-malli. Jätin pois ohjeessa olevat nurjat kierrokset, muuten housut ovat mallin mukaiset.
Vaatteet on tehty noin puolivuotiaan koolla, mutta varsinkin pitsijakku on todella joustava ja mahtuu lapselle mahdollisesti huomattavasti pidempään.
Etsiessäni näitä ohjeita lukuisista käsityölehdistä ja -kirjoista, totesin jälleen, että norjalainen Klompelompe on uskomaton aarreaitta. Mallit ovat hurmaavia ja ajattomia. Kauniita malleja on sekä pienokaisille, että aikuisille. Klompelompe on pitkästä aikaa ainoa kirja, jonka voisin ajatella hankkivani myös omaan kokoelmaani.
Alkuvuonna on puikoiltani tipahdellut edelleen pelkästään sukkia...
Näiden palmikkosukkien malli on Niina Laitisen "Hiljaa huokaa yö". Olen tehnyt tällä mallilla sukat viimeksi pari vuotta sitten. Silloin saaja kertoi sukan varren olevan hieman turhan tiukka. Olen itse samaa mieltä, että sukan täytyy sujahtaa sujuvasti jalkaan, enkä pidä siitä, että niitä joutuu jotenkin hankalasti kiskoa tai asetella paikoilleen.
Niinpä muutin alkuperäistä ohjetta sukan varren osalta. Jätin palmikot kokonaan pois varren takapuolelta ja tein takaosaan joustinneuletta. Kaunis palmikko sukan etupuolella on mielestäni riittävä. Koska etuosan palmikot kaventavat vartta, laitoin vielä varteen muutaman lisäsilmukan. Nyt sukat ovat varmasti käyttäjäystävällisemmät! Nämä sukat jäävät odottelemaan maaliskuussa juhlivaa syntymäpäiväsankaria...
Myös yhdet perussukat näkivät päivänvalon tammikuulla. Nämä miesten "armeijanväriset" sukat menevät myyntiin hyvän asian puolesta.
